Eheytyminen

Olen kirjoittanut täällä uskonnosta ja seksuaalisuudesta, itsetuntemuksesta ja suomalaisesta geeniperimästä, ruokailutottumuksista ja muutoksesta. Kirjoitinko muusta? Kenties kirjoitin paljosta muustakin.

On yksi asia ja sana, eheyttäminen, joka askarruttaa minua ja siksi kirjoitankin siitä. Tämän sanan merkitys on alkanut askarruttaa minua. Erityisesti se mihin kontekstiin se liitetään. Se on minulle henkilökohtainen ongelma, en tiedä miten siihen pitäisi suhtautua ja mihin sitä voisi käyttää järkevästi niin että siitä olisi iloa mahdollisimman monelle. On suuri vääryys suurta enemmistöä kohtaan että sana on omaksuttu lähinnä vain seksuaalisen vähemmistön tarpeisiin, kun sanalla voitaisiin parantaa kokonainen maailma. Eheytyminen sanana on hyvä. Se on helppo lausua ja ymmärtää, sillä voitaisiin saada aikaan muutoksia ja luoda uudenlainen toimintatapa ja ympäristö?

Henkilökohtaisesti koen itseni ehyeksi, tasapainoiseksi ja tietyllä tapaa täydeksi ja kokonaiseksi vaikka en toki ole täydellinen enkä biologisessa mielessä kokonainen. Olen puolikas niin kuin kaikki ihmiset ovat. Geneettisesti ja fyysisesti olen homo sapiens lajin naaras, ehkä minussa on joku bitti vinossa tai poikittain, mutta se ei vaikuta ihmisenä olemiseen. Sosiaalisena eläimenä sulaudun suureen joukkoon. En ole naimisissa, en eronnut (siis avioliitosta), minulla ei ole lapsia, ei yhteishuoltajuutta, en vikittele naapurin liisan miestä, en pikkujouluissa harrasta epätoivoista ylennysseksiä isojen pomojen kanssa (kaikki isot pomot ovat miehiä) ja tulen kohtuullisen hyvin toimeen molempien sukupuolten edustajien kanssa niin virallisessa kuin epävirallisessa kanssakäymisessä. En valitse ystäviäni, he valitsevat minut. Ystäväni ovat heteroja, homoja, lesboja, suomalaisia, ulkomaalaisia, vanhoja, nuoria, lapsia ja aikuisia. Minulla on muutama rakas vihollinen, mutta heistäkään ei ole minulle haittaa, enkä tietoisesti pyri aiheuttamaan heille hankaluuksia, muuta kuin sen verran että asiat saavat oikeudenmukaisen päätöksen.
Teen työtä, maksa veroja, käyn jopa äänestämässä joskus. Osallistun yhteiskunnalliseen keskusteluun silloin kun se koskee minua tai lähipiiriäni. Valitan päätöksistä jotka mielestäni rikkovat ihmisen oikeuksia, ihmisoikeuksia ne eivät välttämättä riko. Kannustan ja neuvon epätoivoisia ja heikompia silloin kun heitä ollaan kohtelemassa väärin. Luon uskoa, annan toivoa ja neuvon unohtamaan turhat murheet silloin kun asioille ei kerta kaikkiaan voi mitään.
Pidän hauskaa, olen vakava, ojennan käteni, olen välinpitämätön, flirttailen ja rohkaisen ottamaan pieniä riskejä, mutta osaan olla myös epämiellyttävä, torjuva, vihainen ja piikikäs. Rakastan ja vihaan. Enimmäkseen rakastan, hyvin vähän vihaan enää nykyisin. Minua ohjaa positiivinen perusvire ja entistä harvemmin vaivun synkkyyteen.
Luonto on minulle tärkeä. Nosta tikanpojan puuhun kun se on pudonnut pesästään. Sillä tosiasia on että luonto ei aja tikanpoikaa puuhun. Nostettunakaan se ei siellä pysy. Haaskalinnut tulevat ja murhaavat sen kun olen kääntänyt selkäni. Se sattuu sydämeen, mutta se on luonnonvalinta. Nostan varisten ja naakkojen pudottamat linnunpesät puuhun, mutta se on turhaa sillä niistä ei koskaan tule koteja mutta ne kuuluvat sinne. Kerään naakkojen repimiä linnunpoikien raatoja ja hautaan ne vaikka se on täysin turhaa.
Tämähän on vähän niin kuin ihmiselämässä. Heikkoja tuetaan ja nostetaan, rikkinäisiä koteja turvataan ja pidetään pystyssä, haavoittuneet ja kuolleet kerätään taistelutantereilta.

Miten minut voisi eheyttää? Ehkä nuo typerät lintujutut voisi karsia pois käytöksestäni. Ensi pikkujouluissa voisin kiivetä lahjetta pitkin palkkaportaikossa muutaman askelman. Naapurin liisan mies lähti pari vuotta sitten, joten häneen en saa yhteyttä. Töissä voisin vikitellä jonkun aviossa olevan miehen. Pari vanhaa vihollista voisin ottaa uusintakäsittelyyn. Täytyypä katsoa mitä hampaankolosta löytyy.

Mutta joku tässä eheytymis-sanassa minua häiritsee. Eikö enemmistön joukossa ole mitään eheytettävää? Eikö eheytyminen voisi eheyttää koko kansakunnan ja koko maailman? Mitä järkeä on tuhlata hyvää tarkoittava sana ja toimintatapa mitättömän pienen vähemmistön tarpeisiin? Uskonnon ja elämäntapaopin sijaan voitaisiin kehittää uusi eheytymisoppi? Sen perustana olisi inhimillisyys elämäntapana ja humaanit ekologisesti kestävät ideologiat sen ohjenuorina?

Jos jotain toivoisin ihmisten voivan eheyttää, se on elämää ylläpitävä järjestelmä. Ilman ehyttä, eheytettyä elämää ylläpitävää järjestelmää me olemme hukassa. Luonto voi tulla toimeen ilman ihmistä, mutta ihminen ei tule toimeen ilman luontoa. Syvissä vesissä uivat isot kalat, me olemme pelkkiä rantojen kulkureita.

http://www.ted.com/index.php/talks/sylvia_earle_s_ted_prize_wish_to_protect_our_oceans.html

Päätän raporttini tästä tähän.