vauvakuumeileva

Omat kokemukseni ovat jo keski-ikäisen muisteluja, mutta kirjoitanpa kuitenkin vastausta. Nyt lapsemme ovat 12,7(kesällä8) ja 3(syksyllä4).

Me teimme esikoisemme rohkeasti opiskelujen loppuvaiheessa. Minulla oli siinä vaiheessa jäljellä gradu ja muutama tentti. Mies valmistui, kun lapsi oli parin kuukauden ikäinen. Oma valmistumiseni venyi vuoden pidemmälle kuin miehen, tosin olin töissä koko ajan, vaikka vauva oli pieni. Nyt kauhistuttaa se, että lähdin töihin, vaikka vauva oli 5kk.

Haaveet omasta täysipäiväisestä opiskelusta menivät minulla siis päin honkia. Vauva-aikana en saanut kasaan yhtä ainoaa opintoviikkoa (nythän ne on pisteitä), mutta kun vauva varttui, oli eri asia. Kun vaavi täytti vuoden, lähetin miehen ja lapsen "kotiin" eli mummun ja papan luo lomalle, ja raavin gradun kasaan kahdessa viikossa.

Itse olin 26 ja mies yli 30, kun lapsi syntyi. Olimme siinä vaiheessa olleet yhdessä jo 8 vuotta eli olemme alkaneet seurustelemaan nuorina. Me olemme aina olleet hitaasti etenevää sorttia, mutta se on ihan ok meistä. Lapsillamme on pitkät ikäerot.

Tuo sinun puolen vuoden "harkinta- ja siirtymäaika" kuulostaa oikein hyvältä. Silti kun tosipaikka koittaa - siis aletaan siihen lapsentekoon - saattaa tulla takapakkia. Esim. minä kauhistelin monta kertaa, että ei ei, en ole vielä valmis. Sitten se vaan tuntui siltä, että nyt.

Asuimme opiskelujen vuoksi pääkaupunkiseudulla, suku ja turvaverkko olivat kaukana pohjoisessa. Silti tultiin toimeen ja selviydyttiin.

En kadu lainkaan, että teimme ensimmäisen kesken opiskelukauden. Jos tekemisen olisi jättänyt myöhempään, olisi lapsen tulo takuulla viivästynyt, koska olisi halunnut tehdä uraa. Nyt lapsi tuli sopivaan väliin, ja uraa olen ehtinyt tehdä reilusti myös sen jälkeen. Tosin olen ehtinyt tehdä myös kaksi lasta lisää ;)

Jos nyt tekisin jotain toisin, niin en lähtisi töihin kesken vauva-ajan. Mutta tuolloin oli edellinen lama - oli onnea, että pyydettiin töihin. Piti lähteä. Tuolloin en katunut laisinkaan. Jälkeenpäin nuorempien lasten äippäloman aikana on kauhistellut, kuinka saatoin jättää esikoisen niin pienenä. Mutta eipä tuo tuosta näy kärsineen, ihana lapsi.

Te tiedätte kyllä itse, milloin teille aika on kypsä. Meidän puolittaiset puheemme viimeisestä iltatähdestä taitavat jäädä puheiden asteille :/ mutta sellaista se elämä on. Eli tehkää lapset kuitenkin ajoissa, niin niitä vielä saa.