Stressi toisinpäin?

ekana koira kysyisi täällä, että:" Miten saan ton omistajan ymmärtämään, että olen KOIRA?"
Ja jatkaisi ehkä näin: Olen siis koira, vaikka Teille olen perheenjäsen. Se on mulle vaikea asia ymmärtää, sillä en tiedä, mitä se tarkoittaa. Osaan ihan tasan tarkkaan sen, mitä mulle on opetettu. Ei minuun ole ohjelmoitu mitään, mikä vaan ykskaks alkaa toimia ilman, että kukaan (=omistaja) sen eteen näkee vaivaa. Olen halukas oppimaan - no, en ihan aina kun on muuta mielenkiintoista - mutta pääsääntöisesti kyllä. Vaikka olen koira, en automaattisesti käyttäydy samoin, kuin tapaamanne toiset koirat. Minua pitää ja saa opettaa. Olen onnellinen silloin, kun tiedän oman paikkani ja sen, mitä minulta odotetaan. Mutta en tiedä sitä, ellei minulle ole sitä osoitettu. Olisin myös hyvin kiitollinen siitä, että omistajani osaisi "lukea" minua. Myös silloin, kun olen ihan omissa oloissani. Kerron Teille ihmisille hyvinkin paljon, mutta ilman sanoja. Olen ehkä vaikea ja kovapäinen, mutta en ilkeyttäni. En vain osaa tulkita ristiriitaisia viestejänne. Eihän Teille ihmisillekään kaikki asiat ole yhtä helppoja oppia, joihinkin menee enemmän aikaa. Minulle vaikeaa asiaa ei ainakaan helpota se, että vaihdetaan opetusmetodia vähän väliä. Meissä koirissakin on hitaita oppijoita kuten teissä ihmisissäkin. Eniten toivoisin Teiltä kärsivällisyyttä, viitseliäisyyttä ja sitä, että oppisitte iloitsemaan niistä pienistäkin asioista joita olen kanssanne oppinut. Opin varmasti lisää, se on vain Teistä itsestänne kiinni mitä, ja miten. Myöskin toivoisin, ettei minua lyötäisi edes silloin, kun en millään tajua, mitä yhteistä on sanoilla:"Hiljaa!!! Turpa kiinni!! P***eleen rakki!!! Nyt s****na lopetat!!!" jne... Minä haluaisin Teidän kanssanne mukavia ja hyväntuulisia hetkiä, toivottavasti Tekin. :)Minä yritän kovasti, toivottavasti sinäkin! :)

Oooh keittiöstä kuuluu rapinaa, meenpä kattoo alkaako ne syömään ilman mua. Hei, mulle joku lihanpala sieltä! Heitä nyt! Höh, ei tajunnu taaskaan.. no meen pois sit. Mut ens kerralla!Ihanat tuoksut, nyt ne alko syömään. Nyt ne ei kyllä syö ilman mua, se on varma se. Pikku biitti tännekin nyt jotain hyvää! Jos mä vähän nousen tohon pöydän reunalle niin näkis mitä kaikkee niillä on pöydässä. Ai en saa nousta? Ihme porukkaa.. anti olla sit.

Hei, mua kutsuttiin, varmaan jotain kivaa tiedossa! Makkaraa? Lenkille? Rapsutuksia? Pakko mennä kattomaan. Jaahas, mentiinkin kylppäriin, mitäs täällä tapahtuu. *utelias*. Ai, ovi meni kiinni. Ja mitä helkattia, se otti noi sakset esiin. Nyt en diggaa yhtään!! Jumankauta näpit irti! S**tana, irti mun kynsistä! Hyvä on, YHDEN saat leikata, mut ei sit yhtään enempää. Hei, mitä mä just sanoin, nyt loppu!

Ystävät, kollegat ja kylänkoirat! Mielessäni on kolme isoa, vakavaa ongelmaa suhteessani tuohon omistajaani, joka on paitsi isokokoinen niin myös kovaääninen karju. Oikea fasistisika siis.

1. Mitenköhän saisin tuon juntin omistajani tajuamaan että koiran tehtävä on haukkua kaikkea mahdollista liikkuvaa ja liikkumatonta?

Nyt se yrittää kieltää jo naapureidenkin haukkumisen porraskäytävässä. Aikaisemmin on kiellettyjen listalle joutuneet: toiset koirat, kissat, autot, pyöräilijät, mopoilijat, skeittarit ja hiphopparit sekä juopot ja punkkarit, aikuiset ja lapset sekä afrikkalaiset. Mitä kivaa elämässä jää jäljelle kun kaikki hauskanpito on kielletty?

2. Miten olisi mahdollista saada omistaja ymmärtämään miten tärkeää on saada aamiaiseksi, lounaaksi, päivälliseksi ja illalliseksi maksalaatikkoa?

Nyt tuo juntti yrittää välillä tarjota jotain ihme (teollis- ja koti-)pöperöitä mihin kukaan itseensä kunnioittava koira ei koske pitkällä tikullakaan. Pakottaa joskus pienen hauvansa monen päivän nälkäkuurille ja vaihtaa sapuskat vasta kun niiden päälle kasvanut sininen homekerros on vaihtanut värinsä vihreäpilkulliksi. Antas edes pekingin ankkaa. Tai hanhenmaksapalleroita.

3.Millähän saisi ton juntin kärsivällisyyttä lenkeillä kasvatettua edes vähän?

Nyt se on aina nykimässä remelistä kun teen tieteellistä tutkimusta kotikorttelin haukkujen naarasvesistä. Nyt kevään koitettua ne on maistuneet vielä tavallistakin hunajaisemmille. Niissä on selvästi löytynyt jokin uusi mielenkiintoinen aromi jonka koostumuksen selvittäminen vie tavallista enemmän aikaa...

Olen miettinyt ratkaisuksi koirien vapautusrintamaa, KVR, joka tekisi välillä täsmäiskuja eläinten vapautusrintaman tapaan. Vapauttaisimme itsemme ihmisten orjuudesta joukolla, kuten evr minkkejä. Kyllä ihmiset sitten meidät tietysti kiinni saisi, kuten ottavat minkitkin. Niin ovelia nuo juutakset on. Mutta olisimme ainakin saaneet viettää pienen koulutusleirin vapaana ihmistemme orjuudesta.

Kokoontukaamme yhteen ja nouskaamme sorron yöstä toverihaukut!!!