Liisa on löytänyt uuden poikaystävän, Jukan. He olivat kerran Bizarre Clubin tilaisuudessa Jyväskylässä Valorinteellä ja siellä sattumalta kemiat tuntuivat yhtenevän. He asuvat vielä toistaiseksi eri paikkakunnilla, Liisa Hesassa ja Jukka vähän pohjoisempana, mutta Jukka tulee junalla yleensä viikonlopuksi Liisan luokse. Tänä viikonloppuna Liisan vuoro on matkustaa Jukan luokse.
Jukka opiskelee vielä ja asustaa yksin Tampereen Hervannassa lähiökaksiossa. Tai oikeastaan kaksin, sillä Jukalla on koira, bokseriuros nimeltään Jeppe, jota Jukka ulkoiluttaa päivittäin läheisessä metsässä. Jukka etsii mielellään seuraa dominoivista naisista, hänelle tuottaa mielihyvää alistua ja tehdä niin kuin joku toinen käskee. Jukka myös pitää sadeasuista, kumista ja vaipoista ja muovipöksyistä. Liisa taas on puolestaan välillä dominoiva, välillä taas hän pitää enemmän sub-roolista. Heillä oli ensimmäinen sessio silloin kun he tapasivat, ja silloin molemmat hiukan vielä vierastivat toisiaan. Sen jälkeen on käynyt selväksi, mikä kumpaakin eniten kiihottaa.
Perjantai-iltana he olivat yhdessä ulkoiluttamassa Jeppe-koiraa. Silloin Liisalle tuli ajatus.
- Oletkos koskaan ajatellut, miltä koirasta tuntuu, kun se joutuu olemaan tuolla lailla kytkettynä?
- No kai se on siihen tottunut ja nykyisin ne on valitettavasti pidettävä kaupungissa kytkettynä, Jukka vastasi
- Sattuukos sulla olemaan toista talutusremmiä ?
- On mulla, mitäs sulla on mielessä, ei kai vaan …?
- No katotaan huomenna sitten, vai menikö pupu pöksyyn, Liisa kääntyi Jukan puoleen, tarttui tätä haaroista kuin koettaakseen, löytyisikö sieltä pupua. Ei siellä pupua ollut, sen sijaan vaippa, jonka Liisa oli laittanut Jukalle heti kun he olivat tavanneet aikaisemmin illalla ja jonka alla tuntui jotain kovaa Liisan käteen.
Lauantaina satoi koko päivän. Päivä oli pimeä ja ulkona ei juurikaan näkynyt ulkoilijoita. Kun Jeppe-koiran pissatusaika lähestyi, Liisa alkoi valmistella Jukkaa ulkoilua varten. Bisseä on mennyt päivän kuluessa ja molemmilla vaipan imukyky on ollut koetuksella. Ettei Jukan huonekalut tarvitsisi puhdistusta on molemmat käyttäneet muovipöksyjä vaipan päällä.
- Kuule, siellä on tosi märkää, onkos sulla jotain huonoa sadeasua, sellaista, joka voi vaikka vähän likaantuakin ?
- Ai niin kuin sulle vai mulle ?
- Sulle, niin ja kyllä mäkin tietysti tarvitsen sadeasun, mä voin kyllä laittaa vaikka jonkun noista sun muoviasuista päälleni.
- Onhan mulla tää vanha sininen sadeasu, tää on niitä kiinalaisia, ei paljoa maksanut, mutta on se jotain kestänyt.
- Joo se on hyvä, tota, noissa housuissa näkyy olevan sepalus, haluaisiksä käyttää sitä vai pidätkö vaipan mieluummin?
- Tota, sitä vartenhan se sepalus, on että…
- Ok, otetaas toi vaippa sitten pois, Liisa komensi ja Jukka kävi kuuliaisesti selälleen sängyn päälle levitetylle mustalle muovialustalle. Se heillä on sängyn suojana, leikit kun joskus ovat hieman ’kosteita’.
- Ei siellä niin kylmä vielä, ole, et sä taida tarvita mitään näitten housujen alle, tai odotas vähän. Sähän pelaat sählyä, hei missäs sulla on ne sun polvisuojat ?
- Mitäs sä niillä ?
- No mä ajattelin, että sä voisit tarvita niitä.
- No täällä ne on kaapin pohjalla, tässä.
- Pistäs polviis ja sitten nää housut päälle
Jukka alkoi jo aavistaa, mitä Liisalla oli mielessä. Hän kuitenkin veti kuuliaisesti kurahousut ja mustat Kontio-saappaat jalkaansa ja sadetakin ylleen. Jukan käsiin Liisa antoi vielä hänelle lasten kurarukkaset, kokoa L, jotka sopivat hyvin Jukalle. Liisa pukeutui Jukan mustaan muoviasuun, sellaiseen joita sauna-asuiksi kutsutaan. Hän valitsi sellaisen, minkä pinta ei ollut kovin kiiltävä, ettei se herättäisi liikaa huomiota vaikka rapussa joku tulisikin heitä vastaan. Käsiinsä Liisa laittoi keltaiset kumiset taloushanskat, jotka hän löysi Jukan siivouskaapista.
- No niin, nyt aletaan olla valmiina, Jeppe tuolla kynnysmatolla jo odottelee meitä
He kävelivät portaat alas ja pienen matkan läheisen metsän reunaan, missä alkoi kapea polku, jota Jukka ja monet muutkin koiranulkoiluttajat käyttävät.
- No niin, koira – paikka siinä – laitan sulle tän kaulapannan, no maahan siitä, Liisa alkoi komentaa Jukkaa.
Jukka kävi kontilleen rapaiselle polulle, Liisa kiinnitti kaulapannan Jukan kaulan ympärille. Jeppe-koira katseli vieressä hieman hämillään, tässä on nyt jotain outoa…
- No niin, nyt molemmat koirat matkaan, Liisa komensi.
- ja aina kun Jeppe pysähtyy pissaamaan, niin sinä pissaat kans, otetaas se pippeli sieltä valmiiksi esiin, Liisa avasi Jukan kurahousujen sepaluksen ja muutamalla edestakaisella kumihanskan vedolla sai Jukan pippelin paraatikuntoon, niin että se oli koko ajan sepaluksesta ulkona kun Jukka ryömi pitkin kuraista polkua.
Jeppe-koira nuuski pitkin polun reunoja ja Jukalla oli täysi työ pysyä perässä konttaamalla. Aina kun Jeppe merkitsi reviiriään, Jukka levitti haarojaan ja pinnisti myös pissaa sepaluksestaan. Jeppe oli löysässä flexinarussa, joten se pääsi helposti liikkumaan, Jukalla sen sijaan oli nahkainen remmi. Liisa antoi Jepen hypätä pienen ojan yli.
- No niin, siitä vain perässä, Liisa komensi
Jukka ryömi ojan reunalle ja siitä Jukan käsi lipesi ja hän tupsahti mahalleen ojaan, jossa onneksi ei ollut kovin paljon vettä. Jukka alkoi olla aika onnettoman näköinen, katsoessaan siinä polvia myöten kylmässä vedessä Liisaan
- Hei tää ei oo enää kivaa…
- No, sitten vain vauhti päälle, ettei pikku hauvamme vilustu, jokos hauvalta on kaikki pissa tullut, jokos lähetään takaisinpäin ?
- Joo, varmaan on tullut…
- Mihinkäs se pippeli on kadonnut, Liisa katseli Jukan haaroihin. Se on tainnut ihan kutistua kylmässä, mutta eiköhän me voida hiukan auttaa sitä.
Liisa istahti mättäälle Jukan taakse, joka oli jo hiukan väsynyt koirana olemiseen ja istui rapaisena polun vierellä. Liisa asettui aivan Jukkaan kiinni jalat molemmin puolin niin että hänen kätensä ulottuivat kuitenkin Jukan haaroihin.
- Mitäs pikku hauva tykkäisi pienestä hieronnasta, oliskos se hyvä päätös tälle meidän kuraleikille?
- Ei hauvalla ole mitään sitä vastaan, mulla vaan alkaa olla pirun kylmä.
Liisa kaivoi Jukan kullin housujen kätköistä ja alkoi hieroa sitä. Kylmästä kutistunut elin pääsi taas oikeisiin mittoihin kun märkä kumihansikas sitä hellästi hieroi. Liisa alkoi runkata nopeammin ja Jukan suusta alkoi kuulua jo ääniä, jotka ilmaisivat käsittelyn tehokkuutta. Liisa tunsi kuinka Jukan kulli kovettui lisää, ja Jukan vartalo jännittyi kun kulli päästi paineet ja spermat lensivät Liisan käsineille ja Jukan rapaisille housuille. Jeppe-koirakin haistoi jotakin mielenkiintoista ja tuli nuolemaan Jukan kurahousuja.
Liisa nuoli käsineelle tulleet nesteet ja kääntyi lopuksi antamaan suukon Jukalle.
- Kiltti hauva, tämä meni ihan hyvin näin ensimmäisellä kerralla, mutta mennään nyt sitten nopeasti takaisin, ettei hauva saa flunssaa. Kyllä tää niin muakin kiihotti, että saat kyllä antaa mulle heti, kun päästään perille.
He kävelivät tai melkeinpä juoksivat takaisin. Talon pihaan tuli juuri silloin auto, he miettivät, voisivatko mennä täysin rapaisina muitten ihmisten näkyville. Liisa oli rohkeampi ja veti Jukkaa perässään. Vanhempi pariskunta pysähtyivät paikalleen aivan kuin aaveen nähtyään. Heille talutushihnassa kulkeva mies ei ollut aivan jokapäiväinen näky.
Tultuaan sisälle he menivät Jukan pieneen yhdistettyyn vessa suihkuhuoneeseen, kaikki kolme. Jeppe-koiran tassut pestiin ja kuivattiin. Sen jälkeen Liisa ja Jukka nauttivat lämpimän suihkun hyväilystä ensin sadeasuissaan antaen veden valua asun sisäänkin ja lopulta alastomina saippuoidut vartalot toisiaan vasten liukuen….
Jukka opiskelee vielä ja asustaa yksin Tampereen Hervannassa lähiökaksiossa. Tai oikeastaan kaksin, sillä Jukalla on koira, bokseriuros nimeltään Jeppe, jota Jukka ulkoiluttaa päivittäin läheisessä metsässä. Jukka etsii mielellään seuraa dominoivista naisista, hänelle tuottaa mielihyvää alistua ja tehdä niin kuin joku toinen käskee. Jukka myös pitää sadeasuista, kumista ja vaipoista ja muovipöksyistä. Liisa taas on puolestaan välillä dominoiva, välillä taas hän pitää enemmän sub-roolista. Heillä oli ensimmäinen sessio silloin kun he tapasivat, ja silloin molemmat hiukan vielä vierastivat toisiaan. Sen jälkeen on käynyt selväksi, mikä kumpaakin eniten kiihottaa.
Perjantai-iltana he olivat yhdessä ulkoiluttamassa Jeppe-koiraa. Silloin Liisalle tuli ajatus.
- Oletkos koskaan ajatellut, miltä koirasta tuntuu, kun se joutuu olemaan tuolla lailla kytkettynä?
- No kai se on siihen tottunut ja nykyisin ne on valitettavasti pidettävä kaupungissa kytkettynä, Jukka vastasi
- Sattuukos sulla olemaan toista talutusremmiä ?
- On mulla, mitäs sulla on mielessä, ei kai vaan …?
- No katotaan huomenna sitten, vai menikö pupu pöksyyn, Liisa kääntyi Jukan puoleen, tarttui tätä haaroista kuin koettaakseen, löytyisikö sieltä pupua. Ei siellä pupua ollut, sen sijaan vaippa, jonka Liisa oli laittanut Jukalle heti kun he olivat tavanneet aikaisemmin illalla ja jonka alla tuntui jotain kovaa Liisan käteen.
Lauantaina satoi koko päivän. Päivä oli pimeä ja ulkona ei juurikaan näkynyt ulkoilijoita. Kun Jeppe-koiran pissatusaika lähestyi, Liisa alkoi valmistella Jukkaa ulkoilua varten. Bisseä on mennyt päivän kuluessa ja molemmilla vaipan imukyky on ollut koetuksella. Ettei Jukan huonekalut tarvitsisi puhdistusta on molemmat käyttäneet muovipöksyjä vaipan päällä.
- Kuule, siellä on tosi märkää, onkos sulla jotain huonoa sadeasua, sellaista, joka voi vaikka vähän likaantuakin ?
- Ai niin kuin sulle vai mulle ?
- Sulle, niin ja kyllä mäkin tietysti tarvitsen sadeasun, mä voin kyllä laittaa vaikka jonkun noista sun muoviasuista päälleni.
- Onhan mulla tää vanha sininen sadeasu, tää on niitä kiinalaisia, ei paljoa maksanut, mutta on se jotain kestänyt.
- Joo se on hyvä, tota, noissa housuissa näkyy olevan sepalus, haluaisiksä käyttää sitä vai pidätkö vaipan mieluummin?
- Tota, sitä vartenhan se sepalus, on että…
- Ok, otetaas toi vaippa sitten pois, Liisa komensi ja Jukka kävi kuuliaisesti selälleen sängyn päälle levitetylle mustalle muovialustalle. Se heillä on sängyn suojana, leikit kun joskus ovat hieman ’kosteita’.
- Ei siellä niin kylmä vielä, ole, et sä taida tarvita mitään näitten housujen alle, tai odotas vähän. Sähän pelaat sählyä, hei missäs sulla on ne sun polvisuojat ?
- Mitäs sä niillä ?
- No mä ajattelin, että sä voisit tarvita niitä.
- No täällä ne on kaapin pohjalla, tässä.
- Pistäs polviis ja sitten nää housut päälle
Jukka alkoi jo aavistaa, mitä Liisalla oli mielessä. Hän kuitenkin veti kuuliaisesti kurahousut ja mustat Kontio-saappaat jalkaansa ja sadetakin ylleen. Jukan käsiin Liisa antoi vielä hänelle lasten kurarukkaset, kokoa L, jotka sopivat hyvin Jukalle. Liisa pukeutui Jukan mustaan muoviasuun, sellaiseen joita sauna-asuiksi kutsutaan. Hän valitsi sellaisen, minkä pinta ei ollut kovin kiiltävä, ettei se herättäisi liikaa huomiota vaikka rapussa joku tulisikin heitä vastaan. Käsiinsä Liisa laittoi keltaiset kumiset taloushanskat, jotka hän löysi Jukan siivouskaapista.
- No niin, nyt aletaan olla valmiina, Jeppe tuolla kynnysmatolla jo odottelee meitä
He kävelivät portaat alas ja pienen matkan läheisen metsän reunaan, missä alkoi kapea polku, jota Jukka ja monet muutkin koiranulkoiluttajat käyttävät.
- No niin, koira – paikka siinä – laitan sulle tän kaulapannan, no maahan siitä, Liisa alkoi komentaa Jukkaa.
Jukka kävi kontilleen rapaiselle polulle, Liisa kiinnitti kaulapannan Jukan kaulan ympärille. Jeppe-koira katseli vieressä hieman hämillään, tässä on nyt jotain outoa…
- No niin, nyt molemmat koirat matkaan, Liisa komensi.
- ja aina kun Jeppe pysähtyy pissaamaan, niin sinä pissaat kans, otetaas se pippeli sieltä valmiiksi esiin, Liisa avasi Jukan kurahousujen sepaluksen ja muutamalla edestakaisella kumihanskan vedolla sai Jukan pippelin paraatikuntoon, niin että se oli koko ajan sepaluksesta ulkona kun Jukka ryömi pitkin kuraista polkua.
Jeppe-koira nuuski pitkin polun reunoja ja Jukalla oli täysi työ pysyä perässä konttaamalla. Aina kun Jeppe merkitsi reviiriään, Jukka levitti haarojaan ja pinnisti myös pissaa sepaluksestaan. Jeppe oli löysässä flexinarussa, joten se pääsi helposti liikkumaan, Jukalla sen sijaan oli nahkainen remmi. Liisa antoi Jepen hypätä pienen ojan yli.
- No niin, siitä vain perässä, Liisa komensi
Jukka ryömi ojan reunalle ja siitä Jukan käsi lipesi ja hän tupsahti mahalleen ojaan, jossa onneksi ei ollut kovin paljon vettä. Jukka alkoi olla aika onnettoman näköinen, katsoessaan siinä polvia myöten kylmässä vedessä Liisaan
- Hei tää ei oo enää kivaa…
- No, sitten vain vauhti päälle, ettei pikku hauvamme vilustu, jokos hauvalta on kaikki pissa tullut, jokos lähetään takaisinpäin ?
- Joo, varmaan on tullut…
- Mihinkäs se pippeli on kadonnut, Liisa katseli Jukan haaroihin. Se on tainnut ihan kutistua kylmässä, mutta eiköhän me voida hiukan auttaa sitä.
Liisa istahti mättäälle Jukan taakse, joka oli jo hiukan väsynyt koirana olemiseen ja istui rapaisena polun vierellä. Liisa asettui aivan Jukkaan kiinni jalat molemmin puolin niin että hänen kätensä ulottuivat kuitenkin Jukan haaroihin.
- Mitäs pikku hauva tykkäisi pienestä hieronnasta, oliskos se hyvä päätös tälle meidän kuraleikille?
- Ei hauvalla ole mitään sitä vastaan, mulla vaan alkaa olla pirun kylmä.
Liisa kaivoi Jukan kullin housujen kätköistä ja alkoi hieroa sitä. Kylmästä kutistunut elin pääsi taas oikeisiin mittoihin kun märkä kumihansikas sitä hellästi hieroi. Liisa alkoi runkata nopeammin ja Jukan suusta alkoi kuulua jo ääniä, jotka ilmaisivat käsittelyn tehokkuutta. Liisa tunsi kuinka Jukan kulli kovettui lisää, ja Jukan vartalo jännittyi kun kulli päästi paineet ja spermat lensivät Liisan käsineille ja Jukan rapaisille housuille. Jeppe-koirakin haistoi jotakin mielenkiintoista ja tuli nuolemaan Jukan kurahousuja.
Liisa nuoli käsineelle tulleet nesteet ja kääntyi lopuksi antamaan suukon Jukalle.
- Kiltti hauva, tämä meni ihan hyvin näin ensimmäisellä kerralla, mutta mennään nyt sitten nopeasti takaisin, ettei hauva saa flunssaa. Kyllä tää niin muakin kiihotti, että saat kyllä antaa mulle heti, kun päästään perille.
He kävelivät tai melkeinpä juoksivat takaisin. Talon pihaan tuli juuri silloin auto, he miettivät, voisivatko mennä täysin rapaisina muitten ihmisten näkyville. Liisa oli rohkeampi ja veti Jukkaa perässään. Vanhempi pariskunta pysähtyivät paikalleen aivan kuin aaveen nähtyään. Heille talutushihnassa kulkeva mies ei ollut aivan jokapäiväinen näky.
Tultuaan sisälle he menivät Jukan pieneen yhdistettyyn vessa suihkuhuoneeseen, kaikki kolme. Jeppe-koiran tassut pestiin ja kuivattiin. Sen jälkeen Liisa ja Jukka nauttivat lämpimän suihkun hyväilystä ensin sadeasuissaan antaen veden valua asun sisäänkin ja lopulta alastomina saippuoidut vartalot toisiaan vasten liukuen….
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.