saman kokeneilta vinkkejä lenkille

samanlainen tapaus, berni kylläkin.. Oli myös puoliuvuotias kun tuota harrasti. Nykyään päästy tästä eroon, onneksi!

Meillä auttoi seuraava: Aina kun riekunta alkoi, kielsin kerran ja jos ei kerrasta tehonnut, otin koiran lyhyelle ihan pannan vierestä kiinni, ja lähdin päättäväisesti kävelemään katse suoraan eteenpäin kohti kotia välittämättä koirasta. Löysälle pääsi kun edes pienen hetken käveli nätisti yrittämättä hyppiä käsien kimppuun. Mikäli alkoi uudestaan, niin ei kun uudestaan hihnasta kiinni ja päättäväisesti eteenpäin. Pari viikkoa kun toimin näin joka kerta, niin loppui vähitellen riekunta.

Monet neuvoivat kääntämään koiralle selän kunnes lopettaa, olematta kiinnittämättä huomiota. Meille tämä oli ainakin todella huono neuvo, sillä koira vaikka selkää vasten hyppi ja repi hihoista, yritä siinä sitten olla huomioimatta kun toinen kuristaa hupusta. Samoin pysähtyminen oli myös aivan turhaa. Riekunta alkoi saman tien liikkeelle lähdettyä. Yritin myös pyytää istumaan ja siitä palkkauksen. Tästäkös koira fiksukun on oppi nopeasti yhtälön: kun riekun tarpeeksi, se pyytää minut istumaan ja saan siitä palkkion.
Joku ehdotti myös selättämistä tälläisessä tilanteessa: mutta ainakin oma koirani olisi vain kyseisestä riehaantunut enemmän kun luullut painileikiksi.

Tuo hihnaote on hyvä, kun ei ylety näin ranteisiin kun tukevasti pidät kiinni.

Myös kuonopanta saattaisi auttaa.

Taitaa koira haastaa taistoon kumpi komentaa kumpaa, liittyy ikään. Meillä päästiin eteenpäin istumalla koiran päälle ;) EI koko painolla, mutta rauhoittamalla koira maata vasten. Saattoi ylös päästyään aloittaa uudelleen. Tätä tehtiin pihalla ja liikennevaloissakin, yleisöä oli :)

Leikkiä se ei ole, siinä purraan niin että sormet rutisee :) Pitää vaan näyttää että jos tosissaan painimaan aletaan niin häviölle jää. Ja omaa malttia siinä on turha menettää, ei se koira sitä pahuuttaan tee, kokeilee vaan missä mennään tässä laumassa.

Meillä toimi koiran hihnan kiertäminen jonkin tolpan ympärille niin että itse pitää toisesta päästä kiinni ja menee koiran eteen seisomaan niin ettei se pääse puremaan. Nykyään koiramme, joka on vuoden ikäinen poika, saa hepuleita todella harvoin, mutta silloin kun ne tulevat (avoimilla paikoilla ja jos nuuhkimme narttuja, joilla on juoksut meneillään), ei tarvitse kuin mennä jonkin tolpan tai puun lähelle niin se tajuaa, ettei se ole ollut kiltisti.

Pojalle ei maassa piteleminen oikein riittänyt. Siinä olisi pitänyt olla vaikka kuinka kauan ja jossain vaiheessa se alkoi aina uikuttaa todella säälittävästi. Ja sitten kun sen päästi itkemisen takia irti, niin eikös riehuminen jatkunut!

Suihkepullokin toimii varmasti. Sillä tavalla meidän rakas poikamme oppi pysymään poissa sohvalta, jonka herruudesta käytiin pitkä ja uuvuttava taistelu.