Minulla oli toimimaton, putkiradio. Tietysti tunnetta laitetta kohtaan riitää. Oli yllätys löysin sille korjaajan TV ja Kone Helsingissä korjasi perintö radioni.
Putkiradiot kuntoon
Gaarlo
181580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
elävien kirjoissa, hyvä niin.
itsekin taannoin soittelin eri korjaamoihin ja löytyi se tekijä lopulta.
en tosin vaivautunut asiaa esittämään joka kerta erikseen vaan kysyin yksinkertaisesti korjaajan ikää. jos se oli alle 50, niin totesin kiitos ja kuulemiin.
Vastauksesi on selvästi ikärasismia,voi niitä putkiradion päälle ymmärtäviä olla nuorissakin
Meidän "putkimiesten" ikä taitaa tosiaan olla 60 , tai vieläkin yli. Itsellä on koko ajan joku projekti meneillään, kun naapurien vinteiltä kannetaan vanhoja muistoesineitä entisöintiin. Mielenkiintoista puuhaahan tämä onkin, kun ei ole tulosvastuuta, eikä edes tavoitetta, vain onnistumisen ilo.
Itse olen 46v ja tavallisen putkiradion tekniikka on kyllä taatusti hallussa.
Selvä ristiriita viestissäsi (t.a.p)! Otsikko on "höpöhöpö" ja kuitenkin sanot olevasi 46??
46-vuotiaat ovat kai enimmäkseen alle 50-vuotiaita, eikö vain.
Tätä minäkin tarkoitin. Ikälopuista arvellut mainitsi 60 , vaikka ei sekään paljoa todista.
Ovatkohan ne nykyiset armeijaa käymään pystymättömät parikymppiset ikäloppuja vai keskenkasvuisia?
ymmärrän, että joku värkkää näiden vehkeijen kanssa eläkepäivinään, mutta älkää hyvät asiakkaat tuoko niitä tavalliseen tv-huoltoon ja luulko, että ne korjataan puoli-ilmaiseksi, koska laite on teille tärkeä.
sillä tavalla tuo vanhojen perintöputkiradioiden korjaus, että kun ne on ensin "viruneet" varastoissa vuosikymmenet, niiden korjaus on sen verran hidasta touhua, ettei siitä korjaajalle jää kuin työnilo, se olisi käytävä oikeastaan läpi koko toosa ja vaihdettava varaosia joita on vaikea saada, tai ne ovat kohtuuttoman kalliita. Yksitysen korjaajan olisi niistäkin revittävä leipä itselle ja perheelle. En ihmettele, jos niiden korjaajia on harvassa. Näin eläkeläiselle vanhojen "mölytoosien" kunnostaminen on ehkä enemmän terapiaa ja ajankulua.
Elektroniikkalaitteiden korjaus saattaa todellakin olla jonkun leipätyö. Kovin monen ihmisen on vaikea käsittää ja suhteuttaa tätä asiaa. Ajatellaan sitä mielenkiintoisena harrastuksena, eikä oikeana työnä josta joutuu maksamaan.
Sitten puhutaan "kalliista miehestä", vaikka kyseisen ammatinharjoittajan maallisesta omaisuudesta voi päätellä jotain muuta.
Asia on juuri, kuten pari edellistä kaveria kertoi. Itse olen ottanut leipäni yli 30 vuoden ajan elektroniikkan korjaamisesta, tiedän siis mistä puhun. Nyt onneksi saa elellä eläkeukkona. Aikanaan kun televisioita piti korjata myös asiakkaitten kotona, ei meinattu mitenkään ymmärtää, että matka-ajastakin olisi pitänyt maksaa. Taksikin olisi kuulemma ajanut halvemmalla. Ei sitä osaamista paljoa arvostettu, kun pelkkä ratinpyörittäjän työ noteerattiin korkeammalle. Sitä paitsi mekaanikkokin osasi ajaa autoa, muttei taksari korjata telkkua.
kun luin noita teidän kirjoituksia, alkoi pakostakin nauruhermoja kutittaa, kun aloin itsekin korjailemaan kaikenmaailman elektroniikkaa pienehkössä kodinkonemyymälässsä vuonna-61 aina partakoneista ja silitysraudoista kaikenmaailman vimpaimiin, mitä liike vain myi.Radiot ja tv:t kuuluivat alusta lähtien kuvioihin, mitkä yleismiehen piti myös hallita. No arvostettiin kyllä muuten, mutta ei valitettavasti palkassa. Nykyään olen alan vapaaherra ja alan harrastelija, että sillee. Hyvää kevättä ja kesää kaikille. tv. eläkepappa/ entinen TV/radiomekaanikko RHL
Terveisiä vaan nimimerkille "nähkääs"! Varmasti naamakkain olisimmekin tuttuja, kun tämän ikäluokan ammattiporukka sattuu olemaan aikalailla suppea. Voisit olla vaikka Pena?
jos sellaiset nimet kuin Vihmanen Olli Yngve Gustvsson ja Pentikäisen Pepe ovat tuttuja niin on varmaan oltu samoissa "pippaloissa". Ei tämä höyryradioiden korjaus näin vapaaherrana hullumpi harrastus ole muiden harrastusten lisäksi, kiire on sama, mutta tällä kertaa kuitenkin onneksi vapaaehtoista. Kaikkea hyvää tv. Tv/radiomek. RHL -74
Tottakai tuttuja veikkosia, mitenkä muuten voisi ollakaan. Varmasti olemme samoja löylyjä lyöneet. Kustu oli muuten loistoveikko, aina rauhallinen ja varma, siis asiansa osaava huippu-ammattilainen, jota oli hauska kuunnella.
Oma tutkintoni on kutakuinkin samalta ajalta peräisin. Silloinhan niitä tehtailtiin puoli-väkisin runnomalla suurimpien tuottajien tuella, kun väritelkkujen määrä räjähti kasvuun -72-73 vuosina. Hauskaa aikaa, mutta en vaihtaisi nykyiseen pullojen ja puolukoiden keruuseen.
Vihmasen Olavi se heitti joulun alla lusikkansa nurkaan. R.I.P.
tällast se elu on. Kaikkien -60 luvulla Tv /radioista leipänsä repineiden tunteman suuren persoonan vuoro oli siis tälla kertaa. Muistan Ollin mieleenpainuvan opetustyylin, kuin tämän päivän. - RTS seuran keskieuroopan matkalla minulla oli kunnia tutustua Insinööri Vihmasen luonteeseen vapaalla, kaikkine "jäynineen" Olli oli huumorintajuinen jutunkertoja, toisin kuin kurssin vetäjänä AEL:ssa. Ei muuta kuin toivotan hyvää matkaa Ollille. Kaikkihan me tullaan vuorollamme. Mie korjailen vaa harrastuksen näit vanhoi ratioi, sillo ko silt tuntuu. Niinkuin täälläpäin sanotaan. Kiitoksia tiedosta. Morjens!