bretagnenbasset

Toivottavasti tiedätte bretagnebassetista edes jotakin, sillä se ei ole mikään flegmaatti beagle. Itse en tunne ainuttakaan rodun edustajaa, mutta kuullut olen näyttelyissä, koirapuistossa ja eri lähteistä, että sille rajojen selväksi tekeminen on vähän toisen lainen urakka kuin useilla muilla ajokoirilla.

Teki mieli yhtyä tähän aiheeseen mukaan, koska itsekin olen väliin haaveillut basset fauve de bretagnesta.

Mutta ihanan koiran saa mistä tahansa rodusta oikealla kasvatuksella.

Pahoittelen etukäteen, jos aiheutin häiriötä.

hei koirahullu!!mäkin saan huhtikuussa sellaisen pennun. rotu on todella terve ainakin olen niin kuullut minun mummoni kasvattaa tätä rotua. Karvan lähdössä turkin voi nyppiä. Rodusta vielä että se on todella jäniseläimien perään joten kannattaa katsoa ettei se karkaa pihalta jänisten peräään. Sanon että tämä rotu on todella ihana mielestäni!!voit mmyös katsoa enemmän wikipediasta nimellä basseta fauve de bretagne

rotu oli minullekin uusi, beagleja on ollut. en harrasta metsästystä, joten kotikoirana on. on hyvin kiintyvä laumaansa,kaipaa rapsuttelua ja vieressä nukkumista, mutta muuten aika kivasti omillaan oleva. meidän koira ainakin hyvin sosiaalinen suhteessa muihin. ajovietti aivan mahdoton, eli mökkeillessä on muutaman kerran kadonnut pelkän hajun perusteella, onneksi mitään ei ole sattunut. peruskoulutus koiralla on, mutta varsinainen jääräpää. nameista tekee ihan mitä vaan... lapsia on, ja yrittää välillä pomottaa, rajat on syytä vetää sekä lapsille että koiralle.

Kuinkahan Teillä nyt menee? Onko jo monta retaletta? :D

Pakko kommentoida, vaikka vanha keskustelu. Meilläkin on ollut kohta jo 11 vuotta bretagnen bassetti ja aivan ihana koira. Tosi energinen jaksaa edelleenkin olla, sekä ihmisläheinen.

Me ei sitä olla kuitenkaan koskaan saatu koulutettua täysin. Lenkille lähtiesssä saataa "huutaa" ihan julmetusti innostuksesta. Riippuu vähän siitäkin kuka lenkitttää perheestä, että kenen pomo on. En sitten tiedä onko se enemmänkin vain se metsästyskoiran vietti josta voisi johtua. Muuten kyllä tosi hyvä tapainen ja pienenä opetettiin monenmoista temppua sille.

Sairas tämä meidän yksilö on valitettavasti ollut, sillä on ilmeisesti tosi herkkä maha miksi ruokailun suhteen ongelmaa paljon ollut.

Yleisesti ottaen kyllä on ihan huippu koira ollut ja on edelleen. Tykkää aina tutustua uusiin ihmisiin ja iloinen luonne. Räksyttää harvoin, ainoa on tietysti se huutaminen kun tajuaa , että lenkille pääsemässä. Turkin hoito on vain se pari kertaa vuodessa tapahtuva "nyppiminen" joka on aika työläs homma, mutta aina on siitä selvitty ja sitten sen jälkeen näyttää hetken aikaa melkein pennulta kun niin vähän karvaa.

Suosittelen tätä rotua, mutta painotan, että metsästys viettiä löytyy. Tämä ehkä koitunut meidän perheellä vähän kohtaloksi kun innostuu aina niin kovasti lenkille pääsystä ja mikäli päässyt joskus karkuun ei ole helppoa saada tätä karkulaista kiinni kun se vainun on saanut. Siskon kanssa oltiin alle 10 v kun koira tuli perheeseen ja mainiosti on meidän kanssa touhuillut ja kiintynyt kaikkiin perheen jäseniin. Sopii siis myös lapsiperheisiin.