Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    MENNEISYYDEN VANKI

    haluaisin kysyä sinulta
    kaipaatko koskaan
    niitä vuosia
    mutta kieleni on mykkä
    välimatka eilisestä
    tähän päivään
    täynnä uusia muistoja

    minä kaipaan
    enkä pääse irti
    maailmaa jota ei ole
    aamuaurinkoa keittiön seinällä
    unen tuhinaa ja huokauksia
    kylmää kuonoa ja nuuhkaisua

    silloin minulla oli kaikki
    vaikka en sitä ymmärtänyt
    liian helposti luovutin
    annoin kaiken mennä
    jatkoin elämää
    pakenin itseäni

    aurinko paistaa täälläkin
    hetkittäin iloitsen elämästä
    painaudun lämpimään syliin
    enkä ajattele menneitä

    mutta muistot tulevat
    kuin jyrinä salamoinnin jälkeen
    painavat pääni ja hartiani
    kiduttavat piilotettua itseäni

    mykkänä huudan ja rukoilen
    koska kipu lakkaa
    koska minä pääsen irti
    armahda jo elämä
    2175
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Menneisyyden muistot, nyt jo ajan kultaamat, palaavat mieleen aaltoina.
    Sydämensuru on kouriintuntuva ja sitä mielessään silloin rukoilee armahtavaa unohdusta... itseään ei kuitenkaan kukaan, koskaan pääse karkuun.
    Hyvä, surullinen, paljon ajatuksia herättävä runo.

    Äänestä

    ...epäusko vallitsee
    niin ei osaa pitää kiinni
    ja päästää rakkauden sydämestään
    taivaan tuuliin...
    mutta vasta jälkeenpäin huomaa
    ikävän jääneen kaivertelemaan
    muistoja ruokkimaan
    tuskan kera.

    pitää vain hyväksyä ja rakastua palavasti
    uudestaan sydämestään
    niin mennyt uuden alle jää...

    todella hienoa kuvausta
    ja niin tuttua...
    hyvin puit tuntemuksia sanojesi taiteeksi.
    hyvä kuunsisar!!!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    kuunsisar64 kirjoitti:

    haluaisin kysyä sinulta
    kaipaatko koskaan
    niitä vuosia
    mutta kieleni on mykkä
    välimatka eilisestä
    tähän päivään
    täynnä uusia muistoja

    minä kaipaan
    enkä pääse irti
    maailmaa jota ei ole
    aamuaurinkoa keittiön seinällä
    unen tuhinaa ja huokauksia
    kylmää kuonoa ja nuuhkaisua

    silloin minulla oli kaikki
    vaikka en sitä ymmärtänyt
    liian helposti luovutin
    annoin kaiken mennä
    jatkoin elämää
    pakenin itseäni

    aurinko paistaa täälläkin
    hetkittäin iloitsen elämästä
    painaudun lämpimään syliin
    enkä ajattele menneitä

    mutta muistot tulevat
    kuin jyrinä salamoinnin jälkeen
    painavat pääni ja hartiani
    kiduttavat piilotettua itseäni

    mykkänä huudan ja rukoilen
    koska kipu lakkaa
    koska minä pääsen irti
    armahda jo elämä

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu