avautumisen paikka

On tullut aika!

Muistele lasta, joka olet sinä.
Kun voi on voita: kovaa keltaista,
murtaa leivän.
Maito sitä parempaa mitä enemmän kermaa,
alumiini terveellistä.

Joka opettelee solmut jo pyhäkoulussa,
veistelee kaarnasta vinoja veneitä.
Ei väännä kysymysmerkkejä suoriksi.

Josta kasvaa vieras tarkkailija muukalaisten joukkoon,
legiooneihin.

Muurahaiskeosta tulee kusiaispesä?

Alkaa epäilyttämään, onko kuningatarta!


---------------------

Ei osaa rakastaa muuttunutta?

Jättää itsensä kauas,
ovenpieleen, verhojen taakse,
keittiön pöydän alle.
Kulkee pysähtymättä tiehensä.

Kutsua itsensä kylään, kotiin.
Neuvotella, odottaa vastausta.
Vuoroa ilman numeroita.
Löytää äänettömyydestä hiljaisuus.

-------------------------------------

Viedä neilikka kiven päälle,
päästää nyrkki auki:
kuoriainen lentoon.

Vetää verhot edestä,
vaikka kangas luiskahtaa matolle.

Vetää takaisin ylös niin kauan,
että pysyy!

Heittää kivellä taivaaseen reikä.

---------------------------------------


Kun kasvaa, oppii lyömään rakasta.
Puremaan kynnet verille,
hiertämään ihoa lasinsiruilla.
Vääntämään kättä ja voittamaan.
Voittamaan aina vaan.

Kun kasvaa – jos ehtii –
oppii olemaan lyömättä avokämmenellä.

-------------------------------------


Se ei puhu, sitä ei tapeta.
Se puhuu, sytytellään roviota,
kitkatulia.

----------------------------------------

Niissä puissa ei lintuja, ei hedelmiä
moniin vuosiin.

Sitten syli täynnä punaposkisia omenoita,
runoja puista!
Vuosirenkaita, kaarnaa, tuhkaa.
Makeaa juoksevaa mahlaa!

Jokaisessa omenassa lohjennut etuhammas.
Joku, joka lukee kaikki runot,
koska ne ovat sinun.
Väärät ja kierotkin.
Itselle kirjoitetut vuodatukset,
terapiarunot,
riimitetyt einoleinot,
kiroukset.

Kaikki.
Sinut.
Löytää.

Yhdessä poksahtaa vaaleanpunainen shampanja.
Menisi korkeammallekin, mutta kattoa ylemmäksi ei tokene.

---------------------------------


Tunnen tämän kivun,
selkäranka jaksaa tunteilla!


-------------------------------


Kalkeeripaperi tahraa kädet,
sinistä ja mustaa kirjoitusta.
Kopio kopiosta!

Tillikan alapuolella on Kesätillikka.
Puutarhakadulta noin kolme minuuttia,
jos ei ole ruuhka-aika.

Laterna on auki puoli neljään.
Yläkerrassa ei saa aina unta:
tekee niin mieli tanssia mukana.

Mutta kun on luettava kopioita!
Sen minkä päähän on pistänyt,
voi tulla yllättäen tentissä ulos.

-------------------------------------


Alakuppilassa kaikki on halpaa.
Ja kaikilla ylioppilastutkinto –
paitsi joillakin nursoilla.

Mutta kaikilla nursoilla on hauskaa Jaltalla.

----------------------------------


Sosiaalipsykologiassa mielenkiintoisinta on Eskola itse.
Psykologiassa virkistää uusin neuroositutkimus:
että kaksitoistakin saa olla, eikä vielä ole patologista.

-------------------------------------


Linnuissa minun on hyvä olla.