masennus

Masennus voi parantua ja usein paraneekin hoitamatta ajan myötä. Toipumisen kannalta hyödyllisiä ovat positiiviset muutokset elämässä. Toisaalta jos masennus on vakava ja masennuksesta on haitallisia seuraamuksia tai itsetuhoriski, niin hoito on vältämätöntä. Jos on vakavasti tai psykoottisesti masentunut ja lisäksi itsetuhoinen, on syytä ottaa hoitoon mukaan myös omaisia tai läheisiä ja hoitaa tilannetta moniammatillisesti.[18]

Masentunut kokee usein syyllisyyttä ja voi olla kykenemätön uskomaan, että kukaan voisi auttaa häntä. Lievimmässä tapauksessa auttaa keskustelu ystävien tai psykologin kanssa. Vaikeampaa masennusta hoidetaan psykoterapialla ja reseptilääkkeillä. Lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa psykoterapiat ja lääkitys ovat keskenään teholtaan vertailukelpoisialähde?. Myös sairaalahoitoa käytetään, jos itsetuhoriski on suuri.

Tutkimuksen mukaan masennus on yleisin yksittäinen työkyvyttömyyseläkkeen syy, mutta jota voisi vähentää tehostetulla hoidolla: tutkituilla henkilöillä pitkäkestoinen lääkehoito suojasi työkyvyttömyydeltä.[19]

Tehokkaaksi osoitettuja psykoterapiamuotoja masennuksen hoidossa ovat kognitiivinen psykoterapia, interpersoonallinen psykoterapia ja psykodynaaminen lyhytpsykoterapialähde?. Pitkien "varsinaisten" psykodynaamisten psykoterapioiden tehosta ei ole riittävää näyttöä. Puhuminen auttaa joskus, ja se kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain, sillä pitkittyessään masennus saattaa paheta ja sen hoitoa vaikeutua.[20] Tutkimuksissa on kuitenkin todettu että varsinkin murrosikäisillä tytöillä masennuksesta puhuminen samanikäisten kanssa saattaa pahentaa oireita ja voi aiheuttaa muille masennusta.lähde? Psykoterapia ei ole pelkkää puhumista, vaan päämäärätietoista pyrkimystä siihen, että potilaan oireet kommunikaation avulla helpottuisivat, sairaus tulisi hoidettua ja potilas toipuisi työ- tai opiskelukykyiseksi.

Masennuslääkkeistä kaikki markkinoilla olevat lääkeaineet ovat kutakuinkin vastaavia teholtaanlähde?, jonkun verran tehokkaampia ovat ns. kaksikanavalääkkeeet (mm. venlafaksiini), jotka vaikuttavat sekä serotoniiniin että noradrenaliini-aineenvaihduntaan, hieman parempaa tehoa sekä perinteinen masennuslääke amitriptyliini. Amitriptyliinin kuten muidenkin ns. trisyklisten masennuslääkkeiden ongelmana on se, että ne ovat yliannostustapauksissa hengenvaarallisia. Hoitoresistentin masennuksen lisähoitona käytetään joskus uusia atyyppisia antipsykootteja, kilpirauhashormonia tai litiumia.

Masennuslääkkeiden teho depression hoidossa on hyvin osoitettu[21]. Samassa yhteydessä on saatu luja tieteellinen näyttö siitä, että teholla on myös rajansa. Noin kaksi kolmasosaa lääkettä 6 - 8 viikkoa käyttävistä saa selvän vasteen, noin kolmasosa ei hyödy hoitoyrityksestä, ja hyötyvienkin joukossa osa kärsii masennustilan jäännösoireista. Puutteellinen vaste depression lääkehoitoon on hyvin yleinen ongelma.[22]

Hullin yliopistossa tehdyn lähes 50 kliinisen lääkeainetutkimuksen meta-analyysin mukaan SSRI-lääkitys ei ole juuri plaseboa tehokkaampaa lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa. Analyysissa tarkastelin fluoksetiinin (Prozac), venlafaksiinin (Efexor) ja paroksetiinin (Seroxat) kliinistä tehoa.[23] Sen sijaan vakavan ja etenkin psykoottisen masennuksen hoidossa masennuslääkkeiden teho on osoitettu hyväksi.

Psykoottista masennusta hoidetaan lääkkeellisesti usein yhdistämällä masennuslääke ja psykoosilääke, vaikka onkin näyttöä siitä, että pelkkä masennuslääkitys on psykoottisenkin masennuksen hoidossa yhtä tehokas kuin masennuslääkkeen ja antipsykoottisen lääkkeen yhdistelmä. Lääkehoito serotoniinipitoisuuksia kohottavilla lääkeaineilla, kuten serotoniinin takaisinoton estäjillä (SSRI), ns. trisyklisillä masennuslääkkeillä, MAO (Monoamiinioksidaasi)-estäjillä tai muulla vastaavalla, perustuu havaintoihin, että aivojen välittäjäaineiden, erityisesti serotoniinin, dopamiinin ja noradrenaliinin tasot ovat masentuneilla erilaisia osin alhaisempia kuin terveillälähde?. Nämä välittäjäaineteoriat ovat kuitenkin osin epätäydellisiä. Nämä lääkeaineet vaikuttavat eri tavoin aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksiin joko lisäämällä niiden eritystä, estämällä niiden hajoamista (oksidaasia) tai ns. välittäjäaineiden takaisinottoa.

Sähköhoitoa (ECT) käytetään toisinaan vaikean ja psykoottisen masennuksen hoitoon. Sähköhoito on kuitenkin niin kivulias toimi, että potilas joudutaan sen ajaksi nukuttamaan. Sähköshokkiin saattaa liittyä myös ei-toivottuja sivuvaikutuksia, kuten muistinmenetyksiä.[24] Sähköshokkihoito on brutaalista maineestaan huolimatta psykiatrian turvallisimpia ja tehokkaimpia hoitomuotoja, ja erityisen tehokas ns. lääkeresistentin masennuksen hoidossa.

Uudempia hoitomuotoja edustaa aivokuoren magneettistimulointi. Toisin kuin sähköshokki, se ei kuitenkaan tyypillisesti aiheuta sivuvaikutuksina muistihäiriöitä. Magneettistimuloinnin ajaksi potilasta ei tarvitse nukuttaa.[25] Viime aikoina on vaikeimpien masennusten kohdalla kokeiltu ns. DBS-hoitoa (engl. Deep Brain Stimulation), jossa

Jos potilas kokee yksittäisen tilapäisen masennusjakson, saatetaan kokeilla itsehoitoa. Esimerkkeinä mainittakoon säännöllinen ulkoilu, kunnollinen syöminen, monipuolinen ruokavalio, säännöllinen unirytmi, hyvät yöunet, ylimääräisen stressin välttäminen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen[27] Lisäksi on suositeltu päiväkirjan pitämistä ja realististen suunnitelmien luomista elämässä.[28]