Ei meil vaa semmost
sannaa tunnettu,
tasa-arvoo.
Mut mää oonki maalt
ja vähä yksinkertane.
Siäl sit lehmäkki
mittas järjestykse
jo kevvääl.
Tasa-arvosi söi ensi,
syksyy asti.
Mitä sit ihmisii tullee,
ni sama koski niit.
Jossai talos emäntä
oli se tasa-arvosi,
jossai isäntä.
Yhres talos oli piika,
se käytti kyl housui
ja teki miäste töit,
ko isäntä oli nii huano
ja kippee.
Mää luule et se piika
oli siin talos
kaikist tasa-arvosi
eikä sukupualel
ollu mittää vällii.
Ko mää oli piäni,
mää kysyi äitilt
kui Anna nimi o Anna.
Mää luuli sitä miäheks.
Se on naine, sano äiti.
Siin kyläs oli sillai,
et oli sen arvone,
vaa mitä itte teki,
hyvi tai huanosti,
hyvvää tai pahhaa.
sannaa tunnettu,
tasa-arvoo.
Mut mää oonki maalt
ja vähä yksinkertane.
Siäl sit lehmäkki
mittas järjestykse
jo kevvääl.
Tasa-arvosi söi ensi,
syksyy asti.
Mitä sit ihmisii tullee,
ni sama koski niit.
Jossai talos emäntä
oli se tasa-arvosi,
jossai isäntä.
Yhres talos oli piika,
se käytti kyl housui
ja teki miäste töit,
ko isäntä oli nii huano
ja kippee.
Mää luule et se piika
oli siin talos
kaikist tasa-arvosi
eikä sukupualel
ollu mittää vällii.
Ko mää oli piäni,
mää kysyi äitilt
kui Anna nimi o Anna.
Mää luuli sitä miäheks.
Se on naine, sano äiti.
Siin kyläs oli sillai,
et oli sen arvone,
vaa mitä itte teki,
hyvi tai huanosti,
hyvvää tai pahhaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tämän palstan monipuolisin ja tasa-arvoisin runonrustaaja
kiitos kauniista sanoistasi. En silti tietoisesti ole tavoitellut tasa-arvopalkintoa. Tulipa vain mieleen muistoja menneestä tasa-arvopäivän herättäminä.
No johan repäsit, naurattaa ihan kippuralla tämä hulvaton runosi, loistavaa, uteliaisuus kasvaa, mitähän seuraavaksi! Kiitän illan piristeestä!
Kiitos kommentistasi; minä sitten tykkäsin siitä.
On mukava kuulla, että joku saa runostani iloa.
Mää sain sellaisen pienimuotoisen oivalluksen tuossa...
(eri asia onkin saanko sen selkosuomella ruudulle - hihkun täällä keksimisen riemua)
Otas joku oikein synkkä aihe - vaikka kuolema tai katkeralla tavalla hylätyksituleminen...
Kirjoita siitä ensin runo kirja- tai yleiskielellä ja saat aika karmivaa tekstiä...
No, vaihda kerrontatyyli sitten joksikin murteeksi - eikö olekin niin että murrerunouden "tahaton komiikkaa" (tuohon en keksinyt parempaakaan termiä) ikäänkuin tiputtaa asiat sellaiseen kokoon, jossa niitä on helppo lähestyä ja koko asia/aihe saa ihan uuden mittakaavan - ja "se on vaan tätä elämää"-perspektiivin...
Haa - se muuten oikeesti pätee !
Jessus kun tää Suomenkieli on sitten hienoa - rikasta ja ilmaisuvoimaista =)
Runosikin sen kertoo.
Se on hieno ja hyvinlaadittu, siinä maistuu elämä, pienet sammakonpojat ojissa ja äiteenleipoma lonkapulla - mä olen myyty!
KIITOS!
Kaipasin vielä rohkaisuasi murrerunon saralla; on tämä sen verran uutta, etten oikeasti, tiedä onko oma runo minkään arvoista.
Sen minäkin olen jo huomannut, että murteella on helppo, helpompi tehdä huumoria kuin yleiskielellä.
Ja voi olla toisaalta niin, että vakavaksikin tarkoitettu kääntyy koomiseksi. Ehkä tragikoomiseksi. Kiitos ajatuksistasi!
vai viäl yksinkertanenki - nyt haastat vallan
hassuu. Yksinkertane ei kirjottas tämmöstä runoo,
ei sais niin pal huumorii mahrutettuu siihe eikä
muutonka kirjottas yhtikäs mitää.
Paras kohta miälestäni tässä runossa o;
' Mää luuli sitä miäheks.
Se on naine, sano äiti '
Kyl maar näitä murrerunojas lukee mialusti, kir-
jota ny viäl lissääki, joohan ?
Kamlan pal kiitoksii lukunautinnost.
Kiitos vaan kehuista! Toisaalta suuri epävarmuus omasta taidosta murrerunon kohdalla sitä kyllä kaipaa, mutta liika on liikaa. Alkaa vielä luulla jotain osaavansa, mikä ei ole totta. Yritystä vain.