Minkä sille voi
minkä mahtaa mahtavalle
On turha pyörittää kiveä suurempaa
kulkee aina laaksoon asti
vapaana
Voidaan kutsua rakkauttamme vyöryksi
ajatusten yhteentörmäykseksi
Rakas kallis sinä
käsivarsillani lepäävät kasvot
ja vielä hehkuvaa tuhkaa
on jotain kuin minä
minkä mahtaa mahtavalle
On turha pyörittää kiveä suurempaa
kulkee aina laaksoon asti
vapaana
Voidaan kutsua rakkauttamme vyöryksi
ajatusten yhteentörmäykseksi
Rakas kallis sinä
käsivarsillani lepäävät kasvot
ja vielä hehkuvaa tuhkaa
on jotain kuin minä
Vastaukset 3
Vanhimmat
on runosi. Upeita kielikuvia, lämpöä ja inhimillisyyttäkin kourallisessa sanoja. Ajatukset raapaisevat syvältä, kaunis surullisuudessaan.
Se oli vain hetki, tuokio, ja
elämäni oli levinnyt tragediaksi.
Sinä sanoit tavanneesi toisen
ja näin sinusta uuden Rakkauden.
Ei mitään heijastuksia minussa,
ei, vain halu paeta, kadota.
. Kriisi? Ei. Se oli palava helvetti
sisälläni. Kuumien kivien muuri.
Kirottu usko, kirottu Rakkaus.
Kärsimysnäytelmä ja loogisten
ajatuskuvioiden paradoksi. Muurini,
jossa itken kuivuneita kyyneliä.
Joskus, tuonnempana, tämä
on proriteetti ja laskel sille leikkiä.
Kunhan vereni on kyllin katkeraa.
http://www.youtube.com/watch?v=k2iiKgQry5M
Kiitos runostasi.
Joskus jäädään seisomaan
vasten Rakkauden välttämättömyyksiä.
Koitetaan muuttaa sellaista,
mikä on jo liikkeellä
kohti.
Tai mennyt jo liian etäälle.
Sinulla on hyvin persoonallinen
Rakkausruno ja pidän niistä
kovasti.
Niin tästäkin.
Kertoo lukijalleen paljon,
jos syventyy ja oivaltaa.
Tapaa sinun ajatuksesi ja
sanomasi.
Hieno ja tumma Rakkausruno
sinulta.
Viihdyin ja nautin.
ihan tajuton runo - huh !