Minulla ongelmia sukupuolen kanssa.En tiedä onko tämä oikea paikka kirjoittaa ajatuksistaan,mutta kokeillaan.. Olen miettynyt mistä voi varmasti tietää
kumpaa sukupuolta on? Jos kokee sukupuolista ristiriitaa ja siitä on vaivaa arkielämässä niin onko silloin ts? Tätä on jatkunut jo pitkään,mutten ole uskaltanut edetä asiassa. Mielenterveystoimistoa olen miettinyt,jos se vika kuitenkin löytyisi päästä. Ja pystyykö sitä elämään hoitamattoma ts:nä? Joskus tuntuu ettei jaksa tätäkään elämää,pitkään ainakaan. Tulipas valitusta kerrakseen..
Olisi mukava saada muutama asiallinen vastaus.
kumpaa sukupuolta on? Jos kokee sukupuolista ristiriitaa ja siitä on vaivaa arkielämässä niin onko silloin ts? Tätä on jatkunut jo pitkään,mutten ole uskaltanut edetä asiassa. Mielenterveystoimistoa olen miettinyt,jos se vika kuitenkin löytyisi päästä. Ja pystyykö sitä elämään hoitamattoma ts:nä? Joskus tuntuu ettei jaksa tätäkään elämää,pitkään ainakaan. Tulipas valitusta kerrakseen..
Olisi mukava saada muutama asiallinen vastaus.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jotkut tietää mitä ovat, toiset tietää mitä ei ainakaan ole ja kolmannet ei tiedä ollenkaan.
Jotkut pystyy elämään hoitamattomina pitkäänkin, mutta usein sitten lopulta kuitenkin hakeutuu tutkimuksiin ja hoitoihin.
muu olemme hakeutuneet hoitoihin vasta yli 50v ikäisinä. Se on pitkä aika elää väärässä sukupuolessa.
mutta kuitenkin pysyneet täysipäisinä? Miten ihmiset ovat suhtautuneet? Itse en vaan uskalla mennä puhumaan asioista,vaikka helpompaa on varmasti ensin ulkopuolisille..
että eikö "Only me&my thoughts" olisi parempi nimimerkki........
se parempi kyllä..myönnetään:)
Vaarana tässä jutussa on se ettei nuorena VOI tietää jaksaako koko elämänsä korjaamattomana. Nuorena ei vielä tiedosta sitä, että tämä vaiva yleensä pahenee vuosien mukana ja moni, joka on jo säätänyt elämänsä korjaamattomuuden varaan, joutuu pistämään elämänsä ja ehkä muutaman muunkin ihmisen elämän uusiksi. Kun nuoruuden arvio pettää pahasti eikä jaksakaan.
Tähän asti minä kestin, mutta nyt päätin elää loppuelämäni siten kuin aina olisin sen halunnut elää. Olen aviossa ja nyt menee perheeni elämä uusiksi. Minulla on 13 ja 15v lapset enkä vieläkään tiedä miten kertoisin heille, että isi muuttuu naiseksi. Olen jo hormoonihoidossa, joten pien ne sanat pitäisi löytyä. Ero tästä tulee väistämättä, tosin se ei minua huoleta. Siitä olen onnellinen, että minulla on kaksi ihanaa lasta. Te jotka hakeudutte hoitoihin jo nuorena, ette saa koskaan kokea miten ihania lapset ovat. Elämässä pitää tehdä valintoja ja ne ovat vaikeita.
Tuo lasten murkkuikä lienee pahin tässä tapauksessa ja onhan myös prosessiin noin myöhään lähtevälläkin omat ongelmansa. Lähdin prosessiin muutaman vuoden vanhempana ja lapsenikin olivat vanhempia. Ehkäpä tuo että lapset ovat päässeet jo selvästi omasta sukupuolimyrskystään ohi (tai sitä ei vielä ole nuoruuden takia) on helpottava tekijä. Mutta jokainen reagoi tällaiseen omalla tavallaan. Minulla ilmeisesti lapset hyväksyivät täysin, eivät ainakaan ole kertoneet päinvastaista ja suhtautuminen on säilynyt ennallaan.
Nuorenakin näiden päätelmien ja valintojen tekeminen on vaikeaa koska ne vaikuttavat loppuelämään. Todellakin omia biologisia lapsia ei ole ellei niitä ehdi tekemään ennen prosessia. Adoptio on eräs mahdollisuus, mutta ei mitenkään helppoa sekään. Nykyään sentään voi pistää vaihtoehdot puntariin, nuoruudessani vaihtoehtoja ei ollut koska hoitoja ei saanut. Kannattaa pitää toinenkin tuumaustuokio ennen ratkaisuja.
lähellä 60v, kun hakeuduit hoitoihin, niiin miten hormooni ym. hoidot ovat sinuun vaikuttaneet? Onko hormooneista tullut mitään ongelmia?
Olin varautunut että vaikutukset ovat lieviä jos lainkaan, mutta yllätyin niiden tehoon. Eihän hormonit tietenkään vaikuta yhtä tehokkaasti ja nopeasti kuin nuoremmilla, mutta feminisaatio on riittävä. Omaan ikäluokkaan verrattuna sulaudun naisten joukkoon täysin.
Hormoneista ei ole ollut mitään ongelmia ainakaan tämän muutaman vuoden aikana.
kiitoksia vastauksista:)itse olen vähän nuorempi,mutta juuri nuo kumppanin löytämiset ja lapsen hankkimisetkin ovat esteenä..ehkäpä asiat selkeytyvät vielä
elää hoitamattoman transsukupuolisuuden kanssa? Eikö olisi helpompi korjauttaa ruumis vastaamaan mieltä? Kärsimys ei jalosta.
ainakaan helpolta kuulosta,vaikken usko että se kelleen ystävälle ihan yllätyksenä tulisi. ja EI kärsimys ei jalosta, ei todellakaan se tekee mielen sairaaksi ja sitäkautta ruumiinkin
olen elänyt korjautamatta sukupuoltani transukupuolisena naisena 33v se ei ole ikäni olen paljon vanhempi sairauteni esti aikanaan operaation ja sitten tein itseleni asian selväksi ja nyt elän androgyyninaisen elämää ja muut ovat tottuneet jotka kanssani asioivat ja hyväksyneet puolinaisen eivätkä muutkaan kiinnitä juuri huomiota .mutta jos tunnet ahdistusta ja jos on mahdollista pyydä tutkimuksiin lähete.minua auttaa oman kehoni hoidossa rakas harastukseni aikido jota olen harrastanut 25v harmoniaa ja rauhaa teille ihmiset trv:nicsan
Kelakortissa on sosiaaliturvatunnus. Tunnusluku on miehillä pariton ja naisilla parillinen.
Riisu alkkarit ja katso onko sulla pippeli, jos on olet mies, jos ei nainen. Jäikö epäselvyyksiä? Alat harrastaa urheilua ja käyt sukupuolitestissä.
näemmä pariton ja pippeliä ei näytä alkkareissa olevan. Että jäi epäselväks.