Oon seurannu tätä palstaa jo jonkin aikaa ja
aattelin tässä yhtenä päivänä, että ois ihan
mukava lukee jonkinmoisia kertomuksia siitä, että
miten ne kaikki, jotka on pelannu Championship
Manager –peliä, on menestyneet valmentajaurallaan.
Mä en tota uusinta versiota (eli Championship
Manager 2001/02) oo ostanu ja tuskin tuun
ostamaankaan, koska mulla on vuotta aikasempi
versio ja oon päässy siinä niin hyvin alkuun
urallani, että en haluais enää alottaa alusta.
Tässä siis nyt pieni yhteenveto siitä, että mitä
kaikkee mun tähänastiseen uraani – uraan, joka on
kestänyt noin puolitoista kautta – on mahtunu;
Mä valitsin urani ensimmäiseks seuraks
Dundalkin – irlantilaisen pikkuseuran, joka
aloitti Irlannin toiseks ylimmällä sarjatasolla
(ja samalla alimmalla, mitä Irlannissa on
mahdollista pelata). Joukkueen johto oli, ja on
edelleen, hyvin kunnianhimoinen ja odottikin heti
ensimmäisen kauden päätteeksi sarjanousua. Heti
ensimmäisten viikkojen jälkeen huomasin, että
muiden pikkuseurojen tapaan Dundalkilla oli
varsin paha taloudellinen asema. Miinuksilla ei
sentään vielä oltu, mutta pelaajien palkat sekä
kentän kunnossapito veivät enemmän rahaa kuin
mitä toisaalta sain lipputuloista (tv-tuloista ei
Irlannin 1.divisioonassa ollut tietoakaan). Tämän
seurauksena päätin myydä pari vanhempaa pelaajaa,
joiden arvo oli vielä korkealla (korkealla
tarkoittaa tässä tapauksessa yli sataatuhatta
puntaa) ja panostaa oman seuran kasvatteihin.
Näin siis saatiin talousasiat kuntoon. Ongelmia
kuitenkin synty, kun Bradford päätti viedä multa
sekään parhaan scoutin että hyvän valmentajan.
Pikkuseura ei miehistä coinu kilpailla ”isoa ja
suurta” vastaan, joten oli mietittävä uusia
miehiä menetettyjen tilalle. Mä suuntasin katseet
Tanskan suuntaan ja löysinkin sieltä pari hyvää
miestä.
Kauden alussa mä hioin joukkueen kokoonpanoa
muutamien harjoitusottelujen avulla ja löysinkin
varsin pian hyvän pelityyliin, joka perustuu
kahden keskikentän keskellä pelaavan pelaajan
aktiiviseen toimintaan, nopeisiin hyökkääjiin
sekä laitalinkkien vahvoihin nousuihin. Kun tähän
vielä lisättiin pari halvalla rahalla ostettua
huippuostosta, (johon kuului mm. David Wood
Stenhousemuirista) saatiin toimiva kokoonpano.
Sarja alkoi todella hyvin ja kymmenen ottelun
jälkeen Dundalk komeilikin sarjakärjessä. Pari
avainpelaajien loukkaantumista sotki kuitenkin
asioita ja jouduin turvautumaan vahvistamaan
puolustustani kesken kauden ostetulla John
Kennedyllä, joka tuli Celticin reserveistä.
Kennedyn otteet olivat pieni pettymys, mutta
odotankin hänen näyttävän parhaan osaamisensa
vasta parin vuoden päästä. Hyviä
puolustuspelaajia etsiessäni törmäsin myös
Bristol R:n Scott Jonesiin, joka oli jäänyt
joukkueessaan varsin vähälle peliajalle ja oli
näin ollen valmis vaihtamaan seuraa. Hänestä
sainkin varsin varman puolustajan, joka nousee
hyökkäyspään erikoistilanteisiin ja on todella
vaarallinen pääpelissä. Tässä vaiheessa oli
kauden ostokset tehty ja kokonpano alkoi
vakiintua.
Sarja eteni edelleen varsin loistavasti ja ero
seuraavaan joukkueeseen kasvoi kasvamistaan.
Kauden aikana pelattava liigacup ylitti
huikeimmatkin odotukseni. Dundalk eteni siinä
takuuvarmasti kohti finaalia pudottamalla
tieltään yhden jos toisenkin ykkössarjan
kärkijoukkueen. Lopulta kaksiosaisessa finaalissa
oli vastassa Bohemians, joka oli samaan aikaan
liigassa taistelemassa mestaruudesta yhdessä
Shelbournen ja Shamrock Roversin kanssa. Dundalk
oli finaaleissa murskaava - kummatkin osaottelut
päättyivät 3-0 Dundalkin eduksi. Näin jo kesken
kauden päästiin juhlimaan ja vaikka palkintorahat
olivat varsin pieniä, tunnelma oli mahtava.
Senior Challenge Cup (joka vastaa Englannin FA-
cupia) meni kuitenkin liigacupista nousseiden
odotusten alta ja pahasti. Siinä putosin jatkosta
heti ensimmäisellä kierroksella. Vaikka vastassa
olikin yksi Irlannin parhaimmista joukkueista,
pettymys oli melkoinen. Pitkä kausi alkoi painaa
lopulta sarjassakin ja Dundalk notkahti häviten
muutaman ottelun putkeen. Tästä kuitenkin
noustiin pelaajien piristyessä ja kauden
päättyessä palkintona odotti sarjanousu yhdeksän
pisteen erolla St. Francisiin. Kauden kruunasi
Derek Delaneyn voitto maalintekijätilastossa.
Seuraava kesä oli aika hiljainen ostosten
suhteen. Oikeastaan ainut ykkösjoukkueeseen
ostamani pelaaja oli Markus Heikkinen, joka tuli
neljälläkymmenellätuhannella HJK:sta. Tällä
ostoksella halusin keskikentällä toisen
pelintekijän Liam Dunnen rinnalle. Johtokunta
asetti kaudelle tavoitteeksi sarjassa pysymisen.
Tätä ihmettelin itse, koska oletin joukkueessani
olevan potentiaalia enemmänkin. Tämä asia
todistettiinkin varsin pian. Vaikka liigacupissa
Dundalk kärsikin tappion heti ensimmäisellä
kierroksella, sarja alkoi jälleen loistavasti.
Muutaman kierroksen jälkeen Dundalk otti
sarjajohdon pelattuaan sarjan kärkijoukkueita
vastaan mahtavasti. Viidentoista ottelun jälkeen
(missä siis olen juuri tällä hetkellä) saldona on
11 voittoa, 2 tasapeliä sekä 2 tappiota. Eroa
toisena olevaan Shelbourneen on 6 pistettä. Jos
kaikki sujuu hyvin ja isompia notkahduksia ei
tule, kaikki mahdollisuudet ovat olemassa jopa
sarjavoittoon ja tätä kautta Euroopan kentille ja
mestareiden liigan karsintoihin pääsemiselle
asti.
Mun maineeni managerina nousi Irlannissa jo
ensimmäisen kauden aikana toiseks korkeimmalle
heti Irlannin maajoukkuevalmentaja Mick McCarthyn
jälkeen. Irlannin MM-karsintojen mennessä täysin
penkin alle McCarthy sai potkut ja tän
seurauksena mä olin jo ykkösenä mainetilastossa.
Maailmallakin Dundalkin hyvät ottelut
noteerattiin, koska tän puolentoista vuoden
aikana mä oon noussu maineeltani aivan
peränpitäjien keskuudesta jo sijalle 539.
Siinäpä se. Jos joku tosiaan on kiinnostunut
jakamaan kokemuksiaan ja ajatuksiaan Championship
Manager –pelin tiimoilta, oon erittäin innokas
niitä kuulemaan.
aattelin tässä yhtenä päivänä, että ois ihan
mukava lukee jonkinmoisia kertomuksia siitä, että
miten ne kaikki, jotka on pelannu Championship
Manager –peliä, on menestyneet valmentajaurallaan.
Mä en tota uusinta versiota (eli Championship
Manager 2001/02) oo ostanu ja tuskin tuun
ostamaankaan, koska mulla on vuotta aikasempi
versio ja oon päässy siinä niin hyvin alkuun
urallani, että en haluais enää alottaa alusta.
Tässä siis nyt pieni yhteenveto siitä, että mitä
kaikkee mun tähänastiseen uraani – uraan, joka on
kestänyt noin puolitoista kautta – on mahtunu;
Mä valitsin urani ensimmäiseks seuraks
Dundalkin – irlantilaisen pikkuseuran, joka
aloitti Irlannin toiseks ylimmällä sarjatasolla
(ja samalla alimmalla, mitä Irlannissa on
mahdollista pelata). Joukkueen johto oli, ja on
edelleen, hyvin kunnianhimoinen ja odottikin heti
ensimmäisen kauden päätteeksi sarjanousua. Heti
ensimmäisten viikkojen jälkeen huomasin, että
muiden pikkuseurojen tapaan Dundalkilla oli
varsin paha taloudellinen asema. Miinuksilla ei
sentään vielä oltu, mutta pelaajien palkat sekä
kentän kunnossapito veivät enemmän rahaa kuin
mitä toisaalta sain lipputuloista (tv-tuloista ei
Irlannin 1.divisioonassa ollut tietoakaan). Tämän
seurauksena päätin myydä pari vanhempaa pelaajaa,
joiden arvo oli vielä korkealla (korkealla
tarkoittaa tässä tapauksessa yli sataatuhatta
puntaa) ja panostaa oman seuran kasvatteihin.
Näin siis saatiin talousasiat kuntoon. Ongelmia
kuitenkin synty, kun Bradford päätti viedä multa
sekään parhaan scoutin että hyvän valmentajan.
Pikkuseura ei miehistä coinu kilpailla ”isoa ja
suurta” vastaan, joten oli mietittävä uusia
miehiä menetettyjen tilalle. Mä suuntasin katseet
Tanskan suuntaan ja löysinkin sieltä pari hyvää
miestä.
Kauden alussa mä hioin joukkueen kokoonpanoa
muutamien harjoitusottelujen avulla ja löysinkin
varsin pian hyvän pelityyliin, joka perustuu
kahden keskikentän keskellä pelaavan pelaajan
aktiiviseen toimintaan, nopeisiin hyökkääjiin
sekä laitalinkkien vahvoihin nousuihin. Kun tähän
vielä lisättiin pari halvalla rahalla ostettua
huippuostosta, (johon kuului mm. David Wood
Stenhousemuirista) saatiin toimiva kokoonpano.
Sarja alkoi todella hyvin ja kymmenen ottelun
jälkeen Dundalk komeilikin sarjakärjessä. Pari
avainpelaajien loukkaantumista sotki kuitenkin
asioita ja jouduin turvautumaan vahvistamaan
puolustustani kesken kauden ostetulla John
Kennedyllä, joka tuli Celticin reserveistä.
Kennedyn otteet olivat pieni pettymys, mutta
odotankin hänen näyttävän parhaan osaamisensa
vasta parin vuoden päästä. Hyviä
puolustuspelaajia etsiessäni törmäsin myös
Bristol R:n Scott Jonesiin, joka oli jäänyt
joukkueessaan varsin vähälle peliajalle ja oli
näin ollen valmis vaihtamaan seuraa. Hänestä
sainkin varsin varman puolustajan, joka nousee
hyökkäyspään erikoistilanteisiin ja on todella
vaarallinen pääpelissä. Tässä vaiheessa oli
kauden ostokset tehty ja kokonpano alkoi
vakiintua.
Sarja eteni edelleen varsin loistavasti ja ero
seuraavaan joukkueeseen kasvoi kasvamistaan.
Kauden aikana pelattava liigacup ylitti
huikeimmatkin odotukseni. Dundalk eteni siinä
takuuvarmasti kohti finaalia pudottamalla
tieltään yhden jos toisenkin ykkössarjan
kärkijoukkueen. Lopulta kaksiosaisessa finaalissa
oli vastassa Bohemians, joka oli samaan aikaan
liigassa taistelemassa mestaruudesta yhdessä
Shelbournen ja Shamrock Roversin kanssa. Dundalk
oli finaaleissa murskaava - kummatkin osaottelut
päättyivät 3-0 Dundalkin eduksi. Näin jo kesken
kauden päästiin juhlimaan ja vaikka palkintorahat
olivat varsin pieniä, tunnelma oli mahtava.
Senior Challenge Cup (joka vastaa Englannin FA-
cupia) meni kuitenkin liigacupista nousseiden
odotusten alta ja pahasti. Siinä putosin jatkosta
heti ensimmäisellä kierroksella. Vaikka vastassa
olikin yksi Irlannin parhaimmista joukkueista,
pettymys oli melkoinen. Pitkä kausi alkoi painaa
lopulta sarjassakin ja Dundalk notkahti häviten
muutaman ottelun putkeen. Tästä kuitenkin
noustiin pelaajien piristyessä ja kauden
päättyessä palkintona odotti sarjanousu yhdeksän
pisteen erolla St. Francisiin. Kauden kruunasi
Derek Delaneyn voitto maalintekijätilastossa.
Seuraava kesä oli aika hiljainen ostosten
suhteen. Oikeastaan ainut ykkösjoukkueeseen
ostamani pelaaja oli Markus Heikkinen, joka tuli
neljälläkymmenellätuhannella HJK:sta. Tällä
ostoksella halusin keskikentällä toisen
pelintekijän Liam Dunnen rinnalle. Johtokunta
asetti kaudelle tavoitteeksi sarjassa pysymisen.
Tätä ihmettelin itse, koska oletin joukkueessani
olevan potentiaalia enemmänkin. Tämä asia
todistettiinkin varsin pian. Vaikka liigacupissa
Dundalk kärsikin tappion heti ensimmäisellä
kierroksella, sarja alkoi jälleen loistavasti.
Muutaman kierroksen jälkeen Dundalk otti
sarjajohdon pelattuaan sarjan kärkijoukkueita
vastaan mahtavasti. Viidentoista ottelun jälkeen
(missä siis olen juuri tällä hetkellä) saldona on
11 voittoa, 2 tasapeliä sekä 2 tappiota. Eroa
toisena olevaan Shelbourneen on 6 pistettä. Jos
kaikki sujuu hyvin ja isompia notkahduksia ei
tule, kaikki mahdollisuudet ovat olemassa jopa
sarjavoittoon ja tätä kautta Euroopan kentille ja
mestareiden liigan karsintoihin pääsemiselle
asti.
Mun maineeni managerina nousi Irlannissa jo
ensimmäisen kauden aikana toiseks korkeimmalle
heti Irlannin maajoukkuevalmentaja Mick McCarthyn
jälkeen. Irlannin MM-karsintojen mennessä täysin
penkin alle McCarthy sai potkut ja tän
seurauksena mä olin jo ykkösenä mainetilastossa.
Maailmallakin Dundalkin hyvät ottelut
noteerattiin, koska tän puolentoista vuoden
aikana mä oon noussu maineeltani aivan
peränpitäjien keskuudesta jo sijalle 539.
Siinäpä se. Jos joku tosiaan on kiinnostunut
jakamaan kokemuksiaan ja ajatuksiaan Championship
Manager –pelin tiimoilta, oon erittäin innokas
niitä kuulemaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ootteko pelannu cm06. tiedättekö huippulupauksia?