Kateus on heikkoutta.

Minä asun vuokra-asunnossa ja käyn töissä. En omissta mitään. Tai jos lasketaan nuo vaatteet , kirpparilta ostetut vanhat huonekalut ja astiat, niin siinnä on maallinen omaisuus. Olen kyllä onnellinen ihminen, sillä minulla on jotain arvokasta, jota ei rahallakaan saa. Omistan todella hyviä ja rakkaita ystäviä . Niitä en vaihtaisi mihinkään. Loppujen lopuksi taidankin olla rikas.

tosi on kirjoitti:

Minä asun vuokra-asunnossa ja käyn töissä. En omissta mitään. Tai jos lasketaan nuo vaatteet , kirpparilta ostetut vanhat huonekalut ja astiat, niin siinnä on maallinen omaisuus. Olen kyllä onnellinen ihminen, sillä minulla on jotain arvokasta, jota ei rahallakaan saa. Omistan todella hyviä ja rakkaita ystäviä . Niitä en vaihtaisi mihinkään. Loppujen lopuksi taidankin olla rikas.

Lue lisää

Kun illalla laittaa katiskat veteen, saa jo näköjään aamulla kalaa :) Tämän viestiketjun 2. Kirjoitus on malli esimerkki tästä kateudesta. Myönnän, että kirjoitin ketjun avauksen provokatiivisesti, jotta joku kateellinen tarttuisi syöttiin.

Se mitä "tosi on" kirjoitti pitää oikein hyvin paikkansa. Onni ei tule rahan kautta, sen olen itsekkin saanut monesti kokea. Tokihan asia on niin, että elämä on paljon helpompaa, kun ei tarvitse miettiä pennejä.

Raha huolet eivät häviä rahalla. Ihminen tuppaa sovittamaan (toivottavasti) menonsa tulojen mukaan. Kun joku äkkirikastuu, hän usein myös alkaa tuhlaamaan saamaansa rahaa. Pienien rikastumisien kuten esim. 100 000e osuessa kohdalle käy usein niin, että 'sijoittajan' pää ei kestä, vaan hän tuhlaa rahansa tuottamattomaan tai arvonsa pitämättömään omaisuuteen. Fiksu hommaisi esim. asunnon, jolloin hänen asumiskulunsa olisivat tästälähtien aina pienemmät ja kuukausittaisesta käyttörahasta jäisi paremmin 'malmia' omaan käyttöön. Kaikki eivät vain näin halua/pysty tekemään, vaan kuluttamisen himo ajaa järjen ohi.

Edellä mainitusta syystä (muidenkin syiden lisäksi) toiset rikastuvat ja toiset pysyvät köyhinä. Onko muuten Suomessa olemassa rikkaita kommunisteja?

Jos tulotaso on heikko, miksi et opiskele vaikkapa putkimieheksi 3:ssa vuodessa. Duuni ei ehkä ole trendikäs/siisti sisätyö/mukava, mutta sillä tienaa hyvin. Jos oikeasti tahdot rikastua kunnolla, joudut ottamaan riskin ja aloittaa oman yrityksen. Riskissä on toki aina se varjopuolensa. Ilman riskiä et yleensä rikastu.

En koe huonoa omaa tuntoa, että minulla menee oikein mukavasti! Paljosta jouduin aikanani luopumaan, tein hulluna töitä, käytin järkeäni. Lopulta sain korvaukseksi omaisuutta, joiden turvin pysyn nyt mukavasti oleskelemaan. Faktat löytyvät verokalenterista. Usein juuri nämä suurimman tulotason omaavat henkilöt eivät levittele omaisuuttaan lainkaan siinä määrin, mihin heillä olisi varaa.

Välillä törmään yksinkertaisiin ihmisiin, jotka kadehtivat. Oikein sääliksi käy, kuinka paljon heitä mahtaa harmittaa vakaa tilanteeni. Minua lähinnä huvittaa nämä ihmiset. Vaikka sairaille ei saa nauraa, mutta jotenkin pidän kateutta enemmän henkisenä vajavaisuutena, kuin sairautena.

Toiset rikastuu perimällä (onneksi olkoon, hyvä arpa elämässä). Toiset ÄLYKKÄÄSTI työtätekemällä.

Yhteenvetona sanoisin kuitenkin viellä, että raha ei kuitenkaan ole tuonut onnea. Onnellisuutta ja iloisia päiviä on ollut paljon, mutta se on tullut pitkälti muita reittejä.

ps. Kiitos tähänastisista fiksuista kirjoituksista.

Ei rikas / Ei köyhä kirjoitti:

Kun illalla laittaa katiskat veteen, saa jo näköjään aamulla kalaa :) Tämän viestiketjun 2. Kirjoitus on malli esimerkki tästä kateudesta. Myönnän, että kirjoitin ketjun avauksen provokatiivisesti, jotta joku kateellinen tarttuisi syöttiin.

Se mitä "tosi on" kirjoitti pitää oikein hyvin paikkansa. Onni ei tule rahan kautta, sen olen itsekkin saanut monesti kokea. Tokihan asia on niin, että elämä on paljon helpompaa, kun ei tarvitse miettiä pennejä.

Raha huolet eivät häviä rahalla. Ihminen tuppaa sovittamaan (toivottavasti) menonsa tulojen mukaan. Kun joku äkkirikastuu, hän usein myös alkaa tuhlaamaan saamaansa rahaa. Pienien rikastumisien kuten esim. 100 000e osuessa kohdalle käy usein niin, että 'sijoittajan' pää ei kestä, vaan hän tuhlaa rahansa tuottamattomaan tai arvonsa pitämättömään omaisuuteen. Fiksu hommaisi esim. asunnon, jolloin hänen asumiskulunsa olisivat tästälähtien aina pienemmät ja kuukausittaisesta käyttörahasta jäisi paremmin 'malmia' omaan käyttöön. Kaikki eivät vain näin halua/pysty tekemään, vaan kuluttamisen himo ajaa järjen ohi.

Edellä mainitusta syystä (muidenkin syiden lisäksi) toiset rikastuvat ja toiset pysyvät köyhinä. Onko muuten Suomessa olemassa rikkaita kommunisteja?

Jos tulotaso on heikko, miksi et opiskele vaikkapa putkimieheksi 3:ssa vuodessa. Duuni ei ehkä ole trendikäs/siisti sisätyö/mukava, mutta sillä tienaa hyvin. Jos oikeasti tahdot rikastua kunnolla, joudut ottamaan riskin ja aloittaa oman yrityksen. Riskissä on toki aina se varjopuolensa. Ilman riskiä et yleensä rikastu.

En koe huonoa omaa tuntoa, että minulla menee oikein mukavasti! Paljosta jouduin aikanani luopumaan, tein hulluna töitä, käytin järkeäni. Lopulta sain korvaukseksi omaisuutta, joiden turvin pysyn nyt mukavasti oleskelemaan. Faktat löytyvät verokalenterista. Usein juuri nämä suurimman tulotason omaavat henkilöt eivät levittele omaisuuttaan lainkaan siinä määrin, mihin heillä olisi varaa.

Välillä törmään yksinkertaisiin ihmisiin, jotka kadehtivat. Oikein sääliksi käy, kuinka paljon heitä mahtaa harmittaa vakaa tilanteeni. Minua lähinnä huvittaa nämä ihmiset. Vaikka sairaille ei saa nauraa, mutta jotenkin pidän kateutta enemmän henkisenä vajavaisuutena, kuin sairautena.

Toiset rikastuu perimällä (onneksi olkoon, hyvä arpa elämässä). Toiset ÄLYKKÄÄSTI työtätekemällä.

Yhteenvetona sanoisin kuitenkin viellä, että raha ei kuitenkaan ole tuonut onnea. Onnellisuutta ja iloisia päiviä on ollut paljon, mutta se on tullut pitkälti muita reittejä.

ps. Kiitos tähänastisista fiksuista kirjoituksista.

Lue lisää

Tuosta kirjoituksestasi tuli jotenkin mieleen että olet omistanut joskus firman. Olet myynyt sen ja jäänyt nauttimaan ansaittuja eläkepäiviä. Osuinko oikeaan? Jos näin on niin onneksi olkoon. Kun osaa ja ymmärtää ajoissa lopettaa työn niin mikäpä on nauttia työnsä hedelmistä. Yksityisyrittäjän taival ei ole helppo. Moni ei pysty hyppäämään siitä oravanpyörästä ja elämä on raatamista viimeiseen hengenvetoon saakka.

minä vähävarainen yksinhuoltaja äiti olen ravannut vuosikaudet etelässä 3 kakarani kanssa,omilla varoillani!Olen säästänyt asunnon ja matkat ja ajan uudehkolla autolla,nekin maksanut omilla rahoilla jotka tienannut rehellisesti tehdastyössä.En ole tarvinnut muilta apuja,ei ole sosiaalit eikä omaiset auttanut koskaan,enkä edes apua pyytänyt.Tosin en ole viinaakaan juonut,enkä gourmee aterioita syönyt vaikka syöttäjiä olisi ollut yli tarpeeni.Ei vaivaa turhat läskit ja nekin vähät lähtee lenkkeilemällä pois jos alkaa housut kiristämään.Turhia siipiveikkoja kartan,tanssimassa käyn.näin sitä jokainen saa kun vaatimattomasti elää.Aurikoisia päiviä ja iloisia hetkiä kaikille.nm.ei kateellinen toisen hyvälle.

tommoisesta omaisuudesta nauttia kun on tullut niin helpolla? Minä olen omalla työlläni saanut kaiken omaisuuteni ja se se vasta on jotain.

.se vaan kirjoitti:

tommoisesta omaisuudesta nauttia kun on tullut niin helpolla? Minä olen omalla työlläni saanut kaiken omaisuuteni ja se se vasta on jotain.

Todella naatiskellaan nyt näistä antimista. Tehkööt muut vaan töitä ja maksakoot kiltisti eläkemaksuja, mitä eivät tule koskaan enää näkemään...

Se vasta kovaa työtä on kun miettii mitä rahoillaan tekisi. Ja koroilla voikin sitten lähteä vaikka maailman tontteja katselemaan...

Totta, onhan se mukava paistatella työvuosienkin jälkeen. En vaan tiedä kuinka moni enään osaa. Olo ei varmasti ihan näin rento, kun on kotisohvalla kuitenkin jo vuodet harjoitellut....

Onni- kirjoitti:

Todella naatiskellaan nyt näistä antimista. Tehkööt muut vaan töitä ja maksakoot kiltisti eläkemaksuja, mitä eivät tule koskaan enää näkemään...

Se vasta kovaa työtä on kun miettii mitä rahoillaan tekisi. Ja koroilla voikin sitten lähteä vaikka maailman tontteja katselemaan...

Totta, onhan se mukava paistatella työvuosienkin jälkeen. En vaan tiedä kuinka moni enään osaa. Olo ei varmasti ihan näin rento, kun on kotisohvalla kuitenkin jo vuodet harjoitellut....

Lue lisää

Hienoa huomata, että tälläkin palstalla surffailee myös täysipäistä porukkaa. Olen suorastaan hämmentynyt aiempien kirjoitajien fiksusta suhtautumisesta käsiteltävään asiaan.

Kuten kirjoituksista huomaa, toiset rikastuvat perimällä, toiset lähinnä yrittämällä. Toiset taasen saavat mukavan elintason työtätekemällä. Raha ei tuo onnea, mutta se helpottaa arkea. Varallisuutta kerätessään on hyvä muistaa, että mukaan et saa mitään. Itse olen koittanut junailla asiani niin, että elimpä sitten kuinka kauan tahansa, tulen omillani toimeen. Helppoahan se oma 'eläke' olisi taivaantuuleen tuhlata.

Joku arvaili aivan oikein omaa tilannettani. Aikanaan perustin firman ja olin kurkkuani myöten liemessa. Stressi, pelko konkurssista ja vapaa-ajan totaalinen puuttuminen oli minun arkipäivää. Sitä aikaa kesti 12 vuotta. Sitten hommat osuivat kohdalleen ja firmani alkoi tuottamaan mukavasti. Yritysostojen pyörteessä sain myytyä sen sopivaan hintaan. Elämän laatu parani kertaheitolla.

Merkillepantavaa oli se, että kun tulot alkoivat kasvaa, huomaamatta kasvoivat myös menot. Materiaaliset seikat tuntuivat tärkeämmiltä ja oikein ihmettelin, miten olen voinut elää ilman tuota-, tätä- ja tollaista. Hankin kaikenlaisia leluja ja turhuuksia, jotka kuitenkin pienen ajan kuluttua lojuivat nurkissa käyttämättöminä. Opin pian yhden asian: Riippumatta hankinnan hinnasta, mikä tahansa 'lelu/turhake' muuttui kahden kuukauden jälkeen täysin arkipäiväiseksi, tai turhanpäiväiseksi. Uusi auto jaksoi innostaa viikon. Tällöin tajusin, että materiaaliset seikat eivät sanele onnea. Onni tulee jostain aivan muusta.

Auto on yksi parhaista esimerkeistä siinä, miten rahaa voi polttaa oikein urakalla. Opiskellessani ajelin Paikasta A paikkaan B. 500€ kotterolla. Korjailin sitä itse ja pärjäsin sillä hyvin. Jäin pari kertaa tien poskeen, mutta se täytti muutoin hyvin tarkoituksensa. Hulluimpana aikana ostin 70 000€ auton, jota ajelin kiireiden keskellä kännykkä korvalla.. Mutta mutta! Sekin jätti minut tielle. Väitän, että 95-99% nautinnosta olisin saanut, kun olisin hommanut 20 000€ maksavan muutaman vuoden vanhan auton. Säästöäkin olisi tullut vaatimattomat 50 000€. Näitä asioita kun ei vaan tule ajatelleeksi silloin, kun menee liian hyvin. Nykyään ajelenkin käytetyllä 20000-25000€ autolla. Luotettavassa huollossa sanon aina, että laittaka kaikki piilevät viat kuntoo, mitä löytyy.

Viinaan on moni hukkunut.. Mutta on sen kanssa kyllä rehellisesti sanottuna hauskaakin ollut. Arvostan kovasti ihmisiä, jotka osaavat pitää hauskaa ilman viinaa. Arvostan heidän valintaansa. Nauttimiseen pätee mielestäni kuitenkin samat säännöt kun kaikkeen muuhunkin. Nimittäin kohtuullisuus ja omat/lain rajat. Ääliöt, jotka ajavat yleisellä tiellä 200km/t piitaamatta muista, ovat kuin baarin idiootteja, jotka juovat itsensä sellaiseen kuntoon, että eivät enää osaa hallita tai hillitä itseään. Vahinkoja sattuu ja ulkopuoliset saattavat joutua kärsimään. Läheltä olen myös seurannut, kuinka hyvä yritys saadaan ryyppäämällä muuttumaan katastofiksi, joka lopulta johti omistajan hirsipuuhun.

Tämäkin teksti venyy taas turhan pitkäksi, joten toteampa tähän loppuun että: Kultainen keskitie, kohtuullisuus ja tasapaino tuntuu turvalliselta tieltä.. Ainakin minulle.

Kiitos fiksusta keskustelusta!

Ei rikas / Ei Köyhä kirjoitti:

Hienoa huomata, että tälläkin palstalla surffailee myös täysipäistä porukkaa. Olen suorastaan hämmentynyt aiempien kirjoitajien fiksusta suhtautumisesta käsiteltävään asiaan.

Kuten kirjoituksista huomaa, toiset rikastuvat perimällä, toiset lähinnä yrittämällä. Toiset taasen saavat mukavan elintason työtätekemällä. Raha ei tuo onnea, mutta se helpottaa arkea. Varallisuutta kerätessään on hyvä muistaa, että mukaan et saa mitään. Itse olen koittanut junailla asiani niin, että elimpä sitten kuinka kauan tahansa, tulen omillani toimeen. Helppoahan se oma 'eläke' olisi taivaantuuleen tuhlata.

Joku arvaili aivan oikein omaa tilannettani. Aikanaan perustin firman ja olin kurkkuani myöten liemessa. Stressi, pelko konkurssista ja vapaa-ajan totaalinen puuttuminen oli minun arkipäivää. Sitä aikaa kesti 12 vuotta. Sitten hommat osuivat kohdalleen ja firmani alkoi tuottamaan mukavasti. Yritysostojen pyörteessä sain myytyä sen sopivaan hintaan. Elämän laatu parani kertaheitolla.

Merkillepantavaa oli se, että kun tulot alkoivat kasvaa, huomaamatta kasvoivat myös menot. Materiaaliset seikat tuntuivat tärkeämmiltä ja oikein ihmettelin, miten olen voinut elää ilman tuota-, tätä- ja tollaista. Hankin kaikenlaisia leluja ja turhuuksia, jotka kuitenkin pienen ajan kuluttua lojuivat nurkissa käyttämättöminä. Opin pian yhden asian: Riippumatta hankinnan hinnasta, mikä tahansa 'lelu/turhake' muuttui kahden kuukauden jälkeen täysin arkipäiväiseksi, tai turhanpäiväiseksi. Uusi auto jaksoi innostaa viikon. Tällöin tajusin, että materiaaliset seikat eivät sanele onnea. Onni tulee jostain aivan muusta.

Auto on yksi parhaista esimerkeistä siinä, miten rahaa voi polttaa oikein urakalla. Opiskellessani ajelin Paikasta A paikkaan B. 500€ kotterolla. Korjailin sitä itse ja pärjäsin sillä hyvin. Jäin pari kertaa tien poskeen, mutta se täytti muutoin hyvin tarkoituksensa. Hulluimpana aikana ostin 70 000€ auton, jota ajelin kiireiden keskellä kännykkä korvalla.. Mutta mutta! Sekin jätti minut tielle. Väitän, että 95-99% nautinnosta olisin saanut, kun olisin hommanut 20 000€ maksavan muutaman vuoden vanhan auton. Säästöäkin olisi tullut vaatimattomat 50 000€. Näitä asioita kun ei vaan tule ajatelleeksi silloin, kun menee liian hyvin. Nykyään ajelenkin käytetyllä 20000-25000€ autolla. Luotettavassa huollossa sanon aina, että laittaka kaikki piilevät viat kuntoo, mitä löytyy.

Viinaan on moni hukkunut.. Mutta on sen kanssa kyllä rehellisesti sanottuna hauskaakin ollut. Arvostan kovasti ihmisiä, jotka osaavat pitää hauskaa ilman viinaa. Arvostan heidän valintaansa. Nauttimiseen pätee mielestäni kuitenkin samat säännöt kun kaikkeen muuhunkin. Nimittäin kohtuullisuus ja omat/lain rajat. Ääliöt, jotka ajavat yleisellä tiellä 200km/t piitaamatta muista, ovat kuin baarin idiootteja, jotka juovat itsensä sellaiseen kuntoon, että eivät enää osaa hallita tai hillitä itseään. Vahinkoja sattuu ja ulkopuoliset saattavat joutua kärsimään. Läheltä olen myös seurannut, kuinka hyvä yritys saadaan ryyppäämällä muuttumaan katastofiksi, joka lopulta johti omistajan hirsipuuhun.

Tämäkin teksti venyy taas turhan pitkäksi, joten toteampa tähän loppuun että: Kultainen keskitie, kohtuullisuus ja tasapaino tuntuu turvalliselta tieltä.. Ainakin minulle.

Kiitos fiksusta keskustelusta!

Lue lisää

Juolahtipa vielä kuitenkin mieleen yksi asia!

Nimittäin jos sinulla on 'pelimannihenkeä' ja hieman sellaista tuohta, jotka olisit riskin realioituessa valmis menettämään, nyt olisi ehkä hyvä aika ostaa osakkeita (tästä päivästä vuosi pari eteenpäin). Se jos joku on kunnon lottoa! :) Tilastollisesti ollaan kuitenkin keskiarvon alapuolella reippasti. En ole guru, mutta uskallan arvata, että seuraavan 7:n vuoden päästä yleinen indeksi on ainakin tuplannut itsensä. Asiasta kannaattaa kuitenkin lukea ensin hieman kirjallisuutta ja keskustella ammattilaisten kanssa. Yksi osake voi nousta ja toinen laskea! Älä tavoittele kuuta taivaalta. Itse uskon kuitenkin niin, että elämäni aikana ei tule vastaavaa toista tilaisuutta ostaa osakkeita näin pohjilta.. Jos kuitenkin tietäisin aina tulevaisuuden, olisin jo miljardööri ;)