Tein Finnbody-kuntosaliketjun kanssa 12 kuukauden jäsenyyssopimuksen syyskuussa 2008. Sanoin sopimuksen irti maaliskuussa 2009 jolloin irtisanomisehtojen mukainen kuukauden irtisanomisaika oli tullut täyteen.
Liityessäni jäseniksi sain lahjaksi Finnbodyn logolla varustetun pyyhkeen ja ilmaisen kuukauden. Pyyhkeen arvoksi oli sopimuksen liitteessä laitettu 15 ja ilmaisen kuukauden arvoksi 110 euroa. Kuukausittainen jäsenmaksuni oli 54 euroa.
Kun sanoin irti sopimusta Finnbody vaati minulta irtisanomismaksuna 353 euroa, joka perustui sopimuksessa olevaan irtisanomislausekkeeseen, jonka mukaan kuuausittaisen jäsenmaksun ja normaalin kuntosalikortin hinnan välinen erotus erääntyy maksettavaksi, samoin liittymislahjat. Tämän normaalihintaisen kortin hinta oli 110 euroa, joten tästä tulee maksettavaksi tällöin jokaisen kuukauden kohdalta 110-54 euroa sekä saamani ilmainen kuukausi 110 euroa. Tällaista normaalinkortin hintaa ei kuitenkaan ole tekemässäni sopimuksessa eikä sitä kerrottu missään vaiheessa sopimusta tehdessäni, enkä olisi ikinä liittynyt kyseisen salin jäseneksi, jos olisin tiennyt mitenkä kalliiksi irtisanomismaksu voi tulla.
Olin asiasta yhteydessä kuluttaja-asiamieheen joka käski reklamoida asiasta ja riitauttaa asia sen jälkeen kuluttajariitalautakunnassa. Samalla kuluttajaneuvoja käski maksamaan salille sen irtisanomismaksun, joka on mielestäni riidaton. Mielestäni tällainen maksu on alkuperäisiä sopimuspapereita mukaillen 125 euroa joka koostuu ilmaisesta kuukaudesta ja pyyhkeestä. Tämäkin tuntuu mielestäni aika kiskonnalta, kun ottaa huomioon että olen jo maksanut maksuni kuukauden irtisanomisajalta.
Juteltuani kuluttajaneuvojan kanssa tuntuu, että kuluttajallla on aika heikko kuluttajansuoja tällaisissa tilanteissa. Haluaisinkin kuulla tämän palstan käyttäjiltä mitä mieltä he ovat, kannattaisiko minun tyytyä riitauttamaan asia vain kuluttariitalautakunnassa, vai pitäisikö asiasta tehdä myöskin rikosilmoitus poliisille, koska mielestäni kyseinen toiminta täyttää rikoslaissa olevat petoksen ja kiskonnan tunnusmerkit.
Omasta mielestäni tuntuu että rikoslaki turvaa tässä asiassa paremmin oikeuteni.
Mitenkä vaikuttavat toisiinsa, jos asiasta on yhtä aikaa käsittelyssä kuluttajariitalautakunnassa ja poliisin esitutkinnassa?
Entä mitä käy kuntosalin karhuamalle maksulle, jos teen rikosilmoituksen? Muuttuuko kyseinen maksu tällöin riitaisaksi saamiseksi jota ei voida periä asian ollessa kesken?
Entä mitä eroa tässä asiassa on tehdä poliisille tutkintapyyntö vai rikosilmoitus myöhemmän käsittelyn kannalta??
Liityessäni jäseniksi sain lahjaksi Finnbodyn logolla varustetun pyyhkeen ja ilmaisen kuukauden. Pyyhkeen arvoksi oli sopimuksen liitteessä laitettu 15 ja ilmaisen kuukauden arvoksi 110 euroa. Kuukausittainen jäsenmaksuni oli 54 euroa.
Kun sanoin irti sopimusta Finnbody vaati minulta irtisanomismaksuna 353 euroa, joka perustui sopimuksessa olevaan irtisanomislausekkeeseen, jonka mukaan kuuausittaisen jäsenmaksun ja normaalin kuntosalikortin hinnan välinen erotus erääntyy maksettavaksi, samoin liittymislahjat. Tämän normaalihintaisen kortin hinta oli 110 euroa, joten tästä tulee maksettavaksi tällöin jokaisen kuukauden kohdalta 110-54 euroa sekä saamani ilmainen kuukausi 110 euroa. Tällaista normaalinkortin hintaa ei kuitenkaan ole tekemässäni sopimuksessa eikä sitä kerrottu missään vaiheessa sopimusta tehdessäni, enkä olisi ikinä liittynyt kyseisen salin jäseneksi, jos olisin tiennyt mitenkä kalliiksi irtisanomismaksu voi tulla.
Olin asiasta yhteydessä kuluttaja-asiamieheen joka käski reklamoida asiasta ja riitauttaa asia sen jälkeen kuluttajariitalautakunnassa. Samalla kuluttajaneuvoja käski maksamaan salille sen irtisanomismaksun, joka on mielestäni riidaton. Mielestäni tällainen maksu on alkuperäisiä sopimuspapereita mukaillen 125 euroa joka koostuu ilmaisesta kuukaudesta ja pyyhkeestä. Tämäkin tuntuu mielestäni aika kiskonnalta, kun ottaa huomioon että olen jo maksanut maksuni kuukauden irtisanomisajalta.
Juteltuani kuluttajaneuvojan kanssa tuntuu, että kuluttajallla on aika heikko kuluttajansuoja tällaisissa tilanteissa. Haluaisinkin kuulla tämän palstan käyttäjiltä mitä mieltä he ovat, kannattaisiko minun tyytyä riitauttamaan asia vain kuluttariitalautakunnassa, vai pitäisikö asiasta tehdä myöskin rikosilmoitus poliisille, koska mielestäni kyseinen toiminta täyttää rikoslaissa olevat petoksen ja kiskonnan tunnusmerkit.
Omasta mielestäni tuntuu että rikoslaki turvaa tässä asiassa paremmin oikeuteni.
Mitenkä vaikuttavat toisiinsa, jos asiasta on yhtä aikaa käsittelyssä kuluttajariitalautakunnassa ja poliisin esitutkinnassa?
Entä mitä käy kuntosalin karhuamalle maksulle, jos teen rikosilmoituksen? Muuttuuko kyseinen maksu tällöin riitaisaksi saamiseksi jota ei voida periä asian ollessa kesken?
Entä mitä eroa tässä asiassa on tehdä poliisille tutkintapyyntö vai rikosilmoitus myöhemmän käsittelyn kannalta??
Vastaukset 7
Vanhimmat
Viimeistään syyttäjältä tulisi päätös syyttämättäjättämisestä ei rikosta-perusteella. Itse asiassa, poliisi ei luultavimmin edes aloittaisi tutkintaa.
Tutkintapyyntö/rikosilmoitus:
Tutkintapyyntö: pyydät poliisia selvittämään, onko tässä-ja-tässä tilanteessa tehty jotain rikosta.
Rikosilmoitus: ilmoitat, että on tapahtunut rikos.
"Viimeistään syyttäjältä tulisi päätös syyttämättäjättämisestä ei rikosta-perusteella. Itse asiassa, poliisi ei luultavimmin edes aloittaisi tutkintaa."
Mitäpä tällaisessa tapauksessa sitten käy, jos poliisi ei edes aloita tutkitaa? Pystyyvätkö he silloin perimään mitään, jos asia on riidanalinen mutta unohtunut mappiin ö?
Jos syyttäjältä tulee syyttämättäjättämispäätös, niin ilmeisesti asian voi silloin viedä itse riita-asianan oikeuteen?
Nyt on pidettävä riita- ja rikosprosessi tiukasti erillään toisistaan. Niillä ei ole varsinaisesti mitään tekemistä toistensa kanssa.
"Pystyyvätkö he silloin perimään mitään, jos asia on riidanalinen mutta unohtunut mappiin ö? "
Mitä? Eihän velkomuskanteen nostamisella sopimuksen perusteella ole mitään tekemistä poliisin kanssa.
Jos kuntosali on sitä mieltä, että sinä olet heille velkaa, etkä maksa vapaaehtoisesti, he voivat nostaa sinua vastaan velkomuskanteen käräjäoikeudessa. Voit tuolloin kiistää maksuvelvollisuutesi ja esittää omat perusteesi, miksi et ole velvollinen maksamaan. Sitten mennään käräjille (pääkäsittely) ja tuomioistuin antaa tuomion, joko hylkää kanteen tai sitten hyväksyy sen ja velvoittaa sinut maksamaan. Noin super-yksinkertaistettuna.
"Jos syyttäjältä tulee syyttämättäjättämispäätös, niin ilmeisesti asian voi silloin viedä itse riita-asianan oikeuteen? "
Väärin. Sotket jälleen riita- ja rikosprosessia keskenään.
Jos syyttäjä tekee sjp:n, voi asianomistaja silloin nostaa itse RIKOSSYYTTEEN. Silloin on vain huomattava, että asianomistajalla on kuluriski, mikäli syyte hylätään.
"Nyt on pidettävä riita- ja rikosprosessi tiukasti erillään toisistaan. Niillä ei ole varsinaisesti mitään tekemistä toistensa kanssa."
Ymmärsinkö nyt oikein, että kyseessä on kaksi eri asiaa ja jos haluan asiasta rikostutkinnan, pitäisi minun joko maksaa tai riitauttaa heidän laskunsa ja tehdä rikosilmoitus.
Jos asiasta seuraa rikossyyte, voisin tällöin periä kyseisen summan takaisin vahingonkorvauksena.
Minun on hirmuisen vaikea vastata tuohon kysymykseen, koska itselleni ei olisi tullut mieleenkään ajatella asiaa rikosoikeudelliselta kannalta. Kyseessä on mielestäni aivan selvä sopimusoikeudellinen kiista, mitkä ovat sopimuksen ehdot ja ovatko ne tulleet sopimusoikeuden mukaisesti osaksi sopimusta. Ja sitten tietysti mahdolliset sopimuksen sovitteluperusteet yms. yms. Ei tosiaankaan olisi tullut pieneen mieleenkään ruveta rikosoikeutta ajattelemaan.
Lisäksi....tässä tulee nyt ongelmaksi oikeushenkilön vastuu rikoksesta. Rikokseen syyllistyy aina ihminen. Yritys ei syyllisty rikokseen, vaan yrityksen toiminnassa voi tietysti ihminen syyllistyä rikokseen. Kuka henkilö yrityksestä siis olisi rikosoikeudellisessa vastuussa? Se tyyppi, joka oli tiskin takana kun teit sopparin? Se porukka, joka laati sopparin ehdot? Lafkan toimitusjohtaja? Firman kaupparekisteriin merkitty hallitus? Lukaisepa rikoslain 9 luku, joka käsittelee oikeushenkilön rangaistusvastuuta.
"Jos asiasta seuraa rikossyyte, voisin tällöin periä kyseisen summan takaisin vahingonkorvauksena"
Joo, periaatteessa näin. Mutta pitäisin äärimmäisen epätodennäköisenä, että tuosta ainakaan syyttäjä syytettä nostaisi. Toteaisi, että kyseessä on sopimusasia, ei kuulu hänen toimivaltaansa.
Pystyisinkö tekemmän asiasta rikosilmoituksen, että kyseessä on markkinointirikos, koska markkinoinnissa on annettu totuudenvastaista tietoa?
Kuinka todennäköisesti virallinen syyttäjä tällöin nostaisi syytteen?
Tämänkö lainkohdan perusteella?
"RL 30 LUKU (24.8.1990/769)
Elinkeinorikoksista
1 § (1.4.1999/475)
«Markkinointirikos»
Joka tavaroiden, palveluksien, kiinteistöjen, yksityisen osakeyhtiön arvopapereiden tai muiden hyödykkeiden ammattimaisessa markkinoinnissa antaa markkinoinnin kohderyhmän kannalta merkityksellisiä totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, on tuomittava markkinointirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi."
Voit tehdä rikosilmoituksen, jos olet sitä mieltä, että rikos on tapahtunut.
"Kuinka todennäköisesti virallinen syyttäjä tällöin nostaisi syytteen? "
Ymmärrät varmasti, että kysymykseen on täysin mahdoton vastata.
Tein ihan huvin vuoksi Finlex-haun nimikkeellä markkinointirikos, ja löytyi tasan yksi korkeimman oikeuden ennakkopäätös, KKO:2003:88, tässä linkki:
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2003/20030088
Hovioikeuksien tapauksia ei Finlexistä löytynyt yhtään.
Tietenkään kaikkia juttuja ei Finlexiin laiteta, mutta voisin veikata, että markkinointirikos on niin äärimmäisen harvinainen rikosnimike, että melkein jokainen juttu olisi ennakkotapaus ja siten Finlex-kamaa.
Oikeuskäytäntöä tuosta nimikkeestä on siis äärimmäisen vähän.