Kuljen tutun polun
saunaan oman talon.
Tunnen joka solun,
näen ruskon, valon.
Muistan sinut siellä,
kylpytakin valkoisen.
On jalkojesi tiellä
omasi, muistan sen.
Palaan tyhjään huoneeseen,
on jotain muuttunut:
kaktuksen kukkaan keltaiseen
on rakkautes puhjennut.
saunaan oman talon.
Tunnen joka solun,
näen ruskon, valon.
Muistan sinut siellä,
kylpytakin valkoisen.
On jalkojesi tiellä
omasi, muistan sen.
Palaan tyhjään huoneeseen,
on jotain muuttunut:
kaktuksen kukkaan keltaiseen
on rakkautes puhjennut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
voin nähdä sieluni silmin Sinut kävelemässä siel-
lä mökilläsi, muistelemassa ja kaipaamassa sitä
mitä joskus on ollut.
Tyhjä huone kuitenkin,
ei vain jotain vaan paljon on muuttunut.
Ja miten tuon runosi lopun oletkin taas saanut
niin haikean kauniiksi.
Surumielinen, pidin kuitenkin tai juuri siksi -
en tiedä.
Mukava että huomasit pienen runoni. Keltainen kaktus on harvinainen ja sen kukkiminen yhtä harvinaista. Mutta totta se on, se puhkesi kukkaan ja toi mieleen muistoja.
Muistot tulevat joka päivä jossain muodossa vastaan, pienissä tai suuremmissa, ihan tutuissa, arkisissakin.Vaikka runosi sävy onkin kaipaavan melankolinen, tuo kaktuksen keltainen "yllätyskukka"jotenkin toi valoa ja ehkäpä iloakin tähän tunnelmaan. Näen miten se kukka loistaa siellä tyhjässä huoneessa.
Kiitos kauniista kommentistasi! Kyllä se keltainen kukka oli iloinen yllätys. Surulliset raidat vain kulkevat elämässä mukana, runoissakin.