jääkausi

koiraan paranee, kun koko lauma jurottaa jääkaudella?

se suhde kirjoitti:

koiraan paranee, kun koko lauma jurottaa jääkaudella?

että muutkin joutuu...
Itsellä neljä koiraa,vain vanhin oli jääkaudella taannoin. Ei siinä kummempaa, kaikki "kiva" pois,tehostettu huomioimattomuus.
Kyllä toimi.

Mutta miksi ihmeessä laittaa muutkin?
Ei koko metodi sovi kaikille koirille, ja se on tarkoitettu "sattuneesta" syystä käytettäväksi.
Onko kysyjä ottanut ammatti-ihmiseltä selvää asiasta?

icepower! kirjoitti:

että muutkin joutuu...
Itsellä neljä koiraa,vain vanhin oli jääkaudella taannoin. Ei siinä kummempaa, kaikki "kiva" pois,tehostettu huomioimattomuus.
Kyllä toimi.

Mutta miksi ihmeessä laittaa muutkin?
Ei koko metodi sovi kaikille koirille, ja se on tarkoitettu "sattuneesta" syystä käytettäväksi.
Onko kysyjä ottanut ammatti-ihmiseltä selvää asiasta?

Lue lisää

Koirakouluttajalle mars koko lauman kera.

se suhde kirjoitti:

koiraan paranee, kun koko lauma jurottaa jääkaudella?

Koska sillä säilyy lauman keskinäinen suhde kunnossa ja omistajan ja ongelmakoiran suhde paranee.

......... kirjoitti:

Koska sillä säilyy lauman keskinäinen suhde kunnossa ja omistajan ja ongelmakoiran suhde paranee.

jääkaudelle, että koiran omistaja saa otteen laumasta?

koko jengi kirjoitti:

jääkaudelle, että koiran omistaja saa otteen laumasta?

Että kannattaa edes aloittaa, kannattaa kertoa koirien rodut koot iät sukupuolet ja milloin ne on hankittu ja missä järjestyksessä. Myös sen millaisissa tiloissa koiralaumaa pidetään ja mitä koiralauman pitoon kuuluu. Millaisia ihmisiä mikä järjestys.

Järki sanoo ettei tällaista voi kysyä netistä. Toisaalta pulinapalstoilta voi löytyä montakin mielestään neropattia joille tämä on arkipäivää.

jääkausi on ihan turhaa, samassa ajassa ehdit palkata koirasi hyvästä käytöksestä lukemattomia kertoja.

harjoittelijas kirjoitti:

jääkausi on ihan turhaa, samassa ajassa ehdit palkata koirasi hyvästä käytöksestä lukemattomia kertoja.

Palkitse, vaadi lempeästi. Ole oikea-aikainen.
Lue koiraa. Ei vain kirjoista, lue eläintä luonnossa, kotona vierellä kaikkialla.

Maalaisjärki. Mihin se on kadonnut. Koira stressaa enemmän ja enemmän ihmisen tyhmyydestä. Sen jenga venyy.

Ja sitten se pistetään jääkaudelle, ja vain ihmisen tyhmyyden takia. Koira venyy ihminen ei. Ihminen ei viisastu koiran suhteen, koira vanuttuu ja varttuu, sopeutuu taas ja taas kuten vuosituhannet.

Olisiko ihmisten aika istua ales lattialle ja miettiä eri metodeja koiran suhteen. Sehän on koira se joka häntää heiluttaa ja on eri yksitotinen käytöksensä suhteen mitä tulee omistajaan. Mikä tässä mättää. Koira tekee kuin tekee, ihminen muuttuu, koira venyy ihmisen rinnalla.

Ehkä paras metodi olisi istua ja leikkiä koiran kanssa. Liikkua siitä eemmäs. Unohtaa kaikki opit ja vain antaa maalaisjärjen puhua ei trendien, niin kuin luulen.

Oheen linkkejä:

etsivä löytää:


http://www.google.fi/search?client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi:official&channel=s&hl=fi&q=raili mykkänen&meta=&btnG=Google-haku

----------------------- kirjoitti:

Palkitse, vaadi lempeästi. Ole oikea-aikainen.
Lue koiraa. Ei vain kirjoista, lue eläintä luonnossa, kotona vierellä kaikkialla.

Maalaisjärki. Mihin se on kadonnut. Koira stressaa enemmän ja enemmän ihmisen tyhmyydestä. Sen jenga venyy.

Ja sitten se pistetään jääkaudelle, ja vain ihmisen tyhmyyden takia. Koira venyy ihminen ei. Ihminen ei viisastu koiran suhteen, koira vanuttuu ja varttuu, sopeutuu taas ja taas kuten vuosituhannet.

Olisiko ihmisten aika istua ales lattialle ja miettiä eri metodeja koiran suhteen. Sehän on koira se joka häntää heiluttaa ja on eri yksitotinen käytöksensä suhteen mitä tulee omistajaan. Mikä tässä mättää. Koira tekee kuin tekee, ihminen muuttuu, koira venyy ihmisen rinnalla.

Ehkä paras metodi olisi istua ja leikkiä koiran kanssa. Liikkua siitä eemmäs. Unohtaa kaikki opit ja vain antaa maalaisjärjen puhua ei trendien, niin kuin luulen.

Oheen linkkejä:

etsivä löytää:


http://www.google.fi/search?client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi:official&channel=s&hl=fi&q=raili mykkänen&meta=&btnG=Google-haku

Lue lisää

ja kopioituna Raili Mykkäsen sivuilta.

"Jokainen koira on erilainen, jollet kykene varioimaan, olet hukassa."

"Koirakko on yhtä hyvä kuin sen jäsenten välinen suhde, suhde muodostuu arjesta, tavasta pitää koiraa".

On kekseliästä niputtaa ongelmakoirat samaan nippuun, kouluttaa ja "tervehdyttää" ne jääkaudella.


Jääkausi koiralle on sadismia ja sadismi on voimantunnetta ilman empatiaa. Oikeassa koirankoulutuksessa empatia ja käsittely on tärkeimpiä asioita koulutuksen etenemiseen ja taidon karttumiseen.

Mykkäsen kahdessa lauseessa on kaikki lyhykäisyydessään. Lauseet ei ole metodeita, ne vaan on totuuksia.

mutta olit kuka hyvänsä niin meiltä löytyy, montako tarviit? pannaanko pakettiin vai syöttekö heti? käyttöohjeet netissä ja takuuta niin kauan kun myyjän takavalot näkyy...

keskinäisissä kanssakäymisissä avaa väylät. Mitä kauemmin jaksat pitää mykkäkoulua sen paremmin toimii ihmis-suhde, eikö vaan? Kokeile kotonasi asuinkumppaniisi viikon mykkäkoulua, seuraa kumppanin reaktioita sen viikon ajan. Voi olla, että suhde voi kärsiä ja kumppani on luikkinut tiehensä.

ensimmäisestä todella hyödyllisestä vastauksesta. Ymmärrän toki, että neuvominen tällaisella palstalla saattaa arveluttaa kun liikkeellä on kaikenlaista eläjää. Uskon kuitenkin osaavani seuloa joukosta ne neuvot, jotka sopivat meidän tilanteeseemme joten olisi kiva kun neuvoisitte rohkeasti. Tämä on avoin keskustelupalsta ja sen takia esitän kysymykseni mieluiten täällä. Toki löytyy paljon "parempiakin" foorumeita, mutta en ole innostunut rekisteröitymään niille. Jos saan täältä kaipaamaani neuvoa, niin olen kiitollinen... jos ei niin ei sitten.

Yksityiskohtaisesti en ala tilannettamme käymään täällä läpi, mutta vähän voin kertoa. Se kun tuntuu olevan monille niin tärkeää. Meillä on neljä koiraa ja ongelmia on todellakin vain tämän yhden kanssa. Minä tunnen kyllä omat koirani, enkä ole lähdössä soitellen sotaan. Koirat ovat kaikki samaa rotua (keskikokoinen, paimentava ja luonteeltaan suht pehmeä) ja samalla tavalla kasvatettuja, mutta jostakin syystä tämä yksi on minulle ongelmallisin. Koira, jolle jääkautta suunnittelen on kolmas koiramme, kohta nelivuotias uros (leikkaamaton, kuten kaikki koiramme). Pomo tämä koira ei perheessämme ole, ei edes koiralaumassa. Suurin ongelma on vieraille rähjääminen ja totellemattomuus. Rähjäämisen saa yleensä estettyä tai lopetettua jos sen tekee heti alkuunsa, mutta muutoin levy jää päälle ja koira jatkaa haukkumista ja "poksahtelua" vielä kauan kohteen poistumisen jälkeen. Koira myös tottelee hyvin olessaan ihmisen välittömässä läheisyydessä, kauempana homma ei toimi. Koiraan on välillä myös todella vaikea saada kontaktia joten jatkuva "komennon alla pitäminen" on mahdotonta, eikä sitäpaitsi millään tavalla järkevääkään.

Koiran kanssa on käyty myös "ongelmaeksperttien" luona (meillä on myös käyty katsomassa tilannetta), mutta heistä ei ole ollut apua ongelmiimme. Täällä meilläpäin ei ole jääkautta käyttäviä kouluttajia ja ajomatka lähimmän luokse on aivan mahdoton. Pelkkä positiivinen ehdollistaminen taas ei yksinkertaisesti riitä, kun kontaktia ei ole, eikä koiralle löydy riittävää motivaattoria. Rotu (ja myös kyseinen yksilö) on kyllä yhteistyökykyinen ja -haluinen (tämä ilmenee hyvin tietyissä tilanteissa), mutta täytyy löytää keino saada tuo yhteistyökyky ja -halu siirrettyä myös muihin tilanteisiin. Tähän tarkoitukseen olen jääkautta kaavaillut. Itselläni on jääkaudesta ajatus, että vihellän pelin nyt hetkeksi kertakaikkiaan poikki ja sitten aloitamme tämän koiran kanssa aivan alusta.

Tarvitsisin vähän vielä tarkennusta tuohon ulkoilutus ja leikkijuttuun. Koska jääkausilaista käytetään vain niillä välttämättömillä lenkeillä, eikä sen kanssa leikitä ja peuhata, niin on varmaankin syytä jättää se kokonaan pois noista leikkitilanteista. Eli jättää koira esim. sisälle kun muut riehuvat ulkona tai leikin tai koulutan muita... vai? Lelut ja muut meillä ovat muutenkin minun takanani, eli niillä leikitään vain antaessani luvan siihen. Entä kuinka toimin niissä tilanteissa, jos sisällä yritetään meuhkata? Mikä olisi paras keino lopettaa touhu joutumatta huomioimaan jääkausilaista?

ap. kirjoitti:

ensimmäisestä todella hyödyllisestä vastauksesta. Ymmärrän toki, että neuvominen tällaisella palstalla saattaa arveluttaa kun liikkeellä on kaikenlaista eläjää. Uskon kuitenkin osaavani seuloa joukosta ne neuvot, jotka sopivat meidän tilanteeseemme joten olisi kiva kun neuvoisitte rohkeasti. Tämä on avoin keskustelupalsta ja sen takia esitän kysymykseni mieluiten täällä. Toki löytyy paljon "parempiakin" foorumeita, mutta en ole innostunut rekisteröitymään niille. Jos saan täältä kaipaamaani neuvoa, niin olen kiitollinen... jos ei niin ei sitten.

Yksityiskohtaisesti en ala tilannettamme käymään täällä läpi, mutta vähän voin kertoa. Se kun tuntuu olevan monille niin tärkeää. Meillä on neljä koiraa ja ongelmia on todellakin vain tämän yhden kanssa. Minä tunnen kyllä omat koirani, enkä ole lähdössä soitellen sotaan. Koirat ovat kaikki samaa rotua (keskikokoinen, paimentava ja luonteeltaan suht pehmeä) ja samalla tavalla kasvatettuja, mutta jostakin syystä tämä yksi on minulle ongelmallisin. Koira, jolle jääkautta suunnittelen on kolmas koiramme, kohta nelivuotias uros (leikkaamaton, kuten kaikki koiramme). Pomo tämä koira ei perheessämme ole, ei edes koiralaumassa. Suurin ongelma on vieraille rähjääminen ja totellemattomuus. Rähjäämisen saa yleensä estettyä tai lopetettua jos sen tekee heti alkuunsa, mutta muutoin levy jää päälle ja koira jatkaa haukkumista ja "poksahtelua" vielä kauan kohteen poistumisen jälkeen. Koira myös tottelee hyvin olessaan ihmisen välittömässä läheisyydessä, kauempana homma ei toimi. Koiraan on välillä myös todella vaikea saada kontaktia joten jatkuva "komennon alla pitäminen" on mahdotonta, eikä sitäpaitsi millään tavalla järkevääkään.

Koiran kanssa on käyty myös "ongelmaeksperttien" luona (meillä on myös käyty katsomassa tilannetta), mutta heistä ei ole ollut apua ongelmiimme. Täällä meilläpäin ei ole jääkautta käyttäviä kouluttajia ja ajomatka lähimmän luokse on aivan mahdoton. Pelkkä positiivinen ehdollistaminen taas ei yksinkertaisesti riitä, kun kontaktia ei ole, eikä koiralle löydy riittävää motivaattoria. Rotu (ja myös kyseinen yksilö) on kyllä yhteistyökykyinen ja -haluinen (tämä ilmenee hyvin tietyissä tilanteissa), mutta täytyy löytää keino saada tuo yhteistyökyky ja -halu siirrettyä myös muihin tilanteisiin. Tähän tarkoitukseen olen jääkautta kaavaillut. Itselläni on jääkaudesta ajatus, että vihellän pelin nyt hetkeksi kertakaikkiaan poikki ja sitten aloitamme tämän koiran kanssa aivan alusta.

Tarvitsisin vähän vielä tarkennusta tuohon ulkoilutus ja leikkijuttuun. Koska jääkausilaista käytetään vain niillä välttämättömillä lenkeillä, eikä sen kanssa leikitä ja peuhata, niin on varmaankin syytä jättää se kokonaan pois noista leikkitilanteista. Eli jättää koira esim. sisälle kun muut riehuvat ulkona tai leikin tai koulutan muita... vai? Lelut ja muut meillä ovat muutenkin minun takanani, eli niillä leikitään vain antaessani luvan siihen. Entä kuinka toimin niissä tilanteissa, jos sisällä yritetään meuhkata? Mikä olisi paras keino lopettaa touhu joutumatta huomioimaan jääkausilaista?

Lue lisää

Et saa huomioida toisia koiria ainoastaan silloin kun jääkaudella oleva koira on läsnä. Suosittelenkin sitä että käyt lenkillä yksistään tämän jääkaudella olevan koiran kanssa. Tällä välin joku voi leikittää toisia koiria sisällä ja toisinpäin. Kun lenkität toisia koiria, voit peuhata niiden kanssa ulkona niin paljon kuin lystää.
Koska toisia koiria ei myöskään huomioida kun jääkausilainen on paikalla, voi tapahtua ihmeitä heidänkin kanssaan. Väylät heihinkin palautuvat paremmaksi.

Jääkauden jälkeen on hyvä löytää se tasapaino koiran kanssa. Kuinka paljon saa lässyttää ilman että väylät menevät taas umpeen :) Tähän auttaa paljon perushuomioimattomuus. Eli tehdään kaikki asiat ainoastaan omasta aloitteesta. Poikkeuksia voi tosiaankin sallia jos koira tulee nöyränä luokse. Ja mitään ei jätetä kesken. Eli jos käsket luokse niin se tulee luokse eikä homma jää puoliväliin. Jos luoksetulo ei ole hanskassa ennen jääkautta niin jääkausi luultavasti vain pahentaa asiaa eikä koira tosiaan sen jälkeen tule luokse. Luoksetulo hanskaan ennen jääkautta.

Oletko kokeillut murahdusta? Jos koirat peuhaavat liikaa sisällä tai jääkaudella oleva koira pyrkii ihollesi, et saa sanoa sille sanaakaan... kokeile siis murahdusta. Murahda koira pois ja murahda jos koirien peuhaaminen menee vakavaksi.

Ja sitten tuohon räyhäämiseen vielä. Lopeta homma ennen kuin se alkaakaan. Tarkkaile koiraasi. Koira näyttää merkkejä milloin räyhääminen alkaa. Häntä nousee, tuijotus, olemus jäykistyy ja koira tekee itseään "isommaksi" ja ryhti nousee... Räyhääminen pitää lopettaa ennen kuin se alkaa. Muuten kiellosta ei ole mitään hyötyä jos räyhääminen kerkee jo alkaa.

Muistutan vielä, että en itse ole todellakaan koirakouluttaja. Itse kasvatan koirani PEVI-metodilla ja puhtaalla maalaisjärjellä. PEVI-kouluttajia löytyy ympäri Suomea, joten kannattaa tsekkailla www.koiraneuvola.fi sivuilta niitä...

ne ihmistenkin kirjoitti:

keskinäisissä kanssakäymisissä avaa väylät. Mitä kauemmin jaksat pitää mykkäkoulua sen paremmin toimii ihmis-suhde, eikö vaan? Kokeile kotonasi asuinkumppaniisi viikon mykkäkoulua, seuraa kumppanin reaktioita sen viikon ajan. Voi olla, että suhde voi kärsiä ja kumppani on luikkinut tiehensä.

Lue lisää

Meidän äiti piti meille mykkäkoulua kun oltiin vanhempia (teinejä)... toimivat kyllä pirun hyvin!

tuutupappa kirjoitti:

Meidän äiti piti meille mykkäkoulua kun oltiin vanhempia (teinejä)... toimivat kyllä pirun hyvin!

ja vielä sitä että jääkauttahan ei kannata/saa/pidä pitää, jos välit koiraan eivät muuten ole kunnossa.
Äiti ja tytär/poika välinen suhdekin on niin tiivis että lapset tuskin mykkäkoulusta ottaa hatkat. Sama koiran kanssa. Jos suhde koiran kanssa on kunnossa niin koira ei hatkoja ota. Oppii kuuntelemaan ja kunnioittamaan.

tuutupappa kirjoitti:

Et saa huomioida toisia koiria ainoastaan silloin kun jääkaudella oleva koira on läsnä. Suosittelenkin sitä että käyt lenkillä yksistään tämän jääkaudella olevan koiran kanssa. Tällä välin joku voi leikittää toisia koiria sisällä ja toisinpäin. Kun lenkität toisia koiria, voit peuhata niiden kanssa ulkona niin paljon kuin lystää.
Koska toisia koiria ei myöskään huomioida kun jääkausilainen on paikalla, voi tapahtua ihmeitä heidänkin kanssaan. Väylät heihinkin palautuvat paremmaksi.

Jääkauden jälkeen on hyvä löytää se tasapaino koiran kanssa. Kuinka paljon saa lässyttää ilman että väylät menevät taas umpeen :) Tähän auttaa paljon perushuomioimattomuus. Eli tehdään kaikki asiat ainoastaan omasta aloitteesta. Poikkeuksia voi tosiaankin sallia jos koira tulee nöyränä luokse. Ja mitään ei jätetä kesken. Eli jos käsket luokse niin se tulee luokse eikä homma jää puoliväliin. Jos luoksetulo ei ole hanskassa ennen jääkautta niin jääkausi luultavasti vain pahentaa asiaa eikä koira tosiaan sen jälkeen tule luokse. Luoksetulo hanskaan ennen jääkautta.

Oletko kokeillut murahdusta? Jos koirat peuhaavat liikaa sisällä tai jääkaudella oleva koira pyrkii ihollesi, et saa sanoa sille sanaakaan... kokeile siis murahdusta. Murahda koira pois ja murahda jos koirien peuhaaminen menee vakavaksi.

Ja sitten tuohon räyhäämiseen vielä. Lopeta homma ennen kuin se alkaakaan. Tarkkaile koiraasi. Koira näyttää merkkejä milloin räyhääminen alkaa. Häntä nousee, tuijotus, olemus jäykistyy ja koira tekee itseään "isommaksi" ja ryhti nousee... Räyhääminen pitää lopettaa ennen kuin se alkaa. Muuten kiellosta ei ole mitään hyötyä jos räyhääminen kerkee jo alkaa.

Muistutan vielä, että en itse ole todellakaan koirakouluttaja. Itse kasvatan koirani PEVI-metodilla ja puhtaalla maalaisjärjellä. PEVI-kouluttajia löytyy ympäri Suomea, joten kannattaa tsekkailla www.koiraneuvola.fi sivuilta niitä...

Lue lisää

pyrkii johtelemaan, ja missähän se maalaisjärki sinulla on?

Niin eläimille ei tietenkään saa lässyttää eikä paapoa, menevät vielä pilalle lässytyksestä.

Sopii vakavasti tunnehäiriöisille ihmisille jääkausien harjoittelu. Heille eläin on lelu jota voi aina välillä alistaa ja unohdella näinhän on gurullekkin tehty ja nyt se on oppi koiramaailmassa nimellä jääkausi.

Lukekaa sitä koirankorjauskirjaa joskus molemmilla silmillä sekä rivien välit tarkasti.

koirathan vaan kirjoitti:

pyrkii johtelemaan, ja missähän se maalaisjärki sinulla on?

Niin eläimille ei tietenkään saa lässyttää eikä paapoa, menevät vielä pilalle lässytyksestä.

Sopii vakavasti tunnehäiriöisille ihmisille jääkausien harjoittelu. Heille eläin on lelu jota voi aina välillä alistaa ja unohdella näinhän on gurullekkin tehty ja nyt se on oppi koiramaailmassa nimellä jääkausi.

Lukekaa sitä koirankorjauskirjaa joskus molemmilla silmillä sekä rivien välit tarkasti.

Lue lisää

Pitääkö tulla jänkkäämään jotain tunnehäiriöisistä ihmisistä. Jos itse olet tyystin vastaan näitä jääkausi juttuja niin ei kannata avata koko ketjua.
Aloittaja varsin asialliseen sävyyn kyselee mielipiteitä ja sitten sun on pakko tulla arvostelemaan ihmisten tapoja. Samaa teit edellisessäkin jääkausiketjussa.
Jos sä oisit ihan tyytyväinen omiin ratkaisuihisi koiriesi kanssa, ei tarvis ees avata tämmösiä ketjuja. Etkä sä tolla tyylillä saa ketään muuttamaan mielipiteitään. Eihän sulla ole edes perusteluita miksei jääkausi voisi toimia joissain tapauksissa.

Juu kyllä, olen jääkautta käyttänyt ja hyväksi havainnut. Tunnehäiriötä mulla ei ole diagnosoitu eikä myöskään koiralla. Itseasiassa et ehkä ole tavannut yhtään koiraa jolla on jääkautta käytetty?! Kannattaisikohan. ennenkuin alat arvostelemaan. Itse tiedän kourallisen koiria joihin käytetty ja todellakin ovat kaikki elämäniloisia, omistajaansa kiintyneitä, tottelevaisia ja rohkeita koiria. Yhtään jääkaudesta piloille mennyttä koiraa en ole tavannut, en edes kuullut. Näytä mulle yksi sellainen niin näytän sulle heti yhden onnistuneen jääkausilaisen.

yksinkertaisuus kirjoitti:

Pitääkö tulla jänkkäämään jotain tunnehäiriöisistä ihmisistä. Jos itse olet tyystin vastaan näitä jääkausi juttuja niin ei kannata avata koko ketjua.
Aloittaja varsin asialliseen sävyyn kyselee mielipiteitä ja sitten sun on pakko tulla arvostelemaan ihmisten tapoja. Samaa teit edellisessäkin jääkausiketjussa.
Jos sä oisit ihan tyytyväinen omiin ratkaisuihisi koiriesi kanssa, ei tarvis ees avata tämmösiä ketjuja. Etkä sä tolla tyylillä saa ketään muuttamaan mielipiteitään. Eihän sulla ole edes perusteluita miksei jääkausi voisi toimia joissain tapauksissa.

Juu kyllä, olen jääkautta käyttänyt ja hyväksi havainnut. Tunnehäiriötä mulla ei ole diagnosoitu eikä myöskään koiralla. Itseasiassa et ehkä ole tavannut yhtään koiraa jolla on jääkautta käytetty?! Kannattaisikohan. ennenkuin alat arvostelemaan. Itse tiedän kourallisen koiria joihin käytetty ja todellakin ovat kaikki elämäniloisia, omistajaansa kiintyneitä, tottelevaisia ja rohkeita koiria. Yhtään jääkaudesta piloille mennyttä koiraa en ole tavannut, en edes kuullut. Näytä mulle yksi sellainen niin näytän sulle heti yhden onnistuneen jääkausilaisen.

Lue lisää

et varmasti tiedä minkälaiseksi toisten koirat muuttuu jääkauden jälkeen.
Palsta on vapaa ja mielipiteitä voi sanoa, niin sinäkin sanoit ja niin sanon minäkin.

yleistää kun kirjoitti:

et varmasti tiedä minkälaiseksi toisten koirat muuttuu jääkauden jälkeen.
Palsta on vapaa ja mielipiteitä voi sanoa, niin sinäkin sanoit ja niin sanon minäkin.

Luepas Koirankorjaus kirja. Se jääkausi on tosi paljon paremmin siinä selvitetty kuin jossain täällä vastarannankiiskien keskustelupalstalla. Siinä jääkauden keksijä kertoo itse.

koirathan vaan kirjoitti:

pyrkii johtelemaan, ja missähän se maalaisjärki sinulla on?

Niin eläimille ei tietenkään saa lässyttää eikä paapoa, menevät vielä pilalle lässytyksestä.

Sopii vakavasti tunnehäiriöisille ihmisille jääkausien harjoittelu. Heille eläin on lelu jota voi aina välillä alistaa ja unohdella näinhän on gurullekkin tehty ja nyt se on oppi koiramaailmassa nimellä jääkausi.

Lukekaa sitä koirankorjauskirjaa joskus molemmilla silmillä sekä rivien välit tarkasti.

Lue lisää

Hah, kuka sanoi, että koiria ei saa lässyttää? Miksi ei saisi?
Tasapaino pitää löytää. Ethän lastakaan lässyttele pilalle? Ovatko sinun lapsesi niitä, jotka kaupassa heittäytyvät maahan kun eivät saa tikkaria?

tuutupappa kirjoitti:

Hah, kuka sanoi, että koiria ei saa lässyttää? Miksi ei saisi?
Tasapaino pitää löytää. Ethän lastakaan lässyttele pilalle? Ovatko sinun lapsesi niitä, jotka kaupassa heittäytyvät maahan kun eivät saa tikkaria?

Lue lisää

Lässytys ja paapominen ovat vauvan kanss aluonnollisia keinoja kommunikoida. Kaikissa kulttuureissa lässyttämistä esiintyy jossain muodossa ja aivan luonnsotaan.

Sen tarkoitus on saada lapsi kiinnostumaan puheentuottamisesta. Pelkkä monotminen örinä ei ole kenestäkään kiinnsotavaa.

Koirien täysin kanssa sama. Ihminen on lässyttäessään kiinnostavampi, vuorovaikutus mielekkäämpää, silloin kun sanojen sisältöä ei ymmärretä. Äänenpainot pääosassa ei sanat.

tuutupappa kirjoitti:

Hah, kuka sanoi, että koiria ei saa lässyttää? Miksi ei saisi?
Tasapaino pitää löytää. Ethän lastakaan lässyttele pilalle? Ovatko sinun lapsesi niitä, jotka kaupassa heittäytyvät maahan kun eivät saa tikkaria?

Lue lisää

gurusi on sanonut eräässä haastattelussa, ettei koiralle saa lässyttää.

kun se sinun kirjoitti:

gurusi on sanonut eräässä haastattelussa, ettei koiralle saa lässyttää.

On totta, että itse PEVI-kouluttajalla olen käynyt ja lässyttämistä ei ole ikinä kielletty. Kuten ei myöskään namipalojen antamista, leikkimistä, rapsuttelua, köllöttelyä tai minkään muunkaan hellyyden osoittamista.

Jokainen etsii koiriensa kuten lapsiensakin kanssa RAJAT siihen. Jos lasta ei hemmotella pilalle, niin miksi koira sitten täytyisi?
Lapsi, joka ei ole hemmoteltu, ymmärtää, että jos äiti sanoo tänään, että karkkia ei saada, mutta joku toinen kerta sitten.
Mutta koira, joka ei ole hemmoteltu, ymmärtää niin, että jos tänään ei pääse sänkyyn, ei saa mennä huomennakaan.
Hemmoteltu lapsi ja koira KOKEILEE enemmän, ja niin sanotusti rankaisee vanhempaa, jos ei mene jutut niin kuin itse haluaa.
Hemmoteltu lapsi heittäytyy maahan ja kitisee, kun ei sillä kerralla saa tikkaria.
Hemmoteltu koira yrittää huomenna päästä sänkyyn. Jos ei pääse huomennakaan, niin sit mennään vääntää paskat keittiöön. (Olen itse tämän todistanut)
Pahinta, mitä tossa vaiheessa voi tehdä, on ostaa lapselle tikkari ja antaa koiran sillä kerralla olla sängyssä. Tässä vaiheessa lapsi ajattelee, että JES mä hallitsen kun vähän huudan. Koira ajattelee, että JES, mä hallitsen, kun toi on kyllä niiiin mamis. Sitten alkaa se remmirähjäntä, jossa koira puolustaa isäntäänsä/emäntäänsä, koska kuvittelee, että ne eivät sitä itse osaa tehdä.

On siis jokaisella koiralla yksilölliset hemmottelu-/lässyttelyrajat. Missään ei kuitenkaan ole siitä, etteikö niin saisi tehdä. Koira kasvatetaan tyylillä rajat rakkaus. Aivan kuten lapsetkin. Ja niistä rajoista pidetään kiinni, ettei tulisi remmirähjäystä, paskoja keittiöön (tai jopa SÄNKYYN) tai hihnassa vetämistä.

... kirjoitti:

Lässytys ja paapominen ovat vauvan kanss aluonnollisia keinoja kommunikoida. Kaikissa kulttuureissa lässyttämistä esiintyy jossain muodossa ja aivan luonnsotaan.

Sen tarkoitus on saada lapsi kiinnostumaan puheentuottamisesta. Pelkkä monotminen örinä ei ole kenestäkään kiinnsotavaa.

Koirien täysin kanssa sama. Ihminen on lässyttäessään kiinnostavampi, vuorovaikutus mielekkäämpää, silloin kun sanojen sisältöä ei ymmärretä. Äänenpainot pääosassa ei sanat.

Lue lisää

... sanon sitä, että lässyttämisessä, paapomisessa ja lellimisessä, menee rajat niin lapsella kuin koirallakin.

tuutupappa kirjoitti:

On totta, että itse PEVI-kouluttajalla olen käynyt ja lässyttämistä ei ole ikinä kielletty. Kuten ei myöskään namipalojen antamista, leikkimistä, rapsuttelua, köllöttelyä tai minkään muunkaan hellyyden osoittamista.

Jokainen etsii koiriensa kuten lapsiensakin kanssa RAJAT siihen. Jos lasta ei hemmotella pilalle, niin miksi koira sitten täytyisi?
Lapsi, joka ei ole hemmoteltu, ymmärtää, että jos äiti sanoo tänään, että karkkia ei saada, mutta joku toinen kerta sitten.
Mutta koira, joka ei ole hemmoteltu, ymmärtää niin, että jos tänään ei pääse sänkyyn, ei saa mennä huomennakaan.
Hemmoteltu lapsi ja koira KOKEILEE enemmän, ja niin sanotusti rankaisee vanhempaa, jos ei mene jutut niin kuin itse haluaa.
Hemmoteltu lapsi heittäytyy maahan ja kitisee, kun ei sillä kerralla saa tikkaria.
Hemmoteltu koira yrittää huomenna päästä sänkyyn. Jos ei pääse huomennakaan, niin sit mennään vääntää paskat keittiöön. (Olen itse tämän todistanut)
Pahinta, mitä tossa vaiheessa voi tehdä, on ostaa lapselle tikkari ja antaa koiran sillä kerralla olla sängyssä. Tässä vaiheessa lapsi ajattelee, että JES mä hallitsen kun vähän huudan. Koira ajattelee, että JES, mä hallitsen, kun toi on kyllä niiiin mamis. Sitten alkaa se remmirähjäntä, jossa koira puolustaa isäntäänsä/emäntäänsä, koska kuvittelee, että ne eivät sitä itse osaa tehdä.

On siis jokaisella koiralla yksilölliset hemmottelu-/lässyttelyrajat. Missään ei kuitenkaan ole siitä, etteikö niin saisi tehdä. Koira kasvatetaan tyylillä rajat rakkaus. Aivan kuten lapsetkin. Ja niistä rajoista pidetään kiinni, ettei tulisi remmirähjäystä, paskoja keittiöön (tai jopa SÄNKYYN) tai hihnassa vetämistä.

Lue lisää

...on tuon dominointi kasvatuksen pahin moka.

Ok, lapsi oppii hallitsemaan ympärsitöään haastavalla käyttäymisellä, jos se on opittu käyttyäytmismalliksi.

Mutta törmäämme koiran ja ihmisen eroon. Koira ei opi. Koira ei tee moraalisia arvotuksia kuten ihminen, vain ihmisellä on kyky moraaliin. Koira on vain eläin, se ei koe mitään tarvetta nostaa ketään ylemmäksi tai arvokkaammaksi. On vain jotkut käytännön jutut jotka pitää toimia, se riittää koiralle, muuten se elää normaalia tasa-arvoista elämää.

Ja sitten kun luetetaan siihen,e ttä koirakin moraaliseesti arvottaa asioita, harrastetaan kuten esimerkissä sanoit asioita jotka eivät liity koiran mielestä lainkaan toisiinsa, eli aletaan olettaa, että jos minä määrään kotona, että koira ei tule sänkyyn, koiran pitää siitä syystä uskoa vahvemmin käskyjäni jossain muussa tilanteessa, sillä koira tietää, että minä olen ylempi arvoinen. Sitten sitä paskaa keittiön lattialla pidetään koiran protestina, ei koiran pelosta ja turvattomuudesta johtuvana pelkokakkana... Koiran matka keittiöön makuuhuoneesta luimistellen, silmäkulmiensa alta katsellen tulkitaan uhmakkuudeksi kun kyse on epävarmuudesta ja turvattomuudesta. Jos se paska tulee sinne sänkyyn on se sentään parempi tilanne, jos ihminen on itsekin makuuhuoneessa, koira ei sentään pelkää ulostaa paniikkitarpeitaan samaan tilaan ihmisensä kanssa.

Eli jos koulutus ei olisi valtataistelua, niin silloin mieleen saatasisi tulla opettaa koiraa toimimaan niinkuin kuuluu. Silloin koiran itseluottamusta vahvistetaan, sen kykyä tehdä omia ratkaisuja vahvistetaan. Tottakai tulee ongelmia, koira hyppii nenille jossain vaiheessa, kunnes huomaa, ettei se ole palkitsevaa. Koira kokeilee luonnollisestikin. Mutta jos meinaa koirastaan tehdä toimintakykyisen ja vaikka kisoissakin pärjäävän, koiran toimintakyky pitää pitää yllä. Ja se tehdään vain kasvattamalla koiran itseluottamusta, ei nujertamalla koiraa keinolla jota se ei itse ymmärrä (alistamalla lattiamaton alapuolelle arvojärjestyksessä).

Dominanssi toimii jossain tilanteissa aivan kaikilla eliöillä, mutta silloinkaan ei kyse ole että eläin on mielessään arvottanut jonkun korkeammaksi, vain ainoastaan hengissä selviämisestä. Kriiseistä vain vahvat selviävät. Mutta haluaako joku oikeasti pitää koiransa jatkuvassa kriisitilassa? Mielekkäämpää käyttää koiran opettamiseen on ihan vain opettamista, eikä luottamista siihen, että koira on jatkuvassa stressissä...

... kirjoitti:

...on tuon dominointi kasvatuksen pahin moka.

Ok, lapsi oppii hallitsemaan ympärsitöään haastavalla käyttäymisellä, jos se on opittu käyttyäytmismalliksi.

Mutta törmäämme koiran ja ihmisen eroon. Koira ei opi. Koira ei tee moraalisia arvotuksia kuten ihminen, vain ihmisellä on kyky moraaliin. Koira on vain eläin, se ei koe mitään tarvetta nostaa ketään ylemmäksi tai arvokkaammaksi. On vain jotkut käytännön jutut jotka pitää toimia, se riittää koiralle, muuten se elää normaalia tasa-arvoista elämää.

Ja sitten kun luetetaan siihen,e ttä koirakin moraaliseesti arvottaa asioita, harrastetaan kuten esimerkissä sanoit asioita jotka eivät liity koiran mielestä lainkaan toisiinsa, eli aletaan olettaa, että jos minä määrään kotona, että koira ei tule sänkyyn, koiran pitää siitä syystä uskoa vahvemmin käskyjäni jossain muussa tilanteessa, sillä koira tietää, että minä olen ylempi arvoinen. Sitten sitä paskaa keittiön lattialla pidetään koiran protestina, ei koiran pelosta ja turvattomuudesta johtuvana pelkokakkana... Koiran matka keittiöön makuuhuoneesta luimistellen, silmäkulmiensa alta katsellen tulkitaan uhmakkuudeksi kun kyse on epävarmuudesta ja turvattomuudesta. Jos se paska tulee sinne sänkyyn on se sentään parempi tilanne, jos ihminen on itsekin makuuhuoneessa, koira ei sentään pelkää ulostaa paniikkitarpeitaan samaan tilaan ihmisensä kanssa.

Eli jos koulutus ei olisi valtataistelua, niin silloin mieleen saatasisi tulla opettaa koiraa toimimaan niinkuin kuuluu. Silloin koiran itseluottamusta vahvistetaan, sen kykyä tehdä omia ratkaisuja vahvistetaan. Tottakai tulee ongelmia, koira hyppii nenille jossain vaiheessa, kunnes huomaa, ettei se ole palkitsevaa. Koira kokeilee luonnollisestikin. Mutta jos meinaa koirastaan tehdä toimintakykyisen ja vaikka kisoissakin pärjäävän, koiran toimintakyky pitää pitää yllä. Ja se tehdään vain kasvattamalla koiran itseluottamusta, ei nujertamalla koiraa keinolla jota se ei itse ymmärrä (alistamalla lattiamaton alapuolelle arvojärjestyksessä).

Dominanssi toimii jossain tilanteissa aivan kaikilla eliöillä, mutta silloinkaan ei kyse ole että eläin on mielessään arvottanut jonkun korkeammaksi, vain ainoastaan hengissä selviämisestä. Kriiseistä vain vahvat selviävät. Mutta haluaako joku oikeasti pitää koiransa jatkuvassa kriisitilassa? Mielekkäämpää käyttää koiran opettamiseen on ihan vain opettamista, eikä luottamista siihen, että koira on jatkuvassa stressissä...

Lue lisää

Koira ei opi? Paska ei ole protestointia? Koirani on kriisitilassa? Ensinnäkin luettelen nyt ongelmat, mitä meillä oli ennen PEVI kasvatusta ja PEVI kasvatuksen jälkeen. Kerro sitten, onko koirani kenties stressaantunut, pahoinvoiva, alistettu tai kärsivä.

Ensimmäinen koiramme tuli meille tammikuussa v 2008. Lellimme sitä ihan mielinmäärin ja kestimme sen idioottimaisuutta pitkälle 7kk ikään koska "se nyt on pentu, antaa sen nyt tehä noin, kyllä se tajuaa myöhemmin." Ei tajunnut. Aikaa kului. Ongelmat kasvoivat ja selittelimme sitä itsellemme sillä, että kun se on pentu...kun se on nuorikoira. Haimme apua ongelmiin erilaisilta kouluttajilta, eivätkä heidän ratkaisunsa auttaneet vaan pahensivat tilannetta. Ongelmamme:
- koira haukkui JOKAISELLE vastaan tulevalle ja rähisi
- veti remmissä
- repi upouusia tapetteja seinästä
- rikkoi 10 paria kenkiä
- puri keittiön tuolien jalat niin ettei tuoleissa pystynyt enää istumaan
- haukkui autossa jopa 6h
- karkaili
- ei noudattanut luoksetuloa
- repi matot, vaatteet, lelut, roskikset ja verhot
- teki sänkyyn ison reiän
- kusi ja paskoi sisään
- härkki muita koiria
- puri muita ihmisiä, jos ei saanut lelua tms (ihmisellä oli siis lelu joka olisi pitänyt heittää)
- nylkytti koiria, meitä ja vieraita
- haukkui kun joku tuli meillä käymään
- hyppi vasten
- kusi sänkyyn
- seurasi sisällä joka paikkaan. ei nukkunut päivisin, kun vahti minua, että mihin menen ja mitä teen.

Nyt kun tuota listaa laittaa ja vieläkin se jatkuisi, alko miettimään, että onkohan tuo koira ollut ihan mielenvikainen. Ei kuitenkaan ollut. Jokainen tietää, että koira kärsii itse kaikista eniten tuollaisesta käytöksestä, joten menimme sille viimeiselle kouluttajalle, joka oli viimeinen mahdollisuutemme. Olimme käyneet jo niin monella, että usko ja toivo alkoi loppumaan.
PEVI kouluttajan ohjeilla saimme koirastamme täydellisen yksilön.
Nyt se kävelee rennosti lenkillä haistellen maata ja ilmaa, nauttien kävelystä ja hyvästä säästä. Ottaa katsekontaktia iloisesti kuin sanoen "että jee tää on niin mukavaa"...
Kotona pystyn menemään vessaan ilman että joku haukkuu oven ulkopuolella. Koira ei seuraa enää yhtään. Ihanaa nähdä sen nukkuvan kuorsaten jossain tyytyväisenä.
Luoksetulo on täydellisesti hanskassa, että voin pitää sitä huoletta vapaana sallitulla alueella.

Olen nyt jopa kyennyt opettamaan koiralleni erilaisia temppuja ja peruskäskyjä (kuten esim. odota, paikka, yms).
Koira ei hauku, ei rähise, ei pure...Paskominen ja kuseminen sisään loppui.

Jos joku näkisi sen eron, mitä oli ennen ja mitä oli nyt, olisi se kuin yö ja päivä.
PEVI kouluttaja oli viimeinen ja jäi viimeiseksi.
Tulin silloin jopa täältä kysymään neuvoa. Kukaan ei vastannut mitään. Moni täältä tulee kyselemään neuvoja ongelmiin koiransa kanssa, ja melkein jokainen tulee ainoastaan tyrmäämään neuvot että "ei noin ku toi on ihan eläinrääkkäystä toi PEVI" mutta kukaan ei ole neuvomassa, miten koiran muuten saisi ruotuun ja kuuntelemaan, muulla kuin PEVI tavalla.

Itse olen todennut, että lauma-ajattelu, johtajuus ja luottamus, auttavat koiran KASVATTAMISESSA. Kasvattaminen ja kouluttaminen on eri asioita.

... kirjoitti:

...on tuon dominointi kasvatuksen pahin moka.

Ok, lapsi oppii hallitsemaan ympärsitöään haastavalla käyttäymisellä, jos se on opittu käyttyäytmismalliksi.

Mutta törmäämme koiran ja ihmisen eroon. Koira ei opi. Koira ei tee moraalisia arvotuksia kuten ihminen, vain ihmisellä on kyky moraaliin. Koira on vain eläin, se ei koe mitään tarvetta nostaa ketään ylemmäksi tai arvokkaammaksi. On vain jotkut käytännön jutut jotka pitää toimia, se riittää koiralle, muuten se elää normaalia tasa-arvoista elämää.

Ja sitten kun luetetaan siihen,e ttä koirakin moraaliseesti arvottaa asioita, harrastetaan kuten esimerkissä sanoit asioita jotka eivät liity koiran mielestä lainkaan toisiinsa, eli aletaan olettaa, että jos minä määrään kotona, että koira ei tule sänkyyn, koiran pitää siitä syystä uskoa vahvemmin käskyjäni jossain muussa tilanteessa, sillä koira tietää, että minä olen ylempi arvoinen. Sitten sitä paskaa keittiön lattialla pidetään koiran protestina, ei koiran pelosta ja turvattomuudesta johtuvana pelkokakkana... Koiran matka keittiöön makuuhuoneesta luimistellen, silmäkulmiensa alta katsellen tulkitaan uhmakkuudeksi kun kyse on epävarmuudesta ja turvattomuudesta. Jos se paska tulee sinne sänkyyn on se sentään parempi tilanne, jos ihminen on itsekin makuuhuoneessa, koira ei sentään pelkää ulostaa paniikkitarpeitaan samaan tilaan ihmisensä kanssa.

Eli jos koulutus ei olisi valtataistelua, niin silloin mieleen saatasisi tulla opettaa koiraa toimimaan niinkuin kuuluu. Silloin koiran itseluottamusta vahvistetaan, sen kykyä tehdä omia ratkaisuja vahvistetaan. Tottakai tulee ongelmia, koira hyppii nenille jossain vaiheessa, kunnes huomaa, ettei se ole palkitsevaa. Koira kokeilee luonnollisestikin. Mutta jos meinaa koirastaan tehdä toimintakykyisen ja vaikka kisoissakin pärjäävän, koiran toimintakyky pitää pitää yllä. Ja se tehdään vain kasvattamalla koiran itseluottamusta, ei nujertamalla koiraa keinolla jota se ei itse ymmärrä (alistamalla lattiamaton alapuolelle arvojärjestyksessä).

Dominanssi toimii jossain tilanteissa aivan kaikilla eliöillä, mutta silloinkaan ei kyse ole että eläin on mielessään arvottanut jonkun korkeammaksi, vain ainoastaan hengissä selviämisestä. Kriiseistä vain vahvat selviävät. Mutta haluaako joku oikeasti pitää koiransa jatkuvassa kriisitilassa? Mielekkäämpää käyttää koiran opettamiseen on ihan vain opettamista, eikä luottamista siihen, että koira on jatkuvassa stressissä...

Lue lisää

jossa Kai Pelkonen kiteyttää mitä koiran elämä on.
"Ihmisen vastuulla on järjestää koirilleen turvallinen, perustarpeet täyttävä ja viihtyisä elämä. Lemmikit tarvitsevat rakkautta ja rajoja. Hyvää käytöstä pyritään vahvistamaan ja epätoivottuun toimintaan puututaan välittömästi. Koira voi oppia ihmisen kanssa elämisen säännöt vain, jos ne sille johdonmukaisesti opetetaan."

Tuutupapalle vielä koirani ei ikinä paskantele olkkariin tai sänkyihin, ne eivät ole jatkuvasti stressaantuneita kun tietävät kuinka missäkin tilanteessa toimitaan.

Positiivinen vahvistaminen koirankoulutuksessa on ainut oikea tie luoda koiralle hyvät olot sekä saada siihen luottavainen suhde.

Luottavaisia suhteita ei saada sähköpannoilla, ei urosten munia kuristelemalla tai tölkeillä heittelemällä.

Gurut hitoille ja järki peliin, siinä se on.

tuutupappa kirjoitti:

Koira ei opi? Paska ei ole protestointia? Koirani on kriisitilassa? Ensinnäkin luettelen nyt ongelmat, mitä meillä oli ennen PEVI kasvatusta ja PEVI kasvatuksen jälkeen. Kerro sitten, onko koirani kenties stressaantunut, pahoinvoiva, alistettu tai kärsivä.

Ensimmäinen koiramme tuli meille tammikuussa v 2008. Lellimme sitä ihan mielinmäärin ja kestimme sen idioottimaisuutta pitkälle 7kk ikään koska "se nyt on pentu, antaa sen nyt tehä noin, kyllä se tajuaa myöhemmin." Ei tajunnut. Aikaa kului. Ongelmat kasvoivat ja selittelimme sitä itsellemme sillä, että kun se on pentu...kun se on nuorikoira. Haimme apua ongelmiin erilaisilta kouluttajilta, eivätkä heidän ratkaisunsa auttaneet vaan pahensivat tilannetta. Ongelmamme:
- koira haukkui JOKAISELLE vastaan tulevalle ja rähisi
- veti remmissä
- repi upouusia tapetteja seinästä
- rikkoi 10 paria kenkiä
- puri keittiön tuolien jalat niin ettei tuoleissa pystynyt enää istumaan
- haukkui autossa jopa 6h
- karkaili
- ei noudattanut luoksetuloa
- repi matot, vaatteet, lelut, roskikset ja verhot
- teki sänkyyn ison reiän
- kusi ja paskoi sisään
- härkki muita koiria
- puri muita ihmisiä, jos ei saanut lelua tms (ihmisellä oli siis lelu joka olisi pitänyt heittää)
- nylkytti koiria, meitä ja vieraita
- haukkui kun joku tuli meillä käymään
- hyppi vasten
- kusi sänkyyn
- seurasi sisällä joka paikkaan. ei nukkunut päivisin, kun vahti minua, että mihin menen ja mitä teen.

Nyt kun tuota listaa laittaa ja vieläkin se jatkuisi, alko miettimään, että onkohan tuo koira ollut ihan mielenvikainen. Ei kuitenkaan ollut. Jokainen tietää, että koira kärsii itse kaikista eniten tuollaisesta käytöksestä, joten menimme sille viimeiselle kouluttajalle, joka oli viimeinen mahdollisuutemme. Olimme käyneet jo niin monella, että usko ja toivo alkoi loppumaan.
PEVI kouluttajan ohjeilla saimme koirastamme täydellisen yksilön.
Nyt se kävelee rennosti lenkillä haistellen maata ja ilmaa, nauttien kävelystä ja hyvästä säästä. Ottaa katsekontaktia iloisesti kuin sanoen "että jee tää on niin mukavaa"...
Kotona pystyn menemään vessaan ilman että joku haukkuu oven ulkopuolella. Koira ei seuraa enää yhtään. Ihanaa nähdä sen nukkuvan kuorsaten jossain tyytyväisenä.
Luoksetulo on täydellisesti hanskassa, että voin pitää sitä huoletta vapaana sallitulla alueella.

Olen nyt jopa kyennyt opettamaan koiralleni erilaisia temppuja ja peruskäskyjä (kuten esim. odota, paikka, yms).
Koira ei hauku, ei rähise, ei pure...Paskominen ja kuseminen sisään loppui.

Jos joku näkisi sen eron, mitä oli ennen ja mitä oli nyt, olisi se kuin yö ja päivä.
PEVI kouluttaja oli viimeinen ja jäi viimeiseksi.
Tulin silloin jopa täältä kysymään neuvoa. Kukaan ei vastannut mitään. Moni täältä tulee kyselemään neuvoja ongelmiin koiransa kanssa, ja melkein jokainen tulee ainoastaan tyrmäämään neuvot että "ei noin ku toi on ihan eläinrääkkäystä toi PEVI" mutta kukaan ei ole neuvomassa, miten koiran muuten saisi ruotuun ja kuuntelemaan, muulla kuin PEVI tavalla.

Itse olen todennut, että lauma-ajattelu, johtajuus ja luottamus, auttavat koiran KASVATTAMISESSA. Kasvattaminen ja kouluttaminen on eri asioita.

Lue lisää

Tuota,eiköhän täälläkin jotain joskus vaihtoehtoja tarjota kysyjille...Jos ei muuta,niin ammattilaiselle menoa.

Kannattaa myöskin muistaa se,että jokainen pätevä kouluttaja (ja toki muukin) tietää,että ongelmia(varsinkaan isoja) ei netissä pahemmin ratkota,joten näkemättä ketään ei välttämättä ole halua asioihin puuttua ;)

Ja noita tyrmääjiä toki löytyy,ihan samoin pevi-"ideologian" kannattajista.Hyvinkin kärkkäästi arvostellaan muuta kuin omaa toimintaa ;)

Mutta hieno homma,jos koirasi kanssa nyt hommat sujuu :)

koirat lehti nro 2/2009 kirjoitti:

jossa Kai Pelkonen kiteyttää mitä koiran elämä on.
"Ihmisen vastuulla on järjestää koirilleen turvallinen, perustarpeet täyttävä ja viihtyisä elämä. Lemmikit tarvitsevat rakkautta ja rajoja. Hyvää käytöstä pyritään vahvistamaan ja epätoivottuun toimintaan puututaan välittömästi. Koira voi oppia ihmisen kanssa elämisen säännöt vain, jos ne sille johdonmukaisesti opetetaan."

Tuutupapalle vielä koirani ei ikinä paskantele olkkariin tai sänkyihin, ne eivät ole jatkuvasti stressaantuneita kun tietävät kuinka missäkin tilanteessa toimitaan.

Positiivinen vahvistaminen koirankoulutuksessa on ainut oikea tie luoda koiralle hyvät olot sekä saada siihen luottavainen suhde.

Luottavaisia suhteita ei saada sähköpannoilla, ei urosten munia kuristelemalla tai tölkeillä heittelemällä.

Gurut hitoille ja järki peliin, siinä se on.

Lue lisää

http://www.kkk-hhs.fi/view_ekipage/Ekipage 2-2006.pdf?id=45

... kirjoitti:

http://www.kkk-hhs.fi/view_ekipage/Ekipage 2-2006.pdf?id=45

huolehtii ja majoittaa satoja kulkukoiria kotiinsa. Koirat pitävät ja kunnioittavat hyväntekijäänsä, koirat ei haasta riitaa. Ruokailu tapahtuu samalta ruoka-astialta.

Ehkä lievää apaattisuutta ilmenee, päällisin puolin takkuturnukat voi hyvin.

Kiinalainen täti on ilmeisesti käsittänyt aivan oikein "johtajuusaatteen", hän huolehtii ei hylkää. Laumassa ei koirat edes huuda kurkku putkella, odottelevat vaan ruoka-annostaan.

Täti on ymmärtänyt itsekseen kuinka lauman kanssa toimitaan.

Video on lyhyt, mutta kyllä siitä jotakin selviää.

... kirjoitti:

http://www.kkk-hhs.fi/view_ekipage/Ekipage 2-2006.pdf?id=45

Yhtätotta kuin mikä muu väittämä, koska sillä ei ole mitään todistus arvoa se on vain jonkun uskomus.

......... kirjoitti:

Yhtätotta kuin mikä muu väittämä, koska sillä ei ole mitään todistus arvoa se on vain jonkun uskomus.

...uskomuksista kannattaa kuitenkin ihmisen, joka tykkää eläimistä, valita se jolla voi taata eläimelle parhaan hyvinvoinnin.

Toisaalta tällä nykyisellä käsityksellä on sentään jotain tieteellisesti todeistettuakin taustalla, eikä sitä pelkkää uskomusta, joka on lähtenyt vangittujen eläinten elämän seuraamisesta.

... kirjoitti:

http://www.kkk-hhs.fi/view_ekipage/Ekipage 2-2006.pdf?id=45

... että koira elää rajallisissa oloissa ihmisen kanssa, jolloinka dominanssia ilmenee. Eikö näin kirjoitettukin tuossa tekstissä? Kirjoittaja ei millään tavalla selventänyt sanaa 'aggresiivinen' ja puhui ainoastaan koulutuksesta ja oppimisesta. Missä puhe kasvatuksesta?

Jos eläimellä pitää olla hyvin paljon syitä jäähä laumaan, niin miksi koira vapaana ollessaan ei karkaa ja juokse pitkin pientareita? Miksi se joka kerta tulee luokse?

Niinhän PEVI kouluttajatkin puhuvat luottamuksesta. Ensimmäisenä minkä saat neuvolatunnilla rähjäävän koiran kanssa kuulla: "tuo ei luota sinuun yhtään"

Saanko kysyä, että kuinka monella täällä on koiria 3 tai enemmän? Kuinka moni on nähnyt koiralauman toimivan keskellä metsää ihmisten tarkkailussa?

Itse olen ja itsellä on 3 koiraa, joista näen vähän koiranlauman toimintaa. Häntää nousee, muristaan, painitaan, leikitään, haukutaan ja silti nukutaan yhdessä. Olen myöskin huomannut, että vanhin koiramme nukkuu yksin tai minun kanssani, mutta nuorempia koiriamme se ei luokseen päästä nukkumaan. Kertooko tämä mitään dominanssista? Tämä vanhempi koira myöskin puolustaa ruokaansa nuoremmilta, mutta ei minulta.
Olen myöskin nähnyt, että vanhempi koiramme ottaa käskyjä kyllä meiltä, mutta ei nuoremmilta koirilta.
Olen kokenut kuinka kaikki koiramme ovat hakeneet minulta turvaa. Ja olen nähnyt kuinka kokonainen koiralauma on puolustanut omaa laumaansa, kun siihen on yrittänyt tulla vieraskoira.

Mutta siis... täällähän ajatellaan, että koirilla ei minkäänlaista nokkimisjärjestystä ole. Sehän vetää hihnassa, kun se on niin innoissaa ollessaan ulkona. Se ei tule luokse kutsusta kun se on löytänyt jotain muuta kivaa että antaa sen ny haistella ja pyydetään sitten jossain vaiheessa uudestaan. Mitä siitä vaikka se haukkuu jokaiselle vastaantulijalle? Antaa haukkua kun kerran tykkää. Hah antaa purra! se nyt on vaan peloissaan niin se puree perheenjäseniä. Siinä on paimenkoiraa niin antaa sen paimentaa nyt niitä lapsia ihan mielin määrin. "Kulta, haistatsä ton paskan hajun?" "Joo, se on toi nuppu taas paskonut tonne keittiöön vaikka se just paskans ulos... ehkä se on peloissaan jostain? mikähän sillä raukalla nyt on?" Mitä sitten jos se ei vielä 5 vuotiaanakaan ole oppinut sisäsiistiksi? Olihan se sisäsiisti sen pari kuukautta mutta nyt se on unohtanut sisäsiisteyden... ehkä me ei olla taas KOULUTETTU sitä tarpeeks... "Kato kulta mitä Nuppu on tehnyt! Se on uudistanut sun uusia korkokenkiä! eiks oo mageet! eihän nää maksanut ku 500 eur... ja kato ku se ei sit tykännykkää meidän uusista tapeteita. Oisko pitänyt ottaa se mukaan valitsemaan tapetteja niin ei tarvis niitä repiä? pitäskö käyä kaupasta ostamassa uus luu sille kun tohon luuhun se ei oo koskenutkaan mutta tapetteihin kyllä.... onkohan jossain tapetin makusta ydinluuta? tai keittiönpöydän tuolien makusta...?"

tuutupappa kirjoitti:

... että koira elää rajallisissa oloissa ihmisen kanssa, jolloinka dominanssia ilmenee. Eikö näin kirjoitettukin tuossa tekstissä? Kirjoittaja ei millään tavalla selventänyt sanaa 'aggresiivinen' ja puhui ainoastaan koulutuksesta ja oppimisesta. Missä puhe kasvatuksesta?

Jos eläimellä pitää olla hyvin paljon syitä jäähä laumaan, niin miksi koira vapaana ollessaan ei karkaa ja juokse pitkin pientareita? Miksi se joka kerta tulee luokse?

Niinhän PEVI kouluttajatkin puhuvat luottamuksesta. Ensimmäisenä minkä saat neuvolatunnilla rähjäävän koiran kanssa kuulla: "tuo ei luota sinuun yhtään"

Saanko kysyä, että kuinka monella täällä on koiria 3 tai enemmän? Kuinka moni on nähnyt koiralauman toimivan keskellä metsää ihmisten tarkkailussa?

Itse olen ja itsellä on 3 koiraa, joista näen vähän koiranlauman toimintaa. Häntää nousee, muristaan, painitaan, leikitään, haukutaan ja silti nukutaan yhdessä. Olen myöskin huomannut, että vanhin koiramme nukkuu yksin tai minun kanssani, mutta nuorempia koiriamme se ei luokseen päästä nukkumaan. Kertooko tämä mitään dominanssista? Tämä vanhempi koira myöskin puolustaa ruokaansa nuoremmilta, mutta ei minulta.
Olen myöskin nähnyt, että vanhempi koiramme ottaa käskyjä kyllä meiltä, mutta ei nuoremmilta koirilta.
Olen kokenut kuinka kaikki koiramme ovat hakeneet minulta turvaa. Ja olen nähnyt kuinka kokonainen koiralauma on puolustanut omaa laumaansa, kun siihen on yrittänyt tulla vieraskoira.

Mutta siis... täällähän ajatellaan, että koirilla ei minkäänlaista nokkimisjärjestystä ole. Sehän vetää hihnassa, kun se on niin innoissaa ollessaan ulkona. Se ei tule luokse kutsusta kun se on löytänyt jotain muuta kivaa että antaa sen ny haistella ja pyydetään sitten jossain vaiheessa uudestaan. Mitä siitä vaikka se haukkuu jokaiselle vastaantulijalle? Antaa haukkua kun kerran tykkää. Hah antaa purra! se nyt on vaan peloissaan niin se puree perheenjäseniä. Siinä on paimenkoiraa niin antaa sen paimentaa nyt niitä lapsia ihan mielin määrin. "Kulta, haistatsä ton paskan hajun?" "Joo, se on toi nuppu taas paskonut tonne keittiöön vaikka se just paskans ulos... ehkä se on peloissaan jostain? mikähän sillä raukalla nyt on?" Mitä sitten jos se ei vielä 5 vuotiaanakaan ole oppinut sisäsiistiksi? Olihan se sisäsiisti sen pari kuukautta mutta nyt se on unohtanut sisäsiisteyden... ehkä me ei olla taas KOULUTETTU sitä tarpeeks... "Kato kulta mitä Nuppu on tehnyt! Se on uudistanut sun uusia korkokenkiä! eiks oo mageet! eihän nää maksanut ku 500 eur... ja kato ku se ei sit tykännykkää meidän uusista tapeteita. Oisko pitänyt ottaa se mukaan valitsemaan tapetteja niin ei tarvis niitä repiä? pitäskö käyä kaupasta ostamassa uus luu sille kun tohon luuhun se ei oo koskenutkaan mutta tapetteihin kyllä.... onkohan jossain tapetin makusta ydinluuta? tai keittiönpöydän tuolien makusta...?"

Lue lisää

Kyllä siinä idea oli ylipäätään myös kasvatuksesta,eli ihan normaalielämästä.Sen pointin minä ainakin siitä sain.
Ja kirjoitus oli siis dominanssista,ei niinkään aggressioista tai niiden syistä.

"Itse olen..."En ymmärtänyt oikein kappaleen tarkoitusta,mikä oli pointti.
Meillä koirat nukkuu usein kimpassa.Kiinni toisissaan.Minusta tuo saattaapi kertoa hyvästä "hengestä",luottamuksesta,ja ehkä suht hyvästä koirien kielestäkin koirien kesken ;)
Ja mistä tietää,liittyykö kuvaan myös yleinen harmonia suhteessa myös omistajaan...
Nykyiset koirat ei vahdi ruokaansa,mutta niitäkin meillä on ollut.
Käskyjen ottamista toiselta koiralta en ole pahemmin huomannut.Ylipäätään en tuota tähän hätään ymmärtänyt.
Mitä käskyjä siis?

"Täällähän ajatellaan...".Niin ,ihmisillä on eri käsityksensä.Se on selvä juttu.
Minäkään en usko nokkimisjärjestykseen.Se on aivan liian negatiivinen sana,tai ylipäätään ajatus "nokkiminen".
Laumajärjestykseen uskon,mutta sen ei tarvi,eikä se ole välttämättä nokkimista ;)

Tuo loppu oli ihan hauskasti kirjoitettu :),mutta en ymmärtänyt sen pointtia.
Eli mihin se oikein liittyi?
Taisin nyt pudota kärryiltä...

molossi kirjoitti:

Kyllä siinä idea oli ylipäätään myös kasvatuksesta,eli ihan normaalielämästä.Sen pointin minä ainakin siitä sain.
Ja kirjoitus oli siis dominanssista,ei niinkään aggressioista tai niiden syistä.

"Itse olen..."En ymmärtänyt oikein kappaleen tarkoitusta,mikä oli pointti.
Meillä koirat nukkuu usein kimpassa.Kiinni toisissaan.Minusta tuo saattaapi kertoa hyvästä "hengestä",luottamuksesta,ja ehkä suht hyvästä koirien kielestäkin koirien kesken ;)
Ja mistä tietää,liittyykö kuvaan myös yleinen harmonia suhteessa myös omistajaan...
Nykyiset koirat ei vahdi ruokaansa,mutta niitäkin meillä on ollut.
Käskyjen ottamista toiselta koiralta en ole pahemmin huomannut.Ylipäätään en tuota tähän hätään ymmärtänyt.
Mitä käskyjä siis?

"Täällähän ajatellaan...".Niin ,ihmisillä on eri käsityksensä.Se on selvä juttu.
Minäkään en usko nokkimisjärjestykseen.Se on aivan liian negatiivinen sana,tai ylipäätään ajatus "nokkiminen".
Laumajärjestykseen uskon,mutta sen ei tarvi,eikä se ole välttämättä nokkimista ;)

Tuo loppu oli ihan hauskasti kirjoitettu :),mutta en ymmärtänyt sen pointtia.
Eli mihin se oikein liittyi?
Taisin nyt pudota kärryiltä...

Lue lisää

... kyllä mäkin niitä sanoja vihaan. Mutta silti niihin uskon. En vaan tykkää ajatella niitä tai sanoa niitä edes ääneen kunnolla. Silti näen sitä joka päivä kotona.

"Mitä käskyjä siis?"
Esimerkiksi jos syön, ja pentumme käy kerjäämässä ruokaa. Käsken sen menemään pois, mutta se silti kokeilee uudestaan. Se hyppää tuolia vasten ja ennen kuin kerkeen sanoa mitään, vanhin koiramme käy ottamassa niskasta kiinni ja vetää alas, ja molemmat lähtevät. Hah voin kyllä kuvitella mitä vanhempi koira ajattelee tossa vaiheessa: "eikö se saa ees yhtä pentua kuriin" :D Vanhin koira käy siis komentamassa pentua ja opettaa tavoille.

Samaa näkyy myös siinä, jos toiseksi nuorin koiramme riehuu pennun kanssa liiaksi, niin vanhin koiramme käy komentamassa toiseksi nuorinta ja käskee lopettamaan.

Enpä nyt tiedä näkyykö tuossa dominanssia millä tavalla, kun en oikeestaan ymmärrä koko sanan merkitystä vaikka luulen ymmärtäväni.
Laumajärjestyksestä kyllä ymmärrän.

Ja tämänkin olen nähnyt laumamme sisällä:
vanhempi koira syö luuta ja kaksi nuorempaa kattoo vierestä. Ei koske. Ei edes yritä koskea. Vaikka vanhempi koira siitä luun luota lähtee, niin silti nämä kaksi kyttäävät luuta vieressä eivätkä edes yritä koskea luuhun.
Mutta jos nuoremmat koirat syövät luuta ja jättävät sen jonnekin niin kyllä varmana käy vanhempi sen ryöstämässä. Poikkeuksena se tietenkin, että jos olen vieressä niin ei ota :)

Senkin olen myös nähnyt, että kaksi nuorempaa koiraa nukkuvat kiinni toisissaan, mutta tässä ei ole luottamuksesta kyse. Nuoremmat koirat luottavat vanhempaan enemmän kuin toisiinsa. Kaikki koirat luottavat minuun ja minä luotan koiriin.
On kuitenkin nuoremmat koirat yrittäneet mennä vanhemman koiran viereen nukkumaan, mutta ei onnistu. On hupaisaa kattoa kun vanhempi koira tassuillaan työntää toista kauemmaksi tai lähtee muualle nukkumaan. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että vanhempi puolustaisi paikkaansa murisemalla tms vaan enemmänkin siitä, että se ei kamalasti tykkää olla toisten lähellä....ehkäpä.

Lopussa itelläkin ajatus katkes.
Liittyi ehkä siihen, että jotkut ihmiset antavat koiriensa tehdä ihan mitä vaan, koska ajattelevat, että koiran käyttäytyminen johtuu siitä, että ihmiset ovat liikaa pois (kun koira tekee parissa tunnissa tuhoja), tai että se on ahdistunut, stressaantunut tai peloissaan, ja siksi ei ongelmille mitään tehdä kuin voivotellaan. Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että koira ei luota omistajaansa. Miten koiralla, joka ei luota omistajaansa, voi olla hyvä olla omistajansa lähellä? Tai sen ollessa poissa?

Se luottamus on kaiken a ja o. Ja kun lauma-ajatteluun perustan tämän oman kasvatuksen, niin ajattelen, että luottamusta ei saavuteta ennen kuin koiralle näytetään, että minä johdan JOKAISESSA tilanteessa, minä hankin ruoan ja annan heille katon pään päälle, minä päätän mihin mennään ja millä tavalla (eli ei vetämättä... innoissaan saa olla ja se on ihanaa, mutta sen voi tehdä vetämättäkin ja nätisti), minä päätän milloin rapsuttelen, milloin saa tulla sänkyyn, mitä saa pureskella ja mitä ei.

Tuolla joku sanoi, että hyvin koulutettu koira on onnellinen ja levollinen siksi, että se tietää, miten tehdä jokaisessa tilanteessa. Sitä on positiivisesti jollain tavalla ehdollistettu johonkin tilanteeseen että siinä tilanteessa käyttäydytään näin. Tätä en ymmärrä.
Meillä koiria ei ole opetettu tiettyyn tilanteeseen. Koiralle elämän aikana tulee joka päivä uusia tilanteita enkä voi olla koko aikaa opettamassa sitä tilanteesta toiseen. Näin ollen annan koirani ymmärtää, että ei tarvitse tehdä mitään. Ei yhtään mitään ennen kuin minä pyydän tai käsken. En odota niiltä yhtään mitään muuta kuin että minun sanaani uskotaan. Annan koiran olla koira. Koiran työhön kuuluu kävellä rennosti lenkillä, haistella, nukkua, syödä, temmeltää, juosta ja juoda. Niillä on liian lyhyt elämä siihen, että alkaisin niitä kouluttamaan tiettyyn tilanteeseen.

Jos ovikello soi ja koira haukkuu, sanon "ei". Koira lopettaa haukkumisen. Tämän jälkeen sanon "mene". Koira menee ja saan rauhassa avata ulko-oven ja vastaanottaa vieraat. Ei ole koiralla tuossa tilanteessa mitään käyttäytymismallia että menee petiin ja odottaa siellä kunnes takit on otettu pois. Ja kuinka kauan tätä opetetaan? Kauan. Kuinka kauan opetat koiralle ei-sanan ja mene-käskyn? Nopeasti, koska ne on ihan peruskäskyjä, joilla pärjää koiran kanssa hyvin pitkälle.

Meillä koirat osaavat nämä käskyt, ja niistä ei luisteta, koska ne on niiden turvallisuuden vuoksi. En niitä huvikseni keksi.
- tänne
- ei
- mene
- odota

Tuli ihan kamalan pitkä teksti että nyt hävettää...

tuutupappa kirjoitti:

... kyllä mäkin niitä sanoja vihaan. Mutta silti niihin uskon. En vaan tykkää ajatella niitä tai sanoa niitä edes ääneen kunnolla. Silti näen sitä joka päivä kotona.

"Mitä käskyjä siis?"
Esimerkiksi jos syön, ja pentumme käy kerjäämässä ruokaa. Käsken sen menemään pois, mutta se silti kokeilee uudestaan. Se hyppää tuolia vasten ja ennen kuin kerkeen sanoa mitään, vanhin koiramme käy ottamassa niskasta kiinni ja vetää alas, ja molemmat lähtevät. Hah voin kyllä kuvitella mitä vanhempi koira ajattelee tossa vaiheessa: "eikö se saa ees yhtä pentua kuriin" :D Vanhin koira käy siis komentamassa pentua ja opettaa tavoille.

Samaa näkyy myös siinä, jos toiseksi nuorin koiramme riehuu pennun kanssa liiaksi, niin vanhin koiramme käy komentamassa toiseksi nuorinta ja käskee lopettamaan.

Enpä nyt tiedä näkyykö tuossa dominanssia millä tavalla, kun en oikeestaan ymmärrä koko sanan merkitystä vaikka luulen ymmärtäväni.
Laumajärjestyksestä kyllä ymmärrän.

Ja tämänkin olen nähnyt laumamme sisällä:
vanhempi koira syö luuta ja kaksi nuorempaa kattoo vierestä. Ei koske. Ei edes yritä koskea. Vaikka vanhempi koira siitä luun luota lähtee, niin silti nämä kaksi kyttäävät luuta vieressä eivätkä edes yritä koskea luuhun.
Mutta jos nuoremmat koirat syövät luuta ja jättävät sen jonnekin niin kyllä varmana käy vanhempi sen ryöstämässä. Poikkeuksena se tietenkin, että jos olen vieressä niin ei ota :)

Senkin olen myös nähnyt, että kaksi nuorempaa koiraa nukkuvat kiinni toisissaan, mutta tässä ei ole luottamuksesta kyse. Nuoremmat koirat luottavat vanhempaan enemmän kuin toisiinsa. Kaikki koirat luottavat minuun ja minä luotan koiriin.
On kuitenkin nuoremmat koirat yrittäneet mennä vanhemman koiran viereen nukkumaan, mutta ei onnistu. On hupaisaa kattoa kun vanhempi koira tassuillaan työntää toista kauemmaksi tai lähtee muualle nukkumaan. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että vanhempi puolustaisi paikkaansa murisemalla tms vaan enemmänkin siitä, että se ei kamalasti tykkää olla toisten lähellä....ehkäpä.

Lopussa itelläkin ajatus katkes.
Liittyi ehkä siihen, että jotkut ihmiset antavat koiriensa tehdä ihan mitä vaan, koska ajattelevat, että koiran käyttäytyminen johtuu siitä, että ihmiset ovat liikaa pois (kun koira tekee parissa tunnissa tuhoja), tai että se on ahdistunut, stressaantunut tai peloissaan, ja siksi ei ongelmille mitään tehdä kuin voivotellaan. Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että koira ei luota omistajaansa. Miten koiralla, joka ei luota omistajaansa, voi olla hyvä olla omistajansa lähellä? Tai sen ollessa poissa?

Se luottamus on kaiken a ja o. Ja kun lauma-ajatteluun perustan tämän oman kasvatuksen, niin ajattelen, että luottamusta ei saavuteta ennen kuin koiralle näytetään, että minä johdan JOKAISESSA tilanteessa, minä hankin ruoan ja annan heille katon pään päälle, minä päätän mihin mennään ja millä tavalla (eli ei vetämättä... innoissaan saa olla ja se on ihanaa, mutta sen voi tehdä vetämättäkin ja nätisti), minä päätän milloin rapsuttelen, milloin saa tulla sänkyyn, mitä saa pureskella ja mitä ei.

Tuolla joku sanoi, että hyvin koulutettu koira on onnellinen ja levollinen siksi, että se tietää, miten tehdä jokaisessa tilanteessa. Sitä on positiivisesti jollain tavalla ehdollistettu johonkin tilanteeseen että siinä tilanteessa käyttäydytään näin. Tätä en ymmärrä.
Meillä koiria ei ole opetettu tiettyyn tilanteeseen. Koiralle elämän aikana tulee joka päivä uusia tilanteita enkä voi olla koko aikaa opettamassa sitä tilanteesta toiseen. Näin ollen annan koirani ymmärtää, että ei tarvitse tehdä mitään. Ei yhtään mitään ennen kuin minä pyydän tai käsken. En odota niiltä yhtään mitään muuta kuin että minun sanaani uskotaan. Annan koiran olla koira. Koiran työhön kuuluu kävellä rennosti lenkillä, haistella, nukkua, syödä, temmeltää, juosta ja juoda. Niillä on liian lyhyt elämä siihen, että alkaisin niitä kouluttamaan tiettyyn tilanteeseen.

Jos ovikello soi ja koira haukkuu, sanon "ei". Koira lopettaa haukkumisen. Tämän jälkeen sanon "mene". Koira menee ja saan rauhassa avata ulko-oven ja vastaanottaa vieraat. Ei ole koiralla tuossa tilanteessa mitään käyttäytymismallia että menee petiin ja odottaa siellä kunnes takit on otettu pois. Ja kuinka kauan tätä opetetaan? Kauan. Kuinka kauan opetat koiralle ei-sanan ja mene-käskyn? Nopeasti, koska ne on ihan peruskäskyjä, joilla pärjää koiran kanssa hyvin pitkälle.

Meillä koirat osaavat nämä käskyt, ja niistä ei luisteta, koska ne on niiden turvallisuuden vuoksi. En niitä huvikseni keksi.
- tänne
- ei
- mene
- odota

Tuli ihan kamalan pitkä teksti että nyt hävettää...

Lue lisää

Itse asiassa minä uskon noihin sanoihin,paitsi nokkimiseen.Jos nokkimista on,niin hommat ei ole kunnossa.

"Esim...."
No taas nähdään,että esimerkki avaa jo kummasti mitä tarkoitetaan :)
Tuon ekan tilanteen itse saatan nähdä parillakin tapaa.Mutta viimekädessä tilanne ja eleet ratkaisevat,
Itse voisin nähdä niin,että pennun hyppiessä vanhempi koiraa haluaa ehkä puuttua tilanteeseen,rauhoittaakseen tavallaan "uhkaavan"tilanteen.Uhkaava on nyt tosin vähän kova sana,pitäiskö sanoa epävarman tilanteen.Tai tähdennän vielä ,että lopettaa sen.
Se tekee sen omalla ja tyypilliselle tavalla sille itselleen.Toinen tapa,eli koira joka halllitsee ja käyttää erinomaisesti rauhoittavia signaaleita,ja välttää konflikteja,tekisi sen paljon hienovaraisemmin,joka tähtää nimenomaan tilanteen rauhoittamiseen.

Sama juttu toisessa tapauksessa.Eli jos mennään taas sinne alkukantaisuuteen,jolloin lauman mahdollisemman rauhallinen ja konfliktiton yhteiselo on olemassalon perusta,niin kaikkea sen vaaraa yritetään pitää minimissä.
Toisin sanoen,tilanteen rauhoitus.
Dominanssilla en näe mitään tekemistä tuossa niinkään.

Luitten syömisessä myös "alempi" voi puolustaa sitä.Tai sitten ei.Korkeampi voi antaa sen,tai sitten ei.Meillä esim.nykyinen ykkönen antaa pentujen viedä kaikki,mutta vasta vanhempana koventaa linjaa,ilman uhkaavia eleitä kuitenkaan.
Mutta,niitäkin on ollut,joiden lähelle ei ole muilla koirilla ollut asiaa luuta syödessä.
Dominanssista tuossakaan en näe mitään,vaan erilaisten koirien erilaista tapaa.

Luottamuksesta minäkin olen samaa mieltä pitkälti.
Nää on vaan käsitteellisiä asioita siinä mielessä,että ihmiset pyrkivät siihen eri tavoin.

"Tuolla joku sanoi..."Minä luulen ymmärtäväni,ehkä siksi,että ajattelen myös pitkälti niin.Eli positiiviseen vahvistamiseen ihan normielämässä,kuten nuoren koiran hyvää käytöstä vahvistamalla,kun tilanne tulee.Mitä enemmän vahvistaa,sen vahvemmaksi se tulee,kun se voi myös sammua tai muuttuakkin.
Koirallahan ei myöskään itsestään suinkaan käyttäydy niinkuin toivotaan.Siksi niitä voi oikeeseen käytökseen ohjata,ennemminkuin esim.käyttää ei-sanaa.Eli se sama,mitä tehdään kieltämällä,pakotteilla,kuten "pevissä",esim.hihnassa liikkuminen,voidaan tehdä siis positiivisella tavalla.Ihan perusasioista ylipäätään on kyse,ihan samalla lailla koira voi siis olla koira.

Samoin tuo ovikello,tai vieraitten tulo ylipäätään.Sitäkin voi toteuttaa eri tavoin.Miten kukakin haluaa.Tullaan vaan siihen,mikä tuntuu luonnikkaimmalta ;)
Esim.meillä ei koirat hauku.Kun minä en pidä siitä.Mutta ei niitä tarvi käskyttääkään.
Kun alunperin on opetettu,toimittu niin,että ovelle saa mennä,mutta vieraat vastaanotetaan rauhallisesti.Jos joskus innostutaan niin sitten vaan käsketään rauhoittua.
Eikä tuohon ole ihmeempiä tarvittu.
Se on vaan yksi tapa toimia,kuten joku paikalle laitto tai joku muu.

Eli asioita voi tehdä,ja ymmärtääkin eri lailla.
Ihan kuin minä siinä,että uskon jonkinsortin laumateoriaan,mutten ymmärrä miten siihen liittyy jääkausi millään lailla.
En sitä pahemmin ymmärrä muutenkaan,vaikka jonkinsortin huomioimattomuutta tarvittaessa ymmärränkin.

tuutupappa kirjoitti:

... että koira elää rajallisissa oloissa ihmisen kanssa, jolloinka dominanssia ilmenee. Eikö näin kirjoitettukin tuossa tekstissä? Kirjoittaja ei millään tavalla selventänyt sanaa 'aggresiivinen' ja puhui ainoastaan koulutuksesta ja oppimisesta. Missä puhe kasvatuksesta?

Jos eläimellä pitää olla hyvin paljon syitä jäähä laumaan, niin miksi koira vapaana ollessaan ei karkaa ja juokse pitkin pientareita? Miksi se joka kerta tulee luokse?

Niinhän PEVI kouluttajatkin puhuvat luottamuksesta. Ensimmäisenä minkä saat neuvolatunnilla rähjäävän koiran kanssa kuulla: "tuo ei luota sinuun yhtään"

Saanko kysyä, että kuinka monella täällä on koiria 3 tai enemmän? Kuinka moni on nähnyt koiralauman toimivan keskellä metsää ihmisten tarkkailussa?

Itse olen ja itsellä on 3 koiraa, joista näen vähän koiranlauman toimintaa. Häntää nousee, muristaan, painitaan, leikitään, haukutaan ja silti nukutaan yhdessä. Olen myöskin huomannut, että vanhin koiramme nukkuu yksin tai minun kanssani, mutta nuorempia koiriamme se ei luokseen päästä nukkumaan. Kertooko tämä mitään dominanssista? Tämä vanhempi koira myöskin puolustaa ruokaansa nuoremmilta, mutta ei minulta.
Olen myöskin nähnyt, että vanhempi koiramme ottaa käskyjä kyllä meiltä, mutta ei nuoremmilta koirilta.
Olen kokenut kuinka kaikki koiramme ovat hakeneet minulta turvaa. Ja olen nähnyt kuinka kokonainen koiralauma on puolustanut omaa laumaansa, kun siihen on yrittänyt tulla vieraskoira.

Mutta siis... täällähän ajatellaan, että koirilla ei minkäänlaista nokkimisjärjestystä ole. Sehän vetää hihnassa, kun se on niin innoissaa ollessaan ulkona. Se ei tule luokse kutsusta kun se on löytänyt jotain muuta kivaa että antaa sen ny haistella ja pyydetään sitten jossain vaiheessa uudestaan. Mitä siitä vaikka se haukkuu jokaiselle vastaantulijalle? Antaa haukkua kun kerran tykkää. Hah antaa purra! se nyt on vaan peloissaan niin se puree perheenjäseniä. Siinä on paimenkoiraa niin antaa sen paimentaa nyt niitä lapsia ihan mielin määrin. "Kulta, haistatsä ton paskan hajun?" "Joo, se on toi nuppu taas paskonut tonne keittiöön vaikka se just paskans ulos... ehkä se on peloissaan jostain? mikähän sillä raukalla nyt on?" Mitä sitten jos se ei vielä 5 vuotiaanakaan ole oppinut sisäsiistiksi? Olihan se sisäsiisti sen pari kuukautta mutta nyt se on unohtanut sisäsiisteyden... ehkä me ei olla taas KOULUTETTU sitä tarpeeks... "Kato kulta mitä Nuppu on tehnyt! Se on uudistanut sun uusia korkokenkiä! eiks oo mageet! eihän nää maksanut ku 500 eur... ja kato ku se ei sit tykännykkää meidän uusista tapeteita. Oisko pitänyt ottaa se mukaan valitsemaan tapetteja niin ei tarvis niitä repiä? pitäskö käyä kaupasta ostamassa uus luu sille kun tohon luuhun se ei oo koskenutkaan mutta tapetteihin kyllä.... onkohan jossain tapetin makusta ydinluuta? tai keittiönpöydän tuolien makusta...?"

Lue lisää

"... että koira elää rajallisissa oloissa ihmisen kanssa, jolloinka dominanssia ilmenee. Eikö näin kirjoitettukin tuossa tekstissä?"

Ei kirjoitettu. Siinä kirjoitettiin että vangittuna elävät eläimet taistelevat jatkuvasti rajallisista resursseista.

Onko itselläni 3 koiraa tai enemmän? Ei ole sillä sillä resurssimme ovat rajalliset. Ei ole mitään järkeä laittaa koiriamme taistelemaan rajallisista resursseista haalimalla niitä enempää kuin mihin aikamme, tilamme ja muut resurssimme riittävät. Ja tämän tarkoitus on juuri se, että koirat eivät joudu stressiin rajallisten resurssien jaosta. Haluahan minullakin olisi ainakin viiteen koiraan, jotta saisin mieleisiäni harrastuskavereita...

" Olen myöskin huomannut, että vanhin koiramme nukkuu yksin tai minun kanssani, mutta nuorempia koiriamme se ei luokseen päästä nukkumaan. Kertooko tämä mitään dominanssista? "

Kertoo ja se on sääli tämän kirjoituksen pohjalta: koira kokee, että sen on puolustetava rajallista tilaansa.

"Tämä vanhempi koira myöskin puolustaa ruokaansa nuoremmilta, mutta ei minulta. "

?? Oikeastiko mielestäsi koiran pitäisi pitää todellisena uhkana myös sitä, että sinä saatat syödä sen kupin tyhjäksi ja se itse jäisi ravinnotta? Kuten tuossa tekstissäkin ssanottiin, ihminen ja koira eivät yleensä kilpaile samasta ravinnosta, niistä koiran teollisista nappuloista. Mutta koira ja koira "taistelevat" aivan samasta ravinnosta.



Tuo loppukappaleesi olikin veikeä... Häh? Selitätkö vähän enemmän kansantajuisesti, miten tuo aloitus koiran nokkimisjärjestyksestä liittyikään loppuun? Nokkimisj'rjestyshän on alistamista, eli hierarkiassa ylempi (yleensä siis vahvampi) alistaa alempaa, jotta saa tarpeensa tyydytettyä. Ja kun eläin alsitaa jotain, sen kyllä huomaa ihan selvästi, eli se käyttäytyy agressiivisesti toista kohtaan. Se ei mitenkään kierrelleen tee sitä, esimerkiksi paikkoja tai ympäristöä tuhoamalla.

tuutupappa kirjoitti:

... kyllä mäkin niitä sanoja vihaan. Mutta silti niihin uskon. En vaan tykkää ajatella niitä tai sanoa niitä edes ääneen kunnolla. Silti näen sitä joka päivä kotona.

"Mitä käskyjä siis?"
Esimerkiksi jos syön, ja pentumme käy kerjäämässä ruokaa. Käsken sen menemään pois, mutta se silti kokeilee uudestaan. Se hyppää tuolia vasten ja ennen kuin kerkeen sanoa mitään, vanhin koiramme käy ottamassa niskasta kiinni ja vetää alas, ja molemmat lähtevät. Hah voin kyllä kuvitella mitä vanhempi koira ajattelee tossa vaiheessa: "eikö se saa ees yhtä pentua kuriin" :D Vanhin koira käy siis komentamassa pentua ja opettaa tavoille.

Samaa näkyy myös siinä, jos toiseksi nuorin koiramme riehuu pennun kanssa liiaksi, niin vanhin koiramme käy komentamassa toiseksi nuorinta ja käskee lopettamaan.

Enpä nyt tiedä näkyykö tuossa dominanssia millä tavalla, kun en oikeestaan ymmärrä koko sanan merkitystä vaikka luulen ymmärtäväni.
Laumajärjestyksestä kyllä ymmärrän.

Ja tämänkin olen nähnyt laumamme sisällä:
vanhempi koira syö luuta ja kaksi nuorempaa kattoo vierestä. Ei koske. Ei edes yritä koskea. Vaikka vanhempi koira siitä luun luota lähtee, niin silti nämä kaksi kyttäävät luuta vieressä eivätkä edes yritä koskea luuhun.
Mutta jos nuoremmat koirat syövät luuta ja jättävät sen jonnekin niin kyllä varmana käy vanhempi sen ryöstämässä. Poikkeuksena se tietenkin, että jos olen vieressä niin ei ota :)

Senkin olen myös nähnyt, että kaksi nuorempaa koiraa nukkuvat kiinni toisissaan, mutta tässä ei ole luottamuksesta kyse. Nuoremmat koirat luottavat vanhempaan enemmän kuin toisiinsa. Kaikki koirat luottavat minuun ja minä luotan koiriin.
On kuitenkin nuoremmat koirat yrittäneet mennä vanhemman koiran viereen nukkumaan, mutta ei onnistu. On hupaisaa kattoa kun vanhempi koira tassuillaan työntää toista kauemmaksi tai lähtee muualle nukkumaan. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että vanhempi puolustaisi paikkaansa murisemalla tms vaan enemmänkin siitä, että se ei kamalasti tykkää olla toisten lähellä....ehkäpä.

Lopussa itelläkin ajatus katkes.
Liittyi ehkä siihen, että jotkut ihmiset antavat koiriensa tehdä ihan mitä vaan, koska ajattelevat, että koiran käyttäytyminen johtuu siitä, että ihmiset ovat liikaa pois (kun koira tekee parissa tunnissa tuhoja), tai että se on ahdistunut, stressaantunut tai peloissaan, ja siksi ei ongelmille mitään tehdä kuin voivotellaan. Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että koira ei luota omistajaansa. Miten koiralla, joka ei luota omistajaansa, voi olla hyvä olla omistajansa lähellä? Tai sen ollessa poissa?

Se luottamus on kaiken a ja o. Ja kun lauma-ajatteluun perustan tämän oman kasvatuksen, niin ajattelen, että luottamusta ei saavuteta ennen kuin koiralle näytetään, että minä johdan JOKAISESSA tilanteessa, minä hankin ruoan ja annan heille katon pään päälle, minä päätän mihin mennään ja millä tavalla (eli ei vetämättä... innoissaan saa olla ja se on ihanaa, mutta sen voi tehdä vetämättäkin ja nätisti), minä päätän milloin rapsuttelen, milloin saa tulla sänkyyn, mitä saa pureskella ja mitä ei.

Tuolla joku sanoi, että hyvin koulutettu koira on onnellinen ja levollinen siksi, että se tietää, miten tehdä jokaisessa tilanteessa. Sitä on positiivisesti jollain tavalla ehdollistettu johonkin tilanteeseen että siinä tilanteessa käyttäydytään näin. Tätä en ymmärrä.
Meillä koiria ei ole opetettu tiettyyn tilanteeseen. Koiralle elämän aikana tulee joka päivä uusia tilanteita enkä voi olla koko aikaa opettamassa sitä tilanteesta toiseen. Näin ollen annan koirani ymmärtää, että ei tarvitse tehdä mitään. Ei yhtään mitään ennen kuin minä pyydän tai käsken. En odota niiltä yhtään mitään muuta kuin että minun sanaani uskotaan. Annan koiran olla koira. Koiran työhön kuuluu kävellä rennosti lenkillä, haistella, nukkua, syödä, temmeltää, juosta ja juoda. Niillä on liian lyhyt elämä siihen, että alkaisin niitä kouluttamaan tiettyyn tilanteeseen.

Jos ovikello soi ja koira haukkuu, sanon "ei". Koira lopettaa haukkumisen. Tämän jälkeen sanon "mene". Koira menee ja saan rauhassa avata ulko-oven ja vastaanottaa vieraat. Ei ole koiralla tuossa tilanteessa mitään käyttäytymismallia että menee petiin ja odottaa siellä kunnes takit on otettu pois. Ja kuinka kauan tätä opetetaan? Kauan. Kuinka kauan opetat koiralle ei-sanan ja mene-käskyn? Nopeasti, koska ne on ihan peruskäskyjä, joilla pärjää koiran kanssa hyvin pitkälle.

Meillä koirat osaavat nämä käskyt, ja niistä ei luisteta, koska ne on niiden turvallisuuden vuoksi. En niitä huvikseni keksi.
- tänne
- ei
- mene
- odota

Tuli ihan kamalan pitkä teksti että nyt hävettää...

Lue lisää

Pääsitkin ydin kysymyksen äärelle...

Johdatko sinä kaikissa tilanteissa, jolloin koirasi eivät tarvitse luonnollista laumaajatteluaan, vaan voivat vain sokeina luottaa siihen, että sinä viet, sinä hoidat?

Normaalissa eläinlaumassa on eritasoisia yksilöitä, joilla on erilaisia vahvuuksia ja se joka osaa hoitaa jutun parhaitten hoitaa sen.

Johtajan sanotaan olevan se joka määrää suunnan ja se joka määrää vauhdin.

Kuten artikkelissakin sanottiin normaalissa eläinlaumassa tämä johtajuus on vaihtuvaa.

Normaalisti se on vaihtuvaa myös ihmisen ja koirien muodostamasssa laumassa. Eli kun ollaan jäljellä, koira hoitaa suunnan ja etenemisen valinnan. Kun laumassa ulkoilu tilanteessa on pentu, se määrää etenemisen vauhdin. Kun ollaan ajossa koira hoitaa jäniksen merkkaamisen ja ajamisen. Kun joukossa on sairas, se määrää taukojen tarpeellisuuden. Kun kasvatetaan koiria koira hoitaa jopa yhden oleellisimmista perinteisen alfayksilön tehtävistä, eli se lisääntyy...

... kirjoitti:

"... että koira elää rajallisissa oloissa ihmisen kanssa, jolloinka dominanssia ilmenee. Eikö näin kirjoitettukin tuossa tekstissä?"

Ei kirjoitettu. Siinä kirjoitettiin että vangittuna elävät eläimet taistelevat jatkuvasti rajallisista resursseista.

Onko itselläni 3 koiraa tai enemmän? Ei ole sillä sillä resurssimme ovat rajalliset. Ei ole mitään järkeä laittaa koiriamme taistelemaan rajallisista resursseista haalimalla niitä enempää kuin mihin aikamme, tilamme ja muut resurssimme riittävät. Ja tämän tarkoitus on juuri se, että koirat eivät joudu stressiin rajallisten resurssien jaosta. Haluahan minullakin olisi ainakin viiteen koiraan, jotta saisin mieleisiäni harrastuskavereita...

" Olen myöskin huomannut, että vanhin koiramme nukkuu yksin tai minun kanssani, mutta nuorempia koiriamme se ei luokseen päästä nukkumaan. Kertooko tämä mitään dominanssista? "

Kertoo ja se on sääli tämän kirjoituksen pohjalta: koira kokee, että sen on puolustetava rajallista tilaansa.

"Tämä vanhempi koira myöskin puolustaa ruokaansa nuoremmilta, mutta ei minulta. "

?? Oikeastiko mielestäsi koiran pitäisi pitää todellisena uhkana myös sitä, että sinä saatat syödä sen kupin tyhjäksi ja se itse jäisi ravinnotta? Kuten tuossa tekstissäkin ssanottiin, ihminen ja koira eivät yleensä kilpaile samasta ravinnosta, niistä koiran teollisista nappuloista. Mutta koira ja koira "taistelevat" aivan samasta ravinnosta.



Tuo loppukappaleesi olikin veikeä... Häh? Selitätkö vähän enemmän kansantajuisesti, miten tuo aloitus koiran nokkimisjärjestyksestä liittyikään loppuun? Nokkimisj'rjestyshän on alistamista, eli hierarkiassa ylempi (yleensä siis vahvampi) alistaa alempaa, jotta saa tarpeensa tyydytettyä. Ja kun eläin alsitaa jotain, sen kyllä huomaa ihan selvästi, eli se käyttäytyy agressiivisesti toista kohtaan. Se ei mitenkään kierrelleen tee sitä, esimerkiksi paikkoja tai ympäristöä tuhoamalla.

Lue lisää

kaltaisia koiria ja tätä ajattelutapaa ja tietämättömyyttä.
Ei koirat noki toisiaan jos niiden suhde on kunnossa. Meillä arkielämä on sujuvaa, koirani ei tosiaankaan vahdi ja kyttäile toisiaan missään tilanteessa, olisi koomista jos ne niin tekisivät.
Tuutupapan pitäisi tehdä totaalikäännös ajatuksissaan. Laumakäyttäytymiseen ei kuulu nokinta, jos nokintaa ilmenee siihen puututaan HETI. Jos lauma on tasapainoinen (kuten normaalisti pitää olla) koirat on rentoja. Koirani ei edes irvistele toisilleen, puhumattakaan että murinoivat. Minkä vuoksi tuutupapan koirat tekee kaikenlaista ei toivottavaa vaikka hän kiihkeästi informoi pevi-kulttuuria palstalla ja vannoo Vilanderin nimeen?

omistaa tuutupapan kirjoitti:

kaltaisia koiria ja tätä ajattelutapaa ja tietämättömyyttä.
Ei koirat noki toisiaan jos niiden suhde on kunnossa. Meillä arkielämä on sujuvaa, koirani ei tosiaankaan vahdi ja kyttäile toisiaan missään tilanteessa, olisi koomista jos ne niin tekisivät.
Tuutupapan pitäisi tehdä totaalikäännös ajatuksissaan. Laumakäyttäytymiseen ei kuulu nokinta, jos nokintaa ilmenee siihen puututaan HETI. Jos lauma on tasapainoinen (kuten normaalisti pitää olla) koirat on rentoja. Koirani ei edes irvistele toisilleen, puhumattakaan että murinoivat. Minkä vuoksi tuutupapan koirat tekee kaikenlaista ei toivottavaa vaikka hän kiihkeästi informoi pevi-kulttuuria palstalla ja vannoo Vilanderin nimeen?

Lue lisää

Jostain kohdasta kirjoitustasi tuli mieleen vain se yksinkertainen asia, että kun sudetkin elävät alueella jossa on runsaasti isoja sorkkaeläimiä saaliiksi ne voivat elää jopa 20 yksilön laumoissa.

Siitä syystä, että ne ovat sosiaalisia eläimiä ja ne nauttivat populasta, aina mukavampi mitä enemmän.

Mutta sitten tulee ne resurssi rajoitukset. Suomessa on tiukasti säädelty hirvikanta ja täällä sudet siis elävät maksimissaan 10 laumoina. Riistaa ei koeta olevan riittävästi jaettavaksi kovin suuren määrän kesken. Jos hirvisaalis määrä on yksi eläin joka toinen päivä, niin ei siinä tyytyväisenä pysy 20 sutta, vaikka viidelle se jo riittääkin...

Mistä tietenkin mieleen tulee ne ikuiset kysymykset tälläkin palstalla: "Mistä johtuu kun vanha koirani ei hyväksy uutta pentua laumaamme?" Johtuu juuri siitä, että koira kokee resurssit rajalliseksi jo nyt ja ei halua lisä suita ruokittavaksi tai selkiä silitettäväksi... Jos koira eläisi stressitöntä tapeet tyydytettyä elämää, se ottaa uuden tulokkaan laumaan ilolla vastaan sosiaalinen elukka kun on.

... kirjoitti:

Jostain kohdasta kirjoitustasi tuli mieleen vain se yksinkertainen asia, että kun sudetkin elävät alueella jossa on runsaasti isoja sorkkaeläimiä saaliiksi ne voivat elää jopa 20 yksilön laumoissa.

Siitä syystä, että ne ovat sosiaalisia eläimiä ja ne nauttivat populasta, aina mukavampi mitä enemmän.

Mutta sitten tulee ne resurssi rajoitukset. Suomessa on tiukasti säädelty hirvikanta ja täällä sudet siis elävät maksimissaan 10 laumoina. Riistaa ei koeta olevan riittävästi jaettavaksi kovin suuren määrän kesken. Jos hirvisaalis määrä on yksi eläin joka toinen päivä, niin ei siinä tyytyväisenä pysy 20 sutta, vaikka viidelle se jo riittääkin...

Mistä tietenkin mieleen tulee ne ikuiset kysymykset tälläkin palstalla: "Mistä johtuu kun vanha koirani ei hyväksy uutta pentua laumaamme?" Johtuu juuri siitä, että koira kokee resurssit rajalliseksi jo nyt ja ei halua lisä suita ruokittavaksi tai selkiä silitettäväksi... Jos koira eläisi stressitöntä tapeet tyydytettyä elämää, se ottaa uuden tulokkaan laumaan ilolla vastaan sosiaalinen elukka kun on.

Lue lisää

aiheeseen, niinkuin jo itse totesinkin kautta rantain, että jos koirat saa elää suht*stressitöntä elämää kotonansa sen ei tarvitse kyylätä koko ajan jotakin. Kyylääminen on stressiä lauman sisällä ja häiritsee elämää.

Jos ensimmäinen vanhempi koira on saanut sopivasti molempia, rajoja ja rakkautta ei uudella tulokkaalla ole ollenkaan vaikeutta sulautua laumaan. Oma aikuinen koira otti ikäisensä (samaa sukupuolta) olevan aikuisen itsestään selvyytenä meidän koiraksi.

Melko ihmeellisiä laumateorioita ja jatkuvaa johtajuusselvittämistä. Olen meillä koirilleni se tyyppi joka valvon koirieni hyvinvointia, hoidan kun sairastavat joka ainut päivä saavat ruokansa. En häätele niitä, osaavat sen itsekin ilman oppeja.

Koirasta on leivottu ihmeolio joka ei saa tehdä sitä eikä tätäkään, mutta aina sen kuitenkin pitää olla tavattavissa, vaikka se itse ei sitä haluaisikaan. Sitten kun koira haluaa olla tavattavissa jo keksitään jääkaudet ja jäähyttelyt.

Kaiken kukkuraksi jotkut elää tällaisella paskanjauhannalla, että ongelmainen koira tarvitsee jääkausia ollakseen kiltti ja miellyttävä. Omani on tarvinneet rajat ja rakkautta ja suht*mukavasti elävät meidän ihmisten parissa.

varsinaiseen kirjoitti:

aiheeseen, niinkuin jo itse totesinkin kautta rantain, että jos koirat saa elää suht*stressitöntä elämää kotonansa sen ei tarvitse kyylätä koko ajan jotakin. Kyylääminen on stressiä lauman sisällä ja häiritsee elämää.

Jos ensimmäinen vanhempi koira on saanut sopivasti molempia, rajoja ja rakkautta ei uudella tulokkaalla ole ollenkaan vaikeutta sulautua laumaan. Oma aikuinen koira otti ikäisensä (samaa sukupuolta) olevan aikuisen itsestään selvyytenä meidän koiraksi.

Melko ihmeellisiä laumateorioita ja jatkuvaa johtajuusselvittämistä. Olen meillä koirilleni se tyyppi joka valvon koirieni hyvinvointia, hoidan kun sairastavat joka ainut päivä saavat ruokansa. En häätele niitä, osaavat sen itsekin ilman oppeja.

Koirasta on leivottu ihmeolio joka ei saa tehdä sitä eikä tätäkään, mutta aina sen kuitenkin pitää olla tavattavissa, vaikka se itse ei sitä haluaisikaan. Sitten kun koira haluaa olla tavattavissa jo keksitään jääkaudet ja jäähyttelyt.

Kaiken kukkuraksi jotkut elää tällaisella paskanjauhannalla, että ongelmainen koira tarvitsee jääkausia ollakseen kiltti ja miellyttävä. Omani on tarvinneet rajat ja rakkautta ja suht*mukavasti elävät meidän ihmisten parissa.

Lue lisää

...kun koira kesken tottelevaisuusharjoitusten ottaa ja lähtee, niin kyllähän siinä käy mielessä, että perkele kun se edes vähän kunnioittaisi (siis pelkäisi...).

Ei auta muuta kuin hakea koira jostain auton viereltä istumasta takaisin kentälle, luoksekutsua kun en käytä muulloin kun koira on kontaktissa, eli katsoo minuun päin jolloin se voisi edes reakoida kutsuuni. Mutta kun ei, joskus se vain päättää, että nyt riitti, mä lähden, niin en saa sitä kontaktiin mitenkään, ei edes vilkaise minua, vaan menee tyynesti koko kentän läpi autolle odottamaan kotiin lähtöä. Ja tämän se tekee kesken harjoitusten, onneksi on täysin varma siinä suhteessa, ettei kiinnostu mennessään muista koirista, eikä muistakaan houkuttumista...

Siinä sitä tulee mieleen, että olisi se kiva jos se ihan vain arvostaisi minua sen verran, että viitsisi edes vilkaista kun minä hänen nimeään toistelen... Arvostaisi piru vie edes pelosta, eli pelkäisi, että suutun, joten parempi olisi reakoida nimeensä.

Mutta ei. Koira arvostaa vain sitä mistä se kokee saavansa sillä hetkellä suurimman hyödyn. "Auto olisi hyödyllinen, sillä voisi päästä pois täältä missä tuo yksi on vain perkeleen tylsä ja mahdollisimman vähän mielenkiintoinen"

Olen huomannut tämän yhdistyvän yövuoroihini, eli kun treenaamme yövuoron jälkeen, en ole mitenkään parhaimmillani, saatan joskus jopa erehtyä luulemaan, että pelkkä makupala riittää palkkioksi arvon koiran työtaakasta...

Ei auta kuin peiliä tuijotella, mutta kyllä sitä pikku piru välillä olkapäällä houkuttaa: laita se perkele soikoon kunnioittamaan vaikka väkisin...

... kirjoitti:

...kun koira kesken tottelevaisuusharjoitusten ottaa ja lähtee, niin kyllähän siinä käy mielessä, että perkele kun se edes vähän kunnioittaisi (siis pelkäisi...).

Ei auta muuta kuin hakea koira jostain auton viereltä istumasta takaisin kentälle, luoksekutsua kun en käytä muulloin kun koira on kontaktissa, eli katsoo minuun päin jolloin se voisi edes reakoida kutsuuni. Mutta kun ei, joskus se vain päättää, että nyt riitti, mä lähden, niin en saa sitä kontaktiin mitenkään, ei edes vilkaise minua, vaan menee tyynesti koko kentän läpi autolle odottamaan kotiin lähtöä. Ja tämän se tekee kesken harjoitusten, onneksi on täysin varma siinä suhteessa, ettei kiinnostu mennessään muista koirista, eikä muistakaan houkuttumista...

Siinä sitä tulee mieleen, että olisi se kiva jos se ihan vain arvostaisi minua sen verran, että viitsisi edes vilkaista kun minä hänen nimeään toistelen... Arvostaisi piru vie edes pelosta, eli pelkäisi, että suutun, joten parempi olisi reakoida nimeensä.

Mutta ei. Koira arvostaa vain sitä mistä se kokee saavansa sillä hetkellä suurimman hyödyn. "Auto olisi hyödyllinen, sillä voisi päästä pois täältä missä tuo yksi on vain perkeleen tylsä ja mahdollisimman vähän mielenkiintoinen"

Olen huomannut tämän yhdistyvän yövuoroihini, eli kun treenaamme yövuoron jälkeen, en ole mitenkään parhaimmillani, saatan joskus jopa erehtyä luulemaan, että pelkkä makupala riittää palkkioksi arvon koiran työtaakasta...

Ei auta kuin peiliä tuijotella, mutta kyllä sitä pikku piru välillä olkapäällä houkuttaa: laita se perkele soikoon kunnioittamaan vaikka väkisin...

Lue lisää

Kaikki koirat joita kasvatetaan makupaloilla niin niilktä puuttuu kunnioitus omistajaansa kohtaan koska auktoriteettiä ei voi ostaa, lahjoa eikä varastaa, se on ansaittava.

......... kirjoitti:

Kaikki koirat joita kasvatetaan makupaloilla niin niilktä puuttuu kunnioitus omistajaansa kohtaan koska auktoriteettiä ei voi ostaa, lahjoa eikä varastaa, se on ansaittava.

Lue lisää

Tässä kohtaa olisi ihan paikallaan kertoa mitä se makupalalla kasvatus on,ja miksi "makupaloilla kasvatetuilta"puuttuu kunnioitus.
Niin ja miten se ilmenee?

Kiinnostaisi kuulla ;)

... kirjoitti:

...kun koira kesken tottelevaisuusharjoitusten ottaa ja lähtee, niin kyllähän siinä käy mielessä, että perkele kun se edes vähän kunnioittaisi (siis pelkäisi...).

Ei auta muuta kuin hakea koira jostain auton viereltä istumasta takaisin kentälle, luoksekutsua kun en käytä muulloin kun koira on kontaktissa, eli katsoo minuun päin jolloin se voisi edes reakoida kutsuuni. Mutta kun ei, joskus se vain päättää, että nyt riitti, mä lähden, niin en saa sitä kontaktiin mitenkään, ei edes vilkaise minua, vaan menee tyynesti koko kentän läpi autolle odottamaan kotiin lähtöä. Ja tämän se tekee kesken harjoitusten, onneksi on täysin varma siinä suhteessa, ettei kiinnostu mennessään muista koirista, eikä muistakaan houkuttumista...

Siinä sitä tulee mieleen, että olisi se kiva jos se ihan vain arvostaisi minua sen verran, että viitsisi edes vilkaista kun minä hänen nimeään toistelen... Arvostaisi piru vie edes pelosta, eli pelkäisi, että suutun, joten parempi olisi reakoida nimeensä.

Mutta ei. Koira arvostaa vain sitä mistä se kokee saavansa sillä hetkellä suurimman hyödyn. "Auto olisi hyödyllinen, sillä voisi päästä pois täältä missä tuo yksi on vain perkeleen tylsä ja mahdollisimman vähän mielenkiintoinen"

Olen huomannut tämän yhdistyvän yövuoroihini, eli kun treenaamme yövuoron jälkeen, en ole mitenkään parhaimmillani, saatan joskus jopa erehtyä luulemaan, että pelkkä makupala riittää palkkioksi arvon koiran työtaakasta...

Ei auta kuin peiliä tuijotella, mutta kyllä sitä pikku piru välillä olkapäällä houkuttaa: laita se perkele soikoon kunnioittamaan vaikka väkisin...

Lue lisää

aikaa pois älä treenaa ollenkaan tai treenaa jossain muualla.
Joku koirallesi on kenkkua kun se pyrkii autolle, ehkä vaadit liikaa tai jotain jota se ei osaa. Jospa jätät treenit väliin yövuoron jälkeen kun olet itse pinkeänä, koirahan tietää tämän ja stressaa.
Käy joskus vaan koirasi kanssa siellä kentällä kun ei ole treenejä, älä treenaa vaan leiki, palkitse normaalia enemmän ja leiki paljon. Asennoidu itsekin, että lähdet leikkimään koiran kanssa. Leikin jälkeen kotiin (huom! ei harjoituksia eikä vaatimuksia kun leikit). Koiralle luodaan mielikuvaa, että kentällä on kivaa.
Kun palaat taas yhteistreeniin ei tarvitse mennä kentälle vaan vähän syrjemmälläkin saa treenata ja lähteä pois kun hommat sujuu.
Yhteistreeneissä varmaan voit liinaakin kokeilla karkurille. Treeneistä voi lähteä pois jos huomaat koirasi väsyvän, älä junnaa liikkeitä kehittele erilaisia variaatioita kun yksiksesi koulutat. Tuli vaan mieleeni kun luin tekstiäsi.

......... kirjoitti:

Kaikki koirat joita kasvatetaan makupaloilla niin niilktä puuttuu kunnioitus omistajaansa kohtaan koska auktoriteettiä ei voi ostaa, lahjoa eikä varastaa, se on ansaittava.

Lue lisää

sinun auktoriteettisi ansaitaan?

... kirjoitti:

Pääsitkin ydin kysymyksen äärelle...

Johdatko sinä kaikissa tilanteissa, jolloin koirasi eivät tarvitse luonnollista laumaajatteluaan, vaan voivat vain sokeina luottaa siihen, että sinä viet, sinä hoidat?

Normaalissa eläinlaumassa on eritasoisia yksilöitä, joilla on erilaisia vahvuuksia ja se joka osaa hoitaa jutun parhaitten hoitaa sen.

Johtajan sanotaan olevan se joka määrää suunnan ja se joka määrää vauhdin.

Kuten artikkelissakin sanottiin normaalissa eläinlaumassa tämä johtajuus on vaihtuvaa.

Normaalisti se on vaihtuvaa myös ihmisen ja koirien muodostamasssa laumassa. Eli kun ollaan jäljellä, koira hoitaa suunnan ja etenemisen valinnan. Kun laumassa ulkoilu tilanteessa on pentu, se määrää etenemisen vauhdin. Kun ollaan ajossa koira hoitaa jäniksen merkkaamisen ja ajamisen. Kun joukossa on sairas, se määrää taukojen tarpeellisuuden. Kun kasvatetaan koiria koira hoitaa jopa yhden oleellisimmista perinteisen alfayksilön tehtävistä, eli se lisääntyy...

Lue lisää

Itsellä shelttejä, joten metsällä ei käydä eikä mitään metsästetä. Joten tätä ei tarvitse edes ajatella.

Johdan silloinkin kun "leikitään"... kuinka kauan, kuka noutaa, kuka aloittaa, ja milloin lopetetaan.

Johdan kun annetaan ruokaa. Ruokaa ei saa, jos ei istuta.

Johdan kun mennään ulos: jätkä odottaa nätisti oven ulkopuolella ennen ku minä menen ulos ja ne sinne pyydän. ns. tarkistan turvallisuuden.

Irtokoiran yrittäessä päästä lähelle minä häädän sen pois ja suojelen laumaani, ja koirani ovat selkäni takana.

Johtajuus koiran ja ihmisen välillä muuttuu ainoastaan silloin, kun koira katsoo, että ihminen ei ole tarpeeksi hyvä johtaja, jonka selän taakse turvautua ja johon luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Tällöinhän juuri syntyy sitä remmirähinää -> koira puolustaa itseään ja ihmistä jokaiselta "uhkaavalta vaaralta"
Meillä näin oli. Ei ole enää.

omistaa tuutupapan kirjoitti:

kaltaisia koiria ja tätä ajattelutapaa ja tietämättömyyttä.
Ei koirat noki toisiaan jos niiden suhde on kunnossa. Meillä arkielämä on sujuvaa, koirani ei tosiaankaan vahdi ja kyttäile toisiaan missään tilanteessa, olisi koomista jos ne niin tekisivät.
Tuutupapan pitäisi tehdä totaalikäännös ajatuksissaan. Laumakäyttäytymiseen ei kuulu nokinta, jos nokintaa ilmenee siihen puututaan HETI. Jos lauma on tasapainoinen (kuten normaalisti pitää olla) koirat on rentoja. Koirani ei edes irvistele toisilleen, puhumattakaan että murinoivat. Minkä vuoksi tuutupapan koirat tekee kaikenlaista ei toivottavaa vaikka hän kiihkeästi informoi pevi-kulttuuria palstalla ja vannoo Vilanderin nimeen?

Lue lisää

"Minkä vuoksi tuutupapan koirat tekee kaikenlaista ei toivottavaa vaikka hän kiihkeästi informoi pevi-kulttuuria palstalla ja vannoo Vilanderin nimeen? "

Ja minkähänlaista ei-toivottavaa koirani tällä hetkellä tekevät? Juuri siitä ei-toivotusta käytöksestä ollaan päästykin... Jos oman luun puolustaminen, kun toinen siinä oikeen karttaa toisen luuta ja yrittää saada sen itselleen, vaikka oma luu on sohvalla, on epätoivottua... voin sanoa, että en kyllä tosiaan ymmärrä.
Jos toiset ei puolusta luutaan niin yksi jyrää kaikki.

... kirjoitti:

Jostain kohdasta kirjoitustasi tuli mieleen vain se yksinkertainen asia, että kun sudetkin elävät alueella jossa on runsaasti isoja sorkkaeläimiä saaliiksi ne voivat elää jopa 20 yksilön laumoissa.

Siitä syystä, että ne ovat sosiaalisia eläimiä ja ne nauttivat populasta, aina mukavampi mitä enemmän.

Mutta sitten tulee ne resurssi rajoitukset. Suomessa on tiukasti säädelty hirvikanta ja täällä sudet siis elävät maksimissaan 10 laumoina. Riistaa ei koeta olevan riittävästi jaettavaksi kovin suuren määrän kesken. Jos hirvisaalis määrä on yksi eläin joka toinen päivä, niin ei siinä tyytyväisenä pysy 20 sutta, vaikka viidelle se jo riittääkin...

Mistä tietenkin mieleen tulee ne ikuiset kysymykset tälläkin palstalla: "Mistä johtuu kun vanha koirani ei hyväksy uutta pentua laumaamme?" Johtuu juuri siitä, että koira kokee resurssit rajalliseksi jo nyt ja ei halua lisä suita ruokittavaksi tai selkiä silitettäväksi... Jos koira eläisi stressitöntä tapeet tyydytettyä elämää, se ottaa uuden tulokkaan laumaan ilolla vastaan sosiaalinen elukka kun on.

Lue lisää

Vaikka vanhin koirani ei välillä halua nukkua kahden nuoremman koirani kanssa, kyllä se on ottanut ne ihan ilolla vastaan.

... kirjoitti:

...kun koira kesken tottelevaisuusharjoitusten ottaa ja lähtee, niin kyllähän siinä käy mielessä, että perkele kun se edes vähän kunnioittaisi (siis pelkäisi...).

Ei auta muuta kuin hakea koira jostain auton viereltä istumasta takaisin kentälle, luoksekutsua kun en käytä muulloin kun koira on kontaktissa, eli katsoo minuun päin jolloin se voisi edes reakoida kutsuuni. Mutta kun ei, joskus se vain päättää, että nyt riitti, mä lähden, niin en saa sitä kontaktiin mitenkään, ei edes vilkaise minua, vaan menee tyynesti koko kentän läpi autolle odottamaan kotiin lähtöä. Ja tämän se tekee kesken harjoitusten, onneksi on täysin varma siinä suhteessa, ettei kiinnostu mennessään muista koirista, eikä muistakaan houkuttumista...

Siinä sitä tulee mieleen, että olisi se kiva jos se ihan vain arvostaisi minua sen verran, että viitsisi edes vilkaista kun minä hänen nimeään toistelen... Arvostaisi piru vie edes pelosta, eli pelkäisi, että suutun, joten parempi olisi reakoida nimeensä.

Mutta ei. Koira arvostaa vain sitä mistä se kokee saavansa sillä hetkellä suurimman hyödyn. "Auto olisi hyödyllinen, sillä voisi päästä pois täältä missä tuo yksi on vain perkeleen tylsä ja mahdollisimman vähän mielenkiintoinen"

Olen huomannut tämän yhdistyvän yövuoroihini, eli kun treenaamme yövuoron jälkeen, en ole mitenkään parhaimmillani, saatan joskus jopa erehtyä luulemaan, että pelkkä makupala riittää palkkioksi arvon koiran työtaakasta...

Ei auta kuin peiliä tuijotella, mutta kyllä sitä pikku piru välillä olkapäällä houkuttaa: laita se perkele soikoon kunnioittamaan vaikka väkisin...

Lue lisää

... jos niissä olisi vikaa?

Juuri se siinä onkin. Itse en ole IKINÄ opettanut koiriani tulemaan luokse makupalalla. Sitä ne eivät ole saaneet palkaksi.
Olen kasvattanut koiriin hyvät ja terveet suhteet näyttämällä että mä olen niille se maailma. Muhun voi luottaa ja mun lähellä on hyvä olla. Ja tällä hetkellä tilanne on se, että vaikka koira olisi talon takana, pystyn sen pyytämään luokse ja iloisesti tulee... ei sentään hakatun tai pelokkaan näköisenä niin kuin monet nyt luulevat.

Ja tosiaan, selventäisin sen asian, että ainoastaan vanhemmalle koiralle on pidetty jääkausi. Nuoremmat koirat on kasvatettu PEVI-metodilla alusta asti, joten niiden kanssa ei ongelmia ole. Kun siihen PEVI-metodiin sisältyy muutakin kuin se jääkausi *vinkvink*

......... kirjoitti:

Kaikki koirat joita kasvatetaan makupaloilla niin niilktä puuttuu kunnioitus omistajaansa kohtaan koska auktoriteettiä ei voi ostaa, lahjoa eikä varastaa, se on ansaittava.

Lue lisää

Ihan konkreettisen esimerkin voin nyt antaa tässä:

Kaverin koira, joka on opetettu tulemaan luokse makupaloilla (palkattu makupaloilla), ei tule enää luokse. Ja eilen kuulin hänen itsensä sanovan: "Kohta se kyllästyy tulemaan luokse taas kun mulla ei ole antaa sille mitään. Pitäs olla kokonainen nakkipaketti taskussa."

Oma koirani tuli luokse joka kerta ja aina yhtä iloisena. Ja kertaakaan ei ole palkattu makupaloilla tai rangaistu siitä, että ei ole tullut luokse sillä sekunnilla kun sanon (tämä silloin kun oli vasta pentu ja luoksetuloa harjoiteltiin). Ja kertaakaan, ei ole koira jättänyt tulematta.

Koira tulee luokseni viivaana joka kerta MUN takia. Palkinnoksi riittää se, että olen iloinen, nauran, leikin, kehut,... MINÄ riitän. Ja tulee kyllä luokse, vaikka sen kiinnikin olen muutaman kehun jälkeen kytkenyt. Ei ole pilalle siitäkään mennyt! Ja vaikka välillä tulisi vähemmän kehuja niin silti tulee aina iloisesti luokse.

Kertooko tämä jotain, että PEVI-metodi ei toimi, vaan se pilaa koiran ja ihmisen välisen suhteen ihan kokonaan ja koira ei elä stressitöntä elämää?

PS. NAMIKOULUTTAJAT, KOIRAKOULU KOMPASSI, ON OTTANUT KÄYTTÖÖN JÄÄKAUDEN! JÄÄKAUSI HEILLÄ ON TÄYSIN TURHA JA PILAA SUHDETTA VIELÄ ENTISESTÄÄN, KOSKA EIVÄT SITÄ TOTEUTA OIKEIN JA SUOSITTELEVAT SITÄ MELKEIN JOKAISELLE KOIRALLE. TÄMÄN JÄÄKAUDEN TULOKSET EIVÄT OLE MILLÄÄN TAVALLA VERRATTAVISSA PEVI-METODIIN, KOSKA KOULUTUS JA KASVATUS OVAT TÄYSIN ERI ASIOITA. ELKÖÖ SIIS VERRATKO NIITÄ KESKENÄÄN. TEKEE VAAN HALLAA PEVI-METODILLE.

kentältä jonkin kirjoitti:

aikaa pois älä treenaa ollenkaan tai treenaa jossain muualla.
Joku koirallesi on kenkkua kun se pyrkii autolle, ehkä vaadit liikaa tai jotain jota se ei osaa. Jospa jätät treenit väliin yövuoron jälkeen kun olet itse pinkeänä, koirahan tietää tämän ja stressaa.
Käy joskus vaan koirasi kanssa siellä kentällä kun ei ole treenejä, älä treenaa vaan leiki, palkitse normaalia enemmän ja leiki paljon. Asennoidu itsekin, että lähdet leikkimään koiran kanssa. Leikin jälkeen kotiin (huom! ei harjoituksia eikä vaatimuksia kun leikit). Koiralle luodaan mielikuvaa, että kentällä on kivaa.
Kun palaat taas yhteistreeniin ei tarvitse mennä kentälle vaan vähän syrjemmälläkin saa treenata ja lähteä pois kun hommat sujuu.
Yhteistreeneissä varmaan voit liinaakin kokeilla karkurille. Treeneistä voi lähteä pois jos huomaat koirasi väsyvän, älä junnaa liikkeitä kehittele erilaisia variaatioita kun yksiksesi koulutat. Tuli vaan mieleeni kun luin tekstiäsi.

Lue lisää

Viestisi on asiaa...

Ongelma on se, että olen koulutusohjaaja ja niistä ei meillä päin ainakaan mitään ylimääräistä tarjontaa ole, niin sitä joutuu raahautumaan kentälle jopa yövuorojen jälkeen, aikana jolloin itse on todellakin liian pinkeänä kouluttamaan koiraa.

Oman koiran kanssa treenaan pääasiassa kun ei ole harjoituksia menossa. Koira ei siis lähde livohkaan silloin kun me treenaamme, vaan kesken harjoitusten, eli yleensä paneudun liian intensiivisesti muiden asioihin ja koira jää selän taakse, huomiotta ja sitten se häipyy. On siis vapaa käskyn alainen, jolloin se normaalisti vain pyörii ympärilläni tai menee repulle makaamaan ja odottamaan kontaktin ottoani. Koira saattaa siis olla minuutteja täysin ilman huomiotani ja silloin se häipyy ja kun näen sivusilmästä, että tuolla se menee ja yritän saada kontaktin, niin ei ole mitään vaikutusta, vaan se on päättänyt, että se menee nyt autolla ja piste. Kyseinen koirahan on vireellä koulutettu ja työskennellessään todella innokas. Yövuoron jälkeen ei vain aina jaksaisi leikkiä ja sen huomaa heti, koira ei koe palkitsevaksi. Kun olen jaksanut leikkimällä palkita sitä niin, silloin se maltaa kymmenenkin minuuttia liehua siinä ympärillä vain minusta kiinnostuneena, vaikka olisin kiinnittänyt huomioni muihin, ennenkuin lähtee edes sinne repulle makaamaan...

Mutta ohjeesi oli aivan loistava. Noin itsekin olisin neuvonut itseäni. Ja täytynee osaltaan myös toteuttaa, siitä kun viimeksi olemme käyneet vain leikkimässä kentällä onkin jo vuosia...

tuutupappa kirjoitti:

... jos niissä olisi vikaa?

Juuri se siinä onkin. Itse en ole IKINÄ opettanut koiriani tulemaan luokse makupalalla. Sitä ne eivät ole saaneet palkaksi.
Olen kasvattanut koiriin hyvät ja terveet suhteet näyttämällä että mä olen niille se maailma. Muhun voi luottaa ja mun lähellä on hyvä olla. Ja tällä hetkellä tilanne on se, että vaikka koira olisi talon takana, pystyn sen pyytämään luokse ja iloisesti tulee... ei sentään hakatun tai pelokkaan näköisenä niin kuin monet nyt luulevat.

Ja tosiaan, selventäisin sen asian, että ainoastaan vanhemmalle koiralle on pidetty jääkausi. Nuoremmat koirat on kasvatettu PEVI-metodilla alusta asti, joten niiden kanssa ei ongelmia ole. Kun siihen PEVI-metodiin sisältyy muutakin kuin se jääkausi *vinkvink*

Lue lisää

Muistaakseni viestissä kirjoitin miten makupalat eivät riitä motivoimaan koiraa? kirjoitinhan, tarkoitus ainakin oli, eli koira ei näe vaivan arvoiseksi ottaa kontaktia minuun, kun tietää tänään olevan taas niitä päiviä, ettei siitä kostu kuin kuppaisen nakin pätkän... Kyseessä ei ole mikään ahne koira, eikä kyseessä ole myöskään makupaloilla koulutettu koira, sillä tätä ei saisi makupaloilla motivoitua. Kyseessä on kuitenkin tottelevaisuudessa varsin ansiokkaasti menestynyt koira, eli sen kanssa on tehty työtä ja tiedän miten koiran saa motivoitua tekemään, jos vain itse satun olemaan sopivassa motivointi vireessä...

Mutta kun aina en ole, siis siinä sopivassa motivointi vireessä, niin olisihan se kätevää jos koira arvostaisi statukseni (olen jotain jota pitää kunnioittaa, aina!) takia, ei motivointi taitojeni takia...

tuutupappa kirjoitti:

Vaikka vanhin koirani ei välillä halua nukkua kahden nuoremman koirani kanssa, kyllä se on ottanut ne ihan ilolla vastaan.

Mihin se on ottanut ne ilolla vastaan? Sinne sänkyyn kanssaan?

Hirveän iloiselta ei kuulosta jos murahtelee, mutta ilmentäähän koirat muutenkin iloaan monin tavoin...

sä käytät paljo edellistä sanontaa, niin argumentoisitko, siis perustelisitko sen jo jotenkin.

Mä mietin koulutuksen ja kasvattamisen eroa ja enpä sitä näin kasvatusalan ihmisenä keksi. Koulutus on yleensä kasvatusta johonkin tiettyyn asiaan.

Lapsilla puhutaan varhaiskasvautksesta jota tekee päviväkodit ennen kouluikää...? Tarkoitatko siis jotain varhaiskasvatusta? kai sinä nyt yrität kasvattaa koiriasi myös pentuajan jälkeen, jolloin sitä lapsilla kutsutaankin jo kouluttamiseksi? Kouluthan tekevät kodin ohella lapsen tärkeintä aksvatustyötä...

Eli jokin ero näille termeille sinulla täytyy olla, jota muut eivät ymmärrä. Keroitistko sen meillekin?

Onko se ne sirkustemput (koulutus) ja arkitottelevaisuus (kasvatus)? Ja vain sirkustemppujen opetus toimii postiviisella vahvistamisella, arkitottelevaisuus ei?

Tjaa, no itse ainakin olen koirille opettanut, muunmuassa käskyt "reunassa" tarkoittaa, että kävellään osoitettua tien laitaa sekä "kävellään tiellä", "kävellään polulla", rauhoitusaikana jolloin koirat eivät saa poikkeilla metsiin, ihan tällaisia arkitottelevaisuus juttuja ja kyllä, olen opettanut ne vain positiivisen vahvistamisen kautta. Onko kyseessä tällöin akvatus vai koulutus? Ei ole sirkustemppuja, vaan koiran turvallisuuten ja mukavaan päivittäiseen yhteiseloon liittyviä asioita...

tuutupappa,ihan hienoa,että olet tyytyväinen tapaasi toimia ja saanut ne tuloksetkin,mitkä haluat.Ja mielipiteitäkin toki on olla jokaisella omansa.
Mutta,ihan vinkiksi näin vähän kokeneemman ihmisen silmin ;)
Maailma ei ole mustavalkoinen.On eri tapoja toimia,ja välttämättä ei kannata arvostella kovin sanoin muita tapoja,varsinkaan jos niihin ei ole kunnolla perehtynyt,vaan mielipiteet perustuu muiden sanomiin ja mielipiteisiin.
Tuo yhdenkin viestisi loppukappale on kuin suoraan tietyltä palstalta kopioitu.

Olen kysynyt jo jokusen kertaa ihmisiltä,jotka toistaa tuon palstan mantraa täällä,mitä on makupalakasvatus?Mikä siinä on huonoa?Kysyin myös miksi ei esim.katsekontaktia voi opettaa,kun sitäkin niin kovasti arvostellaan.ym.
Yhtään vastauksia ei tule.Nyt olisikin sinulla hyvä paikka vastata omasta puolestasi ihan ilman palstalta kopiontia,ja aloittaa vaikka noista keskustelu omilla perusteluilla.

Ja minä kerron sinulla vaikka makupaloilla kasvattamisesta ensin.
Makupalat on vahvistamista varten.Eli toimintaa vahvistetaan positiivisesti,ei negatiivisesti kuten esim.kannattamallasi metodilla opettaa koiraa liikkumaan hyvin hihnassa.
Jokainen normaalijärkinen myös tietää,että koiran saaminen hyväksi yhteiskuntaan sopivaksi, EI ole pelkää makupalan syöttämistä.Se on apu ja kannustin siinä.

Kasvatus ja koulutus on eri asia.Niin,toisaalta.Mutta ne on lähellä toisiaan,ja koulutusta voi käyttää tukemaan kasvatusta.

Kasvatus on lähinnä normiperuselämän taitojen opettelua.
Koulutus sitten pidemmälle menevään,ja usein/lähinnä johonkin lajiin suuntautuvaa,joko harrastamista tai kilpailuihin tähtäävää.
Kummassakin voidaan tehdä hieman eri tavoin.
Mutta,pääpointti on se,että on kykyä nähdä miten ja missä mennään,tajuta,että on hyvinkin erilaisia rotuja rodunomaisine vaatimuksineen ym.ja myös se,että parhaat tulokset saa silloin,kun kunnolla hallitsee mitä tekee.
Käytetään siinä sitten makupaloja,shapingia,pakotteita ym.

Se sitten,jos EI itse jotain tapaa hallitse,tai on eri mieltä sen käytöstä,EI tarkoita sitä,että se ei toimi,ei todellakaan.

Namupaloista en verran ja positiivisesta vahvistamisesta,että pohjosmaiden huippujen työ tokossa,jossa vaaditaan huippuosaamista,ihan pohjamutia myöten,koska se lähtee JO kotikasvatuksesta,melkein kaikki pohjaa positiiviseen vahvistamiseen.Ja tulokset on nähty ;)

Itse olen kasvattanut/kouluttanut useita koiria.Elänyt myös aikaa,jolloin asioita tehtiin erillä lailla,nähnyt muutoksia,kuin myös siis kantapään kautta ottanut asioista selvää.
Ja voin oikeesti suosittaa olemaan avoin,tutkimaan asioita,käyttämään omia aivoja,ja jättämään muitten keksimät mantrat hokematta,niin sitten oppii myös laajemmin näkemään asioita ;)
Siitä kun voi kummasti hyötyäkkin ;)

molossi,ja rekkaus ei heti ... kirjoitti:

tuutupappa,ihan hienoa,että olet tyytyväinen tapaasi toimia ja saanut ne tuloksetkin,mitkä haluat.Ja mielipiteitäkin toki on olla jokaisella omansa.
Mutta,ihan vinkiksi näin vähän kokeneemman ihmisen silmin ;)
Maailma ei ole mustavalkoinen.On eri tapoja toimia,ja välttämättä ei kannata arvostella kovin sanoin muita tapoja,varsinkaan jos niihin ei ole kunnolla perehtynyt,vaan mielipiteet perustuu muiden sanomiin ja mielipiteisiin.
Tuo yhdenkin viestisi loppukappale on kuin suoraan tietyltä palstalta kopioitu.

Olen kysynyt jo jokusen kertaa ihmisiltä,jotka toistaa tuon palstan mantraa täällä,mitä on makupalakasvatus?Mikä siinä on huonoa?Kysyin myös miksi ei esim.katsekontaktia voi opettaa,kun sitäkin niin kovasti arvostellaan.ym.
Yhtään vastauksia ei tule.Nyt olisikin sinulla hyvä paikka vastata omasta puolestasi ihan ilman palstalta kopiontia,ja aloittaa vaikka noista keskustelu omilla perusteluilla.

Ja minä kerron sinulla vaikka makupaloilla kasvattamisesta ensin.
Makupalat on vahvistamista varten.Eli toimintaa vahvistetaan positiivisesti,ei negatiivisesti kuten esim.kannattamallasi metodilla opettaa koiraa liikkumaan hyvin hihnassa.
Jokainen normaalijärkinen myös tietää,että koiran saaminen hyväksi yhteiskuntaan sopivaksi, EI ole pelkää makupalan syöttämistä.Se on apu ja kannustin siinä.

Kasvatus ja koulutus on eri asia.Niin,toisaalta.Mutta ne on lähellä toisiaan,ja koulutusta voi käyttää tukemaan kasvatusta.

Kasvatus on lähinnä normiperuselämän taitojen opettelua.
Koulutus sitten pidemmälle menevään,ja usein/lähinnä johonkin lajiin suuntautuvaa,joko harrastamista tai kilpailuihin tähtäävää.
Kummassakin voidaan tehdä hieman eri tavoin.
Mutta,pääpointti on se,että on kykyä nähdä miten ja missä mennään,tajuta,että on hyvinkin erilaisia rotuja rodunomaisine vaatimuksineen ym.ja myös se,että parhaat tulokset saa silloin,kun kunnolla hallitsee mitä tekee.
Käytetään siinä sitten makupaloja,shapingia,pakotteita ym.

Se sitten,jos EI itse jotain tapaa hallitse,tai on eri mieltä sen käytöstä,EI tarkoita sitä,että se ei toimi,ei todellakaan.

Namupaloista en verran ja positiivisesta vahvistamisesta,että pohjosmaiden huippujen työ tokossa,jossa vaaditaan huippuosaamista,ihan pohjamutia myöten,koska se lähtee JO kotikasvatuksesta,melkein kaikki pohjaa positiiviseen vahvistamiseen.Ja tulokset on nähty ;)

Itse olen kasvattanut/kouluttanut useita koiria.Elänyt myös aikaa,jolloin asioita tehtiin erillä lailla,nähnyt muutoksia,kuin myös siis kantapään kautta ottanut asioista selvää.
Ja voin oikeesti suosittaa olemaan avoin,tutkimaan asioita,käyttämään omia aivoja,ja jättämään muitten keksimät mantrat hokematta,niin sitten oppii myös laajemmin näkemään asioita ;)
Siitä kun voi kummasti hyötyäkkin ;)

Lue lisää

ja alleviivaan kaikki mitä sanot! Kantapään kautta on tullut opittua ja mielipiteet on tullut muutettua terveemmälle pohjalle.

olet oikeassa kirjoitti:

ja alleviivaan kaikki mitä sanot! Kantapään kautta on tullut opittua ja mielipiteet on tullut muutettua terveemmälle pohjalle.

mikään temppu kouluttaa oma koira käyttäytymään makupaloilla niinkuin haluaa sen käyttäytyvän mutta PeVi kouluttajat korjaavat kukin parisataa koiraa vuodessa 95% onnistumis prosentilla, saatteko te ne koirat toimimaan makupala koulutuksella.

pikkupikkususi kirjoitti:

mikään temppu kouluttaa oma koira käyttäytymään makupaloilla niinkuin haluaa sen käyttäytyvän mutta PeVi kouluttajat korjaavat kukin parisataa koiraa vuodessa 95% onnistumis prosentilla, saatteko te ne koirat toimimaan makupala koulutuksella.

Lue lisää

korjaaminen on, koiria koulutetaan ja kasvatetaan eikä korjailla. Koira ei ole esine.
Peviä ei kannata kovasti levitellä se kun on aina ollut hiukan saastaa ja sontaa.
Pevi ei ole edes metodi, eikä perustu kunnon tutkimuksiin.
Ja me saadaan ne koirat makupaloilla ja normikoulutuksella toimimaan eikä laskeskella prosentteja onnistumisista. Ei ole tarvetta.

pikkupikkususi kirjoitti:

mikään temppu kouluttaa oma koira käyttäytymään makupaloilla niinkuin haluaa sen käyttäytyvän mutta PeVi kouluttajat korjaavat kukin parisataa koiraa vuodessa 95% onnistumis prosentilla, saatteko te ne koirat toimimaan makupala koulutuksella.

Lue lisää

No niin, teidän onnistumisprosenttinne nousee näköjään viikoittain. Vielä pari viikkoa sitten se oli vain 90%. Hyvä, hyvä! Vappuna menee varmasti 100% haamuraja rikki!

Eli mikä tässä nyt on ongelma? Pevin opetuslapsi tässä myöntää julkisesti lukion psykologian kirjasta tutun asian, että vahviste (esim. ruoka) lisää toiminnan esiintyvyyttä. Aikamoista pokkaa se vaatisikin, jos muuta väittäisi kun se voidaan perustella ja osoittaa toimivaksi jokaisella elollisella olennolla.

Nyt puuttuu vain esim. pikkupikkusuden tyhjentävät selitykset miksi tämä on huono juttu? Ja tietysti sitten voi esittää paremman keinon ja perustella myös se. Psykologian laitoksellakin oltaisiin varmasti kiinnostuneita asiasta, sillä onhan tiede jatkuvasti itseään korjaavaa ja julkista. Kunpa tämä - mitä se nyt sitten onkaan - olisi myös.

pikkupikkususi kirjoitti:

mikään temppu kouluttaa oma koira käyttäytymään makupaloilla niinkuin haluaa sen käyttäytyvän mutta PeVi kouluttajat korjaavat kukin parisataa koiraa vuodessa 95% onnistumis prosentilla, saatteko te ne koirat toimimaan makupala koulutuksella.

Lue lisää

Mistään tempuistahan ei ole ollutkaan kyse,vaan koiran kasvatuksesta.Ja siinä pointti se,että koiran voi muutenkin kasvattaa,kun jonkun "keksimällä" ideologilla ;).
Tosin täällähän jotkut on kirjoitelleet niinkin,että se makupaloilla "kouluttaminen käyttäytymään" ei ole hyväksi,eikä tuota hyviä tuloksia.Ihan hienoa,että olet huomannut,ettei se ihan noinkaan ole.
Se on ihan hyvä aloitus ajatella muutenkin kuin mustavalkoisesti ja ja oman na
van ympärillä pyörimiselle ;=)

Ensinnäkin,noit metodit,mitä peviläiset mainostaa omananaan,pohjautuu ihan monestikkin vanhoihin koulutustapoihin.Siksi tuntuu oudolta,että he myös arvostelevat niitä,jotka eivät ole esim.pevikouluttajia,mutta käyttää "heidän metodejaan".
esim.kolinapurkki ei ole mikään uusi ihmeellinen keksintö,minkään ideologiaan kuuluvana,vaan sitä on käytetty pitkään ja taitaapi perustua ihan vanhanaikaiseen systeemiin kuin heittoketjuun.
Eli ihan samoin voi sanoa,että on omittu "jostain".
Eli samoja juttuja siellä poimittu,mitä iät ajat on ollut,kenenkään omimatta "kunniaa" sun muuta niistä.

"Pevi-kouluttajat..."
Mistä "ne "koirista puhut ?Ei kukaan vähänkään koirien kasvatuksesta/koulutuksesta/saati ongelmakoiria auttaneista voi sanoa yhtään mitään näkemättä tapauksia varmaksi.
Myöskään ylipäätään en ymmärrä kysymystäsi siinä suhteessa,että kuinka monta kulkee jonkun käsien kautta ylipäätään,koska on eri asia tehdä jotain työkseen,kun esim.harrastuksenaan.
Jos halutaan vertailla eri tapoja,niin silloin pitää tehdä puolueeton tutkimus,riittävän kattava,esim.ammatikseen tekevien kanssa,josta voi edes jotain osviittaa saada.
Tällaista tietääkseni ei ole tehty.
Myöskin tuo mainitsemasi 95 prossaa tuskin perustuu mihinkään minkään puolueettoman tahon tekemän tutkimukseen,vai perustuuko?
Jollei siitä ole sellaista tehty,niin on täysin eri asia.
En kovin luotettavana yleensäkään pidä mitään,missä on oma lehmä ojassa ;D

Ai niin,ja kerro ihmeessä,mitä se makupala koulutus on ;)

Tunnen myös useita ongelmakoirakouluttajia.Siis ihan työkseen toimineita/toimivia.
Myös niitä,jotka on toiminut jo silloin,kun Mitään tiettyjä ideologeja ei ole viellä ollutkaan...
Tiedän myös jokusiakin,jotka hommaa tekee ihan harrastuksenaan ;).
Mutta yhdelläkään noista ei ole ollut tarvetta tuoda itseään esille arvostelemalla useissa käänteissä muita samaa hommaa tekeviä.Ja puhun hieman eri metodeillakin toimivista.
Eikä mainosta mitään prosentteja,joita ei ole puolueettomasti todettu.

Tuota voi miettiä,mitä tulee mieleen...

molossi,ja katkaisi rekkauksen kirjoitti:

Mistään tempuistahan ei ole ollutkaan kyse,vaan koiran kasvatuksesta.Ja siinä pointti se,että koiran voi muutenkin kasvattaa,kun jonkun "keksimällä" ideologilla ;).
Tosin täällähän jotkut on kirjoitelleet niinkin,että se makupaloilla "kouluttaminen käyttäytymään" ei ole hyväksi,eikä tuota hyviä tuloksia.Ihan hienoa,että olet huomannut,ettei se ihan noinkaan ole.
Se on ihan hyvä aloitus ajatella muutenkin kuin mustavalkoisesti ja ja oman na
van ympärillä pyörimiselle ;=)

Ensinnäkin,noit metodit,mitä peviläiset mainostaa omananaan,pohjautuu ihan monestikkin vanhoihin koulutustapoihin.Siksi tuntuu oudolta,että he myös arvostelevat niitä,jotka eivät ole esim.pevikouluttajia,mutta käyttää "heidän metodejaan".
esim.kolinapurkki ei ole mikään uusi ihmeellinen keksintö,minkään ideologiaan kuuluvana,vaan sitä on käytetty pitkään ja taitaapi perustua ihan vanhanaikaiseen systeemiin kuin heittoketjuun.
Eli ihan samoin voi sanoa,että on omittu "jostain".
Eli samoja juttuja siellä poimittu,mitä iät ajat on ollut,kenenkään omimatta "kunniaa" sun muuta niistä.

"Pevi-kouluttajat..."
Mistä "ne "koirista puhut ?Ei kukaan vähänkään koirien kasvatuksesta/koulutuksesta/saati ongelmakoiria auttaneista voi sanoa yhtään mitään näkemättä tapauksia varmaksi.
Myöskään ylipäätään en ymmärrä kysymystäsi siinä suhteessa,että kuinka monta kulkee jonkun käsien kautta ylipäätään,koska on eri asia tehdä jotain työkseen,kun esim.harrastuksenaan.
Jos halutaan vertailla eri tapoja,niin silloin pitää tehdä puolueeton tutkimus,riittävän kattava,esim.ammatikseen tekevien kanssa,josta voi edes jotain osviittaa saada.
Tällaista tietääkseni ei ole tehty.
Myöskin tuo mainitsemasi 95 prossaa tuskin perustuu mihinkään minkään puolueettoman tahon tekemän tutkimukseen,vai perustuuko?
Jollei siitä ole sellaista tehty,niin on täysin eri asia.
En kovin luotettavana yleensäkään pidä mitään,missä on oma lehmä ojassa ;D

Ai niin,ja kerro ihmeessä,mitä se makupala koulutus on ;)

Tunnen myös useita ongelmakoirakouluttajia.Siis ihan työkseen toimineita/toimivia.
Myös niitä,jotka on toiminut jo silloin,kun Mitään tiettyjä ideologeja ei ole viellä ollutkaan...
Tiedän myös jokusiakin,jotka hommaa tekee ihan harrastuksenaan ;).
Mutta yhdelläkään noista ei ole ollut tarvetta tuoda itseään esille arvostelemalla useissa käänteissä muita samaa hommaa tekeviä.Ja puhun hieman eri metodeillakin toimivista.
Eikä mainosta mitään prosentteja,joita ei ole puolueettomasti todettu.

Tuota voi miettiä,mitä tulee mieleen...

Lue lisää

omilla sivuillaan (työpaikkansa) huudella muiden kouluttajien tyylistä, kukaan muu kun koiraneuvola ja kitiska ei harrasta sivuillansa muiden mollaamista. Erikoinen tyyli hoitaa työtänsä, tällainen voi osua omaan nilkkaan.

pikkupikkususi kirjoitti:

mikään temppu kouluttaa oma koira käyttäytymään makupaloilla niinkuin haluaa sen käyttäytyvän mutta PeVi kouluttajat korjaavat kukin parisataa koiraa vuodessa 95% onnistumis prosentilla, saatteko te ne koirat toimimaan makupala koulutuksella.

Lue lisää

Nimimerkki tuutupappa kertoo palstalla,e ttä hänen koiriaan ei ole koskaan rangaistu, ne ovat iloisia ja tykkäävät hänestä, vaikka hän ei ole koskaan antanut niille yhtäkään makupalaa.

Se, ettei koiria ole koskaan rangaistu kertoo siitä, että vaikka hän ei käytä makupaloja, hän käyttää niin sanotun namikoulutuksen keinoja koulutuksessa.

Eli kuten normaalsitikin koiran ollessa kyseessä makupala ei riitä motivointiin ja tarvitaan jotain mitä koirat kaipaavat aina, eli leikkiä palkkioksi. Eli tuutupappa itse käyttää samaa koulutusmetodia kuin me muutkin (pevin vastustajat), hän ei käytä pevin oppeja, sillä muutenhan hän ei palstalla puhu, että hänen koiraansa ei rangaista väärästä tekemisestä. Mutta hän ilmiesesti kertoo myös,e ttä hänen ei tarvitse leikittääkään koiraa, pelkkä hymy ja iloinen olemus itseltä riittää palkitsemaan koiraa.

No, niin... Jokainen saa itse siitä pohtia miten todellista se on. Jokaisen joka koiran on joskus nähnyt on hyvin helppo vetää johtopäätökset siitä, että miten todelliselle koiralle riittää motivointiin ihmisen hymy tai iloisuus... Se riittää pelolla koulutetulle, vai kasvatuksestako täällä puhutaan, koiralle hymyilevä tai iloinen ihminen ei mitä todennäköisemmin tuota sitä pahaa mitä äkäinen ihminen tuottaisi. Mutta eihän silloin puhuta, että koiraa mtivoi ihmisen tunteet, vaan koiraa motivoi vain oma pelko.

Tuo onkin mielenkiintoista, että sitten viime viikon on pevi kouluttajien onnistumisprosentti noussut taas 5 prosenttia. Viikon - pari päästä se on varmasti jo täysi sata..?

Ehkä koiran kouluttamisen ei pidäkään olla mikään temppua vaikeampi juttu? Sehän on kaiken järjen mukaan hyvin yksinkertaista muutenkin, koira ei monimutkaisesti ajattele, eli kouluttamisen täytyy olla hyvin yksiselkoista, ei mitään kikkailua. Oikean toiminnan ohjaamista ja saavuttamista, ei siinä tarvitse mitään inhimillistä arvottamisen moraalista kykyjä koiralle antaa...

erikoista on kirjoitti:

omilla sivuillaan (työpaikkansa) huudella muiden kouluttajien tyylistä, kukaan muu kun koiraneuvola ja kitiska ei harrasta sivuillansa muiden mollaamista. Erikoinen tyyli hoitaa työtänsä, tällainen voi osua omaan nilkkaan.

Lue lisää

"omilla sivuillaan (työpaikkansa) huudella muiden kouluttajien tyylistä, kukaan muu kun koiraneuvola ja kitiska ei harrasta sivuillansa muiden mollaamista. Erikoinen tyyli hoitaa työtänsä, tällainen voi osua omaan nilkkaan. " Se tässä onkin erikoista enkä itsekään siitä tykkää. Tätä ei aikaisemmin ollut, mutta jokaisella menee se oma rajansa. Jokaisella palstalla mollataan PEVI-metodia. Ihan jokaisella. En ole nähnytkään sellaista palstaa, missä puhutaan koirien kouluttamisesta, ja jossa ei mollattaisi Peviä. Nykyään koiraneuvola-sivut ovat siihen menneet! Enkä sitä ymmärrä, koska alunperin palsta oli juuri nimenomaan peviä varten. Joten kun sanot että "kukaan muu kun koiraneuvola ja kitiska ei harrasta sivuillansa muiden mollaamista.", niin olet täysin väärässä. Mikä oikeus namikouluttajilla on tätä tyyliä mollata, jos pevi-kasvattajilla ei ole oikeus mollata namikouluttajia? "Erikoinen tyyli hoitaa työtänsä, tällainen voi osua omaan nilkkaan." Ja kyllä tosiaan, omaan nilkkaan kolahtaa enemmän se, että nykyään on noita pikkupevikouluttajia, jotka ovat käyneet pevikouluttajalla kerran tai kaksi tai lukeneet asiasta, ja ovat alkaneet kouluttaa koiria. päin mäntyähän se menee, koska siihen tarvitaan monen vuoden kokemus, joka taas löytyy pertiltä ja kitiskalta. nämä pikkukouluttajat taas tuottavat vain hallaa pevimetodille! hallaa tuottaa myös se, että namikouluttajat ovat ottaneet jääkauden mukaan koulutustapoihinsa!

... kirjoitti:

Nimimerkki tuutupappa kertoo palstalla,e ttä hänen koiriaan ei ole koskaan rangaistu, ne ovat iloisia ja tykkäävät hänestä, vaikka hän ei ole koskaan antanut niille yhtäkään makupalaa.

Se, ettei koiria ole koskaan rangaistu kertoo siitä, että vaikka hän ei käytä makupaloja, hän käyttää niin sanotun namikoulutuksen keinoja koulutuksessa.

Eli kuten normaalsitikin koiran ollessa kyseessä makupala ei riitä motivointiin ja tarvitaan jotain mitä koirat kaipaavat aina, eli leikkiä palkkioksi. Eli tuutupappa itse käyttää samaa koulutusmetodia kuin me muutkin (pevin vastustajat), hän ei käytä pevin oppeja, sillä muutenhan hän ei palstalla puhu, että hänen koiraansa ei rangaista väärästä tekemisestä. Mutta hän ilmiesesti kertoo myös,e ttä hänen ei tarvitse leikittääkään koiraa, pelkkä hymy ja iloinen olemus itseltä riittää palkitsemaan koiraa.

No, niin... Jokainen saa itse siitä pohtia miten todellista se on. Jokaisen joka koiran on joskus nähnyt on hyvin helppo vetää johtopäätökset siitä, että miten todelliselle koiralle riittää motivointiin ihmisen hymy tai iloisuus... Se riittää pelolla koulutetulle, vai kasvatuksestako täällä puhutaan, koiralle hymyilevä tai iloinen ihminen ei mitä todennäköisemmin tuota sitä pahaa mitä äkäinen ihminen tuottaisi. Mutta eihän silloin puhuta, että koiraa mtivoi ihmisen tunteet, vaan koiraa motivoi vain oma pelko.

Tuo onkin mielenkiintoista, että sitten viime viikon on pevi kouluttajien onnistumisprosentti noussut taas 5 prosenttia. Viikon - pari päästä se on varmasti jo täysi sata..?

Ehkä koiran kouluttamisen ei pidäkään olla mikään temppua vaikeampi juttu? Sehän on kaiken järjen mukaan hyvin yksinkertaista muutenkin, koira ei monimutkaisesti ajattele, eli kouluttamisen täytyy olla hyvin yksiselkoista, ei mitään kikkailua. Oikean toiminnan ohjaamista ja saavuttamista, ei siinä tarvitse mitään inhimillistä arvottamisen moraalista kykyjä koiralle antaa...

Lue lisää

"Nimimerkki tuutupappa kertoo palstalla,e ttä hänen koiriaan ei ole koskaan rangaistu" On koiriani rangaistu tottelemattomuudesta, mutta ei väkivaltaisin, fyysisin keinoin, ikinä. "Eli kuten normaalsitikin koiran ollessa kyseessä makupala ei riitä motivointiin ja tarvitaan jotain mitä koirat kaipaavat aina, eli leikkiä palkkioksi." Joskus käytän leikkiä, joskus rapsutusta ja joskus kehuja palkkioina. Joskus kaikkia yhdessä. Pennulla käytän namia palkkiona harva se kerta. Tarkoitus on, että luoksetulo muiden käskyjen totteleminen on aina hyvä juttu. Jos koira ei tottele, vaan haistattaa suoraan sanoen paskat niin kuin koirani on joskus suoraan sanoen tehnytkin, haistatan koiralle paskat myös. "Mutta hän ilmiesesti kertoo myös,e ttä hänen ei tarvitse leikittääkään koiraa, pelkkä hymy ja iloinen olemus itseltä riittää palkitsemaan koiraa." En tietääkseni/muistaakseni missään vaiheessa näin sanonut, että pelkästään hymy riittää koiran palkitsemaan. Olen yrittänyt luoda niin hyvät suhteet koiriini, että minulle palkkioksi riittää heidän iloisuutensa ja heille palkkioksi riittää minun iloisuuteni. He eivät luokseni pyydettäessä tule sen takia, että annan niille namin. Olen itse heille se nami. MINUN takiani ne tulevat. Tietävät, että luoksetulo on AINA hyvä juttu. "Ehkä koiran kouluttamisen ei pidäkään olla mikään temppua vaikeampi juttu? Sehän on kaiken järjen mukaan hyvin yksinkertaista muutenkin, koira ei monimutkaisesti ajattele, eli kouluttamisen täytyy olla hyvin yksiselkoista, ei mitään kikkailua" Niinhän se onkin. Hyvin yksinkertaista. Pitää vaan osata lukea koiraansa. Tiedät, milloin kieltää ja milloin kehua. Pitää koiran vain koirana ja käyttää maalaisjärkeä. Nameja käytän kyllä minäkin. Temppuja opetellessa motivoin koiraani oppimaan ja keskittymään. Jos opetan koiralleni "sivulle" jota sen ei pitäisi osata luonnostaan, käytän paljon nameja ja kehuja. Mutta pyrin luomaan koiraani niin hyvät suhteet, että se luottaa minuun niin ulkona kuin sisällä. Se uskaltaa laskea minut näkyvistään, kun lähden töihin. Se uskaltaa mennä selkäni taakse ja luottaa siihen, että minä hoidan tukalan tilanteen, jossa vihainen koira yrittää tulla päälle. Minä olen johtaja ja minä hoidan tilanteet. Ohikulkijoita ei tarvitse pelätä, vaan rauhassa voi haistella maata. Mamma hoitaa tilanteen jos tarvitsee. Tähän pevi tähtääkin... luotto olisi molemmin puolista. Räyhäävä koira räyhää jokaiselle vastaantulijalle, koska ei luota omistajaansa hihnan päässä. Se pitää häätää kaikki pois luotaan ja puolustaa siinä samalla myös omistajaansa. Useimmiten namikouluttajat tässä ns vahvistavat oikeaa käytöstä. Oikea käytös on se, että niille vastaantulijoille ei räyhätä vaan otetaan rennosti ja LUOTETAAN. Sitä en ymmärrä, miten luoton voi saada tuollaisessa tilanteessa nameilla? Voi kyllä olen ollut avarakatseinen. Ja saanut niin pirun huonoja kokemuksia ja niin on saanut koiranikin! Ennen kitiskaa, kävin kolmella namikouluttajalla koirani kanssa, ja jokainen oli valmis poistamaan yhden ongelman kerrallaan. Neuvoja ongelmiin: KOIRA RIKKOO SISÄLLÄ KAIKEN YKSIN OLLESSA: LAITA HÄKKIIN KOIRA VETÄÄ HIHNASSA: VEDÄ TAKAISIN KOIRA RÄHJÄÄ KAIKILLE VASTAANTULIJOILLE: VEDÄ KOIRAA TAKAISIN JA KÄÄNNÄ SUUNTAA (eli ts näytetään koiralle että omistaja pelkää myös vastaantulijaa ja ns lähtee karkuun -> vaihtaa suuntaa) Ja siitä katsekontaktista, josta joku kyseli: en ole opettanut katsekontaktia koiralleni, koska ei ole tarvinnut. Tukalan paikan tullessa, kun koira näkee jotain "pelottavaa" esim sohvan keskellä peltoa, koira katsoo minua automaattisesti että "mamma mitäs nyt tehdään"? tilanteessa otetaan sitten rennosti -> koira ottaa rennosti, koska mamma ottaa rennosti, ymmärtää että eihän tuossa mitään. Jos koira oikeesti sitä pelkää, mennään sohvan luokse ja pyydetään haistelemaan, ja kehutaan kun rohkeita ollaan.

tuutupappa kirjoitti:

"omilla sivuillaan (työpaikkansa) huudella muiden kouluttajien tyylistä, kukaan muu kun koiraneuvola ja kitiska ei harrasta sivuillansa muiden mollaamista. Erikoinen tyyli hoitaa työtänsä, tällainen voi osua omaan nilkkaan. " Se tässä onkin erikoista enkä itsekään siitä tykkää. Tätä ei aikaisemmin ollut, mutta jokaisella menee se oma rajansa. Jokaisella palstalla mollataan PEVI-metodia. Ihan jokaisella. En ole nähnytkään sellaista palstaa, missä puhutaan koirien kouluttamisesta, ja jossa ei mollattaisi Peviä. Nykyään koiraneuvola-sivut ovat siihen menneet! Enkä sitä ymmärrä, koska alunperin palsta oli juuri nimenomaan peviä varten. Joten kun sanot että "kukaan muu kun koiraneuvola ja kitiska ei harrasta sivuillansa muiden mollaamista.", niin olet täysin väärässä. Mikä oikeus namikouluttajilla on tätä tyyliä mollata, jos pevi-kasvattajilla ei ole oikeus mollata namikouluttajia? "Erikoinen tyyli hoitaa työtänsä, tällainen voi osua omaan nilkkaan." Ja kyllä tosiaan, omaan nilkkaan kolahtaa enemmän se, että nykyään on noita pikkupevikouluttajia, jotka ovat käyneet pevikouluttajalla kerran tai kaksi tai lukeneet asiasta, ja ovat alkaneet kouluttaa koiria. päin mäntyähän se menee, koska siihen tarvitaan monen vuoden kokemus, joka taas löytyy pertiltä ja kitiskalta. nämä pikkukouluttajat taas tuottavat vain hallaa pevimetodille! hallaa tuottaa myös se, että namikouluttajat ovat ottaneet jääkauden mukaan koulutustapoihinsa!

Lue lisää

jo olla vaan ohi, tuutupappa.

aika alkaa kirjoitti:

jo olla vaan ohi, tuutupappa.

ei kestä ikuisuuksia, ei edes jääkaudetkaan. Pevi-palsta kuihtuu ja ihmiset oppii käsittelemään koiriansa niinkuin niitä kuuluukin käsitellä.

vielä kaikki kirjoitti:

ei kestä ikuisuuksia, ei edes jääkaudetkaan. Pevi-palsta kuihtuu ja ihmiset oppii käsittelemään koiriansa niinkuin niitä kuuluukin käsitellä.

On kyllä tässäkin. Mä pidän koirilleni ikuista jääkautta. En ikinä puhu niille mitään, ikinä ota niitä viereeni, ikinä lässytä tai ikinä päästä niitä viereeni. Purkilla en suinkaan heitä sen viereen, vaan heitän koiraani päin, ja niin lujaa, että se vinkasee kivusta! Ja kotonani kuljen joka paikassa nokka pystyssä näyttääkseni koirilleni, että MINÄ OLEN JOHTAJA. Eihän ne muuten sitä tajua. Ja auta armias, jos rikkoo mun sikamageitakalliita kenkiä, niin heitän purkilla ja raivoon! Ja luoksetulossa tietenkin räyhään niin, että se varmasti seuraavan kerran tulee luokse, kun pelkää mua! Just näin.

tuutupappa kirjoitti:

On kyllä tässäkin. Mä pidän koirilleni ikuista jääkautta. En ikinä puhu niille mitään, ikinä ota niitä viereeni, ikinä lässytä tai ikinä päästä niitä viereeni. Purkilla en suinkaan heitä sen viereen, vaan heitän koiraani päin, ja niin lujaa, että se vinkasee kivusta! Ja kotonani kuljen joka paikassa nokka pystyssä näyttääkseni koirilleni, että MINÄ OLEN JOHTAJA. Eihän ne muuten sitä tajua. Ja auta armias, jos rikkoo mun sikamageitakalliita kenkiä, niin heitän purkilla ja raivoon! Ja luoksetulossa tietenkin räyhään niin, että se varmasti seuraavan kerran tulee luokse, kun pelkää mua! Just näin.

Lue lisää

todeta, että viesti on mennyt perille! Olet kuin uudesti syntynyt peviläinen.