Minulle landseer?

Periaatteessa sopii, sillä taakkojen vetäminen on yksi landseereiden ja newfoundlandinkoirien alkuperäisistä käyttötarkoituksista vesityöskentelyn lisäksi.
Tuo 30-40 kiloa tuntuu kyllä aika kovalta painolta, kyllä lansu sen varmaan liikkeelle saa mutta vain lyhyelle matkalle. Yli 100 metriä en kyllä tuota kilomäärää vedättäisi kuin ehkä todella kookkaalla uroksella. Muistettava on myös että landseer ei raskaamman rakenteensä puolesta liiku yhtä nopeasti ja ketterästi kuin varsinaiset vetohiihtokilpailuissa käytettävät kevytrakenteisemmat rodut (esim. seisojat, dobberit, sakemannit, huskyt).
Erittäin tärkeää on ettei vedätä mitään keskenkasvuisella koiralla, omilla aloitin vetoharrastuksen vasta kun koirat olivat täyttäneet 2 vuotta ja lonkat/kyynärnivelet kuvattu terveiksi. Sairaalla koiralla ei pidä vetää mitään taakkaa! Lisäksi on tärkeää että koiralla on oikeanlaiset ja -kokoiset länkivaljaat, kunnon aisat ja ahkio. Mitään omia virityksiä ei kannata harkita vaan ostaa kunnon välineet ja sovittaa valjaat tarkasti.
Landseerit rakastavat talvea, mutta valitettavasti niillä on taipumus saada polkuanturoiden väliin isoja lumi- ja jääpaakkuja, vaikkakin tassukarvat leikkaisi lyhyiksi ja päkiät ja päkiän välit rasvaisi huolellisesti ennen ulkoilua. Lumipaakkujen muodostuminen on paljolti lumen laadusta ja lämpötilasta kiinni. Riittävän kovalla pakkaselle paakkuja ei synny, mutta useimmilla keleillä kumminkin. Paakut tekevät hirmuisen kipeää ja koira pysähtyy vähän väliä nuolemaan tassujaa ja repimään lumikokkareita irti ja kierre on valmis.