Sakemaanikko!

lauseesi olivat jokseenkin ymmärrettäviä. Voisitko selittää vähän niiden välissä olevaa vertausta ja kertoisit miten se liittyy koiriin?

Eli siis pojun emä on sakemanni-ajokoira mix ja isä sakemanni. Ihan on sakemannin näköinen mutta liian pieni urokseksi( on nartun kokoinen, toki massaahan vielä tulee mutta säkä ei enää kasva).

Ongelma siis on koiramme kuulossa... Korvat on kauniit koristeet... =/ . Kerron siis vähän tarkemmin: Eli poika on hirmu fiksu ja tykkää oppia kaikkea uutta ja osaakin hirmuisenhyvin kaikkea silloin kun ollaan keskenämme eikä ole häiriötekijöitä. Mutta auta armias kun tulee häiriötekijöitä. Ihmisiä, muita eläimiä (linnut, hiiret, yms mitä voi kuvitella esim metsässä olevan) tai varsinkin koiria tulee vastaan ei mikään käsky mene perille. ei sitten millään. Esim jäällä omissa oloissa kun mennään, pystyy poika hyvin seuraamaan ilman hihnaa, se jää käskystä paikalle tulee luo kutsuttaessa jne. Mutta sitten kun esimerkiksi menenme koirakouluun (jossa siis käymme aina kun mahdollista, kerta viikkon) en saa millään kontaktia koiraani. se huutaa ja ulisee ja vetää ja haluaisi vaan peuhata muiden kanssa. puolet ajasta on mennään naamapunasena, sitten alkaa hieman helpottaa. Mutta kun koulutuksen jälkeen koirakoulussamme on tapana laskea koirat peuhaamaan, en saa koiraani kiinni. se ei kuuntele tänne käskyä ei mitään. Minulle on neuvottu että tee itsestäsi kiinnostavampi kuin mistään muusta. tätä on yritetty. nameilla, lelulla, äänellä kehon liikkeillä.... ei toimi ei. Nyt ollaan edistytty niin että hihnassa kadulla käveltäessä ihmiset ja pyörät menee hyvin (ei suurempaa reaktiota) koirat päästään ohi muuten suht asiallisesti (tosin krmea veto päällä) paitsi jos vastaan tuleva koira on räyhääjä. Mutta vapaana ollessa tuo välillä keksii omia puuhiaan (leikkii lumipalloilla/kepeillä jotka on löytänyt yms, eikä näin ollen taas kuuntele käskyjä. Lisäksi poika on yli seksuaalinen , mutta eläinlääkäri suosittelee leikkausta vasta aikasintaan puolentoistavuoden iässä. (poika nyt siis pikkisen reilu 1v)

Eli lyhyesti ongelman nimi on miten saan koirani kuuntelemaan minua TILANTEESSA KUIN TILANTEESSA. Kyseessähän siis on jonkin asteinen johtajuus ongelma. Vaikka muuten rajat tiedossa ja tottelevaisuus muuten hyvä.

emubarbi kirjoitti:

Eli siis pojun emä on sakemanni-ajokoira mix ja isä sakemanni. Ihan on sakemannin näköinen mutta liian pieni urokseksi( on nartun kokoinen, toki massaahan vielä tulee mutta säkä ei enää kasva).

Ongelma siis on koiramme kuulossa... Korvat on kauniit koristeet... =/ . Kerron siis vähän tarkemmin: Eli poika on hirmu fiksu ja tykkää oppia kaikkea uutta ja osaakin hirmuisenhyvin kaikkea silloin kun ollaan keskenämme eikä ole häiriötekijöitä. Mutta auta armias kun tulee häiriötekijöitä. Ihmisiä, muita eläimiä (linnut, hiiret, yms mitä voi kuvitella esim metsässä olevan) tai varsinkin koiria tulee vastaan ei mikään käsky mene perille. ei sitten millään. Esim jäällä omissa oloissa kun mennään, pystyy poika hyvin seuraamaan ilman hihnaa, se jää käskystä paikalle tulee luo kutsuttaessa jne. Mutta sitten kun esimerkiksi menenme koirakouluun (jossa siis käymme aina kun mahdollista, kerta viikkon) en saa millään kontaktia koiraani. se huutaa ja ulisee ja vetää ja haluaisi vaan peuhata muiden kanssa. puolet ajasta on mennään naamapunasena, sitten alkaa hieman helpottaa. Mutta kun koulutuksen jälkeen koirakoulussamme on tapana laskea koirat peuhaamaan, en saa koiraani kiinni. se ei kuuntele tänne käskyä ei mitään. Minulle on neuvottu että tee itsestäsi kiinnostavampi kuin mistään muusta. tätä on yritetty. nameilla, lelulla, äänellä kehon liikkeillä.... ei toimi ei. Nyt ollaan edistytty niin että hihnassa kadulla käveltäessä ihmiset ja pyörät menee hyvin (ei suurempaa reaktiota) koirat päästään ohi muuten suht asiallisesti (tosin krmea veto päällä) paitsi jos vastaan tuleva koira on räyhääjä. Mutta vapaana ollessa tuo välillä keksii omia puuhiaan (leikkii lumipalloilla/kepeillä jotka on löytänyt yms, eikä näin ollen taas kuuntele käskyjä. Lisäksi poika on yli seksuaalinen , mutta eläinlääkäri suosittelee leikkausta vasta aikasintaan puolentoistavuoden iässä. (poika nyt siis pikkisen reilu 1v)

Eli lyhyesti ongelman nimi on miten saan koirani kuuntelemaan minua TILANTEESSA KUIN TILANTEESSA. Kyseessähän siis on jonkin asteinen johtajuus ongelma. Vaikka muuten rajat tiedossa ja tottelevaisuus muuten hyvä.

Lue lisää

yhtään, että oma kaksi vuotias sakemanniksi vallan rekisteröity jäpikkä on vielä aivan samanlainen? Eli kyllä ne ihmiset siinä ovat oikeassa olleet, että ikä tekee tehtävänsä, sitten joskus kahden, kolmen vuoden päästä. Kun siinä on ajokoiraa neljäsosa, niin ehkä sille ei tule ikinä sakemannin miellyttämishalua, ei sitä tule kaikille puhtaille sakuillekaan. Kun johtajuusongelmasta tuli muotisana joskus vuosia sitten, huomasin minäkin silloisen koiralaumani kanssa, että meilläkin on sellainen. Luin sitten kirjoja aiheesta ja päätin alkaa ankaraksi Leader of the gangiksi. Sitten huomasin, että perhana, meillä on ihan oikea johtajuusongelma, eli koirat ja omistaja olivat totaalisen sekaisin. Onneksi Jurvan lahja koiramaailmalle, eli Anni M. Korpela kirjoitti kirjan: Koirankoulutuksen uskomukset ja totuus. Sen luettuani palasi rauha taloon ja koiralaumaan. Todennäköisesti sinullakin elämäsi aikana on vielä useita koiria, joten suosittelen kolmea hyvää kirjaa, jos et vielä ole lukenut. 1. Cesar Millan: Koirakuiskaaja, Lilli Loiri: Pertti Vilanderin koirankorjauskirja ja Anni M. Korpela: Koirankoulutuksen uskomukset ja totuus. Löydä kuitenkin oma linjasi, luetpa mitä tahansa ja koirahan on sinun ja sinä teet, mitä haluat, muiden mielipiteistä viis. Koulutuksessa tulee aina paineita muista ihmisistä, jolla on huipputottelevaisia koiria. Joskus tulee hankittua väärä koira, eli koira ja omistaja eivät ikinä löydä yhteistä säveltä ja silloin voi harkita, kannattaako koira pitää vai myydä tai antaa pois. Se ei maailmaa kaada. Uroskoirat aikuistuvat joskus todella hitaasti ja sinun poikasi vaikuttaa olevan vielä liian pentumainen keskittymään, vika ei ole sinussa ja sehän kuitenkin osaakin jo jotain. Ja lopuksi: koirien kanssa eläessä oppii koko ajan, eikä kukaan voi sanoa tietävänsä kaikkea, koska jokainen koira on erilainen. Homman hienous onkin siinä, että ihminen oppii koiralta enemmän, kuin koira ihmiseltä.

emubarbi kirjoitti:

Eli siis pojun emä on sakemanni-ajokoira mix ja isä sakemanni. Ihan on sakemannin näköinen mutta liian pieni urokseksi( on nartun kokoinen, toki massaahan vielä tulee mutta säkä ei enää kasva).

Ongelma siis on koiramme kuulossa... Korvat on kauniit koristeet... =/ . Kerron siis vähän tarkemmin: Eli poika on hirmu fiksu ja tykkää oppia kaikkea uutta ja osaakin hirmuisenhyvin kaikkea silloin kun ollaan keskenämme eikä ole häiriötekijöitä. Mutta auta armias kun tulee häiriötekijöitä. Ihmisiä, muita eläimiä (linnut, hiiret, yms mitä voi kuvitella esim metsässä olevan) tai varsinkin koiria tulee vastaan ei mikään käsky mene perille. ei sitten millään. Esim jäällä omissa oloissa kun mennään, pystyy poika hyvin seuraamaan ilman hihnaa, se jää käskystä paikalle tulee luo kutsuttaessa jne. Mutta sitten kun esimerkiksi menenme koirakouluun (jossa siis käymme aina kun mahdollista, kerta viikkon) en saa millään kontaktia koiraani. se huutaa ja ulisee ja vetää ja haluaisi vaan peuhata muiden kanssa. puolet ajasta on mennään naamapunasena, sitten alkaa hieman helpottaa. Mutta kun koulutuksen jälkeen koirakoulussamme on tapana laskea koirat peuhaamaan, en saa koiraani kiinni. se ei kuuntele tänne käskyä ei mitään. Minulle on neuvottu että tee itsestäsi kiinnostavampi kuin mistään muusta. tätä on yritetty. nameilla, lelulla, äänellä kehon liikkeillä.... ei toimi ei. Nyt ollaan edistytty niin että hihnassa kadulla käveltäessä ihmiset ja pyörät menee hyvin (ei suurempaa reaktiota) koirat päästään ohi muuten suht asiallisesti (tosin krmea veto päällä) paitsi jos vastaan tuleva koira on räyhääjä. Mutta vapaana ollessa tuo välillä keksii omia puuhiaan (leikkii lumipalloilla/kepeillä jotka on löytänyt yms, eikä näin ollen taas kuuntele käskyjä. Lisäksi poika on yli seksuaalinen , mutta eläinlääkäri suosittelee leikkausta vasta aikasintaan puolentoistavuoden iässä. (poika nyt siis pikkisen reilu 1v)

Eli lyhyesti ongelman nimi on miten saan koirani kuuntelemaan minua TILANTEESSA KUIN TILANTEESSA. Kyseessähän siis on jonkin asteinen johtajuus ongelma. Vaikka muuten rajat tiedossa ja tottelevaisuus muuten hyvä.

Lue lisää

siellä koulutusryhmässä kokeilleet jälkeä? Voisi sopia juuri tuolle sinun koirallesi ja on sellaista koiraa hieman rauhoittavaa toimintaa.

emubarbi kirjoitti:

Eli siis pojun emä on sakemanni-ajokoira mix ja isä sakemanni. Ihan on sakemannin näköinen mutta liian pieni urokseksi( on nartun kokoinen, toki massaahan vielä tulee mutta säkä ei enää kasva).

Ongelma siis on koiramme kuulossa... Korvat on kauniit koristeet... =/ . Kerron siis vähän tarkemmin: Eli poika on hirmu fiksu ja tykkää oppia kaikkea uutta ja osaakin hirmuisenhyvin kaikkea silloin kun ollaan keskenämme eikä ole häiriötekijöitä. Mutta auta armias kun tulee häiriötekijöitä. Ihmisiä, muita eläimiä (linnut, hiiret, yms mitä voi kuvitella esim metsässä olevan) tai varsinkin koiria tulee vastaan ei mikään käsky mene perille. ei sitten millään. Esim jäällä omissa oloissa kun mennään, pystyy poika hyvin seuraamaan ilman hihnaa, se jää käskystä paikalle tulee luo kutsuttaessa jne. Mutta sitten kun esimerkiksi menenme koirakouluun (jossa siis käymme aina kun mahdollista, kerta viikkon) en saa millään kontaktia koiraani. se huutaa ja ulisee ja vetää ja haluaisi vaan peuhata muiden kanssa. puolet ajasta on mennään naamapunasena, sitten alkaa hieman helpottaa. Mutta kun koulutuksen jälkeen koirakoulussamme on tapana laskea koirat peuhaamaan, en saa koiraani kiinni. se ei kuuntele tänne käskyä ei mitään. Minulle on neuvottu että tee itsestäsi kiinnostavampi kuin mistään muusta. tätä on yritetty. nameilla, lelulla, äänellä kehon liikkeillä.... ei toimi ei. Nyt ollaan edistytty niin että hihnassa kadulla käveltäessä ihmiset ja pyörät menee hyvin (ei suurempaa reaktiota) koirat päästään ohi muuten suht asiallisesti (tosin krmea veto päällä) paitsi jos vastaan tuleva koira on räyhääjä. Mutta vapaana ollessa tuo välillä keksii omia puuhiaan (leikkii lumipalloilla/kepeillä jotka on löytänyt yms, eikä näin ollen taas kuuntele käskyjä. Lisäksi poika on yli seksuaalinen , mutta eläinlääkäri suosittelee leikkausta vasta aikasintaan puolentoistavuoden iässä. (poika nyt siis pikkisen reilu 1v)

Eli lyhyesti ongelman nimi on miten saan koirani kuuntelemaan minua TILANTEESSA KUIN TILANTEESSA. Kyseessähän siis on jonkin asteinen johtajuus ongelma. Vaikka muuten rajat tiedossa ja tottelevaisuus muuten hyvä.

Lue lisää

Jep jep, meidän mussukka tuntuu olevan miltei samanlainen =)

Meillä on vuoden ikäinen urosseefferi, joka tottelee kuin unelma, ottaa oma-aloitteisesti kontaktia, tulee käskystä luokse ja on kaikin puolin ihastuttava kaveri, mutta auta armias kun näköpiirissä on toinen koira, tai vaikkapa kissa.

Siinä tilanteessa tuntuu korvat jääneen TYYSTIN aivojen viereen narikkaan, ja saat siinä sitten ihan vapaasti ja mielin määrin yrittää itestäs huippukiinnostavaa tehä, niin ei se koira kyllä todellakaan ole sinua huomaavinasi!

Ainut koira, kenen läheisyydessä tottelee hyvin, on vanhempieni koira, jota oma koissumme näkee useamman kerran viikossa ja on tutuksi tullut.

Tällöin äippä huomioidaan ja käskystä luokse tullaan.

Mutta esim. hihnalenkillä jos tulee vastaan toinen koira, pitäisi NIIN täysillä päästä nuuhkimaan ja leikkimään ja pomppimaan, ei se aggressiivisuuttaan keiku.

Että TODELLAKIN on pentumainen, ja minäkin ihan toivon, että pari-kolme vuotta lisää toisi rauhan taloon =/

sakemaanikko kirjoitti:

siellä koulutusryhmässä kokeilleet jälkeä? Voisi sopia juuri tuolle sinun koirallesi ja on sellaista koiraa hieman rauhoittavaa toimintaa.

jälkeä ei olla kokeiltu. JOtenkin oon käsittänyt että täällä meilläpäin se ois puhtaitten hommaa... (en ole varma mutta meille selleisasta ei koskaan ole puhuttu, niin on tullut jotenkin sellainen olo).Toko agi ja erityisesti agility ois sellasta mistä haaveilen, että vois aloittaa tuon kanssa. Tosin se ei sitten taas ole mitenkään rauhoittavaa, päin vastoin. Omissa oloissa ollaan treenattu agia vähän ja selvästi ois mieluisaa, mutta en voi mennä alokas tunneille ennenkuin saan tuon kontaktin pelaamaan myös silloin kun on muita.

Eli tässä taitaa nyt olla ainoana neuvona se että omistaja hakee reseptin diapamia itselleen että pinna venyisi vielä entisestään ja antaa ajan kulua.... huoh... ja treeniä treeniä treeniä.

Tänään oli taas sellainen räyhäpäivä kun oltiin koirapuistossa että ei hyvää päivää. nyt sain muutamaan otteeseen räyhäämisen loppumaan sillä että kirjaimellisesti karjuin (niin karmee huuto ja meteli...) että ISTU tai MAAHAN. Ja kas ihme hän meni. jatkoi kyllä maasta huutoaan mutta sitten menin luo ja pyysin tassua tai sivulle tai muuta "temppuja" niin unohtui räyhääminen hetkeksi!

Cesar Millanin kirja on mulla varauksessa kirjastosta... sitä vissiin on muutama muukin halunnut lukea =) mie saan seuraavan =).

Sen oon kyllä huomannut että tää kun on nyt mun 3 koira, niin selkeesti on myös vaatimus taso itsellä noussut koiran suhteen. Mutta toisaalta tää on kyllä eka uros ja kaikkein vaativin meidän tapauksista. fiksuin, mutta vaativin. Ekan koiran sain kun täytyin 10 vuotta. elämäni paras lahja =D. Eka koira oli ihan viime vuosiinsa asti hyvin pirteä ja energinen ja leikkisä, mutta sillä oli sentäs korvat. Tosin tämä osasi kyllä olla hyvinkin itseppäinen jästipää jos oli huonopäivä.

Kai tästä hyvää tulee... joskus...?

*king of disco* kirjoitti:

Jep jep, meidän mussukka tuntuu olevan miltei samanlainen =)

Meillä on vuoden ikäinen urosseefferi, joka tottelee kuin unelma, ottaa oma-aloitteisesti kontaktia, tulee käskystä luokse ja on kaikin puolin ihastuttava kaveri, mutta auta armias kun näköpiirissä on toinen koira, tai vaikkapa kissa.

Siinä tilanteessa tuntuu korvat jääneen TYYSTIN aivojen viereen narikkaan, ja saat siinä sitten ihan vapaasti ja mielin määrin yrittää itestäs huippukiinnostavaa tehä, niin ei se koira kyllä todellakaan ole sinua huomaavinasi!

Ainut koira, kenen läheisyydessä tottelee hyvin, on vanhempieni koira, jota oma koissumme näkee useamman kerran viikossa ja on tutuksi tullut.

Tällöin äippä huomioidaan ja käskystä luokse tullaan.

Mutta esim. hihnalenkillä jos tulee vastaan toinen koira, pitäisi NIIN täysillä päästä nuuhkimaan ja leikkimään ja pomppimaan, ei se aggressiivisuuttaan keiku.

Että TODELLAKIN on pentumainen, ja minäkin ihan toivon, että pari-kolme vuotta lisää toisi rauhan taloon =/

Lue lisää

Voi miten lohduttavaa kuulla että jollain muullakin saattaapi olla ihan samoja ongelmia. Mie olen tod näk saanut jo ihan kylähullun maineen kun oon yrittänyt tehdä itsestäni kiinnostavan. noh, mutta mitä väliä jos saan vaan homman toimimaan. Olen ainakin yhen kerran omalla toiminnallani säikyttänyt jo parit about 10v poikalapsoset. Sori... ei ollu tarkotus, en ole hullu eikä koirani ole peto, mutta muuten vaan meillä vähän välillä viiraa...

yksipäivä tässä musta oli niin ihanan huvittavaa, kun mua vastaan tuli nainen oman koiransa kanssa joka harrasti samanlaista yksin puhelua koiralleen kun minä omalleen, tuli kerrankin sellanen olo että ehkä tässä kaupungissa on ainakin 1 joka tietää että tää nyt on vaan tätä jatkuvaa koulutusta.


En kyllä haluais tuota ihanaa pentumaista höpsöttelyäkään vielä pois. mutta ne korvat ois kiva saada toimimaan. ihan koko aikaisesti =)

Emubarbi kirjoitti:

jälkeä ei olla kokeiltu. JOtenkin oon käsittänyt että täällä meilläpäin se ois puhtaitten hommaa... (en ole varma mutta meille selleisasta ei koskaan ole puhuttu, niin on tullut jotenkin sellainen olo).Toko agi ja erityisesti agility ois sellasta mistä haaveilen, että vois aloittaa tuon kanssa. Tosin se ei sitten taas ole mitenkään rauhoittavaa, päin vastoin. Omissa oloissa ollaan treenattu agia vähän ja selvästi ois mieluisaa, mutta en voi mennä alokas tunneille ennenkuin saan tuon kontaktin pelaamaan myös silloin kun on muita.

Eli tässä taitaa nyt olla ainoana neuvona se että omistaja hakee reseptin diapamia itselleen että pinna venyisi vielä entisestään ja antaa ajan kulua.... huoh... ja treeniä treeniä treeniä.

Tänään oli taas sellainen räyhäpäivä kun oltiin koirapuistossa että ei hyvää päivää. nyt sain muutamaan otteeseen räyhäämisen loppumaan sillä että kirjaimellisesti karjuin (niin karmee huuto ja meteli...) että ISTU tai MAAHAN. Ja kas ihme hän meni. jatkoi kyllä maasta huutoaan mutta sitten menin luo ja pyysin tassua tai sivulle tai muuta "temppuja" niin unohtui räyhääminen hetkeksi!

Cesar Millanin kirja on mulla varauksessa kirjastosta... sitä vissiin on muutama muukin halunnut lukea =) mie saan seuraavan =).

Sen oon kyllä huomannut että tää kun on nyt mun 3 koira, niin selkeesti on myös vaatimus taso itsellä noussut koiran suhteen. Mutta toisaalta tää on kyllä eka uros ja kaikkein vaativin meidän tapauksista. fiksuin, mutta vaativin. Ekan koiran sain kun täytyin 10 vuotta. elämäni paras lahja =D. Eka koira oli ihan viime vuosiinsa asti hyvin pirteä ja energinen ja leikkisä, mutta sillä oli sentäs korvat. Tosin tämä osasi kyllä olla hyvinkin itseppäinen jästipää jos oli huonopäivä.

Kai tästä hyvää tulee... joskus...?

Lue lisää

ne poijaat on. Miehet ovat ikuisia lapsia, ainakin koirat. Jäljestystä voit harrastaa ihan yhtä hyvin, kuin muitakin juttuja. Ajattelin sitä siksi, kun se neljäs osa on ajokoiraa, että ties miten hyvä nenä sillä on. Niin ne kirjat ovat hyviä ihan kaikille, vaikka ei olisi mitään ongelmia. Unohda pamit ja relax, poikakoira tarvii mammaaaa...

Emubarbi kirjoitti:

Voi miten lohduttavaa kuulla että jollain muullakin saattaapi olla ihan samoja ongelmia. Mie olen tod näk saanut jo ihan kylähullun maineen kun oon yrittänyt tehdä itsestäni kiinnostavan. noh, mutta mitä väliä jos saan vaan homman toimimaan. Olen ainakin yhen kerran omalla toiminnallani säikyttänyt jo parit about 10v poikalapsoset. Sori... ei ollu tarkotus, en ole hullu eikä koirani ole peto, mutta muuten vaan meillä vähän välillä viiraa...

yksipäivä tässä musta oli niin ihanan huvittavaa, kun mua vastaan tuli nainen oman koiransa kanssa joka harrasti samanlaista yksin puhelua koiralleen kun minä omalleen, tuli kerrankin sellanen olo että ehkä tässä kaupungissa on ainakin 1 joka tietää että tää nyt on vaan tätä jatkuvaa koulutusta.


En kyllä haluais tuota ihanaa pentumaista höpsöttelyäkään vielä pois. mutta ne korvat ois kiva saada toimimaan. ihan koko aikaisesti =)

Lue lisää

vikaa. Olen koko ajan puhunut koiralleni korostetun hiljaa, lähes kuiskinut ja mitä hiljempaa puhuu, sen paremmin se kuuntelee. Yritäs saada huomio kuiskimalla.

ole korvissa kirjoitti:

vikaa. Olen koko ajan puhunut koiralleni korostetun hiljaa, lähes kuiskinut ja mitä hiljempaa puhuu, sen paremmin se kuuntelee. Yritäs saada huomio kuiskimalla.

Juu toimii kuiskaaminen sillon kun ei ole niitä häiriötekijöitä. Ja sillon kuin ei räyhää.... Kokeilu on.

Mutta tänään meillä meni hienosti koirakoulussa. Ulina ja veto yms alkoi jo ennen kun päästiin ees kentälle. heti kun tajus minne oltiin menossa. Ennen kenttää sitten pistin pojan makaamaan lumihankeen (jossain ei sentäs ei ole kuraa...) ja kävimme jälleen keskustelun käyttäytymisestä. Ja koko koulutus meni hirmu hyvin. ei ollut huutoa eikä räyhäämistä. muutaman kerran yritti mutta sain komentamalla loppumaan heti alkuunsa! vitsi kun tuli hyvä olo =) me edistyttiin!!!! ja kuulin ekaa kertaa kaikki käskyt mitä ohjaaja antoi!!!!

ole korvissa kirjoitti:

vikaa. Olen koko ajan puhunut koiralleni korostetun hiljaa, lähes kuiskinut ja mitä hiljempaa puhuu, sen paremmin se kuuntelee. Yritäs saada huomio kuiskimalla.

sitä vasta pöpin paperit saakin, eikä kyllä se koirakaan kuunnellut...! ;)