Etkö tajua,minua väsyttää,
päivästä toiseen samaa saarnaa.
Etkö voisi edes kerran yrittää,
tukea minua,rakastaa.
Sanoin kyllä,vainnoin pystyväni,
sinut jättämään,elämään yksinäni.
Silti epäonnistuin,rakastuin,
tipuin ansaan,uudestaan.
Pian taas kaikki särkyi,
näin sinut uudestaan.
Älä kysele,älä nimeäni huuda.
En muuhun kykene,kuin sinua vihaamaan.
päivästä toiseen samaa saarnaa.
Etkö voisi edes kerran yrittää,
tukea minua,rakastaa.
Sanoin kyllä,vainnoin pystyväni,
sinut jättämään,elämään yksinäni.
Silti epäonnistuin,rakastuin,
tipuin ansaan,uudestaan.
Pian taas kaikki särkyi,
näin sinut uudestaan.
Älä kysele,älä nimeäni huuda.
En muuhun kykene,kuin sinua vihaamaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
-- tekstiä, todellakin. vähän ristiriitaisia tunteita herättää tuo, että ensin yritetään, sitten rakastutaan ja lopulta kuitenkin vihataan. Mikäköhän on ollut tekijän ajattelun juuri? on tainnut asiat painaa sydämessa - aika tajunnanvirtaa on.
muutamia hienoja kohtia, kuten tuo : älä nimäni huuda. Oikein hieno, mutta muuten menisi varmaan toisesta korvasta ulos, ja toisesta sisään; parempaakin varmaan saat aikaan, kun katkeroituneen ihmisen valituksia paperille. Eikö näin olekin? :)
Kirjoita toki lisää, haluan lukea nekin - jälleen.
juu,eihän tä runo kovinkaan mullistava ole :)..
kirjotin ylös väsyneenä ja katkerana,
ei kovinkaan hienoa lopputulosta :)