Kirjoitin tämän tuonne uusperheellisten puolelle, mutta kopioinpa nyt tännekkin..
*********
Tapasin miehen, joka on yksinhuoltaja.Olin sitä myös itse..Kummankaan exät eivät olleet millään tapaa kuvioissa, eivät olleet hetkeen nähneet lapsia.
No, meillä meni todella hyvin, miehen lapsi tykästyi minuun, ja oma lapseni tähän mieheen myös. Kaikki oli ihanasti, ja kaiken kruunasi juurikin se, ettei meidän tarvinnut exien puuttumista murehtia.
No, eikös tämä ihanainen etä-äiti joka aikanaan perheensä jätti toisen miehen ja vapaudenkaipuunsa takia, eikä lastaan tavannut pariin vuoteen laisinkaan, kiinnostunutkin heti lapsestaan kun puskaradion kautta kuuli minusta.
Heti oli vaatimassa tapaamisia..Ei ymmärtänyt, että lapsi oli hänet jo unohtanut..Häipyi kun lapsi oli vuoden ikäinen.
No, tapaamisiin oli pakko suostua, ja nyt lapsi käy kyläilemässä etä-äitinsä luona, aina sillon kun tällä naisella ei parempaa tekemistä ole(ja niitä parempia tekemisiä on alkanut ilmestyä).. Lapsi on alkanut reagoimaan tilanteeseen, ja käyttäytymään huonosti. Purkaa pahaa oloaan lapsen keinoin, eli kiusaamalla minun lastani, uhmaamalla minua, ja olemalla kaikin puolin hankala. Tilanne rauhoittuu aina kausina, kun etällä on "parempaa" tekemistä eikä kuukausiin hae lasta.
Mun täytyy sanoa, että mua suoraan sanottuna vituttaa! Tämän naisen kiinnostus lapseen kun ei ole aitoa, häntä vaan alkoi häiritsemään asia, että lapsi alkoi pitämään minua äitinään (kun ei omaansa muistanut).
Hän itse halusi eron, hän itse lähti ja jätti lapsensa. Halusi kokea elämää, eikä ollut jaksanut arkea. Mutta OMASSA MIELESSÄÄN ei kuulemma koskaan ollut lastaan hylännyt??Omassa mielessään???Aika laiha lohtu tuo on lapselle, joka ei osaa varmaankaan lukea äidin ajatuksia kilometrien välimatkalta.
Nyt on kaatunut minun niskaan se, että yritän tuolle pienelle ihmisen alulle luoda oikeaa, turvallista kotia, mistä kukaan ei vain katoa. Turvallisuuden tunne lapselta puuttuu, häneen ei saa katsekontaktiakaan kuin puoliväkisin. Hakee huomiota kaikilta, jopa kaupassa täysin vierailta ihmisiltä. Itkee öisin, näkee painajaisia.
Tämä Äiti ei edes ymmärrä, että pienen lapsen elämä on mennyt sekaisin kun äiti hänet hylkäsi! Alle kolmevuotiaana muodostuu lapsen käsitys itsestään, vuorovaikutustaidot kehittyvät, kehitys on herkässä vaiheessa muutenkin!
Mikä helvetin oikeus ihmisellä on vaan kadota, ja sitten vuosien jälkeen omaan napaan tuijottaen ilmestyä takaisin? Ja kun vihdoin nämä tapaamiset alkaa sujumaan, hän jättää omiin menoihinsa vedoten lapsen hakematta!! Lastenvalvojakin aivan villinä ja innoissaan oli puoltamassa tapaamisia, kun kyseessä oli Äiti. Jos joku isä katoaa vuosiksi, ja ilmestyy vaatimaan OIKEUKSIAAN, ajaako kukaan innolla ja tarmolla isän asiaa, kun isä on vain isä? Äiti on kuin jumalasta seuraava..Anteeks vaan tämä vuodatus, mutta mua edelleen VITUTTAA! Ja LAPSEN puolesta!
Pakko avautua
30
1266
Vastaukset
- voisitko jättää
tämän katkeruutesi exää kohtaan ja ajatella lasta. Kyllä se äiti on lapselle iha yhtä tärkeä kuin isäkin,myöhemmin tulet ymmärtämään. Kannusta lapsen äitiä ja lasta tapaamisiin.
- tavata lastaan
En oikein ymmärrä, mistä sinä olet suuttunut. Et voi omia miehesi lasta itsellesi, mutta olet toki hänelle äitihahmo. Uusperhe on aina vaikea perhemuoto, kun siinä on sinun lapset minun lapset ja joskus myöhemmin ehkä vielä yhteisiä lapsia.
Ymmärrän, että sinua harmittaa, jos lapsipuolesi kiusaa lastasi, mutta lapset ovat lapsia. Puhu lapsipuolesi kanssa hänen tilanteestaan ja käytöksestään, jos hän on jo ymmärtävässä iässä. Et maininnut kirjoituksessasi kuinka vanha lapsi on.- ap..
En ole omimassa lasta itselleni, en todellakaan! Ja mistäkö olen suuttunut?? Onko vanhemmalla oikeus poistua lapsen elämästä TÄYSIN kahden vuoden ajaksi, niin ettei lapsi muista hänellä koskaan äitiä olleenkaan, ja sit palata takaisin ja vaatia tapaamisia? Missä tässä on lapsen etu, kysynpä vaan?
Lapsi "revittiin" aluksi omasta AINOASTA kodistaan vieraiden ihmisten luoksi kahdeksi yöksi, joten onko ihme ja kumma että hänellä on paha mieli kun uusi sisarus saa jäädä kotiin hänen isin ja äitinä pitämän ihmisen kanssa? Voiko lapsi ymmärtää, että miksi hänen pitää mennä pois jonnekkin? kotiinpaluut olivat monta kertaa yhtä helvettiä. Sitten kun lapsi alkoi tottumaan käynteihin, ja lähti mielellään, niin tämä "äiti" osoittaa jälleen kyllästymisen merkkejä, eikä enää haekkaan silloin kun on sovittu. Kysytkö vielä miksi olen vihainen? - ainakaan
ap.. kirjoitti:
En ole omimassa lasta itselleni, en todellakaan! Ja mistäkö olen suuttunut?? Onko vanhemmalla oikeus poistua lapsen elämästä TÄYSIN kahden vuoden ajaksi, niin ettei lapsi muista hänellä koskaan äitiä olleenkaan, ja sit palata takaisin ja vaatia tapaamisia? Missä tässä on lapsen etu, kysynpä vaan?
Lapsi "revittiin" aluksi omasta AINOASTA kodistaan vieraiden ihmisten luoksi kahdeksi yöksi, joten onko ihme ja kumma että hänellä on paha mieli kun uusi sisarus saa jäädä kotiin hänen isin ja äitinä pitämän ihmisen kanssa? Voiko lapsi ymmärtää, että miksi hänen pitää mennä pois jonnekkin? kotiinpaluut olivat monta kertaa yhtä helvettiä. Sitten kun lapsi alkoi tottumaan käynteihin, ja lähti mielellään, niin tämä "äiti" osoittaa jälleen kyllästymisen merkkejä, eikä enää haekkaan silloin kun on sovittu. Kysytkö vielä miksi olen vihainen?sinun suuttumisesi, katkeruutesi ja mustasukkaisuutesi yhtään helpota sen lapsen tilannetta eikä ole missään tapauksessa lapsen etu, vaikka sen perään niin kovasti kyselet. Mahtaako oireilla juuri sitä vai luuletko, ettei pieni lapsi vaistoa tuollaista "vitutuksen" ilmapiiriä? Eipä ole helppoa tutustua biologiseen äitiin, kun asenteesi on noin negatiivinen, vähemmästäkin alkaa oirehtia. Luulisi kuitenkin, että tiesit lapsella olevan oman äidinkin eikä sekään ole harvinaista, että etävanhempaan muodostuu suhde pikkuhiljaa vuosien kuluessa, jos ero on ollut riitainen ja lapsi kovin pieni erotessa. Ellei pysty hyväksymään lapsen biologista vanhempaa, lienee kaikille osapuolille parempi valita lapseton kumppani.
- ap..
ainakaan kirjoitti:
sinun suuttumisesi, katkeruutesi ja mustasukkaisuutesi yhtään helpota sen lapsen tilannetta eikä ole missään tapauksessa lapsen etu, vaikka sen perään niin kovasti kyselet. Mahtaako oireilla juuri sitä vai luuletko, ettei pieni lapsi vaistoa tuollaista "vitutuksen" ilmapiiriä? Eipä ole helppoa tutustua biologiseen äitiin, kun asenteesi on noin negatiivinen, vähemmästäkin alkaa oirehtia. Luulisi kuitenkin, että tiesit lapsella olevan oman äidinkin eikä sekään ole harvinaista, että etävanhempaan muodostuu suhde pikkuhiljaa vuosien kuluessa, jos ero on ollut riitainen ja lapsi kovin pieni erotessa. Ellei pysty hyväksymään lapsen biologista vanhempaa, lienee kaikille osapuolille parempi valita lapseton kumppani.
kun edes jaksaisi mudostaa mitään suhdetta, kun pahasti näyttää sille, että kun alkuinnostus tapaamisiin laantui, niin nää tulee jäämään jälleen kerran. Ja miten lapsi kokee sen, kun äiti toistamiseen katoaa elämästä? No joo. En jaksa enää puolustella tuntemuksiani, kun täällä te (ilmeisesti äidit) yritätte saada nyt minusta tässä pahan ihmisen aikaan...
- sinä tiedät
ap.. kirjoitti:
En ole omimassa lasta itselleni, en todellakaan! Ja mistäkö olen suuttunut?? Onko vanhemmalla oikeus poistua lapsen elämästä TÄYSIN kahden vuoden ajaksi, niin ettei lapsi muista hänellä koskaan äitiä olleenkaan, ja sit palata takaisin ja vaatia tapaamisia? Missä tässä on lapsen etu, kysynpä vaan?
Lapsi "revittiin" aluksi omasta AINOASTA kodistaan vieraiden ihmisten luoksi kahdeksi yöksi, joten onko ihme ja kumma että hänellä on paha mieli kun uusi sisarus saa jäädä kotiin hänen isin ja äitinä pitämän ihmisen kanssa? Voiko lapsi ymmärtää, että miksi hänen pitää mennä pois jonnekkin? kotiinpaluut olivat monta kertaa yhtä helvettiä. Sitten kun lapsi alkoi tottumaan käynteihin, ja lähti mielellään, niin tämä "äiti" osoittaa jälleen kyllästymisen merkkejä, eikä enää haekkaan silloin kun on sovittu. Kysytkö vielä miksi olen vihainen?onko tämä lapsi unohtanut äitinsä?kokonaan? vai onko se vain sinun oletus asiasta? minä olen sitä mieltä ettei lapsi unohda äitiään varsinkin jos on ensimmäisen elämänsä tärkeimmän vuoden ollut äitinsä rintaruokinnassa ym. jokaisella vanhemmalla on oikeus lapseensa, oli hän sitten kuinka huono vanhempi.
- ap..
sinä tiedät kirjoitti:
onko tämä lapsi unohtanut äitinsä?kokonaan? vai onko se vain sinun oletus asiasta? minä olen sitä mieltä ettei lapsi unohda äitiään varsinkin jos on ensimmäisen elämänsä tärkeimmän vuoden ollut äitinsä rintaruokinnassa ym. jokaisella vanhemmalla on oikeus lapseensa, oli hän sitten kuinka huono vanhempi.
kuule jos äitiliini häipyy kun lapsi on vuoden vanha, ja pysyy poissa kyselemättä edes kuulumisia KAHDEN VUODEN ajan, niin miten kummassa lapsi pystyisi tunnistamaan äidin? Ja tissiä lapsi ei ole eläessään saanut maistaa.
Äidin lähdön syistä yksi oli se, ettei jaksanut lapsesta huolehtimista, vaan se oli liian suuri vastuu.Ja tämän kertoi minulle ihan itse. Olimme puheväleissä ja ihan hyvissä sellaisissa, ennenkun äiti alkoi taas perua tapaamisia lapsen kanssa. - ap..
sinä tiedät kirjoitti:
onko tämä lapsi unohtanut äitinsä?kokonaan? vai onko se vain sinun oletus asiasta? minä olen sitä mieltä ettei lapsi unohda äitiään varsinkin jos on ensimmäisen elämänsä tärkeimmän vuoden ollut äitinsä rintaruokinnassa ym. jokaisella vanhemmalla on oikeus lapseensa, oli hän sitten kuinka huono vanhempi.
ei ole olemassa vanhemman oikeutta lapseen, vaan LAPSEN oikeus vanhempiinsa. Kukaan muu tässä ei ole viemässä lapselta oikeutta äitiinsä, kuin tämä äiti itse sillä, että kaikki omat menot menee lapsen haun edelle! Kun hakisikin lapsen, kun pitäisikin kiinni siitä suhteesta mikä lapseen voisi kehittyä! Onko se nyt niin vaikeaa käsittää, että ÄITI EI ENÄÄ HAE lasta tapaamissopimuksen mukaisesti, ja lapsi saa taas kerran pettyä kun häntä ei haetakkaan.
- Juliett09
sinä tiedät kirjoitti:
onko tämä lapsi unohtanut äitinsä?kokonaan? vai onko se vain sinun oletus asiasta? minä olen sitä mieltä ettei lapsi unohda äitiään varsinkin jos on ensimmäisen elämänsä tärkeimmän vuoden ollut äitinsä rintaruokinnassa ym. jokaisella vanhemmalla on oikeus lapseensa, oli hän sitten kuinka huono vanhempi.
Pakko nyt mainita oma mielipiteeni, mutta... tämä on nyt sitten vain mun mielipiteeni eikä koske mitään tapausta, tämä on vain tällainen näkemys yleensä.
Ensinnäkin, lapsen paras on aina etusijalla, ja minusta ei ole olemassa sellaista oikeutta jonka nojalla vanhempi voisi riippua lapsen elämässä oli sitten kuinka huono tahansa. Hyvä vanhempi minun mielestäni käyttäytyy niin että osaa lapsen ottaa huomioon, huonon vanhemman läsnäolosta ei seuraa lapselle hyvää ja se taas ei ole lapsen oikeus.
Kaikki, mistä lapselle voi olla vahinkoa henkisesti tai fyysisesti, tulisi huoltajan yrittää minimoida - tietysti normaaleilta elämän pettymyksiltä ei voi eikä pidä estää ("tyhmä" päivä hoidossa, huono koenumero, lähimmäisen kuolema...)
Tietysti huoltajuusasioissa tulee aina olla ammattitahoja mukana, jotta tehdään jokseenkin parhaat ratkaisut. - tapaamisia
ap.. kirjoitti:
En ole omimassa lasta itselleni, en todellakaan! Ja mistäkö olen suuttunut?? Onko vanhemmalla oikeus poistua lapsen elämästä TÄYSIN kahden vuoden ajaksi, niin ettei lapsi muista hänellä koskaan äitiä olleenkaan, ja sit palata takaisin ja vaatia tapaamisia? Missä tässä on lapsen etu, kysynpä vaan?
Lapsi "revittiin" aluksi omasta AINOASTA kodistaan vieraiden ihmisten luoksi kahdeksi yöksi, joten onko ihme ja kumma että hänellä on paha mieli kun uusi sisarus saa jäädä kotiin hänen isin ja äitinä pitämän ihmisen kanssa? Voiko lapsi ymmärtää, että miksi hänen pitää mennä pois jonnekkin? kotiinpaluut olivat monta kertaa yhtä helvettiä. Sitten kun lapsi alkoi tottumaan käynteihin, ja lähti mielellään, niin tämä "äiti" osoittaa jälleen kyllästymisen merkkejä, eikä enää haekkaan silloin kun on sovittu. Kysytkö vielä miksi olen vihainen?ei voi aloittaa noin, vaan vähitellen. Jos lapsi on unohtanut äitinsä, niin tapaamiset voivat aluksi olla vain tunnin mittaisia ja lapsen kotona tapahtuvia. Vasta paljon myöhemmin lapsi voi mennä yökylään minnekään.
Ihmettelen, miksi miehesi suostui tuollaisiin tapaamisiin? Puhu miehesi kanssa asiasta ja tarvittaessa myös lastensuojeluviranomaisille.
Valitettavasti näissä tapaamisissa on kysymys biovanhemman oikeuksista, eikä suinkaan lapsen edusta, vaikka laki niin sanookin. Tapaamiset unohtavaa vanhempaa ei rangaista millään tavalla. - ap..
tapaamisia kirjoitti:
ei voi aloittaa noin, vaan vähitellen. Jos lapsi on unohtanut äitinsä, niin tapaamiset voivat aluksi olla vain tunnin mittaisia ja lapsen kotona tapahtuvia. Vasta paljon myöhemmin lapsi voi mennä yökylään minnekään.
Ihmettelen, miksi miehesi suostui tuollaisiin tapaamisiin? Puhu miehesi kanssa asiasta ja tarvittaessa myös lastensuojeluviranomaisille.
Valitettavasti näissä tapaamisissa on kysymys biovanhemman oikeuksista, eikä suinkaan lapsen edusta, vaikka laki niin sanookin. Tapaamiset unohtavaa vanhempaa ei rangaista millään tavalla.eli valvottu tapaaminen oli neljä kertaa puolitoista tuntia. Sen jälkeen annettiin kerran päiväksi, ja sitten jo koko viikonlopuksi. Ja lapsi kutsui tädiksi alkuun, ei ymmärtänyt miksi ensin tapaamisissa olikin täti, ja kotikäynnin jälkeen olikin jo äiti? Nykyään kaikki naiset ovatkin jo äitejä, jopa mummi on välillä vahingossa.
Minun mielestäni jos tapaamisia jää useasti väliin ilman mitään pätevää syytä, niin meidän ei pitäisi joutua päivystämään kotona jatkuvasti millon tulee vai tuleeko, ja lapselle ei voi etukäteen puhua viikonlopusta kun ei voida tietää hakeeko.Äidin mielestä meidän pitäisi muuttaa hänen tarpeidensa mukaan tapaamisia ja joustaa, koska hän on Äiti. Toki joustettaisiin, jos jouston varaa olisi! Helvetin hankalaa tehdä omia suunnitelmia millonkaan, jos tapaamisista ilmoitetaan edellisenä päivänä tähän tyyliin: "haenkin huomenna kun en pääsekkään sillon hakemaan kuin piti" tai "joo en haekkaan nyt perjenataina,(huomenna) vaan mulle käykin paremmin vasta sillon ja sillon" - tapauksessa
ap.. kirjoitti:
ei ole olemassa vanhemman oikeutta lapseen, vaan LAPSEN oikeus vanhempiinsa. Kukaan muu tässä ei ole viemässä lapselta oikeutta äitiinsä, kuin tämä äiti itse sillä, että kaikki omat menot menee lapsen haun edelle! Kun hakisikin lapsen, kun pitäisikin kiinni siitä suhteesta mikä lapseen voisi kehittyä! Onko se nyt niin vaikeaa käsittää, että ÄITI EI ENÄÄ HAE lasta tapaamissopimuksen mukaisesti, ja lapsi saa taas kerran pettyä kun häntä ei haetakkaan.
kannattaa varmaan tukea sitä äitiä ja rohkaista sitä tapaamisiin lapsensa kanssa, tuliko mieleen että äiti ei välttämättä kehtaa tavata lasta sinun silmissäsi, jos tämä äiti vaikka häpeää itseään sinun edessäsi. eikä siksi kehtaa hakea sovittuihin tapaamisiin lastaan. olisko teillä aika keskustella tästäkin mahdollisuudesta.
- josta ei tingitä
ap.. kirjoitti:
eli valvottu tapaaminen oli neljä kertaa puolitoista tuntia. Sen jälkeen annettiin kerran päiväksi, ja sitten jo koko viikonlopuksi. Ja lapsi kutsui tädiksi alkuun, ei ymmärtänyt miksi ensin tapaamisissa olikin täti, ja kotikäynnin jälkeen olikin jo äiti? Nykyään kaikki naiset ovatkin jo äitejä, jopa mummi on välillä vahingossa.
Minun mielestäni jos tapaamisia jää useasti väliin ilman mitään pätevää syytä, niin meidän ei pitäisi joutua päivystämään kotona jatkuvasti millon tulee vai tuleeko, ja lapselle ei voi etukäteen puhua viikonlopusta kun ei voida tietää hakeeko.Äidin mielestä meidän pitäisi muuttaa hänen tarpeidensa mukaan tapaamisia ja joustaa, koska hän on Äiti. Toki joustettaisiin, jos jouston varaa olisi! Helvetin hankalaa tehdä omia suunnitelmia millonkaan, jos tapaamisista ilmoitetaan edellisenä päivänä tähän tyyliin: "haenkin huomenna kun en pääsekkään sillon hakemaan kuin piti" tai "joo en haekkaan nyt perjenataina,(huomenna) vaan mulle käykin paremmin vasta sillon ja sillon"tuumaakaan. Jos äiti peruuttaa tapaamisen, korvaavaa tapaamista ei järjestetä seuraavalla viikolla. Olkaa tiukkoja. Lapsen äiti on ilmeisesti sellaista kypsymätöntä tyyppiä. Toivottavasti hänellä ei ole alkoholi-ongelmaa. Se on aika tavallisa noilla kypsymättömillä.
- ap..
tapauksessa kirjoitti:
kannattaa varmaan tukea sitä äitiä ja rohkaista sitä tapaamisiin lapsensa kanssa, tuliko mieleen että äiti ei välttämättä kehtaa tavata lasta sinun silmissäsi, jos tämä äiti vaikka häpeää itseään sinun edessäsi. eikä siksi kehtaa hakea sovittuihin tapaamisiin lastaan. olisko teillä aika keskustella tästäkin mahdollisuudesta.
voi kuule..eron jälkeen tämä äiti hetken aikaa jaksoi hakea lasta luokseen, mutta silloin alkoivat jo nämä tekosyyt ja tapaamisista luistamiset, ja lopulta ne jäivät kokonaan. Nyt toistuu sama kuvio! Silloin eron aikoihin minä en edes ollut kuvioissa, joten miten kummassa tämmöinen käytös voi johtua siitä, että äiti ei minun takiani kehtaa tavata??
Kyllä se syy on siinä, että nyt kun äiti on muutaman kerran taas lapsen luokseen hakenut, ja nähnyt mitä elämä on "vieraan" uhmaikäisen lapsen kanssa, hän ei vaan jaksa enää jatkaa tätä kuviota. Hänellä on oma uusi perheensä, ja siellä jo pieni lapsi. Hän ei aikoinaan jaksanut edes yhden lapsen kanssa elää arkea. Vaikea meidän on tukea tapaamisia, kun hän itse peruu niitä milloin minkäkin muka pätevän syyn varjolla. Jos lastaan oikeasti haluaa tavata, siihen ei pitäisi vaikuttaa mitkään ulkopuoliset asiat. Jos olisi minusta kyse, hakisin lapsen luokseni vaikka henki ei kunnolla pihisisi.
- miksi, miksi
Valitettavasti vanhemman oikeu menee aina edelle. Vaikka puhutaan lapsen oikeudesta, se ei paljoa paina. Aina saa kuulla että huonokin suhde on parempi kuin ei mitään. Meillä vaan ex-mies toimii näin. Uusi suhde oli alussa lasta tärkeämpi, kun meidän elämä alkoi tasaantumaan, niin kas kummaa lapsi tuli taasen mieleen. Lastensuojalu tukee etävanhempaa kaikin tavoin, oli hinta mikä vaan. Näin mennään lapsen ehdoilla, vai kenenkä?
- on näyttöä,
että äiti tapaa lasta epäsäännöllisesti miten sattuu, hakekaa tapaamisten vähentämistä. Aloittakaa prosessi perheneuvolasta.
- ap..
lastenvalvojalle on jo infottu tästä tapaamisten siirtelystä ja välttelystä..jatkossakin aiomme merkitä ylös joka ikisen kerran kun ei ilmesty, ja myös (teko)syyn minkä saamme.
Ihmettelen vaan, kun piti tapaamiset vaatia, aivan poliiseilla uhkailemalla, ja sitten kun "sota" on voitettu, niin kiinnostus tapaamisiin katoaa. Eikö se olekkaan enää kivaa, kun ei ole mitään mistä riitaa ja tappelua saa aikaan..
- Juliett09
mitä tarkoitat ja miltä susta tuntuu.
Itse ajattelen niin, että jos jompi kumpi vanhempi häviää, niin toisenhan pitäisi silloin hakea yksinhuoltajuutta, jolloin ei ymmärtääkseni ihan noin vain voi tyyliin tulla ovelle että nyt mä haluan nähdä mun lapsen jota en vuosiin oo nähnyt.
Periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, mutta! Minusta lapsella on oikeus myös saada turvallinen, jatkuva ja tasapainoinen suhde vanhempiinsa. Ei niin että lapsi on kiistakapula, manipulointikeino tai merkkipaalu. Lapsella on oikeus säännöllisiin tapaamisiin ja siihen tunteeseen, että vanhempi oikeasti välittää hänestä ja tahtoo hänet pitää elämässään nyt ja aina - eikä vain hypi silloin siinä kun voi ärsyttää exää tms.
Mitä lapsen mielelle tekee vanhempi, joka on ehkä vuosia pois, jolloin lapsi voi tottua lähiäitinsä / lähi-isänsä uuteen kumppaniin ja pitämään tätä "isänä" tai "äitinä" ja sitten vuosien jälkeen tuleekin se vanhempi joka aikaisemmin lähti eikä lastaan halunnut tavata.
Joo, lapsi voi olla aluksi iloinen, kun etäisenä pysynyt vanhempi kiinnostuu hänestä, ja silloin alkaa toiveet elää - jippii, äiti / isä tykkää musta eikä enää lähde mutta mitäs kun tämä alkaa taas unohdella / perua tapaamisia? Lapsi odottaa turhaan ja pettyy, saattaa syyttää itseään että olen niin kamala ettei äiti / isä pidäkään, se huomasi sen kun muutaman kerran näki?
Joten minusta on parempi turvallinen, tasapainoinen ja rakastava uusiovanhempi, kuin menneisyydestä haamuna nouseva vanhempi siinä tapauksessa, että alkaa tämä tapaan - en tapaa -touhu.
Tsemppiä sinne, toivotaan että tilanne ratkeaa pian ja hyvin. Ei sinunkaan tarvitse kaikkea kestää siksi että olet tietoisesti lähtenyt uusperheen jäseneksi! :) Aurinkoisia kevättalven päiviä sulle. - on täälläkin avautuneet
oikein kahdessa paikassa! Provoa lykkää. Katsele vähän vähemmän salkkareita, ettei ne ala oikeessa elämssä kummitteleen näin paljon!
Päätit sitten kertoa tännekin!;)- ap..
jos et usko, niin ole uskomatta. Mikä helvetin tarve sulla on tulla tänne jakamaan mielipidettäsi?? Tilanne on tosi, ja jos olisi isästä kyse, niin kaikki uskoisivat tilanteen ihan ilman kyseenalaistamista!
- luonne aloittajalta
ap.. kirjoitti:
jos et usko, niin ole uskomatta. Mikä helvetin tarve sulla on tulla tänne jakamaan mielipidettäsi?? Tilanne on tosi, ja jos olisi isästä kyse, niin kaikki uskoisivat tilanteen ihan ilman kyseenalaistamista!
esiin!!!
Kyllä voin uskoan mitä oikeasti olet tekemässä äiti-lapsi suhteelle. Liekkö sinä ollut syypää heidän eroonsa,eikä se lasten äiti?
Kyllä rivien välistä helposti saa yhtäsun toista esille,nyt vaan pluffisi ei pitänyt loppuun. Lopeta äiti-leikki ja anna vanhempien hoitaa hommat! - ap..
luonne aloittajalta kirjoitti:
esiin!!!
Kyllä voin uskoan mitä oikeasti olet tekemässä äiti-lapsi suhteelle. Liekkö sinä ollut syypää heidän eroonsa,eikä se lasten äiti?
Kyllä rivien välistä helposti saa yhtäsun toista esille,nyt vaan pluffisi ei pitänyt loppuun. Lopeta äiti-leikki ja anna vanhempien hoitaa hommat!voi kuule, asuin heidän eronsa aikaan n.400km päässä, enkä ollut koskaan miestä nähnytkään vielä silloin.
Äiti lähti vieraan miehen matkaan, jätti miehensä ja lapsensa.
Minä en ole tekemässä mitään äiti-lapsi suhteelle (jota ei oikeasti ole edes olemassa)
Tämä äiti ei ole mikään vanhempi, ei koskaan ole ollutkaan. Mieheni käy töissä, ja minä olen kotiäitinä ja hoidan lasta joka päivä aamusta iltapäivään aivan YKSIN. Että se siitä "äiti-leikistä". Ja olen "oikeastikkin" äiti, ei mun tarvitse leikkiä olevani.
Olisin todella tyytyväinen, jos muut osapuolet enemmän ottaisivat osaa kasvatukseen, mutta kun ei niin ei. Jäikö sulla lukematta, että tämä "äiti" EI JAKSA HUOLEHTIA TAPAAMISISTA EDES 2 kertaa kuussa??Mikä osuus hänelle jää kasvatuksessa, kysynpä vaan? Se siitä hommien hoitamisesta :) enkä jaksa sun kaltaisias ihmisiä vastaan puolustautua täällä, tiedän itse tasan sen, että miten asiat ovat menneet, ja miten ne nykyään menevät.
Luuletko että on helppo homma hoitaa ja huolehtia toisen naisen lapsesta, joka vielä on melkoisen ilkeä omaani kohtaan? Lyö, läpsii, tönii, nimittelee.. Ja tätä lasta yritän silti rakastaa ja hoitaa, ihan samoin kuin omaani, joka päivä ja jokainen hetki??
jatka vaan rivien välistä lukemista, aivan vapaasti.
- jopa on
"asiallista" tekstiä aloittajalta.
Eipä taida oikea äiti olla ainakaan sinua huonompi, kirjoitustyylisi kertoo sinusta paljon.- ap..
vähemmästäkin hermostuu, kun täällä epäillään mun kopioineen tarinan suoraan salkkareista, vaikka kyse on ihan oikeasta elämästä. Sama ihiminen tuolla uusperheiden puolella on laittanut useampaan otteeseen näitä pään aukomis viestejä. Mitenpäs itse reagoisit? Olen tilanteessa, missä minua harmittaa ja suututtaa lapsen puolesta, mutta mitään muuta näiltä palstoilta ei ole tullut minulle kuin ilkeitä kommentteja ja vittuilua. Vähemmästäkin tässä vetää herneet nenään ja kirjoittaa ala-arvoisella tyylillä Anteeksi siitä.
- kyllä
ap.. kirjoitti:
vähemmästäkin hermostuu, kun täällä epäillään mun kopioineen tarinan suoraan salkkareista, vaikka kyse on ihan oikeasta elämästä. Sama ihiminen tuolla uusperheiden puolella on laittanut useampaan otteeseen näitä pään aukomis viestejä. Mitenpäs itse reagoisit? Olen tilanteessa, missä minua harmittaa ja suututtaa lapsen puolesta, mutta mitään muuta näiltä palstoilta ei ole tullut minulle kuin ilkeitä kommentteja ja vittuilua. Vähemmästäkin tässä vetää herneet nenään ja kirjoittaa ala-arvoisella tyylillä Anteeksi siitä.
on helppo ymmärtää että tilanne sinällään jo aiheuttaa paineita. Itse vaan olen oppinut, että näille palstoille, ja ennenkaikkea tuonne uusperhepalstalle kun kirjoittaa voi odottaa paskaa niskaansa on aihe mikä tahansa. Jos ei joku nyxä (vihaan tätä termiä) vedä herneitä nenään niin sitten joku exä (vihaan tätäkin termiä). Jos olet yhtään ko. palstaa seurannut olet varmasti huomannut että sinne tulee kirjoituksia joiden tarkoitus on provosoida ihmisiä, siksi kai ihmiset ovat herkkiä olettamaan provoisoiviksi jutuiksi monia sellaisiakin jotka niitä eivät ole. Minullekin kävi itse asiassa niin, kun kehui ex-mieheni nykyistä vaimoa, niin se oli heti jonkun mielestä provoilua. Ja kun iloitsin mieheni tyttären lämpöisestä viestistä, niin sama juttu. Äitiäänhän tuo vain rakastaa, eikä varmasti voi sanoa minulle mitään nättiä.
Koita kerätä jyvät akanoista, kun vastauksia luet.
Tsemppiä !
- .....................
Kuinka moni äiti ei kokisi yhtään vihaa ja katkeruutta sisimmissään, jos lapsensa isä vaikka olisi tehnyt saman tempun? Lähtenyt ja jättänyt lapsen, äiti seurannut kuinka lapsi kaivannut ja surrut. Sitten yhtäkkiä päättäisi tullakin takaisin ja juuri tuollaisessa ajankohdassa? Siis musta ihan inhimillisiä tunteita, joita tuossa purettu. Vai kuvitteleeko ihmiset, että ainoat ihmiset, jotka voivat kokea sympatiaa ja myötätuntoa lapsea kohtaan, ovat vanhemmat?
Älä uusi vaimo vuodatustasi anteeksi pyydä, hyvä vaan että saat kirjoitettua noita juttuja pois pääkopasta pyörimästä. Tuossa tilanteessa ei voi tehdä oikein muuta kuin toivoa parasta. Lapsi voi joutua pettymään uudestaan ja elämä hankaloitua. Mutta yleensä jos lapsen vanhempi menee ja tulee, niin lapsikin oppii vähitellen olla lankeamatta turhiin odotuksiin. :( Mutta ehkä tuossa jutussa nyt sun kannattaa ajatella, että tää on nyt sen ihmisen mahdollisuus. Ja jos sun mukaan tuleminen aiheutti herätyksen äidissä, niin hyvä! Ehkä hän vähän huolestuikin (hänhän ei varmaan kuitenkaan tiedä sinusta sen enempää) ja vähitellen ne välit voi alkaa lämpiämään uudelleen. Harmi, jos kyseessä todella hankala tapaus, joka tosiaan jättääkin nuo tapaamiset. Ei taida tajuta, että ei ne paperilla olevat präntit olekaan kaikki kaikessa ja on menettämässä lapsensa.
Mutta teitä kehottaisin myös muistamaan, että kyseessä on VAIN ulkopuolinen tekijä. Oikeuksistanne pidätte toki kiinni, mutta tämä on osittain pois vaikutusvallastanne, ihan kuten vaikka sairastuminen tai muu vastaava. Mutta voitte pitää huolta, että te perheenne osat olette vahvoja. Miehesi kanssa puhutte asiasta ja järjestelette elämänne niin, että vaikka ex mitä päättäisi, niin te minimoitte ne tekojen vaikutukset perheesenne. Olette varautuneet, että tapaamisia joko on tai ei. Älkää antako hänelle liikaa valtaa omasta elämästänne vaan olkaa oman onnenne seppiä. :) Tsemppiä jatkoon!- ödfemjfekflfeuyfeufw
ymmärrän alkuperäiskirjoittajaa täysin..toihan on ihan käsittämätöntä..jos lapsen oma ÄITI jättää lapsensa jopa 2 vuodeksi mitään kyselemättä..niin rakastaako hän lasta:vastaus on ISO EI..siis kauheeta mitä te puollatte sellasen äidin puolta..joo-o lapsella on oikeus molempiin vanhempiin..mut siis joo normaaleissa tilanteissa.ei kauheen moni äiti jätä lastaan jos rakastaa..tsemppiä sinulle ap.
- ap.
ödfemjfekflfeuyfeufw kirjoitti:
ymmärrän alkuperäiskirjoittajaa täysin..toihan on ihan käsittämätöntä..jos lapsen oma ÄITI jättää lapsensa jopa 2 vuodeksi mitään kyselemättä..niin rakastaako hän lasta:vastaus on ISO EI..siis kauheeta mitä te puollatte sellasen äidin puolta..joo-o lapsella on oikeus molempiin vanhempiin..mut siis joo normaaleissa tilanteissa.ei kauheen moni äiti jätä lastaan jos rakastaa..tsemppiä sinulle ap.
Suuri kiitos sulle ja edelliselle vastaajalle..Alkoi jo tulla olo että "ai jaa, mäkö tässä olenkin se paha ihminen?"
Kyllä tässä eteenpäin mennään,perheenä :) Muutahan tässä ei voi kuin toivoa, että lapsen kannalta kaikki menee parhain päin, ja saa olla onnellinen pieni ihminen (ja myöhemmin aikuinen).
Tsemppiä kaikille muillekkin hankalissa tilanteissa eläville! - fiktio alkaa elää
ödfemjfekflfeuyfeufw kirjoitti:
ymmärrän alkuperäiskirjoittajaa täysin..toihan on ihan käsittämätöntä..jos lapsen oma ÄITI jättää lapsensa jopa 2 vuodeksi mitään kyselemättä..niin rakastaako hän lasta:vastaus on ISO EI..siis kauheeta mitä te puollatte sellasen äidin puolta..joo-o lapsella on oikeus molempiin vanhempiin..mut siis joo normaaleissa tilanteissa.ei kauheen moni äiti jätä lastaan jos rakastaa..tsemppiä sinulle ap.
ja paisuu kuin lumipallo. Saduissa on se hyvä puoli, että ne ei ole TOTTA!
- ap.
fiktio alkaa elää kirjoitti:
ja paisuu kuin lumipallo. Saduissa on se hyvä puoli, että ne ei ole TOTTA!
eiköhän täällä kaikki muut kuin sinä ole jo nähneet että tämä ikävä kyllä on TOTTA. Tosin, jos on lusikalla annettu, voiko kauhalla vaatia? Hyvää kevättä sullekkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 996053
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h804792Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv963045Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p282843Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska262105Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191516Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3351067Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?851028Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚125970- 48774