Median Nato-syndroma

Otanpa ja julkaisen oman vakaan käsitykseni kotimaisen valtamedian ja Suomen Nato-jäsenyyden ajamisen kytköksestä teoreettisena väittämänä. Jos joku kykenee osoittamaan väittämäni vääräksi, niin siitä vaan, olokeeppahanpa ystävällissii!

Kaiken takana ei ole nainen, vaan kaiken takana on elinkeinoelämä. Yksityisen valtamedian omistajat kuuluvat Suomen Ison Rahan sisäpiireihin. Siis kenen leipää lehden toimitukset syövät, sen isännän ääntä toimitukset jutuissaan toistelevat. Ja kun kerran suomalainen Iso Raha on Suomen Nato-jäsenyyden takana ja Suomen Nato-jäsenyyttä edistämässä, niin selvähän se, että meidän valtamediamme on mukana siinä joukossa sankassa tahtimarssissa mukana.

Vähäinen lisätoteamus täytynee heittää Yleisradion taholle, jota joku asioita tuntematon ja tietämätön äkkinäinen tarkkailija voisi erehtyä kuvittelemaan neutraaliksi ja tasapuoliseksi tiedonväittäjäksi. Niinhän ei tietenkään ole. Yleisradio noudattaa maan hallituksen raakaa linja. Ryhmäkurin voimalla Vanhasen hallitus määrää eduskunnassa Yleisradion Nato-myönteisen linjeerauksen. Onhan aivan virallisesti todettu, että Yleisradio on eduskunnan media. Pitäisiköhän siihen määrittelyyn säätää jokin toisenlainen muotoilu seuraavien eduskuntavaalien jälkeen?

Piristävä tuulahdus toisenlaisesta suhtautumisesta oli presidentti Mauno Koiviston ottama kanta Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan. Jos kyseessä ei olisi ollut suora lähetys, niin olisikohan sekin kannanotto satuttu leikkaamaan pois valtakunnan jakeluun lähetetystä ohjelmasta? Tiedäpä tuota. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että meillä Suomessa on tätä nykyä sekä ulkopoliittisesti katsottuna että sisäpoliittisesti todettuna harvinaisen kehno ja kelvoton hallitus.