En saanut kutsua linnan juhliin tänä vuonna, joten saan tyytyä katsomaan juhlia televisioruudusta.
Katsotko sinä naisten pukuja ja kampauksia arvostellen vai ihaillen? Millaisen puvun olisit laittanut linnan juhliin, jos olisit saanut kutsun? Entä hiukset ja meikki?
Kenet olisit ottanut/halunnut kavaljeeriksesi juhliin?
Miten olisit tervehtinyt presidenttiparia?
Ja loppuun toimittajan kysymys: Mitä Suomen itsenäisyys sinulle merkitsee?
Katsotko sinä naisten pukuja ja kampauksia arvostellen vai ihaillen? Millaisen puvun olisit laittanut linnan juhliin, jos olisit saanut kutsun? Entä hiukset ja meikki?
Kenet olisit ottanut/halunnut kavaljeeriksesi juhliin?
Miten olisit tervehtinyt presidenttiparia?
Ja loppuun toimittajan kysymys: Mitä Suomen itsenäisyys sinulle merkitsee?
Vastaukset 12
Vanhimmat
En minäkään saanut kutsua, ikävä kyllä. Ei näillä ansioilla...
Odotan suurella mielenkiinnolla nähdäkseni juhlavieraiden pukuja. Toivottavasti niissä on jotakin mielikuvitusta.
Itse olisin laittanut varmaan yönsinisen, valkoisin kimaltelevin paljetein koristellun vartalonmyötäisen pitkän iltapuvun. Korkea pystykaulus samaa kangasta. Levenevät ranteeseen yltävät hihat. Valkoiset korkeakorkoiset kiiltonahkakengät.
Hiukset laittaisin auki, kreppaukset, pari töyhtöä helmikoristeisilla soljilla. Kiiltoa ja vähän kimalletta.
Huolellinen juhlameikki. Irtoripset, kimalleluomiväriä, vähän poskipunaa, vaaleanpunaista helmiäishuulipunaa, huulikiiltoa ja kimalletta. Kynsissä valkoinen helmiäislakka.
Ei koruja.
Kavaljeeriksi olisin halunnut Kanan. Todennäköisesti olisin ottanut kuitenkin jonkun mahdollisen, ehkä yhden miespuolisen bi-ystäväni. Naistahan minä en saisi kuitenkaan mukaani.
Olisin tervehtinyt presidenttiparia syvään niiaten, kevyesti kätellen. Olisin hymyillyt, toivottanut hyvää itsenäisyyspäivää...
Suomen itsenäisyys merkitsee minulle sitä, että ukkini oli puolustamassa isänmaatamme sodassa. Se oli raskas koettelemus hänelle ja hänen perheelleen. Panen ikkunalle kaksi kynttilää palamaan, katson linnan juhlia, keskityn nyt tähän ja unohdan muut arkiset asiat, niitä joutaa miettimään myöhemmin. Kunnioitan tätä päivää toivottamalla kaikille suomalaisille ja tämän palstan kirjoittajille ja lukijoille hyvää itsenäisyyspäivää!
..voinut tulla kavaljeeriksesi ja siinä tapauksessa pukeutunut mustaan housupukuun. Housujen sivussa, vyötäröltä alas lahkeeseen olisi ollut valkoinen, himmeästi kimalteleva koristenauha. Pikkutakin napinläpietutaskussa valkoinen, pieni, huivi. Raskaat, suurikokoiset, vitivalkoiset helmet kaulassa. Samanlainen valkoinen rannekoru. Matalissa, asiallisissa, mutta tyylikkäissä kävelykengissä mustaa ja valkoista.
Tummiin hiuksiini olisin teettänyt märkäkampauksen. Meikkinä huolellinen ihoa tasoittava, tummahko pohjustus. Kulmakarvoissa ja ripissä aavistus mustaa. Tummahkot huultenrajat ja huulikiilto. Kynnet samaa sävyä kuin huultenrajat.
Presidenttiparia olisin tervehtinyt rauhallisesti silmiin katsoen ja lämpimän voimakkain kädenpuristuksin. Olisinpa saattanut tehdä minulle tyypillisen hoivaliikkeenkin käsivarteen, joka on minulla täysin vaistomainen ele.
Suomen itsenäisyys merkitsee minulle paljon. En haluaisi luovuttaa liikaa Suomen päätösvaltaa EU:n suuntaan.
Linnan juhlia katselen aina toisella silmällä, mitä sitten milloinkin sivussa puuhaillen..
Oliko tuo vitsi vai oletko yli 60-vuotias?
..täytin juuri 80 vuotta!
Entä sinä?
ainakin minä ottaisin sinut tanssiaiskaveriksi ;)
Itse olen 25. No arvaukseni meni hiukan ali...mutta arvasin että edustat kuolevaista ikäluokkaa tyylitajusi perusteella.
..vaan. Kuolevaisia olemme kaikki..;)
...katsoa koko juhlia. jos olisin tullut kutsutuksi, en varmaankaan olisi laittanut iltapukua, jonkun tyyliini sopivan housupuvun ehkä. presidenttiparia olisin tietenkin tervehtinyt sydämellisesti. ja olisin tanssittanut kauniita naisia sydämen kyllyydestä.=D
Miten sattuikaan, ei minuakaan kutsuttu. Onneksi. Osaan hyvin kuvitella, mitä ajattelisin. "Harmi, pitääkö sinne taas mennä, ois muutakin tekemistä". Jos se EI olisi ns. taas-tilanne, vaan eka kerta, niin tää sitten: "no pitikö tän kutsun just nyt tulla, mullon vaikka mitä puuhaa, siivonnukkaa aikoihin".
Katson kyllä sitä eleganssia - samalla kun lueskelen. Tänäkin vuonna asteli muutamia kerrassaan vaikuttavia ilmestyksiä parketilla. Ai mitä itselläni päällä: "mahtuiskohan vielä se viimevuotinen (joka on sama kuin toissavuotinen joka on sama kuin jne), sitä kukaan muista".
Yksin olisin mennyt ja tervehtinyt viipyilemättä, katsonut hetken silmiin ja hymyillyt. Ja yrittänyt olla kompastumatta.
Itsenäisyys on ollut oleellisen tärkeää, ilman sitä Suomi olisi vääjäämättä jäänyt rautaesiripun taakse. En haluaisi itsenäisyyden vieläkään haihtuvan eli en toivo EU:sta liittovaltiota, vaan valtioiden liittoa.
Puvuksi tumma, hillitysti kimalteleva iltapuku, pitkät hihat, avoinainen kaula-aukko, vähän korkeammat kaulukset. Luomiväriksi hopeansävyistä sinertävää, joku juhlakampaus. Ja siellä olisin halunnut tavata H-M Seppälän, miten ihana nuori nainen... oih. Mutta saavuttamaton, tiedän...
Itsenäisyys? Hieno asia, nostalgiaa, ylpeyttä, voimaa.
Miksiköhän teitä ei kutsuttu?
Mielikuvituksessani minä kuitenkin olin siellä... Ehkä meitä ei kutsuttu siksi, kun meitä ei ole oikeasti olemassakaan. Virtuaalijuhlapukumme ovat valtakunnan upeimpia. Harmi, ettemme voineet esitellä niitä linnassa. Ehkä ensi vuonna. Ei meitä saisi enää näin syrjiä!