Näin kaupassa kuhertelevan lesboparin. Hävettää myöntää, että vaivauduin. Olen transmies, jolla on tavallaan lesbotausta. Homoparin näkeminen ei oo koskaan aiheuttanut samaa tunnetta. Ehkä siinä on jotain, että se on liian läheinen asia. Mähän häpesin nuorena lesbouttani (vaikken sit lesbo ollutkaan).
Näin
lesboparin
5539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä toivoin nuorena, et olisin nähnyt lesboja. Et olis ollut edes joskus jotain muuta ku pelkkiä heteroja. Mut ei koskaan. Tai homoja oli, mut ei ikinä lesboja. Sitä oli henkisesti tosi yksin. Kiroon joskus sitä, et kyllä niitä lesboja nyt olis näkyvillä, ku mä en enää oo...
Eipä monta kertaa ole lesbo tai homoja tullut vastaan vaikka toivoisin että tulisi.
Aika yksinäinen olo on aika välillä, semmoinen että tuntuu kuin olisi "the only gay in the village".
En tosin pidä juhlimisestä tai juomisesta joten mitkään DTMmät ei kiinnosta, joten on se vähän oma valintani että en ole oikein tavannut ketään... tuntuu että netissä vaan tapaa muita samanlaisia.
kadulla ja koulussa ja työpaikalla on vaan heteroja cisihmisiä, mutta sitten netissä on vaikka millasia... Ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan.
Ettei kuhertelu nyt ole milloinkaan erityisen hyvällä katsottua. Se koetaan hyvin intiiminä asiana.
Mutta tiedän mistä puhut. Viime joulukuussa Teneriffalla kävelimme tuttuun tapaan käsi kädessä rantakadulla ja saimme huuteluja "are you friends" tai muuten katsottiin kieroon. Kuitenkin olemme jo kohta 13 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jolla on lapsi. Itse asiassa pariskuntana meitä ei tuijoteta niin paljon kuin silloin kun olemme liikkeellä perheenä.
En ole varma mutta aikoinaan näin omituisen naisen. Joku perveo se kai oli, mutta kun se oli pukeutunut naistenvaatteisiin. En ollut uskoa silmiäni. Mutta myöhemmin asiaa selvittäessäni kävi ilmi että kysymykssessä oli todellakin naisihminen. Eikä myöhemminkään ole tullut selville, se selitystä kyseiselle käytökselle.