Rakkauden voimaa tarvitsemme.
Merkillistä, että rakkauden töille elämänsä pyhittäneet ihmiset ovat kaikkein toimeliaimpia vielä kypsässä iässäkin vaikka olisivat monien sairauksien runtelemia.
Ajattelen monia maailmankuuluja taiteilijoita Tizianista Renoiriin. Viimeisiin elinpäiviinsä saakka he ovat olleet henkisesti vireitä ja luovia. Renoir oli reuman runtelema. Kun pensseli ei pysynyt kädessä niin hän sitoi sen käsivarteensa ja hänet vietiin tuolissa maalaustelineen ääreen.. Beethovenin sävellystyö jatkui kuuroudesta huolimatta.
Oiva Arvola kertoi juuri ”minun uskoni” haastattelussa miten meille ei riitä vain pahasta luopuminen vaan tarvitsemme tilalle jotain hyvää, muuten paha tulee takaisin ja valtaa mielemme.
Tänäänkin olen saanut keskustella monien elämänhaluisten vanhusten kanssa. Heidän valoisuutensa ja ystävällisyytensä on vastustamatonta.
Miten tällä palstalla pystyisimme täyttämään keskustelumme poistamalla toisarvoisen kiistelyn
ja täyttämällä sen hyvällä ?
Merkillistä, että rakkauden töille elämänsä pyhittäneet ihmiset ovat kaikkein toimeliaimpia vielä kypsässä iässäkin vaikka olisivat monien sairauksien runtelemia.
Ajattelen monia maailmankuuluja taiteilijoita Tizianista Renoiriin. Viimeisiin elinpäiviinsä saakka he ovat olleet henkisesti vireitä ja luovia. Renoir oli reuman runtelema. Kun pensseli ei pysynyt kädessä niin hän sitoi sen käsivarteensa ja hänet vietiin tuolissa maalaustelineen ääreen.. Beethovenin sävellystyö jatkui kuuroudesta huolimatta.
Oiva Arvola kertoi juuri ”minun uskoni” haastattelussa miten meille ei riitä vain pahasta luopuminen vaan tarvitsemme tilalle jotain hyvää, muuten paha tulee takaisin ja valtaa mielemme.
Tänäänkin olen saanut keskustella monien elämänhaluisten vanhusten kanssa. Heidän valoisuutensa ja ystävällisyytensä on vastustamatonta.
Miten tällä palstalla pystyisimme täyttämään keskustelumme poistamalla toisarvoisen kiistelyn
ja täyttämällä sen hyvällä ?
Vastaukset 57
Vanhimmat
se on, kun emme aliarvioi toisteme ymmärrystä.
Kuitenkin moni meistä oikeassa elämässä on mukava iloinen vanhus, mutta ärsytettynä sielläkin muutumme kiukkuisiksi vanhoiksi, toisiimme kyllästyneiksi ukoiksi ja mummoiksi.
Toisaalta , jos täällä on jokin keskustelun aihe, niin on aika luonnollista, että siitä voidaan olla ja ollaankin eri mieltä.
ilahduin roomalaisen paluusta. Pidin palstaa jo useita päiviä unohdettavien osiona.
luopua toisarvoisesta kiistelystä ja täyttää sen hyvällä.
Olisi kysyttävä jokaiselta erikseen, mikä kunkin mielestä on "toisarvoista" ja mikä on "hyvää". Sehän vaihtelee ihmisestä toiseen.
Havaintojeni mukaan tällä palstalla kirjoittavien keskuudessa kuvitellaan oman hyvän olevan toistenkin hyvä, ja joskus pidetään riitelynä sitä kun joku tuo esille oman käsityksensä.
Tasavertaisuuden tarjoaminen ei kelpaa sovinnon eleeksi riidan tullen, koska oma hyvyys koetaan niin suureksi, että tasavertaisuuden tarjoaja koetaan herjaajaksi.
Alussa mainitut "toisarvoiset" ja "hyvä" ovat jonkun mielestä jonkin arvoisia IHMISIÄ ja joillekin ne ovat jonkin arvoisia ASIOITA.
Ovatko vapaus ja tasavertaisuus itsensä ilmaisemisessa, - sekin monin tavoin ymmärrettävissä? Jos, niin miten kukin sen ymmärtää?
Riidankylvökset menestyvät hyvin suvaitsemattomuuden ilmapiirissä(= oma aforismi:))
Toinen asia:
Otsikkosi "Kypsä rakkaus" tuo mieleeni ylikypsät. Voiko rakkaus olla ylikypsää? Ja jos voi, niin missä ja miten sen voi havaita?
Rakkaus vyöryy virran lailla. Mistä se tulee ja minne se menee? Voimmeko vaikuttaa sen kulkuun?
Voiko rakkaus patoutua meissä?
Pitääkö sanonta: - rakkaus on ikuinen, kohteet vaan vaihtelee - paikkansa?
Entäs jos sitä ei vaan ole, on tyhjiöitä sisällä, mitäs sitten tehdään? Missä on rakkauden lähde?
Rakkaus on kummallinen asia. Säästäessäsi sitä se katoaa. Rakkautta jakessasi huomaat ettei se suinkaan vähene vaan Sinulla on yhä enemmän annettavaa ja saettavaa.
"Jaettu suru on puoli surua, jaettu onni on kaksinkertainen onni."
Eikö Sinustakin ?
Täysin pyyteetöntä rakkautta on käsittääkseni vain äidin ja lapsen välillä, äidin suhteessa lapseensa.
Mitenkähän mahtanee olla ? Huomaan elävässä elämässä siinäkin samaa kuin tarinassa, jossa lintuemo ruokkii ja kantaa poikasiaan kysyen:" Milloin te kannatte emoanne? Me kannamme omia poikasiamme, vastasivat ne."
Augustinus sanoi hyvin aikoinaan; ”Jos Jumala olisi tehnyt vaimon miehen hallitsijaksi hän olisi tehnyt hänet miehen päästä, jos taa orjaksi niin miehen jalasta, mutta Jumala loi naisen miehen rinnalla kulkijaksi luoden hänet miehen kylkiluusta.”
Minna Canthin Papin perheessä käydään kuvaava keskustelu:
Jussi: Sillä vapaus se on pääasia.
Hanna: Eipäs olekaan, Jussi ! Eipäs olekaan kuin rakkaus.
Jussi: Rakkaus ?
J.W. Snellman sanoo:”Ihminen voi karkoittaa tylyyden ja vihan, mutta rakkautta hän ei voi saada käskemällä syntymään.”
Meidän oma satusetämme Topelius taas sanoo, että rakkaus rakentaa, yhdistää, sovittaa ja sitoo yhteen kaikki, mihin se koskee.
”Älä usko tottumusta, velvollisuutta, käskyä, intohimoa, ihailua äläkä selittämätöntä hypnoottista vaikutusta jonka nähdään sitovan kaksi ihmistä toisiinsa; usko ainoastaan sitä rakkautta, joka antaa vapaasti ja ottaa vapaasti.”
Eräs tutkimus osoittaa rakkaudesta, ettei se ole kummempaa kuin makean suklaan maisteleminen.
Se kuulemme aiheuttaa suurempia mielihyvän reaktioita aivoissamme kuin rakkaan ihmisen näkeminen.
Vastasyntyneen sylissä pitäminen on äidin rakkaus kauneimmillaan.
Kyllä ne sitten murkkuiässä ottaa päähän.
Silti niitä rakastaa, vaikka ne kaiken sinulla haistattaakin.
Rakkautta ei voi mitata, se ei koskaan pyydä. Se tahtoo vain rakastaa. Rakkaus on vain rakkaus. Kumpi on suurempaa rakkauta kuningattaren vai keräjäläisnaisen ? Kwerjuutyttö rakastuu kuninkaaseen ja kuningatar nokipoikaan aivan yhtä vimmatusti.
Aleksis Kivi sai rakkautta vanhemmalta naiselta ja kykeni luomaan mahtavat teoksensa.
Hän sanoi rakkaudesta, " niin se lentelee täällä ristiin rastiin rakkauden henki, ja sinä et tiedä kusta se tulee."
Ei rakkautta ole edes tarpeen selittää, se vain on. Se ei ole tulta vaan mieluummin ilmaa. Kun on ilmaa mitä hengittää on myös helpompi elää -
eikö Sinustakin ?
Jäin miettimään puhetta äidinrakkaudesta. Kuinka kauas ihminen onkaan mennyt tässä asiassa.
Jos ajattelemme luontoa niin en todellakaan tunne yhtään tapausta, jossa luonto olisi järjestänyt jollekin eläinlajille vanhempainlomaa, lasten päivähoitoa, esiopetusta tai oppivelvollisuutta. Jos esimerkiksi linnut hoivaisivat nykyisten ihmismallien mukaan poikasiaan pesäpönttöön niin ne eivät pääsisi enää lentoon kun eivät mahtuisi reiästä ulos, siivet eivät olisi päässeet voimistumaan ja kehittymään kantaakseen lentoon. Luonnosta en tunne ainuttakaan eläintä, joka hoivaisi jälkeläisiään kuten ihminen usein ehkäisten jälkeläistensä itsenäistymisen ja aikuistumisen.
Nykyisin lapset ovat jo varhain sairaalloisen lihavia. Tämä on ihmisen omaa aikaansaannosta, sillä nykyisin myös ihmisten itselleen hankkimat lemmikkieläimet potevat aivan samoja vaivoja.
Oletteko kuulleet lehmästä, joka lypsää maitoa jopa sata litraa päivässä ja yli 15 tonnia vuodessa
kärsivän osteoporoosista eikä se aivan pientä vasikkaa lukuun ottamatta juo maitoa ?
Kyllä, leijona naaras puolustaa raivoisasti pentujaan.
Minäkin olen horoskoopiltani - Leijona-.
Totta kai puolustaa,mutta kuinka usein olet nähnyt luonnossa ylilihavia leijonanpentuja vaikka emo olisi päässyt nappaamaan hyvinkin maistuvan vohlan pesueelleen.
Todistaako sairaalloisen lihavat lapset jotain äidinrakkaudesta. Katselepa ja juttele ystäviesi kanssa paljonkoheidän lemmikkinsä tohtorointi- ja lääkekulut pikku piltteineen maksavat ?
Ennen kissat pyydystivät hiiriä kotitanhuvilta ja olivat tyytyväisiä kun saivat joskus pikkukupposen lämmintä maitoa. Koirat saivat ruoantähteinä jonkun luun kaluttavakseen.
Ei ole lapsillani liikaa lihaa luiden ympärillä,
ja he ovat notkeita viidakon villikissat.
Niinhän leijona- merkille sopii!
Poikkeus säännöstä ollet. En kehenkään yksityisenä ihmisenä halua osoittaa.
Toisaalla kristillisyydestä puhuttaessa, voinen jatkaa meidän mielellään lähettävän jtain apua yltäkylläisyydestämme ja osoitamme mukamas kristillistä rakkautta.
Vanha kiinalainen sananlasku tekee heille enemmän oikeutta: "Anna pojalle kala niin hän on autettu tänään. Opeta poika onkimaan niin hän on autettu iäksi."
Uskon lähetystyössäkin olevan parasta käytännön elämäntaitojen opettamisen omaa kulttuuriamme ja uskoamme tärkeämpänä.
käytit jo aikaisemmin tuota kansakoulun alaluokkien lukukirjassa ollutta lintuemo-tarinaa.
Olet näköjään ottanut entisen nimimerkkini käyttöösi.
on lainattua ei omaasi.
Olet ottanut anna-nimimerkin käyttöösi, itse käytin sitä vielä kesäkuussa.
Mikähän entinen Anna on nykyään?
Annana olit hyvä.
oikein houritaan? Mistä helkatin lintuemo-tarinasta täällä vaahdotaan? Jos joku on ottanut nimimerkkisi käyttöönsä niin se ei ainakaan ole minä!!!
Syy siihen että rupesin lukemaan viestiä, oli tuo että nimimerkkini pisti silmään, koska en ole tällä palstalla aikoihin kirjoitellut.
Ja JOS kirjoitan, kirjoitan sen takuulla omalla puumerkilläni!
lintuemotarinasi, jos viitsisin etsiä, mutta kun en heti suoralta kädeltä muista, missä se oli ensimmäisellä kerralla, niin enpä viitsi etsiä ( tietysti se on voitu poistaa, jos olet pyytänyt poistamaan).
Kun epäilin sinua entisen nimimerkkini käyttämisestä, ajattelin henkilöä, joka on kiivaimmin hyökännyt minua vastaan. Se oli 55 palstalla kun käytit nimimerkkiä Tinta ja helppo sinut on samaksi tunnistaa täälläkin.
Tunnemme kumpikin 55 ja tämän palstan historian, kohtaamme samoissa merkeissä ja törmäilemme, koska samat syyt ovat olemassa. Mikäs ne olisi hävittänyt ja mihinkäs ne olisivat hävinneet?
En oikeasti ole huomannut olevani kateellinen sinulle, mutta ehkä oletkin niin pätevä, että huomaat sen jo ennen kun itse huomaan mitään.
Mutta ota huomioon, että kateelliset ja narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivätkin, samoin kuin kirjaviisautta lainailevat ja lukematon joukko muunlaisia ihmisiä saa kirjoitella tänne ja esiintyä edukseen, kuten siitä olikin jo puhetta.
mitä tahansa ja etsiä lintuemotarinaasi, mutta minun kirjoittamia "lintuemotarinoita" et löydä muualta kuin tältä palstalta kun kerroin räksän pesästä parvekkeellani. Tarina oli kirjoitettu omalla nimimerkilläni. Että se siitä.
Olitpa sitten vaan tavallinen kateellinen tai oikea narsisti tai vainoharhainen niin minun puolestani saat kirjoitella tänne rauhassa (minä en ainakaan ole kirjoitusrauhaasi puuttunut), kunhan jätät aiheettomat syyttelyt syrjään.
riidellyt täällä ennenkin nimimerkkinsä yksinomistusoikeudesta. Niinkauan kuin nimimerkkejä ei ole rekisteröity, ei kukaan Anna voi nimimerkkiään omistaa.
Siis aivan asiatonta mölyä tyhjästä.
nimimerkin omistusoikeudesta riitelystä. Totesin vain sen minun entiseksi nimimerkikseni.
Eikös olekin parempi, että tiedetään, milloin se nimimerkki siirtyi minulta tuolle, joka sitä kipeämmin tarvitsi. Törkeää tuollainen kyllä on, mutta olen jo kotiutunut sofia-nimeen, enkä valita.
Nuo tarinat ja mielipiteeni, joita olen näillä palstoilla kirjoittanut, olen kerännyt ne omille levykkeilleni. Saatan käyttää niitä myöhemmin johonkin, sillä ne ovat minun kokemuksiani ja monet ihmiset tuntevat minut niistä.
Kyllä vain Sofia on oikeassa,ei se mitään vaikka nimimerkki vierään,mutta pitäisi sen verran olla
älyä ettei sitä sitten käytä ainakaan heti riitelyyn.Siinähän niitä erehdyksiä sattuu,Sofia saisi syyt päälleen,mutta todellakin minä olen tullut ainakin Sofian Sofiana tuntemaan,että ei siinä mitään.
Vaikka kyllä se tietenkin kiva olisi jos jokainen kirjoittaisi ihka omalla nikillään,eihän se pakko ole,mutta pieni toivomus vain.
Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa kaikille.
Nuo Anna viestit ei olleet Mdk kirjoittamia joku nyt on toinen asialla.
On minunkin nimimerkkiäni käytetty,sain sen selville eräältä serifiltä,mutta hän ei kertonut käyttäjää,mutta sen tiedän se ei ole Mdk.
Selvennykseksi vain.
Miksi palstalla ei voi rekisteröidä nikkiään kuten Chatissa. Päästäisiin monelta tuskalta ja vaivalta. Voisimme silloiun myöskin lähettää viestejä suoraan häiritsemättä yleistä keskustelua asioilla, jotka koemme kahdenkeskisiksi.
Tiedämme jumalan luoneen ihmisen omaksi kuvakseen. Toista ihmistä palvelemalla ja rakastamalla voimme perhaiten palvella luojaamme.
Maailman kaunein ihminen on rakastunut ja rakastava lähimmäinen. Minä tai Sinä voimme olla todella kauniita - rakastamalla !
No niihää toi onki kuin tuhanne ja yhen yön sadust.
Rakkaudest nytkös huastelet,voip veikkonen,
hyvä kuin jokku ossaa puhhuu rakkauven kielel,
tuoksuu ihka ruususe unelt.
Olekos sinä pannahine ollunna ruuneperin
mukana tytölöis,te kun harrastat samma simasuu.
Nikkini tulee palstoilla jatkuvasti mainituksi niin on kai palattava jälleen takaisin. Tunturin tyttökin on ollut näkevinään milloin hajupojan milloin taas Kai de Puun. Miten ihmeessä palstalla voitaisiin keskustella asioista ja unohtaa edes pieneksi toviksi kuka kulloinkin milläkin nikillä kuinkakin monta kertaa kussakin keskustelussa käyttää sananvapauden hänelle suomaa oikeuttaan. Se on aivan sama kuin alkaisin puhua kaukoputken optiikasta kun pitäisi katsella sillä ulottuvillemme saamiamme uskomattomia näkymiä. Linssi kaikessa hienoudessaan ei ole pääasia vaan väline.
Kun puhumme nikeistä itse asian sijasta on kuin lapsi heitettäisiin pesuveden mukana.
Joskus kerroin eräästä savenvalajasta, joka onnistui kokoamaan keisarin särkyneen ruukun ja sitä kaikki sitten ihailemaan, että se on kauniimpi kuin koskaan.
Oppipoika löysi myöhemmin pajan nurkasta ruukunsirpaleita. Mestari sanoi hänelle: ”Kaikki rakkaudella tehty on kaunista vajavaisenakin,”
Tuskin ketään on kuitenkaan vääristelty niin paljon kuin maailman suurinta rakastavaa ja hänen sanomiaan. Hänhän itse sanoi hänen ja Herra Sebaotin sekä vanhan liiton opetusten välillä olevan eron selkeästi. Hän kertoi käskyistä jatkaen; ”…mutta minä sanon teille, rakasta lähimmäistäsi…”
Hän ei milloinkaan käskenyt mitään eikä ketään. Kun hän on maailman suurin rakastava ja meidän olisi ymmärrettävä, että rakkautta ja ihmistä rakastamaan jotakuta tai jotain ei voida koskaan käskeä.
Ihminen voi rakastaa ja osoittaa rakkauttaan aivan arkipäiväisissä askareissaan. Sanoohan vanha sananparsikin; ”Todista rakkautesi, tiskaa tiskit.”
Monet vannovat tämän rakastavan nimeen ja saattavat yrittää saarnata hänen oppiaan vuosikymmeniä ymmärtämättä siitä mitään ja löytämättä sitä rakastavaa omassa itsessään ja
Olisiko rakkauden mitta se kuka kodissa tiskirättiä heiluttaa?
Kaiketi toisen henkilön arvostaminen, toisen huomioiminen, henkinen tasa-arvo ovat melko tärkeitä asioita rakkaudessa.
JOs aina lyö kaveria sanoilla alle vyön - yrittää alistaa-mitä se on? Minusta on yksi ja sama kuka tiskaa, kuka pesee pyykin - hän tekee jolla on silläkertaa aikaa ja mahdollisuutta.
Rakkauden määrittäminen on vaikeahko asia, rakkausapostolit selittävät kuka milläkin tavalla,
voi olla - tunne - on avain jokaisen henkilökohtaisen rakkauden tuntemiseen.
OLen miettinyt mistä tunne syntyy - jokaisellahan on erilaisia tunteita.
Mitähän entine nikki on sitt tehnynnä jos ei sammaa voine käyttä,onko molempi paras vai paras molempi,pitäydyppä vai hajupojast ei se siittäi kumene.Tiettävät sitt ainakki kelle vastavat.
Rakkauden tuhoajana sanotaan joskuolevan erään huonekasvin tai sen sukulaisen. Anopinkieli vaatii vähän hoitoa, mutta tiedän useita parisuhteita kariutuneen anopin terävään kieleen.
Jos anoppi on onnistunut periyttämään sen tyttärelleen niin keitos saattaa palaa pohjaan.
Meidän kulttuurimme suosii miespuolista isäntää.
Luojasta puhumme Herrana isolla H:lla eikä kukaan ihmettele kun puhutaan hänen ainokaisesta pojastaan. Vaikenemme monista raamatunkin totuuksista. Muistinvaraisena tietona kerrotaan, että Aatamilla oli poika nimeltä Seet, mutta äiti ei ollut Eeva. Jotkut ovat sitä mieltä että jumalalla on myös tyttäriä.
Joltain lapselta kysyttiin, että kuka loi jumalan. Tomera vastaus kuului:"Jumalan äiti tietysti." Suuri Opettaja oli sitä mieltä, että totuus kuullaan usein lasten ja imeväisten suusta.
Mitä tekemistä tällä on rakkauden kanssa ?
Me haluamme määrittää joitakin sanoja ja asioita oman mielemme mukaan ja sekoittaen siihen omia tarkoitusperiämme.
Tabuja ei saa kyseenalaistaa. Miten sadussa sattuikaan; kaikki ihastelivat keisarin uusia vaatteita kunnes eräs pieni lapsi totesi:"Eihän keisarilla ole vaatteita ensinkään."
Rakkaus ei aseta mitään ehtoja, käskyjä, kieltoja. Rakkaudelle riittää vain rakkaus eikä sitä tarvitse edes kenellekään selittää.
Paavali kirjoittaa kirjeessään Korintin seurakunnalle rakkauden asian todella hyvin
Miksi on niin tärkeää tietää kuka kirjoittaa?
Sinusta en voi sanoa muuta kuin, että suuresti epäilen. Kuitenkaan et löydä yhtään kirjoitustani,jossa olisin vaatinut jotakuta esiintymään jollain tietyllä nikillä.
Ei siihen löydy muuten mistään mitään perusteitakaan. Oman eri nikkien käytön olen pyrkinyt perustelemaan kymmeniä kertoja ja toivonut nikkeilystä puhumisen loppuvan, koska se ei muuksi muutu.
Nikkeily ei muutenkaan kuulu tähän keskusteluun, koska tällä Suurella Opettajallakin oli selvä vastaus; "Älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea tekee." Hyvää hän haluaa ihmisten tekevän, mutta salassa ja vieläpä niin ettei siihen liity vastalahjaodotuksia.
Kerran Jeesuskin teki poikkeuksen kysyen eräältä oppilaaltaan;"Olenko sinulle rakas?" Joskus mietin sitä, että kuinka paljon hänen sanomisiaan muokattiin kun huomaamme aivan lähipäivistä ja historiastakin, kuinka asioita selitetään itselle parhain päin aivan tarkoitushakuisesti.
Kyl´maar olen seittänny miks nikki on tärkeä.
En todellakaan ymmärrä miksi se on niin tärkeä.
Kun lehdistössä kirjoittaa nimimerkillä on toimituksen tietoon annettava oikeat yhteystiedot, mutta toimittajakaan ei saa kertoa nikistä tietoja eteenpäin saati palstalla kuten täällä taannoin slloinen sheriffi katsoi asiakseen tehdä.
Kirjoittaja on vastuussa kirjoittamastaan nikistä riippumatta, näinhän kaikissa säännöissä sanotaan.
Palstanpitäjä näköjään viis veisaa yleiselle käytännölle ja hyville tavoille.
Rakkauteen kuuluu myös toiselle antaminen, mutta
omastaan luopuminen on vaikeaa, koska ihminen on perusitsekäs.
- Hyvä antaa vähästään
- Paha ei paljostaankaan. -
Rakastava ei edes ajattele rakkautensa määrää,
ei rakkautta ole tarpeen edes mitata.
Vaikka olen useasti puhunut suurimmasta rakastavasta niinen mitenkään halua asettaa kenenkään rakkautta paremmuusjärjestykseen.
Kun rakastava alkaa mitata omaa tai toisen rakkauden määrää niin on aivan varma, että siinä tulee aina mittatappioita ja se vähenee ja siitä katoaa jokaisella mittauskerralla.
Miksi emme edes yritä noudattaa omassa elämässämme edes kirkon piirissä hänen opetuksiaan, jonka nimeä hoemme ja johon sanomme uskovamme? Miksi emme usko ainoastaan?
Mitäs olisi pitänyt voittaa?
Kirjoitatko miehen ja naisen välisestä rakkaudesta
vai rakkaudesta yleisenä asiana. Jos kerran kokee
rakkauden olemassaolon eri tilanteissa - vaatineeko se kirkon piirissä eri muotoisen rakkauden olemassaoloa. Miksi suurin osa käskyistä alkaa sanalla "älä" - sitäpä mietin huuli pyöreänä.
Voihan olla että rakkaudessakin tulee tilanne jossa "jää pää vetävän käteen."
Käskyistä suurin on rakkauden käsky.
Kyllä kristillinen kirkko kirkkona on yrittänyt sitä noudattaa Esimerkiksi kehitysmaissa monet sairaalat ja koulut ovat juuri kirkon perustamia.
Niin oli alkujaan Suomessakin, kunnes yhteiskunta otti nuo tehtävät.
Tuo lausahdus taisi olla jo muinaisesta Roomasta. Näitä sanontoja tulee viljeltyä jopa tilanteeseen sopimattomissa yhteyksissä.
Minulle on usein itseni voittaminen aika suuri.
Miten voisin muuttaa tällä palstalla energiani positiiviseksi. Viittaan kaksoisveljeni juuri aloittamaan keskusteluun.
Monet ovat toivoneet nikkini loistavan palstalla pelkästään poissaolollaan. Tunnen voittaneeni itseni kun eräissä lausumissani kuitenkin rohkenen edelleen olla oma itseni ainakin ajatuksissani vaikka tiedän sen olevan epäviisasta jopa tyhmää.
Kerroin juuri edellisessä, että toimin ehken epäviisaasti, mutta kuunnellen sydämeni ääntä.
Olen yrittänyt useissa yhteyksissä tuoda esiin sen valtavan eron Herra Sebaotin ja Jeesuksen opeissa.
Jeesushan ei milloinkaan käske kun taas Mister Sebaot käskee, uhkaa ja kostaa alvariinsa ja ilmaisee kiivautensa hyvin selvin sanoin.
Juuri tähän perustan käsitykseni Kalilean Kulkurin
osoittamaan suureen rakastavaan. Hänen oppinsa on rakkaus, jonka sittemmin Paavali toistaa korinttilaisille lähettämässään kirjeessä.
Totean vain, että alkuseurakunnasta lähtien kristityt ovat hoitaneet todella huonosti opettajansa aloittama työtä.
Tuskin minkään uskonnon harjoittajat ja tunnustajat yhdessäkään ovat historialtaan kristittyjen veroisia.
Viimeisen vuosisadan aikana aivan tavalliset ihmiset todistavat ainakin 100 miljoonan ihmisen verellä ja kuolemalla väitteeni oikeaksi.
Kuusi miljoonaa juutalaista kaasutettiin lietsomalla sivistynyt kansa mm. Martti Lutherin kirjan kansanpainoksella juutalaisvihaan.
Suuren sivistyneenen kansan johtaja ei kunnioita edes kolmen suuren uskonnon alkulähdettä vaan katsoo oikeudekseen marssittaa joukkonsa yli hautojen vain yhden suvereenin kansan epämieluisan päämiehen likvidoimiseksi.
Meilläkin vasta nyt on alettu tutkia Suomen osallistuneen tuhansien juutalaisten lähettämiseen saksaan, josta näihin saakka on vaiettu.
Heikki Ylikangas joutuu jälleen tutkimaan perimmäisiä asioita. Hänen appensa aikanaan kieltäytyi lähtemästä "vapaussotaan" kuultuaan sen todellisuudessa olleen veljessota, jossa valkoiset eivät olleetkaan niin valkoisia kuin oli annettu ymmärtää.
Irakista vielä, että sotien ja talouspakotteiden vuoksi ainakin puoli miljoonaa viatonta lasta on kuollut. Amerikkalaissotilaista suuri osa on henkisesti ja fyyrisesti raunioita. Heidän syyttömät lapsensa "kärsivät isien pahat teot jopa kolmanteen ja neljänteen polveen" kun tantereille on kylvetty heidän omaa myrkkyään köyhdytettyä uraania.
Kirkko vaikenee, kristityt vaikenevat. Tiettävästi papisto on ollut ahkerimpia sodan tukijoita aikanaan omissa sodissakin.
Siis Herra Sebaot = sotajoukkojen jumala.
Mielestäni voittaisit itsesi paremmin vasta sitten, kun et vastaisi herjaan etkä itsekään herjaisi.
Itsensä voittaminen on vaikein laji.
Ruusun saat kun kerrot missä, milloin ja ketä olen herjannut. Emme mene historiaan vaan elämme tätä päivää - jos koet tulleesi taholtani herjatuksia niin pyydän välittömästi anteeksi kun tiedän sen puheenvuoron, jossa olen näin tehnyt.
Jos niitä on monta niin tietysti anteeksipyyntöjä on vain yksi, mutta ruusuja monta.
"Rakkauden valtakunnassa ei ole kilpailua" on erään John O´Donohuen kirjan Anam Cara luvun otsikkona. Toivon, että voisitte joskus tutustua siihen meille hieman vieraaseen elämänkatsomukseen. Kelttiläinen ajattelu on ainakin itselleni tuonut paljon uutta sisältöä ajatusmaailmaan.
Kelttiläiseeen perinteeseen kuuluu, että kun antaa ja lahjoittaa sisimmästään toiselle jotain hyvää niin saa sen takaisinkymmentuhatkertaisena.
Rakkauden valtakunnassa ei ole kilpailua ja omistamisenhaluja hallinta ovat siellä tuntemattomia käsitteitä.
Rakkaus on siitä kummallinen asia, että mitä enemmän sitä antaa niin sitä enemmän myös saa.
Miksi siis säästää kun tuhlatessaan saa takaisin korkojen kanssa.
Usein rakkaus tulee haavoitetuksi. Sen voimme myöntää, mutta parasta lääkettä on kun annamme rakkauden haavojen aivan kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa antaa arpeutua.
ainakaan sinuun vaikuttanut.
Riitaa olet kylvänyt ja saanut tuhatmäärin takaisin.
"Kadotuksen kuumimmat paikat ovat varattuina niille, jotka moraalisten kriisien aikana pysyttelevät puolueettomina./Dante"
Jos riitaa olen haastanut niin kerro ihmeessä milloin näin olet huomannut tapahtuvan, valheista soisin joutuvani tuoreeltaan "käpälälautaan" ei kaivella menneen talven lumia.
Nikin kanssa en muista edes milloinkaan keskustelleeni - joten se siitä ja loput kansaneläkkeestä.
Onko moraalisesti väärin puolisolta ylläpitää eroottista latausta suhteessa oman avioliiton ulkopuoliseen toisen sukupuolen edustajaan, jos toinenkin osapuoli olisi avioliitossa? (Tässähän vallitsee eräänlainen tasapaino; tilanne olisi toinen, jos jompikumpi ei olisikaan naimisissa.)
Jos sen intiimein muoto - oman näivettyneen avioliiton piristeeksi - on silloin tällöin halaus ja kevyt suudelma, olisiko sekään väärin?
Siihenhän tarvitaan kaksi osapuolta jos avioliitto
iloineen on näivettynyt. Toispuolinen näivettyneisyys ei oikein toimi, ketähän voisi asiassa sormella osoittaa?
Ne halaukset ja poskisuudelmat ovat vain ystävyyden merkki.
Merkillistä miten kapeasti tuo otsikon asi on keskustelussa koettu. Oikeastaan vasta tämä nykyinen sukupolvi onasettanut rakkauden tähän kapeaan alueeseen. Miksikähän kypsä seksuaalinen rakkaus viedään yleensä normaalin parisuhteen ulkopuolelle. Miksi rakkaus koetaan lähinnä suudelmina ja sukupuoliyhteytenä?
Toivon itse ainakin kykeneväni osoittamaan jollain tavoin rakkauttani entisiin ajan myötä kenties väljähtyneisiin suhteisiin - vihassa en muista äkkiseltään milloinkaan eronneeni ystävästäni ja uskon ettemme karkuun lähtisi tavatessamme.
Rakkaus läheisiin, lasten äitiin, lapsiin ja moniin muihin kestää. Joku ilmaisi eräässä tv-ohjelmassa olevansa "Jeesuksen morsian" ja tätä kuten rakkautta jumalaan ja seurakunnan yhteyttä tuodaan esille kovin nykyisin.
Paljon kysytään rakkautta työhön, joitakin pidetään kutsumuksena, jolloin ymmärrän tarkoitettavan erityistä rakkauta valitsemaansa kutsumusammattiin.
Joku rakastaa intohimoisesti jotain lemmikkiään,
harrastustaan jopa jotain esinettä.
Eräs nuorukainen rakasti omaisuuttaan ja lähti surullisena pois kun toivoi voivansa seurata rakastamaansa Suurta Opettajaa.
sellaista, että se saa parhaat ominaisuuteni esiin ja minut hyväksi muita ihmisiä kohtaan, se on oikeata rakkautta, olipa rakkauden alkuperäiskohde kuka/mikä tahansa.
Jokaisen sisin olemus on hyvä. Tai tyhjä, jonka voisi täyttää hyvällä. Mutta mistä löytyisi niin paljon hyvyyttä?
Kun lapset joutuvat näivettymään rakkaudettomassa ilmapiirissä, vieraiden ihmisten hoivissa, heistä tulee hyvää orjatyövoimaa markkinoille.
Joskus pelottava Quantanamo käväisee mielessä kun puhun näin, vaikka kirjoitankin vain äitinä oppimistani totuuksista.
Avioliitossa on tietysti kaksi puolta, mutta ehkä vain toinen näkee näivettyneisyyden.
Entäs kun suudellaankin huulille?
Ei tuo viimeksi mainittukaan vielä ratkaise. Riippuu siitä, mitä tuon jälkeen seuraa.
Se nimittäin voi olla hyvä alku muulle.
"Joka katsoo naista himoiten, on tehnyt hänen kanssaan huorin."
Kummallista, että nainenkin tulee syyllistetyksi, jos mies katsoo häntä "sillä silmällä."
Varokaapa mummot laittamasta viettelevää kretonkia päällenne, joka paljastaa hieman enemmän kuin on soveliasta meille heikoile miehille.
"Älköön teidän kauneutenne olko hiusten palmikoimista..."
"Sinun veljesi saattaa olla heikko, joten älä saata häntä kiusaukseen..."