Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi
Kaipuu raastaa rikkinäistä sydäntä.
Kipu ja tuska viiltää niin syvältä.
Suolaa haavoihin lisää vain heitetään,
kun sinua, rakkaani, muistelen ja kuolen tähän ikävään.
Sinä olet se lääke, joka minut voi parantaa.
Sinä olet se ajopuu, johon turvaudun, kun olen liian turta uimaan
tässä syvässä tuskan ja kaipuun valtameressä,
sieluni syvissä syövereissä.
Sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.
Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
suojelen ja rakastan läpi pimeyden, läpi painajaistesi.
Ethän jätä minua yksin kärsimään?
Ethän minua hylkää tähän tuskaan ja ikävään?
Kuolen puolestasi vaikka tuhat kertaa, jos jumalat sitä vaatii.
Juoksen eteesi, kun olet vaarassa kuolla luotiin.
Sillä sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.
Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
mutten ikinä sinua pois pahuudelle antaisi.
Kaipuu raastaa rikkinäistä sydäntä.
Kipu ja tuska viiltää niin syvältä.
Suolaa haavoihin lisää vain heitetään,
kun sinua, rakkaani, muistelen ja kuolen tähän ikävään.
Sinä olet se lääke, joka minut voi parantaa.
Sinä olet se ajopuu, johon turvaudun, kun olen liian turta uimaan
tässä syvässä tuskan ja kaipuun valtameressä,
sieluni syvissä syövereissä.
Sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.
Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
suojelen ja rakastan läpi pimeyden, läpi painajaistesi.
Ethän jätä minua yksin kärsimään?
Ethän minua hylkää tähän tuskaan ja ikävään?
Kuolen puolestasi vaikka tuhat kertaa, jos jumalat sitä vaatii.
Juoksen eteesi, kun olet vaarassa kuolla luotiin.
Sillä sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.
Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
mutten ikinä sinua pois pahuudelle antaisi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuo oli kaunis runo.
Voi mitä pöllöjä noi edelliset kommentoijat ovat...
Kukapa se siellä huhuilee?
Se on sinun mielipiteesi. Minun mielestäni tuo runo ei ole kaunis. Mielestäni se on melko kamalaa urputusta, sanoja ilman minkäänlaista runoutta.
Ja pöllö on varmaankin se, joka sen itse sanoo.
Ja sefu nyt sitten vaan poistaa viestin, kun edellisetkin on näköjään jo poistettu. Muutes, mikäs niissä nyppäsi jälleen sefun herkkää nenää?
Sefumme on palstan suola!->koskaan ei voi tietää sen aivoituksia.
Sefumme on palstan ylipapitar->kumarra ja kiitä hänen mahtavaa deletesormea!
Älä pidä muita sefuja,kunnioita ja ole rutisematta sefumme yksinoikeudesta deletoida viestejämme ilman mitään yleispätevää ja järjellistä linjausta.
Toi "Ilman mitään Yleispätevää ja Järjellistä linjausta" on kyllä tosi onnistunut ilmaus.
Tietäneekö aivoituksiaan itsekään ?
olisin tunteittesi kohde.
Ehkä olet
siitä ...
Ja otetaan selvää...
ennen kirjoitit. Minä odotan.
Tässä runossa oli yksi koskettava säe, nimittäin tämä
"kuolen puolestasi vaikka tuhat kertaa, jos jumalat sitä vaatii".
Niin minulle kävi viimeisimmän eron kohdalla, elämä tuntui loppuvan siihen, toivoin pitkään, että asiat vielä loksahtaisivat kohdalleen, mutta sitten kun luovutin, kuolin henkisesti.
Kivetyin ja melkein rapistuin palasina maahan... olin vihainen koko maailmalle, ja etenkin hänelle. Joka ikinen krapulapäivä itkin lohduttomia kyyneleitä ja sitä olisi voinut jatkua loputtomiin, olisin voinut itkeä vaikka kokonaisen päivän... sitten vain oli järkeiltävä, muistutettava itseä kaiken itseanalyysin jälkeen, miksi päätin lähteä, Niin, minä olin se, joka päätti lähteä.
Nyt minä en enää mistään hinnasta "kuolisi puolestasi", siis palaisi yhteen. Kuolin kerran ja se riittää ja se oli opettavainen kokemus. Ymmärtää itse, miksi ajauduin tilanteeseen, jossa takerruin toiseen ihmiseen ja parisuhteeseen. Ja olen aivan vakuuttunut, että päätös oli oikea.. ja "ajopuun etsiminen" toisesta ihmisestä oli täysin väärä ratkaisu elämääni.
Kyllä silti ikuisesti olisin voinut olla luonasi ja nyt minusta tuntuu, että menetys on kokonaan sinun puolellasi... niin paljon rakkautta sinulta jäi vastaanottamatta.