Olen tässä jo pitkään harkinnut koiran ottamista ja nyt olen varma että haluan koiran. Minulla on parivuotias kanipoika, joten kyselisin että mikä rotu sopisi minulle? Kani on vapaana meillä kotona.. Asumme mieheni kanssa omakotitalossa kaupungissa.
En vaan oikein löydä sopivaa rotua. Koiran pitäisi olla suht pieni (6-15 kg). Minulla ei ole kokemusta koirista joten sen pitäisi olla suht helppo koulutettava. En myöskään haluaisi mitään kauhean pitkäkarvaista rotua. Myöskään villakoirat ei ole minun juttuni. Haluaisin harrastaa myös koiran kanssa agilityä. En siis halua välttämättä mitään sohvaperunakoiraa mutta en myöskään mitään megaliikunnallista. Hmm. todella vaikea päätös.
En vaan oikein löydä sopivaa rotua. Koiran pitäisi olla suht pieni (6-15 kg). Minulla ei ole kokemusta koirista joten sen pitäisi olla suht helppo koulutettava. En myöskään haluaisi mitään kauhean pitkäkarvaista rotua. Myöskään villakoirat ei ole minun juttuni. Haluaisin harrastaa myös koiran kanssa agilityä. En siis halua välttämättä mitään sohvaperunakoiraa mutta en myöskään mitään megaliikunnallista. Hmm. todella vaikea päätös.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sopisi varmaankin mainiosti.
mietin itsekin tuota shelttiä, mutta ongelmana on se turkki ja sen haukkuherkkyys. muuten olisi ihan täydellinen. suomenpystykorva olisi myös kiva mutta sillä on varmaan riistaviettiä. kauhean vaikea päätös :/
Oikein kasvatettu koira ei turhia hauku, eikä koiran turkinhoito loppujen lopuksi niin rasittavalta tunnu, päinvastoin. Itse aristin aluksi mustaterrierin hankkimista sen vaativan turkin vuoksi, mutta loppujen lopuksi annoin periksi ja hankin sellaisen koiran. Nyt olen huomannut, kun koirani on jo 3-vuotias, että turkinhoitohan on aivan mukavan tuntuinen potressi, kun itse saa hienoa jälkeä omalle koiralle aikaiseksi!
MITELSPITZ, googleta, ei ole riistaviettiä!
kaverillani on myös kani vapaana kotonaan ja heille tuli lagotto, tulevat toimeen keskenään. kani oli ensin ja pentukoira oppi kaveriin heti alusta pitäen. lagoton karvaa kyllä tosin joutuu trimmaamaan (ei kuitenkaan kuin villakoirilla) mutta irtokarvaa ei juurikaan lähde, tykkää agilitystä ja karvan voi opetella itse leikkaamaan.
ja karvan hoito ei ole vaikeaa (itselläni on kolme villakoiraa ja ekan leikkuun näytin koiran omistajille ja nyt apua ei tarvita). toisella tuttavalla on gorgi ja kuusi marsua, tosin ilman valvontaa ei voi jättää näitä veijareita keskenään! mutta tutustu rotuihin ja kysele lisää!
Nämä tulivat mieleeni. Ne ovat lapsirakkaita, sopivan kokoisia, energisiä, sopeutuvaisia, eivätkä kovin temperamenttisia tai sairaita. Mutta aina koiraa hankkiessa on tietysti viisasta keskustella rodun kasvattajan kanssa sen koulutuksesta, kasvatuksesta, turkinhoidosta ja terveydestä.
http://www.cesky-kerho.net/ceskyterrieri_rotuesittely.htm
http://www.pihakoirat.net/rotu.html
http://www.bedlingtonkerho.fi/
http://buhundyhdistys.net/buhund.php
http://www.kooikerhondje.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=129&Itemid=27
http://www.walesinterrieri.fi/fin_rotu.php
kiitos linkeistä,niistä sain minäkin tärkeitä vinkkejäsuurkiitokset.
http://www.manssi.net/rodusta.php
http://fi.wikipedia.org/wiki/Manchesterinterrieri
Jospa alkaisit harkita vaikka manchesterinterrieriä? Se on helppohoitoinen, vaikkakin jonkin verran temperamenttinen, mutta kasvattajalta saadut neuvot ovat avuksi.
Jos saat rotupäätöksen jossain vaiheessa tehtyä, kerrothan siitä meille, kun haluamme nyt auttaa sunua?
cavalier kingcharlesinspanieli? Sopii myös harrastuskoiraksi. Muista ottaa pentu vain terveystutkituista vanhemmista!
Bostoninterrieri. Bostoninterrieri ei ole nimestään huolimatta terrieri, vaan se on sukua bulldogeille ja mastiffeille. Bostoni on seurallinen ja ystävällinen pieni koira. Bostoninterrieri on miellyttämisenhaluinen ja helppo kouluttaa.
Bostoninterrierin kanssa voi harrastaa agilityä, tokoa, pelastusetsintää ja näyttelyitä. Bostoni viihtyy erinomaisesti myös ilman mitään harrastuksia, sillä sen alkuperäinenkin käyttötarkoitus on seurakoirana toimiminen.
Bostoninterrierillä ei ole metsästysviettiä, joten se ei karkaa vaan pysyy omistajansa läheisyydessä. Metsästysvietin puutteen vuoksi se tulee myös hyvin toimeen muiden eläinten kanssa.
Bostoninterrieri ei vaadi välttämättä pitkiä lenkkejä, mutta jaksaa kuitenkin liikkua paljon. Bostoninterrierillä ei ole aluskarvaa, joten kylmällä säällä ulkoillessa se tarvitsee takin päälle. Turkki on helppohoitoinen. Se harjataan ja pyyhitään kostealla liinalla tarvittaessa. Turkista ei irtoa karvaa.
Bostoninterrierin hienolaatuinen karva on lyhyttä ja kiiltävää. Väriltään se on joko brindle, seal (musta, jossa on punainen vivahde) tai musta. Yleisin väri on brindle. Kaikissa väreissä tulee olla valkoiset symmetriset merkit.
Bostoninterrieri on Suomessa melko harvinainen rotu, ja pentueet ovat pieniä, joten pentua voi joutua odottamaan jonkin aikaa. Yhdysvalloissa bostoninterrieri on suosittu rotu, onhan se Yhdysvaltojen kansalliskoira.