Onko teidän kurssilla miten syvällisesti käsitelty huostien purkua ja sijoituksen päättymistä onnellisesti.
Pridekurssilaiset
Helinä-keiju3
542149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
kun ei bride kurssilla tunneta, niinkuin ei koko sijaishuollossa, käsitettä perheen jälleenyhdistämisestä. eihän sijarikoulutus aja omaa eikä lapsen etua jos siellä koulutettaisiin väkeä toimimaan lapsen edun mukaisesti ja tekemään oman osansa siitä että miten nämä huostaan otetut lapset mahdollisesti voisivat joskus kotiutua.
käsiteltiin tätä aihetta syvällisesti, ja joka osiossa painotettiin lapsen ja omien vanhempien välien (hyvien sellaisten) tärkeyden, ja kyllä tätä löytyy myös materiaalista. Keskusteluissa annettiin esimerkkejä sijoituksien puruista mutta myös sellaisista tapauksista jolloin purku ei ollut mahdollinen, myös tämä vaihtoehto lapsille jossain -painotus sanaan jossain-tapauksista se onnellisin.
Löytyiskö netistä, olen nimittäin kovasti etsinyt, mutta mitään tähän liittyvää materiaalia ei ole netissä. Onko edes laadittu valtakunnallisia huostan purku-ohjeita, jotta onnellisissa tapauksissa sossutantta tietäisi, miten tulee menetellä.
Voithan soittaa ja kysyä.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417
Huostassapidon kesto ja lakkaaminen
mutta pitääko sossujen itse löytää tuo laki vai ohjataanko heitä sitä noudattamaan mitenkään. Vaikutelmaksi on jäänyt nimittäin, että he eivät osaa huostanpurkuporsessia ja siksi vastustavat niitä usein.
Ystäväsijaisperheestä kotiutettiin juuri sisarukset, ihan yhteisymmärryksessä, mutta silti vanhempien täytyy hakea huostan purkua, jolloin ainakin heidän prosessissaan oli lakimies tutkimassa onko esteitä jne. Tuskin sitä sossu yksin alusta loppuun toteuttaa.
Kyllä sossun pitää itse oma-aloitteisesti lähteä huostaa purkamaan heti, kun huostassa pidon syyt poistuvat. Ei kai nyt voida edellyttää, että perusoikeuksien erittäin rankan rajoituksen kohteeksi joutuneiden kansalaisten odotetaan itse hankkimaan ja kustantamaan lakimies saadaksen oikeudet takaisin itselleen ja lapselleen. Kyllä tämä pitää sossutantan hoitaa alusta loppuun eikä jättää työtään puolitiehen. Mitäs auttamista se muka on, että asiakkaat kesken kaiken hylätään.
ajassa ei ennätä mitään oppia,vaan voihan kehua käyneemsä sen.Joku tomppeli luulee sen kestävän kuukausia,Mistä ammatista selviää viikossa?Sijaisäidiksi.
vai miten olen luullut lukeneeni niin??? Joskua ammoin!??
että Pride -kurssi on muutamien tuntien kestoinen (ehkä korkeintaan yhden ov:n mittainen) koulutus. Huvittaa vaan miten sitä mainostetaan ja kehutaan miten hienoja ammattilaisia tuolla syvällisellä koulutuksella saadaan aikaan. Vai että oikein huostaanoton purusta....
ei edes ammatillisuudesta, vaan tavallisista perheistä, joihin sijoitetaan asumaan kotia ja huolenpitoa tarvitseva lapsi - ammatillisesti omassa kodissaan toimivat perhehoitajat, ammatilliset perhekodit ja laitokset ovat paikkoja, joissa vaaditaan alalle soveltuva koulutus.
Pride-koulutus ei siis ole ammatillista koulutusta, vaan valmennusmenetelmä, jonka kuluessa osanottajat harkitsevat puntaroivat edellytyksiään ja motiivejaan sijaisvanhemmuuteen ja jonka aikana Pride-kouluttajat arvioivat osallistujien motiiveja ja edellytyksiä toimia sijaisvanhempina.
jo vastattiin niin valmennus ei ammattitutkinnoksi tarkoitettu.
Aiheista yksi ja ehkä tärkein (mielestäni) suhteiden ylläpitäminen bioperheeseen ja lähisukuun tästä siis myös sitä materiaalia.
Meillä tämän aiheen keskusteluissa oli hyvää antoisaa keskustelua sijoituksen puruista. Toivon että niin muallakin valmennuksista, ja kyllä siellä tehdään tuleville sijareille tarkasti selväksi miten tärkeät nämä yllä mainitsemani suhteet ovat.
Lähipiirissäni perheitä (kyllä monikossa) joista lapsia on/ollut sijoitettuna, yhdestä perheestä on ollut jo monta vuotta ja tulee olemaan luultavasti täysikäisiksi, yhdessä ollut kahteen otteeseen noin vuoden nyt ihan ok kotona pari vuotta siis huostat purettu ja avohuollon toimenpitetäkin jo höllätty sitten tapaus joka meidätkin tavallaan sai sijareiksi pyrkimään pieni alakouluikäinen joka äidin katkaisuhoitojen aikana useasti vuosien aikana tilapäisesti laitoksessa ja aina kotiin päässyt "reissujen" jälkeen.
Siksi ehkä silloin itsekkin esitimme juuri huostan purkuun liittyviä kysymyksiä en tiedä oliko se syy että tästä sitten aika paljon kurssin aikana keskusteltiin.
Mielestäni hyvä asia että asia oli paljolti esillä mutta sait sen kuulostamaan jotenkin halventavalta
-Vai että oikein huostaanoton purusta.... -
Hyvää aurinkoista viikonloppua kaikille!
Jos ajatellaan sijaisperhettä, niin kyllähän huostan purku on suuri elämänmuutos sijaisperheelle, kun rakastettu sijaislapsi muuttaa pois. Varsinkin jos sijaisperheessä on omia biologisia lapsia, jotka saattavat jäädä ikävöimään kasvinkumppaniaan (tätä sijaissisarusta). Mielestäni olisi tähdellistä, että joku sosiaalivirkailija, joka osaa huostanpurun, tulisi valmentamaan pridekurssilaisia että he osaisivat kunnolla ottaa huomioon, mitä he ja heidän omat lapsensa tulevat kohtaamaan purun myötä. Niin iloinen asia kuin se aikuisille sijareille onkin, että lapsi saa oman perheensä takaisin elämäänsä, niin sijaisperheen oma lapsi ja muut sijaislapset tuntevat menetyksen konkreettisesti, kun tyhjä tuoli on ruokapöydässä. Tähän on syytä antaa kunnon valmennus. Huostaanotettua lasta ei voida pitää pitkitetysti sijoitettuna sen takia, että nämä muut lapset kärsivät purusta tai sijarit kärsivät. Lisäksi pitää olla jokin turvatakuu tms. ettei sijaisperheen tiukka talous romahda sijaslapsen lähdön vuoksi. Tulonmuodostushan menee kanssa uusiks sijaisperheiltä kun lapsi lähtee kotiinsa.
missään koulutuksissa pystyttäisi valmentamaan siihen miltä kenestäkin tuntuu, kun sij.lapsi muuttaa.
Se on niin paljon siitä lapsesta ja koko tilanteesta kiinni. Jokainen tapaus on niin yksilöllinen, ettei mitään yleispätevää valmennusta voida antaa.
Ainoastaan pitää sitä asiaa esillä riittävästi, että jokainen sen mahdollisuuden osaa pitää mielessään.
Meiltä on yksi lapsi lähtenyt ja omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei huostan purku tullut kenellekään mitenkään yllätyksenä, eikä aiheuttanut perheellemme mitään kriisiä.
Mahdollisuus siitä, et huosta puretaan oli jo vuosia tiedossa. Kun sitten itse purkuun konkreettisesti ryhdyttiin meni siinäkin melkoisesti aikaa.
Lapsi oli isällään yhä useammin ja pidempään, joten siihen "tyhjään tuoliinkin" ennättivät kaikki jo tottua.
Muutama kommentti tuli kyllä muilta lapsilta siitä, että olisivat toivoneet heidänkin vanhempiensa kunnostautuneen ja välittävän heistä, kuten tämän lähtevän lapsen kohdalla oli.
Totuus kuitenkin oli, ettei mitään toivoakaan heillä, joten tyytyivät kohtaloonsa ja elämä jatkui normaalisti.
Jotkut ehkä saattaisivat tarvitankin jonkin sortin terapiaa, etenkin jos perheen omat lapset ovat kovasti kiintyneet tähän pois muuttavaan, mutta sitä tukea ja valmennusta pitää antaa sitten tarpeen mukaan, silloin kun sitä tarvitaan todellisesti.
Jos vuosia aikasemmin perheen vanhemmat ovat käyneet kurssin, niin ei se lasten oloa helpota, kun tilanne tulee eteen.
Enpä ole kuullut että olis mitään takuita. Tässä hommassa on vielä sekin, että kun mikään liitto ei ota jäsenekseen perhehoitajaa, että vois tosiaan työttömyyden varalle jotain maksaa. Eli kyllä se vaan itse on keksittävä uutta hommaa sen jälkeen, kun lapsi lähtee.
Joillekin on ainainen kateuden aihe se, että sijaisperheellä on asunto, josta löytyy oma huone jokaiselle perheenjäsenelle, niin sijoitetulle kuin muillekin. Meilläkin on sellainen "lukaali", asuntolainaa maksaisimme 75 vuotiaiksi, jos tässä siihen asti asuisimme - luultavasti kuitenkin muutamme pienempään heti kun vanhimmat nyt kotona asuvista 4 lapsesta ovat itsenäistyneet (n.10 vuoden kuluttua). Sen sijaan se, että perheellä jossa on vanhempien lisäksi 1 lapsi on 300 neliön lukaali, ei ainakaan tällä palstalla tunnu ketään hetkauttavan, kunhan se lapsi on biologinen tai adoptoitu ja molempien vanhempien tulot tulevat jostain muualta kuin sijoitettujen hoitamisesta.
Kylläpä kyllä, on hienoa kuulla, että sijaislapsista maksetaan niin rutosti, että perheet voivat hankkia oikein luksuslukaalit ansaitsemillaan rahoilla. Ottakaa hyvät ihmiset selvää ennekuin kirjoittelette tämänmoista soopaa. Itse olen päätoimisesti kotona sijaislasten kanssa ja tosi on, että tekisin sen aivan hyvästä sydämestä, jos joku kantaisi ruuat ym. elämään tarvittavat eväät kotiimme. Jos olisin töissä kodin ulkopuolella, hankkisin monin verroin enemmän. Lapsista saatavat kulukorvaukset menevät kyllä ihan lyhentämättöminä kuluihin, eikä niitä voi laskea sijaisvanhempien tuloiksi. Pakko oli ottaa kantaa tähän asiaan, on jo pitkään raivostuttanut tällainen ajattelutapa täällä.
Taidat olla ollut pitkään jo työtön itse, kun luulet että liiton jäsenenä pysyy iät ja ajat, vaikka ei olekaan työsuhteessa kehenkään?????Siis perhehoitajan työtähän ei lasketa työsuhteeksi, verot kyllä pitää siitä silti maksaa. Minäkin olin liiketalouden ammattilaisten liitossa, olen siis ekonomi koulutukseltani, joten KOULUT ON KYLLÄ KÄYTY LOPPUUN. Entä sinä, tuliko peruskoulu käytyä todistuksen saantiin saakka?Ja anna mun nauraa, lukaalit hankittu tällä työllä? Siis me ollaan tehty tätä vasta pari vuotta, ja asumme 240 neliöisessä 9 vuotta vanhassa omakotitalossa, meillä on 150 neliöinen kesämökki kahden hehtaarin tontilla ison järven rannalla, kaksi uutta autoa pihassa. Mies juuri sanoi, että haluais vaihtaa mersumme uudempaan. Toi vanha on vasta kaks vuotta meillä ollut, joten käskin vielä vähän odottamaan, onhan tuokin vielä ihan ajettava. Kyllä se varmaa teikäläisiä ottaa kauheasti päähän, että meidänkin laiset suht vauraat ihmiset jaksavat harrastaa tälläistä työtä. Arvaa miksi? Siksi että tuntui sylissä olevan vielä tilaa, kun nuo omatkin rupee olemaan jo niin isoja. Ja on erityisen ihanaa antaa rakkautta ja huolenpitoa, myös materiaa sellaiselle lapselle, jolle omat eivät ole pystyneet antamaan, jostain syystä tai toisesta.
Mutta bointtini oli, että lukaalit on hankittu perintömetsillä, koulutusta vastaavalla työllä, ahkeruudella. Ei sossujen rahoilla.
pankkilaina isoa lukaalia varten kulukorvauksiin kuuluva menoerä kuukaudessa. telttaanko ne lapsiraukat pitäisi laittaa?
tunnistaa sinut erääksi päijät-hämeessä toimintaa harjoittavaksi perhekodin pitäjäksi.
aika hyvin olen osunut oikeaan sinun suhteesi.
nappaanpa tästä tarinastasi kopion seuraavaa palaveria varten ja olkoon palaverin aiheena liikevoiton maksimointi ja lapsen etu.
No enpä olekaan perhekodinpitäjä, enkä asu päijät-hämeessä päinkään. Ihan ollaan tavallinen sijaisperhe, eikä ole aikomustakaan perustaa perhekotia. Mies kyllä harkitsee alkoholistien parantolan perustamista. Jaa minkä kopion? Siis sen että joku sijaisvanhempi on niin törkeä, että on tienannut omaisuuden jo ennen sijaisvanhemmaksi alkamista ja kehtaa vielä sit ottaa vieraita lapsia ja rahaa siitäkin. On meillä otsaa!!! Onhan se törkeää, että ekonomi voi alkaa sijaisäidiksi, todella ei mitään rajaa. Kehtaa vielä ääneen sanoa, että pihassa on uudet autot ja komia talo. Kamalaa.
joltain biolta tai kateelliselta naapuriltasi!
Kateushan on suomalaisen perisynti!
Miks ei kukaan voi olla ja elää itsekseen ilman toisten ihmisten kateutta!?
Vaikka jollain näyttäisi asiat menevän hyvin toisten silmissä, saattaa heillä olla kaikenlaista mm. sairautta, köyhyyttä, surua, tuskaa, velkaa ym. joita ei toisten silmät näe,
eikä sitä toisille näytetä, eletään päivästä toiseen, hissukseen, kertomatta asioista naapureille tai tutuille, sukulaisille, eletään päivä kerrallaan, iloiten siitäkin saadusta päivästä,
muut vain kateuden kautta panettelevat heitä luullen elämän ja rikkauden loistavan heillä!
Hei, elä ja anna toistenkin elää kuten he haluavat!
että sijaisvanhemmaksi ryhtyessään pitäisi olla tyhjätasku?
Meilläkin ajatus sijaisvanhemmuudesta kypsyi ajan mittaan kun biologisia lapsia ei alkanut kuulua. Vaihtoehtoina adoptio ja sijaisvanhemmuus joista molempien mielestä sijaisvanhemmuus vaikutti paremmalta ajatukselta.
Me asumme järven rannassa ok-talossa hehtaarin tontilla. Talo on puoliksi peritty, puoliksi asuntolainoitettu, vajaat 100.000 jäljellä. Hyvä tovi tässä ehdittiin asua ihan kahdestaankin. Miehelläni on vakituinen työpaikka, itse tein sijaisuuksia joten kotiin jääminen oli helppoa. En minä tällä sen enempää tienaa kuin noilla sijaisuuksillakaan, joten tulotaso ei ole muuttunut mihinkään. Asumme tässä varmasti loppuikämme, joten muunlaiset "lukaalit" eivät ole suunnitteilla. Mielestäni olemme aivan tavallinen suomalaisperhe (jossa nykyään asuu myös lapsia).
Pride koulutus oli ainakin minun kohdallani syvempää ja asiallisempaa kuin mikään muu saamani koulutus. Käsiteltiin asiat asiallisesti arkojakaan kohtia kiertämättä. On hyvä että koulutus tapahtuu pienissä erissä koska kukaan ei jaksa näin raskaita ja koskettavia asioita montaa tuntia kerrallaan käsitellä.
Käypä lukemassa www.vartti.fi lehteä netistä, niin näet, että turhaan huostatut lapset palautettiin KHO:n päätöksellä isälleen. Jipii!
purkamisen tee joku muu taho kuin pride- kurssilaiset tai sijarit?
Jos olisit ymmärtänyt lukemasi aloituksen, niin olisit havainnut että en odottanutkaan että sijarit tekevät mitään hallinnollisia toimenpiteitä tai aloituksia, vaan kysyin käsitelläänkö siellä lainkaan huostan purkua siten, että sijari osaa siihen suhtautua ja miten selvittää tilanne muille sijoitetuille tai esim. omille biologisille lapsille. Ilmeisesti Pridessa ei sitten käsitellä huostanpurkuja eikä luetun ymmärtämistä.
lähtee siitä vanhemmuudesta ja taidosta osata käsitellä lasta, ihan niinkuin sinäkin valmistelit lapsesi ennen kuin ne otettiin huostaan sulta, niin vai olikos sulla kunnia kutsua itseäsi biovanhemmaksi?
niin meillä Pridessä käsiteltiin tätä aihetta ja syvällisesti keskusteltiin, kaikilla silloin vielä tulevilla sijaisvanhemilla kyllä kävi selväksi nimenomaan se että päätavoite oltava että purku päästäisiin toteuttamaan (ikävä kyllä silti ei aina näin ole/tule käymään)
Keskustelupohjalta käsiteltiin juuri nyt mainitsemaasi suhtautumista ja nimen omaan miten koko perhe asiaa käsittelee, mitä eritunne tiloja voi esimerkiksi muissa lapsissa aiheuttaa jne.
Ja mitä olen kuullut niin näitä käsitellään muissakinPride valmennuksissa.
Vastaukseni perään sitten kyselit näitä netistä löytyviä tietoja sosiaalityöntekijöille joka sitten taas aivan eri asia.
Lyhyesti vielä vastaus alkuperäiseen kysymykseen.Kyllä käsitellään.
et jotain ällyyt!
Aina kyselet muka sitä, vaik olet sen käynytkin!
Älyysit jo luetun ymmärtämisen itsekkin... tahallaan täällä lällyät jatkuvasti...ei ne uudet lukijat tiedä, mutta vuosien lukijat tietää sut ja asiasikin miks lällyät täällä....
sorry vaan hkkolomenen ,,,
vaiha vaikka jo nimimerkkisi...
Se kurssihan on osittain oman itsensä ja oman historiansa tutkailua, kurssin aikana on tarkoitus miettiä sitä onko sijaisvanhemmuus ylipäätään se itselle sopivin vaihtoehto. Lisäksi pyritään luomaan mahdollisimman realistinen mielikuva siitä mitä voi olla edessä.
Varsinainen koulutus sijoitetun lapsen kanssa elämiseen tuli vasta myöhemmin. Olemme osallistuneet useammallekin luennolle esim. kiintymyssuhteista ja pienten lasten kehityshaasteista. Par'aikaa käymme psykologin vetämää 5 illan koulutusta yhdessä 3 muun perheen kanssa. Tästä koulutuksesta tunnen saaneeni eniten irti, pienellä porukalla ehditään käydä läpi paljon ja kouluttaja todella keskustelee kanssamme, kuuntelee ja neuvoo. Olemme myös kuulleet paljon muiden perheiden elämästä mikä on vähintään yhtä antoisaa kuin varsinainen luennointiosuus. Kumpa kaikille aloitteleville sijaisvanhemmille olisi tarjolla vastaavanlaista pienryhmäkoulutusta!
pitovelvollisuutta kertomalla toinen toisilleen lasten asioista.
kun en ole käynyt kurssia
haluan tietää, saavatko sijaisvanhemmat kertoa luokseen sijoitettujen lasten asioista toisille sijaisvanhemmille. (Joku kertoi jostain pienryhmästä, jossa oli kerrottu jotakin...?)
tuotakaan, kun en kurssia ole käynyt, mutta näin maalaisjärjellä ajatellen ihan yleisiä asioita mielestäni lapsista saa kertoa; MUTTA ei lasten vanhemmista, heidän sairauksistaan tms.
Käsittääkseni työnohjaus on sitä varten, että saa luottamuksellisesti purkaa pahimmat paineet.
Kyllä sijaisvanhemmatkin tarvitsevat jonkun, jolle kertoa huolistaan, vaikeuksistaan ja muista vastoinkäymisistä; tämä kun ei ole jatkuvaa ruusuilla tanssimista.
Käsiteltiin joo, sanottiin että pitkissä sijoituksissa muutama prosentti päättyy kotiutkseen. Tällä riskillä hommaa tehdään, ei tunnu suurelta mahdollisuudelta. Meidän kohdalla tuskin toteutuu, kun bio ei vuosiin ole ollut yhteydessä -huumeet vievät.
Kyllä minäkin kotiutusta alkuun _pelkäsin_, turhaa kuitenkin!
Lapsestamme maksetut palkkiot eivät ns. tunnu missään. Meillä on akateemiset ammatit ja hyvä elintaso, me emme tienaa tällä toiminnalla. Lapsi on ihana ja meille rakas. Minä vakaasti uskon hänellä olevan meillä parempi elämä kuin perheessä, jossa liikutaan huostaanoton rajoilla.
sijaisvanhemmilla oikeus kertoa lasten asioista psykologin pitämissä pienryhmäkokoontumisissa (liittynevät jotenkin prideen)?
Minusta tuo asenne on huono, että hoetaan jotakin pientä prosenttia, jonka verran huostaanottoja puretaan. asioille pitää alkaa tehdä jotain ja homehtuneita asenteita pitää muuttaa.
tämä sijoitettu lapsi jotakin perheessänne. Oletteko kenties lapsettomia? Onko parisuhteenne sellaisessa vaiheessa, että tarvitiin "hyväntekijän" kehä päiden (ehkä jo kaljuuntuvien) päälle.
Eräs mummu kertoi, kun oli eka kertaa käynyt katsomassa perhettä, jonne lapsenlapsi oli määrä sijoittaa, että lemmikkieläimeksi ilmeisesti haluavat heidän pienokaisensa. Mahdollisten tulevien sijaisvanhempien välillä ei ollut kuulemma ollut minkäänlaista yhteyttä eivätkä vanhemmat ottaneet mitään yhteyttä lapseen. ??? Miksi tällaiseen nelilapsiseen perheeseen pienokainen?
Kysymyksiin: Joo ei paikka lapsi mitään. Ei, emme ole lapsettomia, vaan alle 35-vuotiaita ja meillä on kaksi biolasta myös perheessämme. Toivoimme kolmatta lasta arkeemme ja olemme kokeneet tämän toiminnan hyvänä.
Se, että ihminen on opiskellut ja saavuttanut elämässään jotakin, ei tee hänestä mitenkään kyvytöntä muilla saroilla. Se ei tarkoita sitä, ettei puolisoilla olisi yhteyttä toisiinsa tai lapsiinsa, vaan pikemmin päin vastoin. Kyllä minä lähden siitä, että biolapsistamme kasvaa onnellisia ihmisiä tähän yhteiskuntaan ja sijoitetunkin kohdalla haluan jo muutaman sukupolven kestäneen huono-osaisuuden katkaista. Jospa hän kykenisi itse huolehtimaan aikanaan omista lapsistaan. Tässä tavoitetta minulle!
Miksi ihmeessä tällaiset hyökkäykset; en minä ole alkoholisti, en narkomaani tms. Se mitä sinä olet, ei ole minun syytäni!
tarpeen esitellä koulutustaustaani (sitä kyllä on) eikä perhesuhteitani. Hienoa, jos silkasta rakkaudesta on lapsi sijoitettu perheeseenne. Tuo "ketjun katkaiseminen" ajatus on taas sellainen, joka saa minut näkemään punaista. Aivan kuin ihmisen arvo olisi määritelty keskiluokkaisten arvojen mukaan. Arveletko sinä, että jonkun toisen jonkun toisenlainen elämä on vähemmän arvokas, kuin sinun ja sinun arvojesi mukainen elämä.
Ja onko elämässä jokin arvo, että tekee omia lapsia. Eikö voi elää elämäänsä sinkkuna?
Miksi lapsi sitten olisi sijoitettu perheeseemme kuin siksi, että lapsista pidämme ja heitä elämäämme haluamme. Minusta muut syyt ovat hieman epäilyttäviä. En minä tarkoita "ketjun katkaisemisella" mitään keskiluokkaisuuden suosimista, vaan ihan sitä ettei sijoitettu lapsemme näe hyvänä elämänsuuntana heroiinia kuten vanhempansa tai pussikaljaa kuten isovanhempansa. Ei meillä tarvitse mitenkään keskiluokkaisesti elää, voi sitä muutakin tehdä: näiden kahden mainitsemani välillä on vielä paljon vaihtoehtoja.
Minusta jokainen elämä on sinällään arvokasta, oli se millaista hyvänsä. Lapsemme alkuäidin elämä on arvokasta, mutta sinällään soveltumatonta lapsen kasvatukseen (minä tosin en huostaanotosta päättänyt). Tosin lapseni bioäidin oikeus käyttää huumeita ohitti lapsen oikeuden syntyä terveenä. Tämä harmittaa.
Ei ole arvo hankkia lapsia, se on valinta. Sinkkuna voi elää aivan täyden ja merkityksellisen elämän. Miksei voisi?
perhe sijoitetulle lapselle. Jotkut joutuvat laitoksen (nyt arvotan tiedostaen) kaltaisiin ammatillisiin sijaisperheisiin. Varmaan niissäkin on hyviä juttuja, mutta tiedän erään, jossa koko ajan lapsia tulee ja menee. Olen nähnyt siellä aika arveluttavaa lastenhoitoa (hoidotta jättämistä ja laiminlyöntiä). Eli siihen perheeseen otetaan lapsia rahan takia. Ennemmin valitsisin lapselle laitoksen, jossa on koulutettu, ammattitaitoinen henkilökunta ja mahdollisuus tavata sukulaisia, kuin piilolaitoksen, jossa pelaavat viidakon lait.
tullet ajatelleeksi, millaisen vastuun sijaisvanhemmat ottavat antaessaan kodin vieraille lapsille?
Se on tosiaan erilaista, kuin omien lasten kasvattaminen.
Tarkoitan nimenomaan vastuuta lapsen hyvinvoinnista ja sitä, että ehkä joku ihan oikeasti ottaa tämän homman tosíssaan ja haluaa lapsen kasvavan niin kuin muutkin lapset?
Tuleeko sellainen ajatus koskaan mieleenne?
Minä ainakin otan tämän tosissani ja haluan, että lapsista kasvaa reippaita tai vähemmän reippaita (kukin luonteensa mukaan), mutta elämässä pärjääviä aikuisia kuitenkin.
Siksi minua loukkaa erityisesti tuo jatkuva vähättely, parjaaminen, haukkuminen, naljailu, mollaaminen mitä sijarit saavat kuulla päivästä toiseen tällä palstalla.
Siksi en itsekään viitsi enää niin usein tänne kirjoitella, kuraa saa niskaan joka tapauksessa.
H-K3 kuuluu mitä ollaan ammatiltaan, kun lapsenne teidän huolimattomuutenne j apäihteenne tms. takia on joutunut muualle hoitoon?
Pidämme huolta heistä etc.
Pitäkää edes huolta itsestänne, turhaa perästä valittaa enää...olisitte aikanaan huoltaneet lapsenne ja perheenne, parempaa hoitoa ne nyt saa kuin luonanne aikanaan vaikka kuin lällyä kuvittelettekin!
Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää, sanoo sananlaskukin!
Itke vaan se helpottaa, kuitenkaan et mua saa....vois lapsenne laulaa jos tietäisivät sen hitin, aikoinaan, mutta sinä tiedät sen...
kirjoituksesta. Ja eettisen ammattitaidon. Kostaa jotakin omaa patologiaansa viattomille lapsille.
minun koulutuksestani ei ainakaan kukaan täällä mitään tiedä, se ei ole olennainen asia, eikä kuulu kenellekään.
Mutta en minä sentään ihan pystymetsästä tähän hommaan ole ryöminyt.
maatiaisia. Eihän se muuten mitään, mutta kun herne menee nenään pienemmästäkin. Ei ole ammatillista otetta, vaan eletään siinä omassa pönäkässä erinomaisuudessa.
tulee olla oikeus tietää, millainen koulutus sijaisvanhemmalla on - tai ei ole.
meist tietää, me tarvimme heidän taustat!
meil se oikeus on, ei teillä!
Miksi se on salattava? Ai, kun sitä ei ole?
Sinulta käärmekaktus!
Voimaa ja jaksamista valitsemallasi tiellä!
Jos lapsi on ns. omasta syystään huostaanotettu ja sijoitettu, niin käsiteltiinköhän siellä Pride kurssilla sitä pettymystä, minkä sijarit joutuvat kokemaan, kun lastensuojelun tavoitteista huolimatta sijoitus vaan jatkuu ja jatkuu eikä lapsi mahdollisesti ennen täysikäisyyttäkään kuntoudu kotiutuskuntoon.
Kuinka käsitellään Pride kurssilla sitä turhautumista, kun lastensuojelun tavoitteet, eli kotiutuminen, ei toteudukkaan, lapsi ei parannakkaan tapojaan tai oirehtimistaan, käytöstään, tai kehitystään tai kaverisuhteitaan tai mistä lie omasta syystään nyt onkaan huostaanotettu. Miten kestätte epäonnistumisen.
miten sijoitetusta läheisestään todella kiinnostuneet sukulaiset saadaan hätyytettyä pois kuvioista. Olen kuullu, että se on sädekehämäistä, että etsii puuttuvia omaisia, vie suihkuun ennen tapaamista asunnottoman sukulaisen ja antaa uudet vaatteet. Mutta mitä ihmettä tehdä niille, jotka vaan haluavat nähdä ja tietää. Tällaiset sukulaiset kyselevät, kyseenalaistavat (esim. silloin, kun 1-21 vuotiaiden lasten määrä nousee yli kymmeneen sijaisperheessä ja joukossa 4 alle kouluikäistä), antavat palautetta, arvioivat toimintaa ja joskus jopa vievät asioita julkisuuteen. Mitä sellaisille tehdään? Meitä on yritetty kaikin mahdollisin tavoin saada pois lapsen elämästä. Kun ei ole onnistuttu, on pientä lasta alettu kiristää: "Jos sun sukulaiset tulee sinne, harrastus loppuu". "Sä et sitten tervehdi sun sukulaisias koulun juhlissa": Jne. Näinkö siellä opetetaan?