Työllisyyspolitiikka

Väitetään, että työttömyystuet pitävät työttömät työttöminä. Mitenhän on?

Työttömän asema oli 1980-luvun jälkipuoliskolla sekä suhteellisesti että absoluuttisesti parempi kuin nykyisin.

Työttömäänkin suhtauduttiin tuolloin kuin ihmiseen.

Työttömyyspäivärahan (työmarkkinatukea ei tuolloin vielä tunnettu) ostovoima oli reippaasti parempi kuin nykyisin. Sillä jopa tuli toimeen. Myös toimeentulotukea myönnettiin helpommin ja kohtelu sosiaalitoimistoissa oli inhimillisempää. Ilmaistyö oli täysin tuntematon käsite. Jos joku olisi unissaankaan ehdottanut palkatonta työtä, hänet olisi lynkattu.

Tuo osoittaa sen, ettei työttömyys ole riippuvainen työttömyystukien suuruudesta, sillä 1980-luvulla työttömyys oli olematonta, lähinnä kitkatyöttömyyttä. Ainut huoli oli se, että pelättiin 1990-luvun työvoimapulaa!!!

Työttömien asemaa alettiin heikentää 1990-luvun puolivälissä, kun säädettiin työmarkkinatukilaki ja tehtiin samalla heikennyksiä myös työttömyysturvalakiin. Tuosta alkaen työttömän tilannetta on heikennetty tasaisin väliajoin ja hyvinkin rajusti eikä loppua taida näkyä. Pohjanoteeraus on vuoden 2006 alusta voimaan tullut orjatyölaki.

Työtöntä pidetään syyllisenä työttömyyteensä eikä sitä, että on pula palkanmaksajista. Eikä myöskään sitä, että yritykset ahneuksissaan potkivat ihmisiä työttömiksi enemmän kuin tarpeen olisi. Käytetään siis olemassaolevaa tilannetta tunnottomasti hyväksi.

Suomalaisiin on siis iskenyt syntipukkiajattelu ja solidaarisuus on kadonnut.