Valmistelet maailmani luonnosta
ja kuuntelen sinua mielelläni
kun tarinoit jalkojeni juuressa
Monena talvena en saa unta
ihastunut katseeni seuraa
aurinkojen nousuja ja laskuja
Kesällä istahdan lepotuoliini
vanhojen akaasioiden varjossa
juon jääteetä pitkästä lasista
ja kuuntelen sinua mielelläni
kun tarinoit jalkojeni juuressa
Monena talvena en saa unta
ihastunut katseeni seuraa
aurinkojen nousuja ja laskuja
Kesällä istahdan lepotuoliini
vanhojen akaasioiden varjossa
juon jääteetä pitkästä lasista
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rauhallisesti runojen polkuja pitkin
kulkivat sanasi.
Kiitos, Greyhound! Olen itsekin tähän mieltynyt, vaikka on periaatteessa aika simppeli, tai ehkä juuri siksi.. Seesteisen ja rauhallisen hetken tulos. :)
sitten sellaisen rauhaa huokuvan runon. Miellyttävä kuva akaasioiden alta. Ensimmäistä säkeistöä hieman vierastan, eipä kukaan toinen kaiketi pysty toisen maailmaa luonnostelemaan, mutta voipi olla että en ymmärtänyt ajatustasi. Hyvin seesteinen tunnelma kuitenkin.:)
Ensimmäinen rivi onkin ainoa, minkä muutin siitä alkuperäisestä...
Olin kuuntelemasa kuningas Salomosta kertovaa oratoriota ja sen aikana tuli tämä runo mieleeni. Eläydyin olemaan kuningas Salomo, jota Saban kuningatar tulee tapaamaan. Mielikuvani kuninkuudesta on melko rauhaisa, lisäksi kuuntelen kuningattaren viisautta eikä päinvastoin.
Runon ensimmäisessä rivissä oli lyhyesti viitattu viisauteeni, jota Saban kuningatar on tullut kuulemaan. Eilisaamuna tuo tuntui vähän riskaabelilta, koska täällä on seikkaillut noita sovinisteja.... Lisäksi jos Saban kuningatar olisi lukenut tuon ensirivin, olisi hänkin mahdollisesti ajatellut, että 'Jaahas...'. Ehkä ei olisi mennyt huumorinkaan piikkiin.
Luonnos... jos ajatellaan, että henkilö X ei ole vielä päättänyt minkä osan ottaa henkilön Y:n elämässä.. silloin Y ei voi vielä tietää, onko hänen elämänsä auvoa vai kärsimystä. Eli X vasta luonnostelee henkilö Y:n elämää... Noin karkeasti menee ajatus...
ymmärrykseni laajentamisesta. Tuo seikkaileva sovinisti käväisi mielessäni, mutta en aiemmin ole törmännyt suoranaisesti runoissasi moiseen, niinpä jätin omaan arvoonsa. Toisaalta mikäpä on jalkojen juuressa istuskellessa, jos itsetunto on kohdallaan ja keskusteluahan ei synny ellei asianosaiset myös kuuntele toisiaan, olipa istumisasetelma mikä tahansa.:D
Niin. Täällä joutuu hieman hioutumaan. En välttämättä haluaisi olla se kiltti ja lässyttävä pehmomies, mutta mieluummin vedän varovaisempaa linjaa... ettei leimautuisi siihen tiettyyn sakkiin kuuluvaksi. Muualla sitten eri säännöillä, asianosaisia kuunnellen.