Lienöökö mittään kaanimpoo
alakukesässä.
Mikä niin voemakkaasti
suap outtamaan suapuvoo kessee.
Se on voekukkapelto.
Sitä kahtelis loputtommiin.
Muata voekukkiin keskellä.
Tihrustoo sieltä
muan rajasta
ympäröevee vihreetä
ja keltasta
kaaneutta.
Se meinoo uutta kessee.
alakukesässä.
Mikä niin voemakkaasti
suap outtamaan suapuvoo kessee.
Se on voekukkapelto.
Sitä kahtelis loputtommiin.
Muata voekukkiin keskellä.
Tihrustoo sieltä
muan rajasta
ympäröevee vihreetä
ja keltasta
kaaneutta.
Se meinoo uutta kessee.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ossoo joku toenenkii savonmuan kielellä
runon pyöräättee.
Ja oon sammoo mielpuolta että
kaaniilta se näättää niinku kanankaali
peltokii
Haaska tavata kolleeka, hyvvee päevee.
Kanankualjpeltokii on soma, ja siitäkkii jo taes Lönruutti aekanaan sannoo, jotta on meleko hyvvee syötävee.
Tätä mää ole kaivannu - ko joku kirjottasis murteil, enämpi ko yhen tai kaks runo... Kirjottasis kokonaise elämä tanssimaa toho, kirjai kirjaime kaverina.
Ja mää saisi luke ja naura ja nautti - surrakki ko sen paikka tule...
Ny mää lähere pellol kattoma joko siäl pukkais ensmäist voikukka ja leskeleht =)
Nii - ei ny jätet mitää availuitte vara ja lukija vastul...
Mää tykkäsin kamala pal tästäki runost !
Elä hyvä immeinen yllytä hulluva...
ioi on aattaja, se on seleviytyjä, joka viskoo surut mänemään
Kiitoksija tuas kovasti.
Runossasi on oekeen savolaesen leppoesa tunnelma. Eekös sielläjpäen olla aaeka raahallissia ejkä pietä kiirettäij niin minnekkään. Kaaheen aakee voekukkapelto vuarmaanniij ?
(miu murrenäöytteeseeni voip olla sekottunna savokarjallaahii vae mitteep sekotusta liennee...)
Kerppuli
Elä hättäele
(Kalle Väänänen, Savolaista sananrieskoo)
"Elä kiireellä immeinen ihteäs pilloo,
hermot jos männöö, onko siitä illoo?
Elä pikajunan vaahtia hyssytä aena,
vuan päevälläkkii joskus piäs pehkuun paena..."
Ei sinun murrevaekutteissa ou mittään vikkoo, murteet vaehtelloo paekkakunnittaen ja ne on kaekki aevan yhtä oekeen. Taetaa usseimmat huastella jonniinlaesta sekotusta.
Kiitoksija pallaatteestasj.
miulle tulj tästä runostas mielee lapsuuven ke-
sät tuassii Mikkelissä. Sie olet kirvottannu
näillä runoillas kaekki ihanat muistot elloon.
Kiitosta vuan Siulle, kyllä olj venkee runo.
Eikös oukkii mukava pallailla ajoetten sinne lapsuuven kessiin, voekukkiin ja aoringonpaesteen parriin? Se ravihtoo sieluva. Kiitän tuassiisa lintoo.