Jumala

Jos alkujaan lähtökohtana olisikin ihmisillä todellinen rakkaus, niin ei edes tarvitsisi miettiä kostoa, eikä niin monenlaista vääryyttä tapahtuisi. Mutta minun mielestäni tässä rakkaudessa onkin tärkeää se, että jos ihminen todella voi antaa anteeksi, niin hän on silloin itse vapaa. Jos vaihtoehtona anteeksi annolle on vuodesta toiseen kestävä kostonkierre ja koko ajan kasvava viha, niin minä en usko sen todellakaan rakentavan ihmistä tai tekevän ihmistä onnelliseksi. Ajattellaanpa että olet esimerkiksi tullut loukanneeksi jotain ihmistä, mutta jotenkin vain tuntuu liian kovalta palalta saada pyydettyä anteeksi. Sitten se toinen vain kostaa ja vihaa niin omasta anteeksi pyynnöstä tulee entistä hankalampaa ja itsellekin tulee olo, että haluaisi vain kostaa. Mutta jos se toinen antaisikin sinun tekosi anteeksi, ja haluaisi osoittaa rakkautta, ja sanoisi ettei edes halua mitään vihaa väliinne, niin silloinhan sopiminen olisi paljon helpompaa. Aina asiat eivät ole noin yksiselitteisiä tietenkään, mutta tuo olisi kuitenkin tilanne jossa se pieni rakkauden osoitu, välittäminen ja anteeksianto, voi muuttaa täysin kahden ihmisen vihan pidon jopa ystävyydeksi, joten en voi todellakaan sanoa rakkautta huonoksi vaihtoehdoksi , koska siinähän ei jää häviölle toisin kuin vihanpidossa häviää molemmat. Vaikka tilanne ei sitten olisikaan se, että toinen haluaa olla myös sitten mukava, kiltti jne, niin silti se on vapautus itselle, kun osaa antaa anteeksi. Siinä on tavallaan itsellä yksi murhe vähemmän.

Mitä muuten tulee tuohon toisen posken kääntämiseen niin siihen liittyy eräänlaista symboliikkaa juutalaisessa kulttuurissa. Jos joku lyö sinulle vasemman posken ja käännät vain hänelle toisen, niin hän vihoissaan saattakin lyödä siihenkin. Juutalaisuudessa vasemmalla poskelle lyönti osoitti halveksumista, mutta jos meneekin lyömään oikealle, niin se tarkoittaakin kunnioittamista. Sitten samassa kohdassa sanotaan, että jos joku pyytää kulkemaan virstan matkan niin kulkea kaksi. Orjat otettiin tuohon aikaan mukaan virstan matkalle, mutta jos kulki kaksi, niin ei ollutkaan enää orja, koska vain palvelioita otettiin mukaan pitemmille matkoille. Sitten on sellainen kohta jossa pyydetään antamaan viitta niin jeesus sanoo että antaa ne muutkin. Ja se olisikin nolannut pyytäjän täysin, koska kyseinen henkilö olisi ollut lähes alasta vaatteiden pyytäjän edessä. Tarkoitan vain, että vaikka Jeesus kehoitti hyvyyteen, niin tuo osoittaa myös, että sillä voidaan saada voitto. Samalla että tehtiin mitä pyydittiin, oveluudella käännettiinkin pahantekijä itseään vastaan.

Kokemuksesta voin kerran sanoa, että minä törmäsin yhteen mieheen joka oli täynnä vihaa ja oli niinku niin vihainen että aikoi kännipäissään tappaa vielä jonkun vihaamansa ihmisen, ja se oli melko varma aikeistaa, ja oli vielä hyvin nuori ihminen. Mutta sittn minä jäin jotenkin juttelemaan hänen kanssaan, ja hetken juteltuaan hän sanoi että kiitos, että kuuntelin. Tässä nyt ei ole merkittävää se, mitä minä tein, vaan sen miten Jumala toimi ja mitä rakkaus saa aikaan. Se ihminen oli oikeastikin jotenkin iloisempi siitä, että edes joku kuunteli sitä, ja hänelle tuli siitä parempi mieli. En nyt tiedä, muuttiko se paljon hänen ajatuksiaan, mutta tärkeää minun mielestäni siinä oli, että hän saattoi jopa nähdä vihansa läpi, jotain huomattavasti arvokkaampaa, tai vaikkei just silloin olisi nähnytkään niin jossain vaiheessa muistaa, että ehkäpä ei kannata antaa liikaa huomiota vihalle, koska on suurempia asioita, jotka jopa toimivat rakentavasti. Siis, noh toi oli vain tuollainen keskustelu johon sattumalta jouduin, enkä usko sillä nyt kauheana olleen merkitystä, mutta minusta itsestäni se oli hyvin mukava keskustelu. Ja vaikka se ei olisi rakentanut ihmistä, jonka kanssa puhuin, niin ainakin se rakensi minua itseäni. Tarkoitan tässä vain sitä, että vaikka emme voikaan rakastaa toisiamme ja olla toisille aina hyviä, mutta kun edes joskus tulee tehneeksi jotain, niin kyseessä ei välttämättä olekaan pelkästään se, mitä joku toinen saa tai se että miten hyvin suoriutuu tilanteesta, vaan se, että siitä myös itse saa jotain.

Heh, tulipas pitkä, kun aloin selittelemään ja varmaan poikkesi aiheestakin ties minne. Mutta minä uskon Jumalaan ja uskon, että todella rakkaudessa ihminen voi rakentua ja nähdä paljon iloa ja hyvää :)

J??? kirjoitti:

Jos alkujaan lähtökohtana olisikin ihmisillä todellinen rakkaus, niin ei edes tarvitsisi miettiä kostoa, eikä niin monenlaista vääryyttä tapahtuisi. Mutta minun mielestäni tässä rakkaudessa onkin tärkeää se, että jos ihminen todella voi antaa anteeksi, niin hän on silloin itse vapaa. Jos vaihtoehtona anteeksi annolle on vuodesta toiseen kestävä kostonkierre ja koko ajan kasvava viha, niin minä en usko sen todellakaan rakentavan ihmistä tai tekevän ihmistä onnelliseksi. Ajattellaanpa että olet esimerkiksi tullut loukanneeksi jotain ihmistä, mutta jotenkin vain tuntuu liian kovalta palalta saada pyydettyä anteeksi. Sitten se toinen vain kostaa ja vihaa niin omasta anteeksi pyynnöstä tulee entistä hankalampaa ja itsellekin tulee olo, että haluaisi vain kostaa. Mutta jos se toinen antaisikin sinun tekosi anteeksi, ja haluaisi osoittaa rakkautta, ja sanoisi ettei edes halua mitään vihaa väliinne, niin silloinhan sopiminen olisi paljon helpompaa. Aina asiat eivät ole noin yksiselitteisiä tietenkään, mutta tuo olisi kuitenkin tilanne jossa se pieni rakkauden osoitu, välittäminen ja anteeksianto, voi muuttaa täysin kahden ihmisen vihan pidon jopa ystävyydeksi, joten en voi todellakaan sanoa rakkautta huonoksi vaihtoehdoksi , koska siinähän ei jää häviölle toisin kuin vihanpidossa häviää molemmat. Vaikka tilanne ei sitten olisikaan se, että toinen haluaa olla myös sitten mukava, kiltti jne, niin silti se on vapautus itselle, kun osaa antaa anteeksi. Siinä on tavallaan itsellä yksi murhe vähemmän.

Mitä muuten tulee tuohon toisen posken kääntämiseen niin siihen liittyy eräänlaista symboliikkaa juutalaisessa kulttuurissa. Jos joku lyö sinulle vasemman posken ja käännät vain hänelle toisen, niin hän vihoissaan saattakin lyödä siihenkin. Juutalaisuudessa vasemmalla poskelle lyönti osoitti halveksumista, mutta jos meneekin lyömään oikealle, niin se tarkoittaakin kunnioittamista. Sitten samassa kohdassa sanotaan, että jos joku pyytää kulkemaan virstan matkan niin kulkea kaksi. Orjat otettiin tuohon aikaan mukaan virstan matkalle, mutta jos kulki kaksi, niin ei ollutkaan enää orja, koska vain palvelioita otettiin mukaan pitemmille matkoille. Sitten on sellainen kohta jossa pyydetään antamaan viitta niin jeesus sanoo että antaa ne muutkin. Ja se olisikin nolannut pyytäjän täysin, koska kyseinen henkilö olisi ollut lähes alasta vaatteiden pyytäjän edessä. Tarkoitan vain, että vaikka Jeesus kehoitti hyvyyteen, niin tuo osoittaa myös, että sillä voidaan saada voitto. Samalla että tehtiin mitä pyydittiin, oveluudella käännettiinkin pahantekijä itseään vastaan.

Kokemuksesta voin kerran sanoa, että minä törmäsin yhteen mieheen joka oli täynnä vihaa ja oli niinku niin vihainen että aikoi kännipäissään tappaa vielä jonkun vihaamansa ihmisen, ja se oli melko varma aikeistaa, ja oli vielä hyvin nuori ihminen. Mutta sittn minä jäin jotenkin juttelemaan hänen kanssaan, ja hetken juteltuaan hän sanoi että kiitos, että kuuntelin. Tässä nyt ei ole merkittävää se, mitä minä tein, vaan sen miten Jumala toimi ja mitä rakkaus saa aikaan. Se ihminen oli oikeastikin jotenkin iloisempi siitä, että edes joku kuunteli sitä, ja hänelle tuli siitä parempi mieli. En nyt tiedä, muuttiko se paljon hänen ajatuksiaan, mutta tärkeää minun mielestäni siinä oli, että hän saattoi jopa nähdä vihansa läpi, jotain huomattavasti arvokkaampaa, tai vaikkei just silloin olisi nähnytkään niin jossain vaiheessa muistaa, että ehkäpä ei kannata antaa liikaa huomiota vihalle, koska on suurempia asioita, jotka jopa toimivat rakentavasti. Siis, noh toi oli vain tuollainen keskustelu johon sattumalta jouduin, enkä usko sillä nyt kauheana olleen merkitystä, mutta minusta itsestäni se oli hyvin mukava keskustelu. Ja vaikka se ei olisi rakentanut ihmistä, jonka kanssa puhuin, niin ainakin se rakensi minua itseäni. Tarkoitan tässä vain sitä, että vaikka emme voikaan rakastaa toisiamme ja olla toisille aina hyviä, mutta kun edes joskus tulee tehneeksi jotain, niin kyseessä ei välttämättä olekaan pelkästään se, mitä joku toinen saa tai se että miten hyvin suoriutuu tilanteesta, vaan se, että siitä myös itse saa jotain.

Heh, tulipas pitkä, kun aloin selittelemään ja varmaan poikkesi aiheestakin ties minne. Mutta minä uskon Jumalaan ja uskon, että todella rakkaudessa ihminen voi rakentua ja nähdä paljon iloa ja hyvää :)

jos mainitsemasi kaveri todella olisi ollut jotakuta tappamassa, sinä et täällä kirjoittelisi.
Luultavammin tyyppi oli vain hiukkasen katkera kun "kukaan ei mua ymmärrä", kuten suomalaisilla usein on tapana.

Ja sitten siitä sun jumalasta. Vanhan raamatun mukaan se sinun jumalasi ei kovin rakastava ollut, vai mitä sanot 31 kaupungin valtaamisesta ja asukkaiden lahtaamasisesta, tai mooses joka ei luvattuun maahan päässyt, kerran mokattuaan (ja katumusta osoitettuaan) jumala 120 vuotiaaksi hengissä piti, luvatun maan näytti ja antoi kuolla pois.
Ennemmänkin löytyy, mutta minun suunnatoman laiskuuden/mukavuuden halun takia suosittelen sinulle itse tutustumista kyseiseen kirjaan.

J??? kirjoitti:

Jos alkujaan lähtökohtana olisikin ihmisillä todellinen rakkaus, niin ei edes tarvitsisi miettiä kostoa, eikä niin monenlaista vääryyttä tapahtuisi. Mutta minun mielestäni tässä rakkaudessa onkin tärkeää se, että jos ihminen todella voi antaa anteeksi, niin hän on silloin itse vapaa. Jos vaihtoehtona anteeksi annolle on vuodesta toiseen kestävä kostonkierre ja koko ajan kasvava viha, niin minä en usko sen todellakaan rakentavan ihmistä tai tekevän ihmistä onnelliseksi. Ajattellaanpa että olet esimerkiksi tullut loukanneeksi jotain ihmistä, mutta jotenkin vain tuntuu liian kovalta palalta saada pyydettyä anteeksi. Sitten se toinen vain kostaa ja vihaa niin omasta anteeksi pyynnöstä tulee entistä hankalampaa ja itsellekin tulee olo, että haluaisi vain kostaa. Mutta jos se toinen antaisikin sinun tekosi anteeksi, ja haluaisi osoittaa rakkautta, ja sanoisi ettei edes halua mitään vihaa väliinne, niin silloinhan sopiminen olisi paljon helpompaa. Aina asiat eivät ole noin yksiselitteisiä tietenkään, mutta tuo olisi kuitenkin tilanne jossa se pieni rakkauden osoitu, välittäminen ja anteeksianto, voi muuttaa täysin kahden ihmisen vihan pidon jopa ystävyydeksi, joten en voi todellakaan sanoa rakkautta huonoksi vaihtoehdoksi , koska siinähän ei jää häviölle toisin kuin vihanpidossa häviää molemmat. Vaikka tilanne ei sitten olisikaan se, että toinen haluaa olla myös sitten mukava, kiltti jne, niin silti se on vapautus itselle, kun osaa antaa anteeksi. Siinä on tavallaan itsellä yksi murhe vähemmän.

Mitä muuten tulee tuohon toisen posken kääntämiseen niin siihen liittyy eräänlaista symboliikkaa juutalaisessa kulttuurissa. Jos joku lyö sinulle vasemman posken ja käännät vain hänelle toisen, niin hän vihoissaan saattakin lyödä siihenkin. Juutalaisuudessa vasemmalla poskelle lyönti osoitti halveksumista, mutta jos meneekin lyömään oikealle, niin se tarkoittaakin kunnioittamista. Sitten samassa kohdassa sanotaan, että jos joku pyytää kulkemaan virstan matkan niin kulkea kaksi. Orjat otettiin tuohon aikaan mukaan virstan matkalle, mutta jos kulki kaksi, niin ei ollutkaan enää orja, koska vain palvelioita otettiin mukaan pitemmille matkoille. Sitten on sellainen kohta jossa pyydetään antamaan viitta niin jeesus sanoo että antaa ne muutkin. Ja se olisikin nolannut pyytäjän täysin, koska kyseinen henkilö olisi ollut lähes alasta vaatteiden pyytäjän edessä. Tarkoitan vain, että vaikka Jeesus kehoitti hyvyyteen, niin tuo osoittaa myös, että sillä voidaan saada voitto. Samalla että tehtiin mitä pyydittiin, oveluudella käännettiinkin pahantekijä itseään vastaan.

Kokemuksesta voin kerran sanoa, että minä törmäsin yhteen mieheen joka oli täynnä vihaa ja oli niinku niin vihainen että aikoi kännipäissään tappaa vielä jonkun vihaamansa ihmisen, ja se oli melko varma aikeistaa, ja oli vielä hyvin nuori ihminen. Mutta sittn minä jäin jotenkin juttelemaan hänen kanssaan, ja hetken juteltuaan hän sanoi että kiitos, että kuuntelin. Tässä nyt ei ole merkittävää se, mitä minä tein, vaan sen miten Jumala toimi ja mitä rakkaus saa aikaan. Se ihminen oli oikeastikin jotenkin iloisempi siitä, että edes joku kuunteli sitä, ja hänelle tuli siitä parempi mieli. En nyt tiedä, muuttiko se paljon hänen ajatuksiaan, mutta tärkeää minun mielestäni siinä oli, että hän saattoi jopa nähdä vihansa läpi, jotain huomattavasti arvokkaampaa, tai vaikkei just silloin olisi nähnytkään niin jossain vaiheessa muistaa, että ehkäpä ei kannata antaa liikaa huomiota vihalle, koska on suurempia asioita, jotka jopa toimivat rakentavasti. Siis, noh toi oli vain tuollainen keskustelu johon sattumalta jouduin, enkä usko sillä nyt kauheana olleen merkitystä, mutta minusta itsestäni se oli hyvin mukava keskustelu. Ja vaikka se ei olisi rakentanut ihmistä, jonka kanssa puhuin, niin ainakin se rakensi minua itseäni. Tarkoitan tässä vain sitä, että vaikka emme voikaan rakastaa toisiamme ja olla toisille aina hyviä, mutta kun edes joskus tulee tehneeksi jotain, niin kyseessä ei välttämättä olekaan pelkästään se, mitä joku toinen saa tai se että miten hyvin suoriutuu tilanteesta, vaan se, että siitä myös itse saa jotain.

Heh, tulipas pitkä, kun aloin selittelemään ja varmaan poikkesi aiheestakin ties minne. Mutta minä uskon Jumalaan ja uskon, että todella rakkaudessa ihminen voi rakentua ja nähdä paljon iloa ja hyvää :)

"Jos alkujaan lähtökohtana olisikin ihmisillä todellinen rakkaus, niin ei edes tarvitsisi miettiä kostoa, eikä niin monenlaista vääryyttä tapahtuisi." Huomatkaa toki sana JOS tekstin alussa. Vaan kun näin ei ole. Maailmassa on niin monenlaista ihmistä, että eivät he kaikki millään voi yhdessä elää sovussa. Ja mitä tulee tuohon esimerkkiisi niin tottakai jos joku ystävä loukkaa se tuntuu pahalta ja yritän asiani sopia, mutta jos joku henkilö kenestä ei välitä tai jota vihaa loukkaa niin miksi sitä edes pitäisi sopia? Parempi vaan jos lakkaa puhumasta/ottamasta yhteyksiä.

Tuokin viesti menetti täysin uskottavuutensa siinä kohdassa kun aloit tunkemaan jumalaa kahden ihmisen käymän keskustelun avainhahmoksi. Ei tuota tajua miten jotkut luulevat, että jos jotain hyvää sattuu oli jumala asialla. Se on kaikki kuitenkin vain tapahtumaketjujen ja sattuman seurausta mitä käy ja kenelle. Ei siinä mitään jumalaa tarvita.

Satanistit ovat itsensä jumalia. Luulisin siis että jumala on heille muun muassa rakkautta. Kyllä satanistit voivat rakastaa yhtä lailla muitakin kuin itseään. En nyt sanoisi että hyvin paljon yhteistä. Toki jotain yhteistä. Satanistit eivät palvele kristittyjen Jumalaa eivätkä Saatanaa vaan itseään. Jos tahdot tietää enemmän satanismista käyppä vaikka näillä sivuilla: http://www.pakanaverkko.fi/uskonnoista/satanismi.shtml
http://www.satanism101.com/
Googlella löytyy lisää.

Joo, niinhän se Vanhassa Testamentissa oli. Et ole kuitenkaan tainnut sitten lukea mitä Uudessa Testamentissa sanotaan (siis siinä kirjassa, joka on tärkein Kristittyjen pyhä kirja).

Eli ottamatta sen enempää kantaa uskoako vai ei (ja mitä...), Jeesus opetti, että Jumala on rakastava ja anteeksiantava, eikä rankaisija sekä tuomari. Sehän UT:ssa on se "take home message".

Että näin.

Dow kirjoitti:

Joo, niinhän se Vanhassa Testamentissa oli. Et ole kuitenkaan tainnut sitten lukea mitä Uudessa Testamentissa sanotaan (siis siinä kirjassa, joka on tärkein Kristittyjen pyhä kirja).

Eli ottamatta sen enempää kantaa uskoako vai ei (ja mitä...), Jeesus opetti, että Jumala on rakastava ja anteeksiantava, eikä rankaisija sekä tuomari. Sehän UT:ssa on se "take home message".

Että näin.

olen kyllä myös UTn lukaisuut, mutta totta, en sitä jostain syystä oikein sisäistänyt. Mutta eikös se ollut periaattessa sama tarina useana eri versiona? Toisin sanoen aika lyhyt kokonaisuus, tietenkin kaikkien "meikäläisten", ilmeisesti, ilmestys lukea, kerran tai ehkä kaksi sen kyllä jaksoin, mutta kun ei oikein "iskenyt".
Ja kyllä minun mielestäni VT paljon parempi on.