D-Vitamiini

Ihmiset on kusetettuja
Kirjoittanut: Neonomide/Strangelet 10.2.2009 klo 23.26

   
   ... ja lääkefirmat ovat näistä tuloksista kauhuissaan. Näyttää vahvasti siltä että D-vitamiini on länsimaisen lääketieteen kaikkien aikojen suurin virhearvio.

D-vitamiinista puhuminen on todellinen oxymoroni, kun ottaa huomioon siitä muodostuva kalsidioli on HORMONI, ja elimistössä on kaikkialla D-vitamiinireseptoreita. Aivoissa, sisäelimissä, iholla, suolistossa, kaikkialla. Kiinalainen tutkija havaitsi asian vasta vuonna 2002.

Turvallisen päivittäisen saannin yläraja D-hormonille [sic] on isketty jo useamman kerran äärimmäisen (Vienn 1999, Hathcock 2007) laajojen ja arvostettujen arvioiden pohjalta kansainvälisesti 250 mikrogrammaan - D-vitamiinin myrkytyksistä on vain tapausselostuksia. Munuaissairaat ja sarkoidoosipotilaat lienevät ainoita poikkeuksia.

Sama suomeksi: D-vitamiinia voi/saa ottaa täysin turvallisin mielin jatkuvasti 250 mikrogrammaa. Luultavasti tuota lähentelevä saanti on ihan fiksu idea. Raskaana oleville suositellaan jo 160 mikrogrammaa äidin ja lapsen D-vitamiinin saannin turvaamiseksi.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?Db=pubmed&Cmd= ShowDetailView&TermToSearch=17209171


Tässä blogikirjoituksesssa käydään harvinaisen hyvin ja shokeeraavasti läpi, mikä nykyisessä D-vitamiinisuosituksessa on pielessä:

http://terveesti.blogs.fi/2007/10/31/d_vitamiini_merkit yksen_aliarviointi_on_~3225287/


D-vitamiini ei siis edelleenkään ole "vitamiini", vaan seco-steroidi ja tämä on tiedetty kymmenien vuosien ajan. Vasta "D-vitamiinin" reseptorien löytyminen kaikkialta kehosta viimeisen 7 vuoden aikana on tehnyt siitä todellisuudessa "hormonin". Vieläpä sellaisen hormonin joka vaikuttaa tuhansien geenien ekspressioon eli siihen, millaisia proteiineja ne tuottavat.

Näyttää siltä, että D-vitamiini ei vain osallistu immuunijärjestelmän toimintan, vaan säätelee sitä lukemattomilla tavoilla, joista ollaan vasta nyt pääsemässä hieman hajulle.

Joka tapauksessa, nyt kun käytännössä kaikki krooniset sairaudet diabeteksesta reumatauteihin ja masennukseen on todettu pohjimmiltaan tulehdussairauksiksi, katse kohdistuu D-vitamiiniin jonka "perinteinen" saanti auringonvalosta on vähentynyt viimeisten kymmenien vuosien aikana dramaattisesti. Ilmeisesti D-vitamiini vaimentaa tulehdusta dramaattisesti sen ohella, että se tuottaa kehossa bioaktiivisia peptidejä, siis proteiineja jotka tappavat viruksia, bakteereita ja sieniä hyvin tehokkaasti.

"Regardless of vitamin D's effects on innate immunity, activated vitamin D is a pluripotent pleiotropic seco-steroid with as many mechanisms of action as the 1,000 human genes it regulates [93]. Evidence continues to accumulate of vitamin D's involvement in a breathtaking array of human disease and death. [40,41]"

Näyttö siitä, että D-vitamiini (20-50 mikroa / päivässä) ehkäisee flunssatauteja ja influenssaa, on jo nyt äärimmäisen vakuuttavaa:

http://www.virologyj.com/content/5/1/29

http://www.virologyj.com/content/5/1/29/figure/F2


Tässä hengästyttävän pitkä keskusteluketju D-vitamiinista. Kannattaa laittaa turvavyö kiinni:

http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f 11/tapaus-d-vitamiini-t30602.html


Itse otan nykyisin vähintään 125 mikroa päivässä, tänään meni 205. Sairastan Crohnin tautia, autoimmuunisairautta, joka runtelee suolistoa sekoittaen elimistön omien tulehdustekijöiden määrät ja kohteet. Nykyinen D-vitamiiniannos näyttää toimivan paremmin kuin peruslääkkeeni, joka on solunsalpaaja jota käytetään mm. nivelreumassa ja elinsiirtopotilailla siirretyn elimen hylkimisen estoon. Myös kalaöljy 1300 mg päivässä oon aiemmin auttanut, mutta nyt olen käytännössä oireeton jo useampaa viikkoa putkeen.

Flunssaisten ihmisten kanssa on tultu oltua läheisissä tekemisissä jatkuvasti, mutta yhtenä iltana ollutta lievää huimausta lukuunottamatta minkäänlaisia flunssan oireita ei ole ollut. Mieliala on parantunut ja uniasiat ovat paremmassa kunnossa.

Ennen kuin tätä hehkutusta alkaa nimittämään "D-uskonnoksi", kannattaa vilkaista tällaista muistilistaa tutkimuskirjallisuudesta (lähde yllä):

Miten eri D-vitamiinin vuorokausiannokset sitten vaikuttavat:

Yksi mikrogramma vastaa 40 IU:ta eli kansanvälistä yksikköä.

* 400 IU:lla on vaikutusta multippeliskleroosin (-41 %) ja nivelreuman (-36 %) riskiin, mutta ei esimerkiksi sokeritaudin riskiin.
* 700 IU:ta vähensi merkittävästi ylähengitystieinfektioita
* 800 IU:ta laski systolista verenpainetta merkittävästi (9,3 %) lyhyessä 8 viikon seurannassa
* 800 IU:ta vähensi 2-tyypin diabeteksen riskiä kolmanneksella
* 1 000 IU:ta vähensi halvauspotilaiden kaatumista 59 % parantamalla lihasten kuntoa ja koordinaatiota
* 2 000 IU:n annos lapsena vähensi 1-tyypin diabeteksen riskiä 78 %. Lasku oli 86 % kun annokset olivat yli 2 000 IU:ta. Nämä tulokset perustuvat 33 vuoden seurantaan.
* 5 000 - 10 000 IU:ta vähensi epäselviä (idiopaattisia) selkäkipuja kaikilla tutkittavilla (100 %)
* 5 000 IU:ta esti influenssan vanhusten hoitolaitoksen yhdessä kerroksessa, jossa tämä annos oli käytössä, kun taas muissa kerroksissa, jossa ei D-vitamiinia annettu, tauti riehui
* 10 000 IU:ta on tuore ehdotus turvalliseksi vuorokausiannokseksi (safe tolerable upper intake level, Hathcock 2007)
* 10 000 - 20 000 IU:ta on paljaan ihon D-vitamiinituotto keskipäivän aikoihin puolessa tunnissa kesällä Keski-Euroopan leveyksillä vaaleaihoisella
* 50 000 IU/vrk terveille miehille talvella 2 kk ajan ei aiheuttanut sivuvaikutuksia eikä muutoksia muihin laboratorioarvoihin (Berger-Lux 1998)
* 18 000 IU:ta /vrk 5 vuoden ajan (yhdessä kalkin ja fluorin kanssa) ei aiheuttanut sivuvaikutuksia (Hasling 1987)
* 600 000 IU/vrk 4 vuorokauden ajan eli yhteensä 2 400 000 IU:ta (riisitaudin hoitoon tarkoitettu pullollinen päivässä kahden tipan sijaan 4 päivän ajan) aiheutti 2-vuotialle pojalle ummetuksen ja mahakipuja. Verikokeissa kalkkiarvot ja verenpaine nousivat. Munuais- sydän- tai neurologisia sivuvaikutuksia ei todettu (Barrueto 2005)
* 1 700 000 IU/vrk/7 kk pöytäsokerissa, joka sisälsi 21,4 mg D3-vitamiinia grammassa sokeria, aiheutti munuaisten kalkkiutumista ja väliaikaisen munuaisten vajaatoiminnan isälle ja pojalle, jotka käyttivät tätä myrkytettyä sokeria (Vieth 2002)