Kevät aurinko alkoi paistamaan juuri sopivasti hakiessani kuopukseni lukiolta. Viimeinen yo-kirjoituspäivä takana. Matematiikka tuo vihoviimeinen painajainen viimeisenä aineena oli pojalle ja äidille tressin paikka.
Kuopuksellani on takana nelivuotinen kaksoistutkintoon tähtäävä opiskelujakso. Ammattitutkinto kuukauden työharjoittelua vaille valmis ja nyt lukion loppuun suorittaminen. Kuopus on iltatähteni, ihana energiapaukkuni.
Jaksan uskomattoman paljon, mutta kun yksi tsemppausviikko kokeisiin on takana väsähdän ja saatan nukkua vaikka koko päivän enkä jaksa nousta ylös sängystä. Huomasin, että jaettu tressi on pukannut ihottumaan kasvoilleni. Onneksi aurinko on palannut ja sen onkin paras lääke kaikkiin vaivoihin.
Onko sinulla iltatähteä, ihanaa valovoimaista elämän energianlähdettä, joka vetää sinulta viimeiset imut, mutta tankkaa sinulle voimia jaksaa eteenpäin?
Iltatähti
30
1079
Vastaukset
- en tiedä jaksaisinko
Sain ensimmäisen lapseni 17v ja toisen 20v.
Sitten lopetin.
Olen jo iso-mummi ja äitinikin elää vielä.Minä taisin leikkiä 17-vuotiaana paperinukeilla ; )
No kukin ajallaan, esikoisen tein kolmevitosena ja sitten neljänkymmenen paremmalla puolen tämän lutuisen iltatähteni.- ibiza*
korpikirjailija kirjoitti:
Minä taisin leikkiä 17-vuotiaana paperinukeilla ; )
No kukin ajallaan, esikoisen tein kolmevitosena ja sitten neljänkymmenen paremmalla puolen tämän lutuisen iltatähteni.Me aloitimme nuo touhut nuorina... Kumppanini elämänlanka katkesi 60 vuotiaana ja 43 vuotta ehdimme kuitenkin nauttia toistemme seurasta... Lapset syntyivät heti yhteiselomme alussa... Samoin lapsemme ( tyttö ja poika ) eivät viivytelleet parisuhteidensa solmimisessa... Odottelen vaan innolla seuraavaa sukupolvea mitä tuleman pitää... :)
Sanotaanhan: "Kaikkea muuta katuu, muttei nuorena naimistaan"... Olen samaa mieltä!!! :) ibiza* kirjoitti:
Me aloitimme nuo touhut nuorina... Kumppanini elämänlanka katkesi 60 vuotiaana ja 43 vuotta ehdimme kuitenkin nauttia toistemme seurasta... Lapset syntyivät heti yhteiselomme alussa... Samoin lapsemme ( tyttö ja poika ) eivät viivytelleet parisuhteidensa solmimisessa... Odottelen vaan innolla seuraavaa sukupolvea mitä tuleman pitää... :)
Sanotaanhan: "Kaikkea muuta katuu, muttei nuorena naimistaan"... Olen samaa mieltä!!! :)Minun Peterini (kihlattuni) on erikoinen "nuori". Yksinhuoltaja isukki, jonka nuorimmainen täytti joulukuussa 15-vuotta. Peruskoulu loppuu tänä keväänä ja ammattiopinnot tai lukio alkaa ensi syksynä, joten ei me ihan heti päästä "joutopäiville" vaikka halajaisimmekin. Peterin vanhin lapsi ensimmäisestä avioliitosta lähentelee viittäkymppiä ; ) Nuorena naiminen no jaa ; )
- ibiza
Minun "iltatähteni" on tyttäreni tytär... Jännitin äitinsä kanssa viime keväänä hänen kirjoittamistaan... Haaveena hänellä on ollut aina lääkärin ura... Kirjoitukset menivät hyvin, samoin pyrkiminen "lääkikseen" ja nyt opiskelee innosta hehkuen toiveammattiinsa!!! :)
Tytöt taitavat olla poikia kunnianhimoisempia. Kuopukseni ilmoitti ykskantaan haluavansa kirjoittaa ylioppilaaksi vain koska ei halua olla huonompi kuin isoveli.
- se ainokainen..
Valovoimainen hän on olemukseltaan. Opiskeluiltaan ei. Pääasia kuitenkin, että on itse tyytyväinen siihen, mitä tekee.
Kyllä meidän ainoamme luki ylioppilaaksi, mutta eipä halunnut jatkaa lukuja. Ei hän stressannut lukujaan, pari tuntia näin matikkaa tutkailevan. Lähti töihin mieluummin ja kurssitti itsensä rekkakuskiksi, huoh.
Parempaa olisi tarjottu. Hyvin kyllä pärjää. Ainoa haitta taitaa olla väsymys. Työpäivät venyvät helposti pitkiksi. Lama sentään vähän lyhentää.
Ei kuulemma koko ikäänsä sitä tee.
Hänelle tuli viime kesänä aikuisuus rytinällä eteen, kun tuon lisäksi jäi maatilan pitokin hänen vastuulleen isänsä sairastuttua.
Sellainen meidän iltatähtemme 23v on. Ei tässä puutu, kuin sopiva puoliso. Siinä sitä jännitystä sitten piisaakin.Tuttua tekstiä kahden pojan äidille ; ) Sieltä läpi mistä aita on matalin. Esikoiseni lähti heti armeijan jälkeen työelämään ja otti hyvän pohjan alalle jonne oli aina halunnut. Nyt hän suorittaa ammattitutkintoa ja tekee ammattiin liittyviä freelancer töitä opintojen ohella.
Tein itse samoin aikoinani. Saa sitä nyt ihmetellä miten sitä on jaksanut. Opiskelua, perheen perustaminen, uraputken vaatimat lisäopinnot jne. Onneksi ei enää tarvitse, enkä jaksaisikaan. Teen silloin tällöin sellaisia "pilipalitöitä" ja sitten taas makaan päivän sängynpohjalla ; )- Pirre*
jätti lukion kesken ja meni mehtäkouluun, - ei
kiinostanut "tyhjän" lukeminen silloin, tosin joutui sitten tiukemalle ammatti korkean aikaan.
Meilläkin poika oli aina isäsä työmailla kesätöissä, ja näki kyllä metalli miehenkin hommat, kai se innosti kutenkin jotain muuta yrittämään.
Ei millään pahalla, hyvinhän tuota leivässä pysyi laitosmiehenkin työllä, mutta käryjä siellä on saanut haistella, lie tuo miehen sairauskin sieltä lähtöisin. Jossain on kerrottu että esim. formaliini ynms. myskyt voisivat aiheuttaa Parkinsonia, mutta eihän ne sitä myönnä, kun siitä ei ole yksiselitteistä näyttöä. Pirre* kirjoitti:
jätti lukion kesken ja meni mehtäkouluun, - ei
kiinostanut "tyhjän" lukeminen silloin, tosin joutui sitten tiukemalle ammatti korkean aikaan.
Meilläkin poika oli aina isäsä työmailla kesätöissä, ja näki kyllä metalli miehenkin hommat, kai se innosti kutenkin jotain muuta yrittämään.
Ei millään pahalla, hyvinhän tuota leivässä pysyi laitosmiehenkin työllä, mutta käryjä siellä on saanut haistella, lie tuo miehen sairauskin sieltä lähtöisin. Jossain on kerrottu että esim. formaliini ynms. myskyt voisivat aiheuttaa Parkinsonia, mutta eihän ne sitä myönnä, kun siitä ei ole yksiselitteistä näyttöä.minne tiet vievät. Esikoiseni on media-alalla. On vissiin saanut äidiltään jonkin sortin kirjallisen perimän ; ) ja kuopus kuvallisen ilmaisun taipumukset. Katsotaan nyt jatkossa mistä kumpikin paikkansa loppupeleissä löytää.
- ainokaiseni..
Pirre* kirjoitti:
jätti lukion kesken ja meni mehtäkouluun, - ei
kiinostanut "tyhjän" lukeminen silloin, tosin joutui sitten tiukemalle ammatti korkean aikaan.
Meilläkin poika oli aina isäsä työmailla kesätöissä, ja näki kyllä metalli miehenkin hommat, kai se innosti kutenkin jotain muuta yrittämään.
Ei millään pahalla, hyvinhän tuota leivässä pysyi laitosmiehenkin työllä, mutta käryjä siellä on saanut haistella, lie tuo miehen sairauskin sieltä lähtöisin. Jossain on kerrottu että esim. formaliini ynms. myskyt voisivat aiheuttaa Parkinsonia, mutta eihän ne sitä myönnä, kun siitä ei ole yksiselitteistä näyttöä.Evästä mukaan vaan. Onneksi kelpaa. 30tonnia rautaa lähtee Oulun lähettyville huomisaamuksi.
Eipä ehtinyt paljoa missään viikonloppuna käymään. Kaverinsa kanssa laittavat bussista asuntoautoa ja siinä riittää puuhaa.
Pojan ammatin myötä kuulee, miten autoilijat eivät ymmärrä rekan painoa ja ettei sitä saa pysäytettyä hetkessä. Rautalasti voi valua kuskin niskaan.. Sitoa tietysti pitää.
Kyllä nykyisin annan mielelläni tietä risteyksissä. Enkä jää eteen hidastelemaan. Plus laitan ajoissa vilkun päälle. - Pirre*
ainokaiseni.. kirjoitti:
Evästä mukaan vaan. Onneksi kelpaa. 30tonnia rautaa lähtee Oulun lähettyville huomisaamuksi.
Eipä ehtinyt paljoa missään viikonloppuna käymään. Kaverinsa kanssa laittavat bussista asuntoautoa ja siinä riittää puuhaa.
Pojan ammatin myötä kuulee, miten autoilijat eivät ymmärrä rekan painoa ja ettei sitä saa pysäytettyä hetkessä. Rautalasti voi valua kuskin niskaan.. Sitoa tietysti pitää.
Kyllä nykyisin annan mielelläni tietä risteyksissä. Enkä jää eteen hidastelemaan. Plus laitan ajoissa vilkun päälle.tekevät työtä, - niitäkin on joille ei oikein tunnu löytyvän paikkaa mistään,..kiitollinen olen lapsistani - kovasti ovat kaikki työnlaitaan, ja velvollisuuten hoitavat vanhempina.
- Rikka-ruoho
Minun ainokainen ja "iltatähteni" nyt 20-vuotias. Paraikaa au-pair työssä Englannissa. Kirjoitti kaksi vuotta sitten. Elettiin mukana ja jännättiin, ei ollut mikään lukutoukka vaan juuri ja juuri meni riman yli. Kielet kiinnostaa se miten hän jatkaa on vielä auki. Seurustelee, löysi poikaystävän sieltä harjoittelupaikan naapurista ja hiukka mietityttää mitä hän aikoo.
Esikoiseni lohdutti veljeään, että älä vedä pulttia yo-arvosanoista. Jos ei hae yliopistoon niillä ei ole merkitystä. Ammattitutkinnon arvosanat painavat jatkossa enemmän. Ammattikorkeakouluun mennään ammattiarvosanojen ja pääsykokeiden perusteella. Tietenkin jos haluaa yliopistoon silloin yo-arvosanoilla on merkitys. Suomalainen koulujärjestelmä on sika hyvä. Tytöt taitavat olla nykyään enemmistö yliopistoissa.
- Pirre*
huvittaa, kun saimme nuorimman iltatatähtemme kun olin 31 vuotias; ajatella minua kohdeltiin silloin riskisynnyttäjänä :))
Ikäeroa iltatähen ja edellisen välillä oli 9 vuotta, poikamme oli 12 vuotias.
Meijjän ilttis on "vain" ammattikoulun käynyt, ja kirjoitusta vaille lukion "ylioppilas, eli suoritti kaksoistutkintoa..
Taisi silloinen poikakaveri olla suurin syy ettei viitsinyt enää kilvoitella kirjoituksiin asti..
Eipä minua haittaa, hän tyytyväinen ammattiinsa, tekee työtään mielenterveyspotilaiden kanssa, ja kerkiäähän tuo vielä opiskella lisääkin.
Vanhempi tytär haluaa myös psykiatrian sair.hoitajaksi, hakee tänä keväänä monimuoto opiskelijaksi, on keh.vamma hoitaja ennestään.
Meillon lapset olleet hieman laiskoja opiskelemaan perinteisiä latuja, poikakin kävi vasta aikuisena viimeisen tutkintonsa.
Hyvin pärjeevät noinkin..
Mutta kiva kun Sinä sait innostettua iltatähtesi kirimään kirjoituksiin saakka, - toivotan onnea. :)Tulipa mieleeni esikoisen syntymä. Olin hyvin pelokas ja jännittynyt koska olin "vanha" ensisynnyttäjä. Sen voit sitten arvata miten vaikeaa oli pienen (3,200 kg) pojan pinnistys päivän valoon.
Tämä iltatähti taas oli melkein viisikiloinen mötikkä ja leikkiä laskien hänet kätilön kanssa ulos houkuteltiin. Liekö siinä syy, että esikoinen on hyvin tarmokas etenijä ja tämä kuopus taas laiskan letkeä mietiskelijä ; ) Kyllä hänellä älliä on kun kehtaisi ja jaksaisi sitä käyttää.
- ibiza*
Usein on surullista seurata kun jokin pari aviollisessa "kriisissään" turvautuu lapsen eli usein "iltatähden" tekoon... Useimmiten tämä ehkä suhdetta selvittää hetken mutta turhan usein se on vain hetken helpotus... On vain tuo "iltatähti" joka joutuu lapsena kokemaan avioeron raastavat riidat ja on tahtomattaan "heittopussina" loppuselvittelyssä... :(
Iltatähtemme oli "vahinko" siis ei suunniteltu vaan hämmentävä ihana yllätys. Lapsivesitutkimuksella tarkistettiin lapsen terveyden tila. Tulokset osoittivat, että odotan tervettä poikavauvaa. Erosimme myöhemmin ja kasvatin lapseni yksin. Ero olisi tullut ennemmin tai myöhemmin ja sitä ei olisi yksikään pieni vauva pelastanut.
- ibiza*
korpikirjailija kirjoitti:
Iltatähtemme oli "vahinko" siis ei suunniteltu vaan hämmentävä ihana yllätys. Lapsivesitutkimuksella tarkistettiin lapsen terveyden tila. Tulokset osoittivat, että odotan tervettä poikavauvaa. Erosimme myöhemmin ja kasvatin lapseni yksin. Ero olisi tullut ennemmin tai myöhemmin ja sitä ei olisi yksikään pieni vauva pelastanut.
Meidän ensimmäisemme oli "vahinko"... Siitä tuo nuorena aloituskin määräytyi kai ympäristön "paineista"... Onni kai se oli näin jälkeenpäin ajatellen koskapa seuraus siitä oli yhden "elämän" pituinen...
Niin, monikohan meistä onkaan "vahinkoja"... Vahinko on vahinko mutta... - Perheestä
ibiza* kirjoitti:
Meidän ensimmäisemme oli "vahinko"... Siitä tuo nuorena aloituskin määräytyi kai ympäristön "paineista"... Onni kai se oli näin jälkeenpäin ajatellen koskapa seuraus siitä oli yhden "elämän" pituinen...
Niin, monikohan meistä onkaan "vahinkoja"... Vahinko on vahinko mutta...Itselläni kaksi tytärtä, toinen tumma, toinen vaalea. Kehumatta, kaunottaria. Toinen valitsi akateemisen uran, menestyneen, toinen ihmisten auttamisen, itsensä kieltämisen. Olen olemassa heitä varten, ensisijaisesti.
Perheestä kirjoitti:
Itselläni kaksi tytärtä, toinen tumma, toinen vaalea. Kehumatta, kaunottaria. Toinen valitsi akateemisen uran, menestyneen, toinen ihmisten auttamisen, itsensä kieltämisen. Olen olemassa heitä varten, ensisijaisesti.
Olen lähdössä pienelle työkeikalle ja tarkistin viestit. Minua jäi vaivaamaan tuo viimeinen lauseesi. "Olen olemassa heitä varten, ensisijaisesti." Minä olen luonnollisesti auttamassa lapsia eteenpäin, mutta en tunne olevani "olemassa" heitä varten.
Mitä tarkalleen tarkoitat lauseellasi?
Mieletäni autamme lapset elämän alkuun ja heidän on pärjättävä omillaan kun lähtevät maailman vietäviksi. Taustalla olen aina ja tuen, mutta en elä heitä varten. Jatkan omaa elämääni omilla ehdoillani.
Serkkuni on lähetystyöntekijä, ihana ihminen, mutta joskus ajattelen hänen olevan hyvin itsekäs lähinnä omien hengellisten tarpeiden tyydyttäjä.- ainoan äiti
korpikirjailija kirjoitti:
Olen lähdössä pienelle työkeikalle ja tarkistin viestit. Minua jäi vaivaamaan tuo viimeinen lauseesi. "Olen olemassa heitä varten, ensisijaisesti." Minä olen luonnollisesti auttamassa lapsia eteenpäin, mutta en tunne olevani "olemassa" heitä varten.
Mitä tarkalleen tarkoitat lauseellasi?
Mieletäni autamme lapset elämän alkuun ja heidän on pärjättävä omillaan kun lähtevät maailman vietäviksi. Taustalla olen aina ja tuen, mutta en elä heitä varten. Jatkan omaa elämääni omilla ehdoillani.
Serkkuni on lähetystyöntekijä, ihana ihminen, mutta joskus ajattelen hänen olevan hyvin itsekäs lähinnä omien hengellisten tarpeiden tyydyttäjä.Käytän tuota sanontaa nykyään. Tällä hetkellä elän miestäni varten. Hän sairastaa luuydinsyöpää, eikä apu ole pahasta.
Teen kulloinkin tarvittavat asiat, oli sitten poika, anoppi, tai mieheni kyseessä.
Sitten joskus, kun miestäni ei ole, elän taas toisella tavalla. Jos siis elän.
Se lähetystyöntekijäkommenttisi oli osuva. Noin voi olla. Itsekkyyttä jossakin kohdin, antamista toisessa.
Näin on varmaan omalla kohdallanikin. En ole enkeli, mutta armosta elän.
Tänään en käynyt kirkossakaan, etten tuo tauteja lisää. Pian on oltava kunnossa miehen tullessa hoidosta kotiin.
Elämä on monimuotoista.
Kuvittelin alussa sinut mieheksi, miksiköhän? Ehkä se korpi.. ainoan äiti kirjoitti:
Käytän tuota sanontaa nykyään. Tällä hetkellä elän miestäni varten. Hän sairastaa luuydinsyöpää, eikä apu ole pahasta.
Teen kulloinkin tarvittavat asiat, oli sitten poika, anoppi, tai mieheni kyseessä.
Sitten joskus, kun miestäni ei ole, elän taas toisella tavalla. Jos siis elän.
Se lähetystyöntekijäkommenttisi oli osuva. Noin voi olla. Itsekkyyttä jossakin kohdin, antamista toisessa.
Näin on varmaan omalla kohdallanikin. En ole enkeli, mutta armosta elän.
Tänään en käynyt kirkossakaan, etten tuo tauteja lisää. Pian on oltava kunnossa miehen tullessa hoidosta kotiin.
Elämä on monimuotoista.
Kuvittelin alussa sinut mieheksi, miksiköhän? Ehkä se korpi..Viikonloppu sujui jäällä hiihdellessä ja aurinkoa ottaessa joten vastaan nyt.
Nimimerkkini on aina herättänyt tunnemyrskyjä, se on mielletty maskuliiniseksi ja voimakkaaksi naiselle sekä jopa joidenkin mielestä narsistiseksi itsensä ylentämiseksi ; )
On luonnollista, että "uhraudumme" kun on pakko. Elin yli kymmenen vuotta lapsilleni ja yritykselleni. Oma elämiseni oli rajallista, mutta ei sulkeutunutta. Ystäviä oli paljon ja apua sain tarvittaessa. Lapset kasvoivat tasapainoisiksi eikä heitä ei palloteltu. Pallottelu ei olisi ollut mahdollistakaan sillä X-mieheni asuu ulkomailla.
Olin joku aika sitten seurakuntakodissa juhlatilaisuudessa jossa itse juhlittava jäi varjoon papin ylistäessä lähetystyöntekijä serkkuani ja hänen uhrautumistaan herran palvelijaksi. Tuo tapaus antoi minulle aiheen pohtia itsekkyyden roolia uskossa.- ainoan äiti
korpikirjailija kirjoitti:
Viikonloppu sujui jäällä hiihdellessä ja aurinkoa ottaessa joten vastaan nyt.
Nimimerkkini on aina herättänyt tunnemyrskyjä, se on mielletty maskuliiniseksi ja voimakkaaksi naiselle sekä jopa joidenkin mielestä narsistiseksi itsensä ylentämiseksi ; )
On luonnollista, että "uhraudumme" kun on pakko. Elin yli kymmenen vuotta lapsilleni ja yritykselleni. Oma elämiseni oli rajallista, mutta ei sulkeutunutta. Ystäviä oli paljon ja apua sain tarvittaessa. Lapset kasvoivat tasapainoisiksi eikä heitä ei palloteltu. Pallottelu ei olisi ollut mahdollistakaan sillä X-mieheni asuu ulkomailla.
Olin joku aika sitten seurakuntakodissa juhlatilaisuudessa jossa itse juhlittava jäi varjoon papin ylistäessä lähetystyöntekijä serkkuani ja hänen uhrautumistaan herran palvelijaksi. Tuo tapaus antoi minulle aiheen pohtia itsekkyyden roolia uskossa.sydän paikallaan. Ehkä jo tuli sanottua, mutta edelleen olen sitä mieltä. Noloa käytöstä papilta.
Ylisanat yleensä vievät maun.
Siinä sen näkee, miten vajavaisia ollaan.. Jokainen yrittää parhaansa ja silti lipsuu.
Ei minua merkkisi häiritse. Sitä vain luo ennakkokuvitelman äänestkin. Narsistiseksi en ainakaan ajatellut! Näin kuvasikin. Kehtaako kehua, mielestäni kaunis nainen.
Kerran kehuin psykologin hametta. Arvaa miten oli vaikeaa hänelle. Siinä meni oppikirjat vilahtaen..
Enpä kehunut sen jälkeen.
Sikäli sanovainen taidan olla, että mielipide löytyy helposti. Joitakin se ärsyttää.
Yskittää vielä, ettei ulos paljon uskalla.
Hyvää jatkoa vain sinulle, tuottoisaa jatkoa!
- molemmat omani
En voinut kuvitellakaan äidiksi tuloa joskus kakskymppisenä. Ns. vahinkoja ei siis tullut. Yli kolmikymppisenä sain molemmat lapseni.
JOS olisin iltatähden uskaltanut haluta, olisin saanut sen muun kuin aviomieheni kanssa... paheksukaa vaan ihan rauhassa.
Näin se elämä joskus menee; päätökset ja valinnat on tehtävä kun on niiden aika. En niihin aikoihin, vähän yli nelikymppisenä, ollut vielä riskeihin valmis. Ja sitten biologinen ikä jo teki asian mahdottomaksi. Joskus mietin, millainen tämä syntymätön iltatähteni olisi ollut. Ehkä hänkin olisi kirjoittanut juuri tänä keväänä. Olisipa tosiaan pitänyt minut "liikkeessä" yli kuuskymppiseksi.
Etten vain olisi teille iltatähtien vanhemmille vähän kade? ;-DEn minäkään haaveillut kaksikymppisenä äidin roolista. Maailman tuulet veivät seikkailuihin ja hyvä niin. Ystävättärelleni tapahtui vahinko hänen ollessaan 18-vuotias. Olen seurannut sitä avioliittoa yli neljäkymmentä vuotta ja siitä ajasta he ovat tehneet avioeroa ainakin 30-vuotta. Olen hyvin onnellinen lapsistani vaikka avioliittoni päättyi katastrofiin. Mieheni suku alkoi hankalaksi kun kihlauduin nykyisen miesystäväni kanssa kolmisen vuotta sitten. Valinnat ja päätökset on tehtävä kuten kirjoitit silloin kun niiden aika on. Aika tehdä lapset, aika erota, aika hyväksyä elämä sellaisena kuin se tuli ja oli ja nauttia tästä hetkestä. Kerronpa sinulle kuinka oudolta tuntui kun iltatähteni soitti lauantai aamuna ovikelloani. Tämäkin asia on nyt koettu ja otettava tyynesti vastaan. Hän oli viettänyt yönsä tyttöystävänsä luona ; )
- ainoan äiti
korpikirjailija kirjoitti:
En minäkään haaveillut kaksikymppisenä äidin roolista. Maailman tuulet veivät seikkailuihin ja hyvä niin. Ystävättärelleni tapahtui vahinko hänen ollessaan 18-vuotias. Olen seurannut sitä avioliittoa yli neljäkymmentä vuotta ja siitä ajasta he ovat tehneet avioeroa ainakin 30-vuotta. Olen hyvin onnellinen lapsistani vaikka avioliittoni päättyi katastrofiin. Mieheni suku alkoi hankalaksi kun kihlauduin nykyisen miesystäväni kanssa kolmisen vuotta sitten. Valinnat ja päätökset on tehtävä kuten kirjoitit silloin kun niiden aika on. Aika tehdä lapset, aika erota, aika hyväksyä elämä sellaisena kuin se tuli ja oli ja nauttia tästä hetkestä. Kerronpa sinulle kuinka oudolta tuntui kun iltatähteni soitti lauantai aamuna ovikelloani. Tämäkin asia on nyt koettu ja otettava tyynesti vastaan. Hän oli viettänyt yönsä tyttöystävänsä luona ; )
Sain tottua tyttöystävien tuloon viitisen vuotta sitten. Muutamia siinä on käynyt, yökylässä.
Aika vahva tunne se on. Ei siinä paljon neuvot kupissa paina. Heti ainakaan. Järki on tullut viiveellä.
Jokaisella on se oma polku. Toinen löytää omansa heti, toinen etsii kauan. Eikä auta, vaikka kuinka soisi heti onnistavan.
Luottamukselliset välit onneksi on. Siivet kantavat.
Sitä lentoa ihailen, rauhallista liitoa. - hengissä*
korpikirjailija kirjoitti:
En minäkään haaveillut kaksikymppisenä äidin roolista. Maailman tuulet veivät seikkailuihin ja hyvä niin. Ystävättärelleni tapahtui vahinko hänen ollessaan 18-vuotias. Olen seurannut sitä avioliittoa yli neljäkymmentä vuotta ja siitä ajasta he ovat tehneet avioeroa ainakin 30-vuotta. Olen hyvin onnellinen lapsistani vaikka avioliittoni päättyi katastrofiin. Mieheni suku alkoi hankalaksi kun kihlauduin nykyisen miesystäväni kanssa kolmisen vuotta sitten. Valinnat ja päätökset on tehtävä kuten kirjoitit silloin kun niiden aika on. Aika tehdä lapset, aika erota, aika hyväksyä elämä sellaisena kuin se tuli ja oli ja nauttia tästä hetkestä. Kerronpa sinulle kuinka oudolta tuntui kun iltatähteni soitti lauantai aamuna ovikelloani. Tämäkin asia on nyt koettu ja otettava tyynesti vastaan. Hän oli viettänyt yönsä tyttöystävänsä luona ; )
myös pitkästä aikaa?
Vai on rekisteröity toiselle käyttäjälle tämä mun nimimerkki? hengissä* kirjoitti:
myös pitkästä aikaa?
Vai on rekisteröity toiselle käyttäjälle tämä mun nimimerkki?Hengissä olen ja hyvin voin. Yleiskunto on ikään suhteutettuna hyvä. Ei suonikohjuja ja jalat kovassa käytössä, noin viisikilometriä sauvakävelyä päivittäin. Kuntosalia alleille ja väriä pintaan solariumilla.
Entäs itse, miten sinulla nyt menee? Oletko ollut kauankin pois foorumilta? Missä päin piileskelit?
Rekisteröidyn tällä nimellä 14.01.2006. Korpikirjailija Ilmari Kiannon muistoa kunnioittaen. Suosittelen, että otat käyttöön jonkin muun nimimerkin. Ihan oman etusi nimissä ; )ainoan äiti kirjoitti:
Sain tottua tyttöystävien tuloon viitisen vuotta sitten. Muutamia siinä on käynyt, yökylässä.
Aika vahva tunne se on. Ei siinä paljon neuvot kupissa paina. Heti ainakaan. Järki on tullut viiveellä.
Jokaisella on se oma polku. Toinen löytää omansa heti, toinen etsii kauan. Eikä auta, vaikka kuinka soisi heti onnistavan.
Luottamukselliset välit onneksi on. Siivet kantavat.
Sitä lentoa ihailen, rauhallista liitoa....aloitti seurustelun 17-vuotiaana. On ollut tyttöystävänsä kanssa yhdessä nyt 8-vuotta. Kuopukseni on maltillisempi, olisiko tullut äitiinsä en minäkään pitänyt kiirettä. Hiljaa hyvä tulee. Ihaninta on kuten totesit, huomata kuinka lasten siivet kantavat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1066782
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h885072Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1113329Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p333212Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska272368Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191726Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?961371Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3391312Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311226- 48994