Miten uskoontulo

tulin uskoon kuuden vanhana, jolloin en vielä tiedostanut olevani lesbo. Toiseen uskoon, fundamentalistiseen, tulin myöhäisessä teini-iässä, jolloin kuvittelin, että voin toivomalla muuttua heteroksi ja uskomalla tuettyihin sääntöihin tulla ajan myötä autuaammaksi. Kumpaakaan en käynyt. Tulin uudelleen lapsuuteni uskoon ja takaisin rakastavan Jumalan tykö muutaman vuoden päästä ja avautuminen Jumalalle auttoi minua myös hyväksymään itseni ja seksuaalisuuteni.

En ole tullut sellaiseen uskoon kuin yleensä tuon sanan merkitys ymmärretään. Mutta, vuosia sitten kuulin lesboparista, jotka asuivat yhdessä ja tulivat sitten kumpikin uskoon. Jatkoivat yhteiseloaan ja ilmeisesti lopettivat seksuaalisen kanssakäymisen. Mielenkiintoinen pointti on se, mitä en tiedä, miten he pystyivät sitten enää halaamaan toisiaan ettei siihen tullut romanttinen vivahde, koska heillä oli kuitenkin aiemmin seksuaalista kanssakäymistä. Loppuiko heidän rakastuneisuutensa toisiinsa vai eivätkö he enää hipaisseetkaan toisiaan? Sitä en saanut koskaan tietää, mutta mielenkiintoinen kysymys vai mitä.

uskoon tulon seurauksena.

Ja muutenkin olen kaikkitietävä ja ärsyttävä ihminen.

Hyvä kysymys! Olen "tullut uskoon" useita kertoja, vaikka se ei oikein kuulu kristilliseen taustaani. Ensimmäisen kerran riparilla, jolloin ei vielä ollut selkeätä kuvaa seksuaalisuudestani. Sitten alkoi usko jäädä, kun homoidentiteetti vahvistui. Opiskeluaikana jälleen Jumala veti puoleensa enkä koko opiskeluaikana osallistunut gay-toimintaan. Sitten omaksuin homoliikkeen käsityksen kristinuskosta ja elin pitkään sitä vaihetta ehkä viime vuoteen asti. Yhteys kristilliseen homoliikkeeseen oli minulle hyvin merkityksellistä. Viime kesänä kerran päädyin TV7 kanavalle katsomaan GodTVn lähetystä, joita aina tuli keskiyön jälkeen. Sen jälkeen olen katsellut kanavaa tosi paljon, voisi sanoa jäänyt koukkuun. Kristillinen vakaumukseni ja identiteettinen ovat vahvistuneet. En ole "eheytynyt heteroksi", mutta minussa on voimistunut halu toteuttaa Jumalan tahtoa elämässäni. Minusta tuntuu, että Jumala voi olla johdattamassa minua elämään, johon kuuluu jotain niin uutta, että homoidentiteetti on jäämässä taka-alalle. En halua olla jotenkin säikähtyneenä kaapissa. Olen keski-ikäinen mies ja mielelläni kaverustuisin, aika myöten jopa ystävystyisin toisen miehen kanssa. Hyvännäköisessä, itsestään huolehtivassa, fikussa maskuliinissa katsekin lepää, enkä tätä ollenkaan häpeä, saati sitten kiellä. Vielä tärkeämpänä pidän kristillistä uskoa,vilpittömyyttä ja halua Jumalan tahdon seuraamiseen. Mihin suuntaan usko Jumalaan ja Jeesukseen tulee loppuelämääni vaikuttamaan en tietenkään tiedä. Olen varma, etten koskaan tule olemaan parisuhteessa naisen kanssa, koska siihen minulla ei ole edellytyksiä. Miehen kanssa seurusteluun edellytyksiä kyllä voisi olla:-). En halua ketään tuomita, mutta tuntuu, että sekään ei tule olemaan tieni. Toivon, että usko vaikuttaa elämääni siten, että tulen elämään jollain tavalla hyvän elämän ja sen päättyessä kiittämään Herraa, että Hän on ollut kärsivällinen ja antanut minulle siihen voiman. Ihan karsee saarna, saa nähdä kehtaanko luettuani sen läpi painaa Lähetä viesti -painiketta. Toivottavasti sinä annat Jumalan vaikuttaa elämääsi! Saa myös rukoilla mun puolesta!!