Ongelma

Toi on niin tuttua mullekin... -.- Aina, jos käyn kaupassa, kaveri soittaa mulle ja haluaa tietää mitä ostin, paljonko makso, näkykö kaupassa tuttuja... Sitten sillä on semmonen pakkomielle, että jos näkyy joku ihminen ollessamme kävelemässä, se jähmettyy niille sijoilleen, ja kysyy välittömästi: Kuka toi on?! Onks toi joku tuttu?!
Jos kerron että ei se ole tuttu, se käskee kattoon tarkemmin. Jos sanon että on, niin sehän saa semmotteen kohtauksen, että! Se vetää mut johonkin pusikkoon tai puun taakse piiloon, ja siinä me sitten kykitään niin kauan kunnes tuttu on mennyt ohitse. Sen jälkeen kaverini on kun mitään ei olis tapahtunut.
Toinen ikävä juttu, joka tosin ei liity urkkimiseen, mutta kerronpa nyt silti: aina kun oon ostanut uuden vaatteen, oletetaan että tällä kertaa mustan hupparin, hän haluaa heti VÄLITTÖMÄSTI katsastaa sen. Näytän paidan, ja AINA reaktio on: "Siis eihän sulle ees sovi musta väri! Eikä varsinkaan hupparit, sä oot aina liian poikamainen!" Sitten kerran ostin valkoisen, nätin, tyköistuvan paidan, ja hetihän kaverini tuli sitä katsomaan. Reaktio: "Sä näytät hutsulta toi päälläs."

Jee jee... Harmi kyllä kaverini on ainoa, jonka kanssa vietän aikaa, joten en voi asiasta mainita, äkkipikainen kun hän on. Tästä ei tainnut olla mitään hyötyä, mutta sainpahan sanottua.

vaikka kuinka ystäväsi urkkisi, hän ei millään saa selville, miltä sinusta tuntuu tämä hänen käyttäytymisensä ellet siitä jotain sano. voisit vaikka aloittaa ihan vain kertomalla, mitä sinä tarvitset -kunnioitusta henkilökohtaisia asioita kohtaan, tilaa omille ajatuksille, jotain sellaista jota ei tarvitse heti jakaa ystäväsi kanssa? sillä jokainen tarvitsee omaa henkilökohtaista tilaa, sekä fyysistä että henkistä. jotkut enemmän, toiset vähemmän. voit myös kysyä, miksi ystäväsi tekee niin kuin tekee, koska sillekin on varmasti joku syy.