Olen varsin kiinnostunut lasten kirjoissa esiintyneistä piilomerkityksistä.
Tässä muutama esimerkki:
Narnian yhteyden kristinuskoon ovat olleet melkopaljon esillä.
Pekka Töpöhännässä Pekkaa kiusataan "hännän" pituuden vuoksi, Monnia apureineen käytetään gestapon vertauksina ja Monni kehuskelee Maija Maitoparralle isosta hännästään.
Ruohometsän kansassa kaiken sen ahdistavan meiningin valossa käsitellään yhteiskunnan muodostamista, totalitarismia sekä ihmisen suhdetta luontoon.
Tuleeko kellekään muita tapauskia mieleen, ja jos on linkkiä tarjota niin olisin kiitollinen?
Tässä muutama esimerkki:
Narnian yhteyden kristinuskoon ovat olleet melkopaljon esillä.
Pekka Töpöhännässä Pekkaa kiusataan "hännän" pituuden vuoksi, Monnia apureineen käytetään gestapon vertauksina ja Monni kehuskelee Maija Maitoparralle isosta hännästään.
Ruohometsän kansassa kaiken sen ahdistavan meiningin valossa käsitellään yhteiskunnan muodostamista, totalitarismia sekä ihmisen suhdetta luontoon.
Tuleeko kellekään muita tapauskia mieleen, ja jos on linkkiä tarjota niin olisin kiitollinen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muistelen kuulleeni jostain, että kirjassa Fedja-setä, kissa ja koira oli aikoinaan piilotettuna kritiikkiä Neuvostoliittoa kohtaan. Tämä voi olla ihan kukkuakin. En ole itse lukenut tuota kirjaa vielä.
Tämmöinen linkki löytyi kuitenkin http://www.ess.fi/?article=209008)
Lisäksi tuli mieleen Gulliverin retket:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gulliverin_retket
Itse luin aikanaan innostuneena Bruno Bettelheimin "Satujen lumous" -nimisen teoksen, vaikkakin se sinun kysymykseesi nähden voi mennä ehkä vähän aiheen sivusta. Siinä analysoidaan satuja psykoanalyyttiseltä kannalta ja lapsen henkisen kehittymisen kannalta. Mielenkiintoista ja silmiä avaavaa asiaa silti.
Sitten ehdottaisin Muumi-kirjoja. Vaikka pinta on lastenkirjaa, merkitykset ovat aikuisille suunnattuja...
Potterit, jotka ei kyllä toki ole mitään lastenkirjoja. Vaikka vielä eka ja toka voi ihan soveltua ala-asteikäisillekin. Mutta ne kun on fantasiaa, mutta niissä on niin hyvin monenlailla yhteiskunnallisia asioita. Ihan jo vaikka orjuutetut kotitontut jne.
Rowling on ihan varmasti tietoisesti ottanut kantaa tämän yhteiskunnan ongelmiin.
Aloitetaan vaikkapa rotusorrosta. Jotkut vaaleaihoisetan ovat sitä mieltä, että mustat ovat jotain joita ei voi edes ihmisiksi laskea. Heidät pannaan sitten tekemään kaikki likaisimmat työt ja sellaista. Edellä mainitusta asiasta löytyy esimerkkejä pitkin historiaa, kuten tiedetään.
Ihan sama asia velhomaailmassa: jästisyntyisiä ihmisiä sorretaan ihan samalla tavalla. Sana on tällä kertaa "kuraverinen."
Taikaeläimiä kohdellaan niinikään alistavasti, velhojen ajatellaan usein olevan kaikkien otusten yläpuolella.
Näitähän riittää, mutta ajanpuutteen vuoksi mainitsen vielä yhden.
Nimittäin, verratkaapa ihmiset Hitleriä Voldemortiin. Olen melko varma että tämäkään ei ole sattumaa. Hitler on hullu, joka haluaa valloittaa koko maailman "puhdistaen" sen samalla vähempiarvoiseksi katsomistaan ihmisistä. Voldemort on niinikään saman sairaan päähänpinttymän omaava olento.
Muistan kun lukioaikanani äidinkielenopettajani kertoi että klassikkosaduissa on todella paljon kaksimielisyyksiä, koska ennen ajateltiin että myös vanhempien on saatava huvia kirjoista.
Esimerkiksi: Hannussa ja Kertussa paha noita haluaa lihottaa Hannua ja kokeilee toisinaan hänen "käsivarttaan" aikomuksenaan lopulta työntää hänet "uuniinsa". Tuhkimossa prissi sovittaa "jalkoja lasikenkiin" löytääkseen sen tytön jonka kanssa vietti yön "tanssien". Kun alkaa miettimään, näitä samantasoisia monimielisyyksiä on aika monessa sadussa.
Jatkan vielä edellisen mielipiteenkirjoittajan kirjoitukseen. Esim Prinsessa Ruusunen on Punahilkka ovat klassisia esimerkkejä ja täynnä symbolimerkityksiä. Lisään vielä Hans C. Andersenin sadut Ruma Ankanpoikanen, Merenneito ja mitä kaikkia niitä onkaan. Jopa meidän hölmöläissadut, suomalaiset ja ulkolaiset kansansadut ja eläintarinat ovat täynnä montaa tasoa merkitseviä tarinoita.
Siis oikeastihan vanhat sadut ovat alun perin olleet aikuisille tarkoitettuja, ei ole ollut mitään "lastenkirjallisuutta". "Lapsuus" niin kuin me sen ymmärrämme on ollut olemassa vasta parisataa vuotta. Alkuperäiset sadut, esim. Tuhkimo, ovat olleet todella paljon julmempia kuin nämä nykyversiot. Ja asiasta kuudenteen, en tiedä voiko tätä piilomerkitykseksi lukea, mutta monet saduthan, tuo Tuhkimo mukaan lukien, ovat suoranaista aivopesua vanhaan, patriarkaaliseen yhteiskuntaan jämähtäneine miesten ja naisten rooleineen ja stereotypioineen.
Luulisin, että mistä tahansa lastenkirjasta voi aikuinen löytää yhteiskuntaa heijastelevia piilomerkityksiä, ainakin jos niitä hakemalla hakee. Voihan esim. hyvän ja pahan taistelun tulkita viittaukseksi kylmään sotaan ja niin edes päin. Lastenkirjoilla on myös monesti joku tarkoituksenmukainen kasvatusajatus, jolloin vallitsevia yhteiskunnan arvoja pyritään syöttämään lapselle sadun tai runon muodossa. Muun muassa Immi Hellenin runot 1900-luvun alusta viestivät hyvin selvästi suomalaista koti, uskonto ja isänmaa -aatetta sekä perinteisiä naisen ja miehen tai tytön ja pojan rooleja. Toisaalta Elina Karjalaisen Uppo-Nalle -runoissa 1990-luvulla on hyvinkin pasifistisia ja antirasistisia ajatuksia.
Viisikoiden poikatyttö Pauli (Paula) oli ehkä intersukupuolinen. Sanaa tuskin oli olemassa kirjojen kirjoittamisen aikoihin. Tai no androgyyni nyt ainakin. Liioittelin vähän.