Miten toimia 1,5 vuotiaan koiran kanssa joka aina liikaa innotuessaa haluaa alkaa "hammastelemaan"?Homma on ihan selkeästi leikkiä, mutta ärsyttää hihassa ja puntissa roikkuva iso koira. Välillä riittää ihan että juoksee koiran kanssa hetken. Ei ole paimenkoiraa taustalla. Koira aloittaa käden suuhun hakemisen myös jos turhautuu koulutuksessa. Huomioimattomuuskin on vaikeaa kun hanskat ja vaatteet on repaleina ennen sitä. Lasten kanssa ei voi olla ulkona irti (ei ole kyllä omia lapsia) kun juokseva lapsi aiheuttaa heti tämän saman reaktion ja voi kaataa ja satuttaa lasta tahtomattaan. Sisällä osaa olla lasten kanssa ja on todella lempeä. Pienestä asti ollaan karsittu tuota puremista ja se onkin vähentynyt, mutta jotkut tilanteet ovat ongelmallisia. Koira on kyllä vielä selkeästi pentumainen tavoiltaan.
Puruleikit
seropi uros
10471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä kanssa painittu ja välillä vieläkin painitaan saman ongelman kanssa. Ja koiruus on jo tuplaikäinen teidän hauvaan verraten.
Mutta muutamia jippoja hammasteluun on löytynytkin. Eli kun lenkillä koirasta yhtäkkiä huomaa sen kiinnostuvan omistajasta tai sen kädestä, niin sanon että odota, ja kaivan taskusta sellasen rengasmaisen frolic-kuivanappulan ja heitän sen eteenpäin. Koirastani on kiva juosta niitä kiinni. Eikä ole hihassa kuten muutoin. Käytän pitkää flexiä joten pääsee vähän juoksemaankin.
Näitä sitten heittelen kunnes kiinnostus taas sammuu riekkumiseen.
Ja sitten toinen kikka, joka ei ole niin kiva juttu koiralle, on chiliä tmv maustetta hierottuna käsiin/käsineisiin. Tämä tehosi nuorempana moneen muuhunkin pureskelun kohteeseen jotka ovat siis edelleen hengissä. Eli kengät, soffat, parvekekalusteet jne.
Mutta siis tuo namittelu on meillä tämän hetken ykkösjuttu pihalla ja lenkeillä. Nykyään tulee vartavasten viereen kulkemaan ja tuijottaa hypnoottisesti silmiin kun haluaa "lentäviä nameja", eikä enää riehu ja pureskele tai roiku lahkeessa kuten ennen. Kannattaa kokeilla jos teilläkin kelpaa.
Sinähän olet toiminut ihan fiksusti, opetit koirallesi mitä sen tulee tehdä sen sijaan että sammutit siltä käytöksiä. Tuommoiset innostuessaa käsiin tai talutushihnaan tarttumiset tapahtuvat juuri koiran turhautuessa ja halutessaan toimintaa - joten annetaan sille toimintaa! On omat koirat tehneet samaa ja jokaisella on onneksi ollut jokin vahva käytös kuten istu, joka lopettaa väärin tekemisen. Sen jälkeen vaan istumaahamseuraa ja koira on tyytyväinen.
Lisäät vielä käskyn tuohon kontaktin pitämiseen ja seuraamiseen niin voit käyttää sitä aina tiukassa tilanteessa.
välittömästi jo pentuna. Sen siitä saa kun koiralla ei ole kuria. Se on vaikeaa enää tässä vaiheessa sitä kitkeä.
Meillä on 5 kuukauden ikäinen koira. Se puree koko ajan, leikkiä sekin on, mutta mun mielestä sen kuuluis loppua. Me ollaan sitä rangaistu vesisuihkulla ja se loppuikin hetkeksi, mutta kun koira ei nähnyt vesisuihkua alkoi se taas puremaan, eikä tottele edes EI-sanaa..
Kannattaa välttää sitä vesisuihkua, meillä kävi kanssa vähän samoin kuin teillä että ei kärsi pienen inflaation. Alkoi tosin pelkäämään sitä suihkua mutta samassa kärsi myös suhde koiraan enemmän.
Pari asiaa jotka saattaa auttaa: 1)keksii jotain sijaistoimintoa, esim sisällä puruluun(rauhoittaa) tai lempilelun(jos riehuttaa) tai 2) ulkona voi istuttaa koiran ja pakottaa sen rauhottumaan sillä tavoin. Voi myös riehuttaa kepeillä tai nameja viskomalla jos paikka sopiva siihen. Pääasia että käsien pureminen loppuu siltä erää siihen.
Tämä istuttamisen käyttäminen rauhoittamiskeinona saattaa nuorella koiralla erityisesti vaatia tuhansia toistoja, mutta se vaiva kannattaa nähdä erityisesti jos koiralla on tapana touhuta liikaa omiaan ja korvat unohtuu kotiin.
Meillä istuu aina kun meno yltyy rauhattomaksi ja korvat katoaa. Kummasti kuulo palaa kun on vähän aikaa protestoinut istuntopakkoa ja huomaa että protestit kuitenkin hylätään kategoorisesti.
Toisessa ketjussa EI on nostettu taikasanaksi, miten se nyt ei sitten teillä toimi? Sehän ratkaisee kaikki ongelmat.
Riehumisleikillä tai muulla kiihdyttävällä huomion poisvieminen voi toimia ja antaakin siten illuusion siitä, että sehän on hyvä juttu. Valmiiksi kiihtynyttä koiraa lisää kiihdyttämällä saa sen aloittamaan vähitellen jatkuvasti kovemmilla kierroksilla riekkumisensa.
Rauhoittumisen harjoittelu ei ylipäätään olisi ollenkaan huono ajatus koiran koulutuksessa ja jättää ne aktivointilelut sun muut riehumiset vähemmälle.
joka myös välillä riekkuu ulkoillessa. Vesipullo oli alussa hyvä juttu, nyt ärisee jos ottaa pullon esiin. Selän kääntäminen ei auta, hyppii vasten. Komento istumaan auttaa hetken ja käden näykkiminen alkaa uudelleen. Tänään sitten kokeilin niin että otin hihnan aivan pannan läheltä kiinni,(yritti kovasti napata kädestä kiinni)ja lähdettiin kävelemään reippaasti eteenpäin. Hetken päästä päästin hihnan löysälle ja koira käveli kiltisti sivulla. Saa nähdä miten menee huomenna.
Meillä nimittäin tepsi suunnilleen samanlainen toiminta. Ja muu koulimis/käytöshistorianne kuin meiltä.
Nyt sun pitää vain jatkaa sitä hommaa päättäväisesti.
Miltei uskallan taata että koira kokeilee vielä onneaan, mutta jatka samalla linjalla vain.
Eli "plutkusta" kiinni, lyhyelle hihnalle, tarvittaessa kunnon perkeleet(tai ainakin EI:t) perään. Sellaisella poliisikäskytys-äänellä.
Kun vastustus hellittää, niin annat hiukan periksi, ja kun alkaa taas riehumaan, uudelleen sama juttu: lyhyelle remmille ja kunnon poliisikomennus päälle.
Jos teillä on yhtä umpiluukallo kuin meillä niin noin viikossa pitäs alkaa näkymään merkkejä paremmasta. Sen jälkeen mahdollisesti joudut aika ajoin uudelleen muistuttamaan asiasta hauvalle.
Kun/jos saat tämän riekkumiskierteen poikki niin ala palkita koiraa positiivisesti silloin kun se tekemisen "nälkä" iskee. Kuten ketjussa ylempänä vinkkasin otsikolla "nappuloita jaakaamaan".
Nää jotkut pikkuhauvasemme ovat vain yksinkertaisesti tehty umpiluusta. Joskus sitä kaiholla kattelee ja kuuntelee kuinka helposti se kouliminen joidenkin toisten kanssa käy ja onnistuu.
Vaan kun näiden(omani on kierrätyskoira) kanssa onnistuu niin silloin tietää että koira on ainakin saanut oikean isännän/emännän ja sitä myöden oikean kodin.
hirveesti näistä kannustavista kommenteista! Meinas nimittäin jo keinot loppua ja pinnaa palaa. Tänään olikin parempi päivä, ei ollut kuin yksi yritys ja onneksi sain hämättyä koiraa ja tilanne loppui siihen. Hyvää kevään jatkoa sinulle!