Kesä tulee ja innostus hankkia oma pyörä herää taas.En ole koskaan ajanut edes mopoa ja mietinkin tässä opinko ajamaan.Takana tykkään istua mutta kun olisi oma pyörä ei olisi niin riippuvainen toisesta :)
Ja eihän enää niin ihmeellistä ole että nainen ajaa.Kertokaa miten olette aloittaneet lähes nelikymppisenä ajamaan:)
Ja eihän enää niin ihmeellistä ole että nainen ajaa.Kertokaa miten olette aloittaneet lähes nelikymppisenä ajamaan:)
Vastaukset 19
Vanhimmat
pohjalta voi opettelu olla jopa helpompaa.
Puhtaalta pöydältä uuden asian opettelu on helpompaa niin sinulle kuin opettajallekin.
Vaimoni ajoi toissa kesänä prätkäkortin kolmevitosena, kelpo kuski hänestä tuli vaikkei polkupyörää kummempaa kaksipyöräistä ollut ennen ajanut, eikä juuri prätkän kyydissäkään istunut.
Ei muuta kuin autokouluun haastelemaan opettajien kanssa.
vaikee kertoo miten sen ikäisenä aloitetaan ajamaan, mut varmaan ihan samoin kuin minkä muunkin tahansa ikäisenä.
Jollet mene millekkään kurssille, tarvitset oman opettajan, mielellään sellaisen, joka jotain ymmärtää ennakoivastakin ajosta..
Minä, joka en koskaan aiemmin ollut ajanut millään vermeellä, opettelin niin, että takapenkillä istui pitkäjalkanen kaveri, joka käsimerkein ilmoitti minne mennään ja mitä tehdään..
Ja piti pyörän pystyssä, niin minun ei tarvinnut keskittyä siihen risteyksissä...
Voisin kuvitella, että samanlainen setti olis ihan paikallaan..
Harjoittele jollain pienellä pyörällä...
En ole nainen. Mutta voit toki kuulostella itseäsi osaatko oppia ajamaan. Asiaa yhtään tuntematta uskallan silti epäillä, että varmasti opit.
Kyllä kaikki mahtuu maamme pitkän tieverkoston käyttäjiksi mukaan. Ja jokaisella on myös siihen oikeus niin halutessaan, ellei tätä oikeutta ole rajoitettu.
Vaatii muutenkin melkoista taitoa näin vähäliikenteisillä teillä menettää hermojaan ja osoittaa ajotaitojaan niin, että löytää sen pisteen, jossa omat kyvyt eivät enää riitä ajoneuvon hallintaan.
Itsekin olin silloin ennen nelikymppinen ja aloitin kaasupohjassa vanhalla suzukilla. Ja kaikesta huomasi, että 20 vuotta autoilua oli tehnyt ihmisestä täysin sohvaperunan. Mutta niin se vaan jostain muistui mieleen, että kuinka mutkan vastaantullessa olisi syytä käyttäytyä.
Ensipyörän joustava runko ja muut ominaisuudet tekivät ajasta unohtumattoman, mutta kuitenkin osoittivat, että olen ehkä kuitenkin enemmän kesäpäivänä ulkona kuin auton sisällä viihtyvää lajia.
Paitsi, että vesisade ja pikkupakkaset eivät enää kuulu ajokelien valikoimaan kuten ennen.
Kuulu?
mikä pyöräilijä se sellainen on, joka ajaa vain hienolla kelillä?
Mikä on se pyöräilijä, joka ei lähde kauemmas kuin 20 km kaupungista? ;))
Olet oikeassa viestisi suhteen ja asiassasi. Jos sadekeli yllättää niin pitää laittaa kumipuku ylle. Mutta operointialueen voit kertoa kymmenellä yleensä per kerta ja kesäisin monella kymmenellä. Voi ehkä olla, että olen sitten sitä heikompaa kaliberia pakkasten ja veden suhteen ja sulan sokerina pois.
Mutta kyllä täytyy myöntää, että periaatteeltasi olet oikeassa. Vai miten itse suhtaudut vuotaviin varusteisiin veteen ja viimaan? Hymiöitä tähän, kun en niitä ole oikein oppinut lisäämään. Kiitos hyvästä muistutuksesta.
Ei lähe kuin korkeintaan kolmenkymmenen kilsan päähän, suoraa tietä ja polvi maassa!
että miksi sinun pitää kysyä muilta moista?
No vastaanpa silti.
Aloin itse ajaa moottoripyörää toissakesää jolloin täytin 50!
Lahjaksi itselleni soin vapauden toimia niinkuin huvittaa eikä niinkuin minun odotetaan toimivan.
Hankin heti alkuun aika ison pyörän, jolla sahasin tuttua hiljaista lähialuetta eestaas kunnes uskalsin oikean liikenteen sekaan.
Hyvin sujuu ja on mukavaa. Ihan tässä odotan kolmatta kesääni ja lähden naisporukalla Nordkapiin.
että R E S P E C T.
Ja sama täällä....
aloin ajaa viisikymppisenä ja nyt 50 vetaisin Route66 USAssa harrikalla jota en ollut ajanut ikinä aiemmin...
hyvin meni!
Kaikki on tahdosta kiinni, ikä ei ole muuta kuin numeroita henkarissa!
Eli anna palaa : ))
Olen luullut että olet jotain 40-.
aivan totta tuosta 50 .
Jollen aivan väärin muista olimme samalla
luokalla lukiossa jossain hyvin pohjoisessa.
Tietysti olen 50 plus, mutta edelleen nuoret miehet vilkuilee koska olen erityisen hyvin säilynyt (marinoitu; hah)!
Kukas täällä väittää ollensa samaan aikaan lukiossa??? Minä en ainakaan kaukana pohjoisessa, jukupliut >100 km alle napapiirin sitä kärvisteltiin ja se ei oo ainakaan lappia ,nojoo pohjoisessa (suhteellista) . Suurin osa opettajista täysiä paskoja paitsi hurmaava Klaus Krogerus ja pari muuta!
Se, joka noin väittää, ilmoittautukoon pofiiliini: ))
Aloitin ajaa moottoripyörää viime kesänä,sitä ennen olin muutaman kerran nuorena istunut kyydissä.Ostin pyörän 1.4.08.Kävin ajokoulussa 5 tuntia ottamassa tunteja,autoa olen ajanut 25 v.Jo eka tunnin aikana hurahdin täysin,oli mahtava tunne ajaa isolla intikalla.Olen iloinen että kävin ne tunnit ottamassa,opettaja oli erinomainen.Viime kesänä tuli ajoa päälle 6000km,satoi tai paistoi,vain työt haittasivat menoja.Tämä talvi on ollut kärsimystä odottaa.Nautin siitä että saan ajaa itse,oman aikataulun mukaan.Suosittelen!ps ainoa miinus puoli on että talvi on LIIAN pitkä nykyään
ihan helppoa, opetella millä iällä tahansa.
Kun vain aloittaa harjoittelun tarpeeksi pienellä pyörällä, sellaisella, jota on helppo käsitellä, ei tarvitse pelätä, että se menee yli kaatumisrajan.
Kaiken ihmien oppii, sillä se sen on keksinytkin.
Iloa ja intoa opetteluusi.
ja mikä vaikea?
Aloitin muutama vuosi sitten Yamun Virago 250lla, tosi hyvä aloituspyörä!
Viimeksi lähdin Harrikan kahvoihin viime keväänä täysin HD-kokemattomana. Olimme varanneet Route 66 matkan ja Chicagossa satoi kaatamalla ja tuuli oli myrskyn luokkkaa. Pakko oli perkele painaa vaan vauhtiin kun oli päätetty. Läpi Chicagon, interstatelle ja 40 mailia suoraan ensimmäiselle taukopaikalle.
Hyvin meni koko matka , 3 viikkoa, Santa Monicaan, ja menee kaikilla jotka jaksavat uskaltaa.
Jos minä viiskymmppi nä niin miksei nyt ei minua nuoremmatkin mimmit??
Antakaa tytöt palaa!
Minulla pyörii samat ajatukset päässä. Tuli talvella ostettua pyörä hetken mielijohteesta. Ikinä en ole moottoripyörällä ajanut. Tällä viikolla alkaa autokoulu. Yritin tässä vähän aikaa sitten ajaa mieheni kotarilla, mutta siitä ei tullut kertakaikkiaan yhtään mitään, sanomista. Sen kokemuksen jälkeen olin jo valmis myymään pyöräni.
Minulla on sikäli erilainen tilanne, kun sinulla. Olen aika nuori ja lapset on vielä alle kouluikäisiä. Joten en pysty mopollani ajamaan, kun vaan työmatkani. Muut reissut on pakko tehdä autolla.
Eniten minua pelottaa, kun olen erittäin mukavuuden haluinen ihminen. Miten käy, kun joudun ekan kerran pyöräni kanssa kaatosateeseen? Jääkö pyörä sen jälkeen talliin. No toivottavasti ei.
luettuani juttusi luonteesi ei oikein
vittaa motoristiin.
Mielikuvat aurinkoisista lämpöisistä ajoretkistä
ovat korkeintaan puolitotuutta.
Kelit vaihtuvat suomessa joskus hyvinkin nopeasti.
Sateessa ajaminen on epämiellyttävää kokeneillekin
kuskeille.
Lisäksi harrastus on kuiteskin vaarallinen,vaikka
olisi kuinka hyvä ja kokenut kuski.
Jotain voi aina sattua eikä nuori äiti ja pienet
lapset ole silloin mukava yhdistelmä.
Itse teet päätöksesi ja toivotan sinulle
turvallisia ajoreissuja.
kyydissä, varsinkin jos sulla on tiukka peppu ja piukat nahkahousut, niin on meidän autoilijoidenkin kivempi ajella perässä....
Suosittelen että haet vain koeajettavaksi liikkeestä esim suzuki gsx-r 1000 tai 1100
Ja sillä sitten treenaamaan vähän mutkittelua sekä kaasunkäyttöä,Siitä se lähtee !