politiikka

Useissa yhteyksissä on tullut esiin sellaisia lausumia, kuten: ’romanit kaikkialla ovat itse syypäitä oman ahdinkoonsa.’
Mutta moniko on selvillä miksi näin on.
Vuosiko kukaan ymmärtää minkään kansan yltäneen sosiaalisetti ja taloudelliset mihinkään ilman määrätietoisia poliittisia tavoitteita, ja ilman noiden pyrkimyksien mukaista maailmakatsomusta. Ei, siellä ei olisi yhtään edistystä näkyvissä, eikä liioin näitä päähän lyötyjä erottuvina ryhminä.


Romanit kaikkialla maailmassa ovat jääneet ainoaksi ihmisryhmäksi, jonka keskuudesta ei ole syntynyt yhtään poliittista johtajaa, eikä pyrkimyksiä poliittisin keinoin ja painostuksin ajaa yhteiskunnallisien olojensa parannusta, ei liioin maailmakatsomusta - jos ei oteta lukuun erilaisia uskonnollisia maailmakatsomuksia.
Toisaalta ei romanien keskuudessa myöskään ole selvästi erottuvia luokkia.
Kuitenkin romanit ovat yksi – jos ei kaikkein erotuvin ja näkyvin kansa koko maailmassa. Sillä on kuuluisia ylikansallisia nimiä, kuten Gipsy Kingit ja muut, joita kakkia tässä kaikkia ei ole syytä ruveta luetteloimaan.
Koska politiikka kaiken kaikkiaan demokraattisissa valtioissa on enemmän rakentunut näkyville nimille, kuin piiloutuneille byrökkateille – niin ei jää epäilystä siitä, etteivätkö romanit olisi kyenneet - noiden nimien johtamana, pelaamaan menestyneesti tätä lopullisen vallan peliä ja vielä hyvin todennäköisesti, hyvällä menestyksellä.

Nyt jotkut saatavat sanoa, että romanit ovat liian suuria tylsimyksiä, sellaiseen peliin kuin itsenäiseen politiikkaan. On kai tarpeetonta mainita tässä, että asianlaita ei ole näin, sillä – niin kuin tiedetään, ei politiikkaan, taikka rahan tekemiseen järkeä kaivata.
On olemassa selitys joka saattaa olla kaikkein lähimpänä totuutta ja se löytyy historiasta.

Marx väitti että luokat kaikissa yhteiskunnissa muodostuvat taloudellisen tuotannon ja sen omistuksen mukaan. Garl Max oli tässä vain osaksi oikeassa, sillä hänen teoriansa osuivat historiallisesti varsin myöhäiseen ajanjaksoon, talonpoikien ja teollisuusorjien aikaan.

On mentävä pitemmälle ajassa taaksepäin, ymmärtääkseen edes hiukan romanien elin ja arvomaailmaa.
Hegelin mukaan luokat ja sen arvot eivät muodostuneet taloudellisen tuotannon mukaan, vaan historiassa, ennen tätä Marxin mainitsemaa aikaa, oli vallalla toisenlainen luokka ja arvojärjestys, jonka esiin vetäminen tähän päivään saattaa joltakin tuntua kaukaa haetulta, mutta joka kaikkein paremmin selittää romanien oloja ja arvoja.
Pohdittaessa asiaa vakavasti tieteellisessä, mielessä, ei voi olla epäselvyyttä siitä, että romanikulttuuri sellaisenaan on selvä jääne muinaisesta paimentolais- kulttuurista.

Toisin, kuin Marx. Hegel kuitenkin uskoi, että luokkaerot muinaisissa paimentolais- kulttuureissa eivät perustuneet ihmisien taloudelliseen rooliin, es., tilanherran ja talonpojan väliseen eroon, vaan heidän suhtaantumisessaan väkivaltaiseen kuolemaan. Yhteiskunta jakaantui herroihin, jotka olivat valmiit vaarantamaan henkensä, ja orjiin jotka eivät olleet siihen valmiit.
Hegel ymmärsi yhteiskunnan varhaisen kerrosrakenteen todennäköisesti historian kanalta oikeaksi. Perinteiltään ylimysvaltaiset yhteiskunnat syntyivät täten soturihengen varaan, ja synnyttivät herroja jotka vaativat veroja ja maksuja orjien suureilta joukoilta. Soturihenki ”Eetos.” Eli mielikuva ihmisen synnyntäisetä ylevyydestä perustui halukuteen antautua kuoleman vaaraan, ja se säilyi olennaisena ydinasiana maailmassa pitkään vielä sen jälkeen, kun rauhassa ja mukavissa oloissa eletyt vuodet ovat päästäneet ns., aristokraatit taantumaan hemmotelluiksi ja veltoiksi keikareiksi.
Maailmassa on silti yhä ihmisiä, jotka ovat liikkeellä henkensä kaupalla verisissä kamppailuissa, nämä kuuluvat yleensä kuitenkin johonkin joukkioihin, taikka kansoihin Afganistanin ja Pakistanin rajoilla kuten Batunit, Czesenit ja Hairi Ainut.