.
Katselen ikkunasta, josta näkymä tyhjälle tontille.
Takaosassa häämöttää iso kallio joka valkoisen lumen peittämänä näyttää valtavalta lumikinokselta.
Puut ovat lehtipuita ja viimeöisen sateen jälkeen niistä on tullut fantasia maailman marmoripuita.
Valkoinen ei yleensä ole minulle väri joka on kaunis, mutta tuo se määrätyn kauneuden risukasaankin.
Tintit ja muut pikkulinnut antaa tuolle metsiköllä oman piirteen, elämän ja liikkeen, oravista puhumattakaan.
Niillä on kovasti jo kevättä, eturaajoissa selvät merkit karvan vaihtoon, kesäksi kauniimpi turkki.
Kuunnelkaa mustarastasta, sillä on kauniit vihellykset, kevättä se tietää.
Satumetsäni
*kukkahame*
12
489
Vastaukset
- ThiiliaThaalia
Eilen katselin harakan touhuja sillä on pesä jossain lähellä, ääntä riitti ja liikettä, kyllä tämä kevät on tosiaankin piristävää.
Niitä pesäntekijöitä alkaa ilmestyä tähän lähipiiriin ja kun oli jo tuolla peltoaukealla isot laumat lintuja, kiikareita ei hätiin löytynyt, mutta eivät kovin kauan siinä viipyneet.
Myöhemmin keväällä siinä on isot hanhi- ja joutsen laumat lepäilemässä ja ruokailemassa, viipyvät usean päivän ajan.
Tarkkaillaan! Kesäpaikkamme lähellä oli ehkä hehtaarin kokoinen metsä täynnä ikiaikaisia kuusia, pohjana vihreä karhunsammal. Heti metsän reunassa oli valtava muurahaispesä.
Syksyisin siellä kasvoi mustarouskuja ja kangasrousuja. Puut olivat niin tieheässä, että tuntui, ettei mikään tuuli pääse sinne, aurinko paistoi oksien välistä siivilöityen pitkinä säteinä, ja sammal hohti.
Täällä satumetsässä käytiin kuin kirkossa. Ei tehnyt mieli edes ääneen puhua sen kauneuden keskellä.
Sitten omistaja kuoli n. 5 v. sitten, ja mitäpä teki perikunta! Kaatoi viimeistä rankaa myöten koko alueen. Nyt sammaleen peittää kuusen oksat paksuna kerroksena, mitään kulkumahdollisuutta ei ole, eikä todellaakan sinne ole halujakaan mennä.
Jokainen tietysti saa tehdä omaisuudellaan mitä parhaaksi katsoo. Edellinen omistaja rakasti satumetsäänsä kuten me viereisetkin kesämökkiläiset, mutta seuraavat eivät edes käy siellä, vaan mökki on vuokralla ja myytävänä.siitä sinun satumetsäsi menetyksestä. tiedän tunteen. Minä asun myös ihan satumetsän keskellä, Suurta metsää joka suunnalla, ja vain tämä minun hehtaarin suuruinen puutarhapalsta tässä keskellä olen vähän pelolla odotellut koska niitä kaadetaan. Onneksi siinä on yksi läntti vanhaa ikimetsää joka on suojeltu.Mutta heti talon takaa alkaa suuri korpi alue jossa hirvet, ja karhut asustelee.Ilvekset liikkuu ihan pihapiirissä. Ja lintuja ja oravia on laumoittain. Oravat on jo kesyyntyneet aika tavalla. Syksyisin tulevat kaveriksi marjoja siivoamaan. olemme nimittäneet ne kiireapulaisiksi.
- *kukkahame*
marja-liisa41 kirjoitti:
siitä sinun satumetsäsi menetyksestä. tiedän tunteen. Minä asun myös ihan satumetsän keskellä, Suurta metsää joka suunnalla, ja vain tämä minun hehtaarin suuruinen puutarhapalsta tässä keskellä olen vähän pelolla odotellut koska niitä kaadetaan. Onneksi siinä on yksi läntti vanhaa ikimetsää joka on suojeltu.Mutta heti talon takaa alkaa suuri korpi alue jossa hirvet, ja karhut asustelee.Ilvekset liikkuu ihan pihapiirissä. Ja lintuja ja oravia on laumoittain. Oravat on jo kesyyntyneet aika tavalla. Syksyisin tulevat kaveriksi marjoja siivoamaan. olemme nimittäneet ne kiireapulaisiksi.
Meidänkin mökin lähellä oli taianomainen vihreän hämärä ikikuusista hyvin kaunis metsä, siellä oli hellepäivänä mukava kävellä, tasaisella vihreällä sammalella ja oli tunne että piti varoa kaikkea.
Puhuimme siellä kuiskaten ja kuljimme käsi kädessä rauhallisesti ja kuunnellen, kuusen musiikki on suhinaa, jokainen puu puhuu eri 'kieltä'.
Lasten lapsilleni tämä oli hiukan pelottava, mutta herätti tarpeeksi uteliaisuutta, siellä käytiin joskus sateellakin kuuntelemassa, mitkä äänet silloin kuuluu, mutta taisi olla vain sadetakin omat rapinat.
Omistaja vei sinne peuroille omenoita, ja syyskesästä siellä oli vaikea liikkua hirvikärpästen takia, niitä oli aivan kamalasti
Viimeisen 10v aikana on ollut useita pahoja myrskyä jotka sotkivat senkin metsän ja se hakattiin myyntiin.
Elokuussa siellä kuitenkin pakko käydä, siellä on aivan taivaallisen hyvät vadelmat....
- kulkurin poika
Ehkä minä vain kuvittelen sen syntymisen. Puolitoista kilometriä, suurin piirtein, navetalta rantaniitylle tai päinvastoin, sama matka molempiin suuntiin. Lehmät kulkeneet tuon matkan vuosikymmenien aikana tuhansia kertoja, sorkat polkeneet maahan mutkittelevan uran. Mutkat siksi, että siitä helpompi kulkea. Esteenä kauan sitten, silloin kun lehmät ensimmäisiä kertoja siitä kulkivat, ehkä kaatunut puu tai kaatumisen yhteydessä syntynyt kuoppa. Vaistonvaraisesti sitten kellokas valinnut kiertotien ja muut seuranneet perässä.
Viime kesänä minä kuljin muutaman kerran tuon polun, rantaniityn takana olevalle laiturille. Useimmiten virveli tai onki minulla mukana ja aikaa, sitä minulla oli, eläkeläisen kesälomalla. Mutta se polku, se minun oli pakko oppia kulkemaan Ei siksi, että olisin oppinut kaikki ne mutkat. Liian yksinkertaista, nuottitaa vain niin kuin ralliautoilija, suoraan viisikymmentä, loiva kymmenen vasemmalle, nousu kaksi kunnes eteen aukenisi rantaniitty ja sen takana virtaava joki. Ei, en minä sitä tarkoita.
Halusin oppia kulkemaan polun sen omilla ehdoilla, olla rikkomatta hämähäkin mestariluomusta, polun yli kudottua ansaa. puiden väliä siinä kohtaa kolmisen metriä. Eilen sitä ei vielä siinä ollut, kauempana kylläkin, senkin olin pystynyt kiertämään. Tänään sitä ei siinä enää ollut, luultavasti hirvi tai jokin metsälintu mennyt siitä. Mutta hennon vaaleanpunaiset vanamot ja karhunsammaleen itiökukat, ne huojuivat polun varrella päivästä toiseen. Ja jostain syystä maan ph-arvo yhdessä kohtaa täysin
neutraali, kypsyneet mustikat raakileiden värisiä muutaman neliömetrin alalla. Kypsiä kumminkin niin kuin lilanpunaiset vadelmatkin, joita täytyy täytyy poimia ainakin kourallisen verran, paljon makeampia ne kuin puutarhoissa viljellyt.
Pari kertaa koppelo on pyrähtänyt lentoon aivan edestäni, pesä ehkä muutaman metrin päässä polusta. Kuitenkin niin hyvin kätketty, etteivät oravat ole sitä löytäneet tai sitten lähettyvillä valvova metso on liian pelottava vartija.
Ukkossateen edellä metsän äänet hiljenevät, muurahaiset sulkevat kekojen käytävät, sekin ihmeellinen sosiaalinen ilmiö. Kukat painavat teriönsä alas suojellakseen kehittyvää siitepölyä, kukkien ympärillä lentelevät hyönteiset katoavat kuin taikaiskusta. Vain puiden latvoissa kohiseva ilmavirta kertoo luonnon elävän.
Poutapäivinä polun elämä on kiihkeimmillään auringon laskettua. Silloin syttyvät kiiltomatojen vihreä valot, metsähiiret uskaltautuvat huuhkajankin uhalla ylittämään polun. Lukemattomat laululinnut aloittavat konserttinsa, vaikenevat sitten kaikkein pimeimmäksi aikaa aloittaakseen sitten parituntisen kilpalaulannan taas aamutuimaan.
Rantaniityllä polun vieressä hehkuvat aamukasteen timantit auringon säteissä ja ilmassa on apilanmakea tuoksu. Joen sorsa on vaistonnut tuloni, nariseva ääni vaatii poikasia hakeutumaan piiloon. Täällä linnut eivät vielä tunne leipäpaloja veteen heittäviä turisteja. Ehkä onneksi.
Itse pelkään, että maatilan autioituessa tämä polku ruohottuu tai tilalle tulee leveä. asfaltoitu tie ellei peräti joku luontoa ahdistava nukkumalähiö, jonka asukkailla ei ole aikaa palata luontoon.Sinäkin pelkäät kadottavasi satupolkusi.
Monet ovat menettäneet maisemansa nykyisen elämänmuodon takia. Pellot paketissa, puupeltoja entisillä viljelysmailla, rannat pusikoituvat, kuten tienvieretkin.
Tänä aikana syntyneillä lapsille emme voi enää tarjota maalaismaisemaa lehmineen, sitä ei ole.
Minunkin kesäpaikkani lähellä on polkuja, jotka ovat syntyneet kuten sinun polkusi. Sitten kaadetaan puita ja traktori kulkee polkua pitkin puulastissa.
Kokemuksesta tiedän, että luonnolta menee jälkien korjaamiseen n. 10 kesää. Vasta sitten polku on taas polku. Ei entisen veroinen, mutta ei enää metsätie.
Aralle metsänpohjalle ajava traktori jättää jäljet vuosikausiksi, vaikka olisi käynyt vain kääntymässä.
Nyt onneksi metsänkorjuusta syntyvä jäte viedään haketettavaksi, niin että hakkuiden jäljet sentään muuttuvat maiseman osaksi pian. Mutta omankin muistini mukaan jätettiin jossakin vaiheessa kokonaiset koivut pitkälleen maahan, koska niillä ei ollut menekkiä. ´
Nyt niitä istutetaan tuhansittain vuosisatojen kuluessa raivatuille pientilojen pelloille!- ThiiliaThaalia
Kun luin kirjoitustasi, oli kuin omat askeleet, tuota kaikkea olen itsekin kokenut, ainakin paljon saamaa oli kirjoituksessasi.
Syksyiset hämähäkin valtaisat taideteokset lehtopaikoilla, auringon niihin osuessa saa kaikki sateenkaaren värit aidosti silmien eteen, ja niitä on pakko kiertää, siksi ettei ne rikkoudu koska niissä on kutojan ruoka-annokset, ja siksi ettei niitä ole mikään helppo saada irti iholta jos osuvat esim kasvoihin.
Noista lehmien tekemistä poluista tuli mieleeni lapsuuteni lehmälauman haku, nimenomaan tattiaikaan.
Silloin ne söivät itsensä niin täyteen että jäivät märehtimään jonnekin aukealle niitylle, ja se sijaitsi tietysti laidunhaan peräpoukamassa.
Siinä sai hyppelehtiä juurelta juurelle polku oli painautunut niin syvälle maahan, ettei nykylehmä *liiveineen* niitä enää voisi kulkea.
Hauskaa miten mieli virkistyy näitä muistellessa, ja se että maalaismaisemat ovat muuttuneet, onko parempaan vai huonompaa se lienee jokaisen oma päätös.
Pidän kyllä rikkautena sitä että lapsuuteni maisemat ja elämä siellä oli hyvää ja etenkin turvallista. - sinisirkku<
ThiiliaThaalia kirjoitti:
Kun luin kirjoitustasi, oli kuin omat askeleet, tuota kaikkea olen itsekin kokenut, ainakin paljon saamaa oli kirjoituksessasi.
Syksyiset hämähäkin valtaisat taideteokset lehtopaikoilla, auringon niihin osuessa saa kaikki sateenkaaren värit aidosti silmien eteen, ja niitä on pakko kiertää, siksi ettei ne rikkoudu koska niissä on kutojan ruoka-annokset, ja siksi ettei niitä ole mikään helppo saada irti iholta jos osuvat esim kasvoihin.
Noista lehmien tekemistä poluista tuli mieleeni lapsuuteni lehmälauman haku, nimenomaan tattiaikaan.
Silloin ne söivät itsensä niin täyteen että jäivät märehtimään jonnekin aukealle niitylle, ja se sijaitsi tietysti laidunhaan peräpoukamassa.
Siinä sai hyppelehtiä juurelta juurelle polku oli painautunut niin syvälle maahan, ettei nykylehmä *liiveineen* niitä enää voisi kulkea.
Hauskaa miten mieli virkistyy näitä muistellessa, ja se että maalaismaisemat ovat muuttuneet, onko parempaan vai huonompaa se lienee jokaisen oma päätös.
Pidän kyllä rikkautena sitä että lapsuuteni maisemat ja elämä siellä oli hyvää ja etenkin turvallista.Satumainen maailma muuttui auringon lämmössä kimalteleviksi vespalloisi koristeomanapuun
oksistossa.Orava hyppeli iloissaan tuijan latvasta puunoksalle ja sai aikaan tapahtumaa.
Meillä varpuset innostuvat usein syömään,kun ruokailen. Täytyy niiden tajuta,
kun iso otus laittaa ruokaa suuhunsa:)
Tuo vitivalkea lumi,auringon paistaessa suoraan kohti,saa silmät sirrilleen.
Se tuntuu sitruunalta. Taivaskin oli niin puhtaan sininen ja valkoiset poutapilvet seilaavat. - Maaltamuuttanut
ThiiliaThaalia kirjoitti:
Kun luin kirjoitustasi, oli kuin omat askeleet, tuota kaikkea olen itsekin kokenut, ainakin paljon saamaa oli kirjoituksessasi.
Syksyiset hämähäkin valtaisat taideteokset lehtopaikoilla, auringon niihin osuessa saa kaikki sateenkaaren värit aidosti silmien eteen, ja niitä on pakko kiertää, siksi ettei ne rikkoudu koska niissä on kutojan ruoka-annokset, ja siksi ettei niitä ole mikään helppo saada irti iholta jos osuvat esim kasvoihin.
Noista lehmien tekemistä poluista tuli mieleeni lapsuuteni lehmälauman haku, nimenomaan tattiaikaan.
Silloin ne söivät itsensä niin täyteen että jäivät märehtimään jonnekin aukealle niitylle, ja se sijaitsi tietysti laidunhaan peräpoukamassa.
Siinä sai hyppelehtiä juurelta juurelle polku oli painautunut niin syvälle maahan, ettei nykylehmä *liiveineen* niitä enää voisi kulkea.
Hauskaa miten mieli virkistyy näitä muistellessa, ja se että maalaismaisemat ovat muuttuneet, onko parempaan vai huonompaa se lienee jokaisen oma päätös.
Pidän kyllä rikkautena sitä että lapsuuteni maisemat ja elämä siellä oli hyvää ja etenkin turvallista.Lapsuudessani oli eräs paikka suuren metsän keskellä, kohtisuora kallio oli siinä sellainen kaareva osa, yli metrisiä saniaisia kasvoi aivan vieri vieressä suurella alalla.
Kun joskus sain luvan mennä sinne oli se minulle tavattoman jännä paikka, tavallaan pelkäsin kun mielikuvitukseni oli aika vilkas, toisaalta taas juoksin kun olin utelias näkemään ne sananjalat ja saniaiset, suuria komeita 'pehkoja' osa niistä.
Kallion seinämä oli yhdestä paikasta halki ja sitä mielikuvissani pidin ikkunana jonnekin, sitten oli 2 hyllyä joissa viihtyi kallioimarre, juttelin niille monesti ja kyselin miksi niin erilaisia kasvaa kun en vielä oikein ymmärtänyt että ne ovat eri kasveja.
Enpä saanut vastausta, mutta sitten syksyisin siellä kasvoi karvarouskuja niin että ei kengän paikkaa ollut, siitä vain kerättiin, enkä uskaltanut sanoa isälle että käyn täällä koko kesän ihailemassa vihreää huonettani.
Sillekin tuli aikuistumisen myötä ero eteen, muutimme pois paikkakunnalta ja emme käyneet siellä perheenä enää niin että olisin voinut tarkistaa vihreän huoneeni.
Kuvaukseni myötä lirahti salaa yksi kyynel poskelleni, mutta se oli ilon kyynel, olen saanut kokea monena kesänä tuota kauneutta. - *kukkahame*
Maaltamuuttanut kirjoitti:
Lapsuudessani oli eräs paikka suuren metsän keskellä, kohtisuora kallio oli siinä sellainen kaareva osa, yli metrisiä saniaisia kasvoi aivan vieri vieressä suurella alalla.
Kun joskus sain luvan mennä sinne oli se minulle tavattoman jännä paikka, tavallaan pelkäsin kun mielikuvitukseni oli aika vilkas, toisaalta taas juoksin kun olin utelias näkemään ne sananjalat ja saniaiset, suuria komeita 'pehkoja' osa niistä.
Kallion seinämä oli yhdestä paikasta halki ja sitä mielikuvissani pidin ikkunana jonnekin, sitten oli 2 hyllyä joissa viihtyi kallioimarre, juttelin niille monesti ja kyselin miksi niin erilaisia kasvaa kun en vielä oikein ymmärtänyt että ne ovat eri kasveja.
Enpä saanut vastausta, mutta sitten syksyisin siellä kasvoi karvarouskuja niin että ei kengän paikkaa ollut, siitä vain kerättiin, enkä uskaltanut sanoa isälle että käyn täällä koko kesän ihailemassa vihreää huonettani.
Sillekin tuli aikuistumisen myötä ero eteen, muutimme pois paikkakunnalta ja emme käyneet siellä perheenä enää niin että olisin voinut tarkistaa vihreän huoneeni.
Kuvaukseni myötä lirahti salaa yksi kyynel poskelleni, mutta se oli ilon kyynel, olen saanut kokea monena kesänä tuota kauneutta.Missä on marmorimetsä, pelkkää ruskeaa risua kaikki lumet poissa ja oksat paljaina ;-(.
Vain pakkasaamun kylmä auringon kajo muuttaa hikan yläoksissa väriä.
Tintit ruokailemassa talimakkarassa, sekään ei kelvannut lämpiminä päivinä, nyt näyttää olevan jonoa.
Sitten kun tikka ilmestyy maisemiin, pikkulinnut antavat tilaa ja tikka täyttää kupuaan keskittyneesti. - Neiti Kesäheinä
*kukkahame* kirjoitti:
Missä on marmorimetsä, pelkkää ruskeaa risua kaikki lumet poissa ja oksat paljaina ;-(.
Vain pakkasaamun kylmä auringon kajo muuttaa hikan yläoksissa väriä.
Tintit ruokailemassa talimakkarassa, sekään ei kelvannut lämpiminä päivinä, nyt näyttää olevan jonoa.
Sitten kun tikka ilmestyy maisemiin, pikkulinnut antavat tilaa ja tikka täyttää kupuaan keskittyneesti.Odota muutama viikko, sitten alkaa tulla lehdet ja luonto muuttuu alkaa leskenlehdillä, ne keltaiset kevään airueet ovat pian aurinkoisilla ojan penkoilla.
Eilen olin sen verran tutkimassa miten on uusi sireenini talvehtinut, yllätyin iloisesti, niissä silmuissa jo vihreää, valo ja päivän pituus on jo luonnossa huomattu.
Pakkanen on vielä napakka ja hyvä että pakkaset ja lumet ajallaan, päästään sitten siirtymään lämpimään kevääseen...toivottavasti! - susmorsian ek.
sydäntälämmittävästä kuvauksestasi,kuljin minäkin siinä askelen verran taempana.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h92781Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062621Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv182317Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.491894Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141473- 321463
- 1771173
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1011154En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.711005Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?81958