Pikkulintuna pirstottu.
Palasiksi rikottu.
Turmeltu mieli ja sielu.
Sydän hakattu.
Pesän etsin.
Luulin löytäväni senkin.
Erehdyin.
Elin ja kaipasin jotakin.
Kunnes taivaanranna takaa.
Sinut tapaan.
Usvasta nousevan.
Linnun.
Sieluni pelastajan.
Haavekko lie.
Tuo kaikki mielen.
Joka tähän tuonut on.
Sydämen ja kielen.
Vielä kerran kokoan.
Uskon huomiseen.
Sirpaleet.
Koonut olen talteen.
Sinuksi itselleni.
Voimaksi rakkauteeni.
Palasiksi rikottu.
Turmeltu mieli ja sielu.
Sydän hakattu.
Pesän etsin.
Luulin löytäväni senkin.
Erehdyin.
Elin ja kaipasin jotakin.
Kunnes taivaanranna takaa.
Sinut tapaan.
Usvasta nousevan.
Linnun.
Sieluni pelastajan.
Haavekko lie.
Tuo kaikki mielen.
Joka tähän tuonut on.
Sydämen ja kielen.
Vielä kerran kokoan.
Uskon huomiseen.
Sirpaleet.
Koonut olen talteen.
Sinuksi itselleni.
Voimaksi rakkauteeni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pikkulintuna rikottu,
siipesi säilyi
mutta pelkäät lentää
lennetään yhdessä
minuakin pelottaa
Kyyhkyt osaavat aina kotiin.
Me ei eksytä.
Molemmat runot puhuttelivat lämpimällä tavalla.
Hellyyttävän ujo ja rehellinen tuokin ajatus:
"Lennetään yhdessä
minuakin pelottaa".
Runojen vuoropuhelu voi olla joskus myös
näin lempeää ja hoivaavaa.
Uskallanko enää luottaa.
Kun aina rakkaus.
Tuskaa tuottaa.
Itkusta silmät punaiseksi saa.
Sydän karrelle palaa.
Tuo lintunenkin kaukomaan.
En usko siihen unelmaan.
Kerran elämässä satutettu.
Ei usko, ei luota.
On kait unohdettu.
Elän vain päivän kerralla.
Unelmissa ja valveilla.
horjuvia, joskus perääntyviä. Mutta ne on askelia.
Kun on satutettu, se on vaikeaa. Ei kenenkään tarvitse ottaa suurempia askelia kuin pystyy.
En minäkään osaa oikein luottaa kehenkään. Mutta ehkä hiljalleen...
Niin odotan,
että joskus vielä
on lupa rakastaa.
Olla onnellinen,
liihottaa taivanrannan taa.
Katsella horisonttia.
Unohtaa rikottu minä.
Ymmärtää ihmistä,
himoa, joko koskee,satuttaa.
Voiko antaa anteeksi.
En lupaa.
Mutta rakastaa.
Sitä halajan.
Odotan.
Pyyhin kyyneleen ja istahdan.