Hieno juttu. Piti sitten mennä ihastumaan sellaiseen joka on heterosuhteessa ja jonka mielestä olen "puoleensavetävä ja kiinnostava", "söpö" ja "oikea catch" ja joka lopulta myönsi ihastuneensa, mutta joka ei osaa kuvitella olevansa naisen kanssa. No, onneksi tämä ihastus ei minunkaan puolelta mitenkään erityisen vakavaa ole että ei kärvistelytä sen kummemmin vaikka homma ei etenekään, mutta pikkuisen nämä olosuhteiden pakosta menetetyt tilaisuudet aina vähän tympii.
Miksi kaikki kiinnostavat naiset ei vois olla sinkkuja ja sinut identiteettinsä kanssa? :)
Miksi kaikki kiinnostavat naiset ei vois olla sinkkuja ja sinut identiteettinsä kanssa? :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
samaa olen minäkin pohtinut viime aikoina...
Oli muuten tosi hienoa saada viestiä "olet todella kaunis, pelkään omia tunteitani, en uskalla sen vuoksi tavata". Heterosuhteessa myös. Pitäis vissiin heti alkuun kysyä ja kääntää selkänsä jos näin on. =(
Minäkin olen ollut ihastunut ja rakastunut, mutta olen joutunut pettymään pahoin.
Eihän kukaan ole velvollinen rakastamaan minua, vaikka itse rakastaisinkin! Ei toiselta voi vaatia mitään... Sitä kuitenkin joskus toivoo ja odottaa mahdottomia. Minua on kohteltu omasta mielestäni kylmästi, suorastaan julmasti. Minua on kiusattukin - ehkä minut on koettu häiritsevänä.
Nyt olen taas lapselliseen tapaani ihastunut aivan täysin mahdottomiin tapauksiin, eli naispuolisiin laulajiin ym. julkisuuden henkilöihin, joita saa ihailla vapaasti (kai?).
Näitä kaukorakkauksiani en tule koskaan tapaamaan oikeassa elämässä. He eivät ihastu minuun, eivätkä rakasta minua. He eivät edes tiedä olemassaolostani. Siitä syystä he eivät myöskään voi loukata minua. He eivät voi kohdella minua huonosti. Vaikka menisivät naimisiin miehen kanssa, mitäs siitä. Eiväthän he tunne minua.
Enkä kyllä totta puhuakseni kuvittelekaan, että olisin minkään arvoinen. Onhan se testattu näissä oikeissa ihmissuhteissa elävässä elämässä. Mutta ei näistä nyt tässä enempää.
Minusta on parempi elää, kun minun tunteitani ei kielletä. Kaukorakkaus voi tehdä elämästä ainakin vähän onnellisempaa.
Herranjestas- eihän noin voi kukaan ajatella!!! Jonain päivänä sun kohdalle vielä osuu se, joka rakastaa sua aivan mielettömästi ja kaikki se tuska ja sattumisen vaara ja menetyksen pelko on tasan sen arvosta- rakkaus on sen arvosta!!! Älä luovuta!!!
Kaikki ihmiset on arvokkaita ja sun kohdalle on sattunu tähän mennessä vaa huono säkä!! Älä siedä muilta mitä tahansa, mutta älä myöskään ala pyörimään itsesäälissä. Sä oot hyvä just sellasena kun oot.
Älä turhaan eti rakkautta, tai palvo mahdottomia kohteita, koska rakkaus tulee kun on tullakseen ja usein se tulee just sillon kun sitä vähiten odottaa. Kun oot onnellinen siinä elämän tilanteessa, missä oot, niin se tulee- usko pois.
ÄLÄ ANNA PERIKS!!!
En usko, että sitä suurta rakkautta on olemassakaan, en usko mihinkään sen suuntaisenkaan enää, tai jos on, niin ei ainakaan minua varten. Näin voi ajatella, minä ihan oikeasti ajattelen näin. Ymmärrän, että haluat rohkaista. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita, tietysti, omalla tavallaan. Minun kohtaloni on olla "vain ystävä". Se rooli ei vain minulle itselleni riitä. Siitä syystä on hyvä, että minunkin tunteilleni löytyy kohde. En halua palvoa ketään, kaikkein vähiten minua huonosti kohdelleita naisia. Eivät hekään ole sen arvoisia. Itsesäälissä on välillä lohdullista rypeä. Se on turvallinen tuttu syli. Siihen sitä aina päätyy, vaikka muuta toivoisi.