Miksi käräjäoikeudelle huoltajuusasian riitauttanut osapuoli "unohtaa" lapsen käräjillä hävittyään? Onkohan tämä ex puoliso miettinyt kuinka ikävää se on lapselle, että toinen vanhempi yhtäkkiä häipyy tämän elämästä? Onko tämä kovinkin yleistä käytöstä ex puolisoilta?
Miksi käräjäoikeudelle huoltajuusasian riitauttanut osapuoli "unohtaa" lapsen käräjillä...
jaajaas
4598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten unohtaa. Itselleni käräjäoikeuden päätös oli aivan shokki, turruin täysin. Lakimiehet sopivat keskenään että kunhan saan hengähtää, lapset tulevat takaisin luokseni. Meillä vuosikausia jatkunut huoltajuus riita, joista lapset olin kyennyt pitämään suht kaukana ja normaalina arjen. Mutta se vei minulta voimat, varsinkin kun sain kuulla olevani vaikka mitä. Isäpä käytti tätäkin hyväkseen ja nyt ollaan taas oikeudessa, nyt mietitään saako äiti väsyä. Lain ja lastensuojelun mielestä äidin pitää kestää kaikki, henkinen pahoipitely ei ole mikään syy väsymiseen, vaikka se olisi kestänyt vuosikausia. Mikään ei ole muuttunut ja edelleen hyvmyilen lapsilleni ja koetan pitää heidän elämänsä normaalina, vaikka itse olen samassa ahdingossa kuin ennenkin. Montako vuotta vielä?
ja aivan loppu. Mietin juuri eilen, pääseekö etä kymmenen vuoden kiusaamisen jälkeen haluamaansa lopputulokseen, kun multa loppuu paukut.
Tein idioottimaisen kuprun itselleni, kun vaihdoin kotikaupunkia työmatkojen takia. Nyt exällä on uudet lastensuojeluviranomaiset ja opettajat joita käyttää kiusaamiseen. Kun tämän vielä jaksaisi! Ja seuraavan ja seuraavan...
kostaa sinulle. Huoltajuuden hakeminen ei liittynyt lapseen millään tavalla.
Kuvailemasi on hyvin tyypillistä. Toinen ääripää on kosto, jota jatketaan häviämisestä huolimatta kunnes lapsi on täysi-ikäinen.
Jos huoltajuusriitoja tutkittaisiin lähemmin hakijan osalta, veikkaisin puolien niistä olevan pelkkää kostoa.
Minun mielestäni taas suurin osa isien haasteista on aiheellisia ..ja viimeinen keino saada olla kunnolla, joskus jopa edes vähän, oman lapsensa elämässä, mutta häviö nykytilanteessa lähes yhtä varma kuin lumen sulaminen ennen kesää...vaikka äiti olisi toiminut miten "lapsen edun" varmistaakseen..