Tuli mieleen kun itse olen tiedostanut jo ihan pienestä lapsesta saakka olevani poika, vaikka onkin naisen sukupuolielimet.
Olen jo yli kolmikymppinen enkä ole ajatellut korjata/hoitaa itseäni, koska ei ole rohkeutta tarpeeksi. Kun sanotaan ettei pysty elämään väärässä kehossa, niin minusta tuntuu että pystyn. Nuorena se oli vaikeampaa.
Eikö voi ajatella, että me kaikki olemme ihmisiä ja unohtaa ne sukupuolet ?
Nykyään olen äiti ja jos olisi ollut nuorena mahdollisuus hoitaa itsensä, niin olisi jäänyt äitiys kokematta. Tosin vierastan sanaa äiti ja en tunne itseäni äidiksi, mutta olen sopeutunut.
Lapset parasta mitä minulle on tapahtunut ja niiden myötä olen oppinut elämään tavallaan valheessa paremmin.
Onko se niin, että tässä yhteiskunnassa transnainen ei kykene elämään miehen kehossa, mutta se on mahdollista transmiehelle ?
Olen jo yli kolmikymppinen enkä ole ajatellut korjata/hoitaa itseäni, koska ei ole rohkeutta tarpeeksi. Kun sanotaan ettei pysty elämään väärässä kehossa, niin minusta tuntuu että pystyn. Nuorena se oli vaikeampaa.
Eikö voi ajatella, että me kaikki olemme ihmisiä ja unohtaa ne sukupuolet ?
Nykyään olen äiti ja jos olisi ollut nuorena mahdollisuus hoitaa itsensä, niin olisi jäänyt äitiys kokematta. Tosin vierastan sanaa äiti ja en tunne itseäni äidiksi, mutta olen sopeutunut.
Lapset parasta mitä minulle on tapahtunut ja niiden myötä olen oppinut elämään tavallaan valheessa paremmin.
Onko se niin, että tässä yhteiskunnassa transnainen ei kykene elämään miehen kehossa, mutta se on mahdollista transmiehelle ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
En oikein usko tuohon. Ainakin tutkimuksissa on molempia yhtä paljon. Nuoria transmiehiä jopa enemmistö.
Se todellakin o.
>itse olen tiedostanut jo ihan pienestä lapsesta saakka olevani poika, vaikka<
Tilanne lienee hieman sama kuin niiden naisten, jotka tuntevat (tai eivät edes tiedosta) olevansa transvestiitteja. Biologisen naisen on paljon vaivattomampaa toteuttaa omaksikokemaansa sukupuolta ja elää "hyvänä jätkänä" kuin MtoF -ihmisten.
Tietenkin voidaan taas puhua siitä, mitä TS tai transsukupuolisuus tarkoittaa. Oletko TS, jos et halua/toteuta sukupuolenkorjausta? Vai olisitko TransGender eli TG, transvestiitti tai..
Transsukupuolisen kriteereissä oli ainakin ennen edellytyksenä, että potilas on kaikin tavoin yrittänyt muuttaa habitustaan kokemansa sukupuolen mukaan. Näin ollen korjausta haluamattomat ei olisi ts:iä.
Sanoisinpa, että kirkkoherra Aallon kaltaisten perheellisten mtf-tapausten on ollut täysin mahdollista toimia menestyksellisesti miehen roolissa ilman aktiivista korjaushakuisuutta.
Tilanne on täysin toinen nuorella voimakkaasti oireilevalla mtf-tapauksella, joka homoksi leimattuna päätyy sairaalaan teho-osastolle tai hautaan pahoinpitelyn takia.
Kyllähän tuo perheellisyys ratkaisee aika paljon, en minäkään halunnut rikkoa perhettäni lähtemällä prosessiin. Kun sitten avioero tuli kuitenkin, pidäkkeet hävisivät. Toisaalta myös ikä vaikuttaa, aikaisemmin ei ollut muuta mahdollisuutta kuin elää väärässä sukupuoliroolissa, se oli pakollista vaikka olisi kuinka korjaushakuisuutta.
En todellakaan tiedä olenko transukupuolinen vaiko transGender vai mikä. En ole ottanut näistä asioista tarpeeksi selvää. Tunnen vain itseni mieheksi ja haluaisin olla mies. Olen pahasti sairaalakammoinen ja pelkään leikkauksia. Lisäksi seksuaalinen suuntautumiseni kohdistuu selvästi miehiin. Jos olisin mies olisin homo ja sekään ei houkuta muuttamaan kehoaan miehen kehoksi. En kyllä nauti seksistä, koska en hyväksy itseäni ja häpeän vartaloani.
Rohkeita olette, kun olette uskaltaneet ryhtyä elämään omassa sukupuolessanne.
Rohkeus on kuin: "Rohkea olet kun hyppäsit sivuun etkä kuollut rekan alle".
asioista selvää, mutta silti kävin rumban läpi. En tarkoita tätä just sulle, mutta ihmetyttää, kuinka ihmiset takertuu määritteisiin, transsukupuolinen, transgender ym. Mä ainakin oon ihan vaan mies eikä mun muuta tarvitse tietääkään.
on kummallista. Minäkin muutun naiseksi ja silti seksuaalinen suuntautumiseni kohdistuu naisiin. Ei transseksuaalisuuteen olen millään lailla sidottu seksuaalista suuntautumista.
Joillakin se sukupuoliristiriita on lievempää kuin toisilla ja jotkut pystyvät halutessaan tukahduttamaan sen työhön, perheeseen, lapsiin jne. Jotkut todellakin kykenevät viemään tämän elämänsä loppuun saakka tekemättä asioille mitään. Mutta jos nyt menee hyvin ja tuntuu kohtuu hyvältä, ei kannata pitää varmana, että sama jatkuu vielä useidenkin vuosien päästä. Sukupuoliristiriita saattaa yllättäen pulpahtaa pintaan pahana. Sitten saattaakin olla kova paikka edessä, jos todellista identiteettiään ei kykenekään enää hautaamaan muun elämän alle vaan joutuu silmitysten menetettyjen vuosiensa kanssa.
Kun on kyse vakavasta sukupuoliristiriidasta, ei siinä mikään miehekkäästi pukeutuminen tai hyvänä jätkänä eläminen riitä, vaan mieheksi on tultava fyysisestikin.
Vakavasta sukupuoliristiriidasta puhuttaessa mielestäni sekä transmiehet että -naiset ovat samalla viivalla. Molemmilla omassa kehossa eläminen on mahdottomuus ja molemmilla yhtä vaikeaa.
elämää oon seurannut sivusta, jolla on sama tilanne kuin sulla, ja kun ne lapset sitten lensi pesästä, elämä piti täyttää jollain muulla, lähinnä ryyppäämisellä. Kaikki kunnia sulle, jos pystyt tohon. Itse en olisi pystynyt. Mulle on vasta korjauksen jälkeen muodostunut seksuaalisuus, että en tiedä miten lastenhankinta ja avioelämä olis sujunut. Monet on menneet korjaukseen vasta lastenhankkimisen jälkeen.
itsekin olen tiedostanut sukupuoleni aina..mut tää on vain mun mielipide että jos vaan pystyy/jaksaa niin voisi yrittää biologisessa sp:ssa..mulla sama tilanne sinänsä.olen vähän nuorempi mutta yrittäkkää jaksaa.minä yritän..nielen ja yritän..
Röhhöh-hohihhihii-hömhorohhohoohoo-hehehhihhii
jatkat väärässä sukupuolessa, jos kerrantiedostat asian. oletko joku marttyyri joka odottaa kivittämistä. Et sinä kärsimyksistäsi mitään pisteitä saa