Iltaa lakeurelta.
Kuinka useen oot joutunu noloohin tilanteesihin?
Tuas ku takkaa sytyttelin niin muistuu mielehen yksi tapaus nuoruusvuosiltani. En sitä itte aiheuttanu mutta siinä vierees kuitenki olin.
Olin tukiinajoos kuorma-autoolla tualla keski-suomen puolella se oli -60 luvuun loppua ja minulla oli siinä laanin lähellä sellaanen pairanvaihratus paikka ja yötäki siinä Ainon ja Kallen luona olin. Oikeen viikkookunniis niin ku ruukatahan sanoa. Se Aino ja Kalle oli sellaanen jo vanhee pariskunta siinä kahareestaansa asuivat, tenavat raavahia ja sellaasia koko hyvä sopuusia ne normaali oloos olivat.
Sattuu kuitenki sellaanen tapaus siinä yhtenä talaviehtoona. Siinä tuvaas oli sellaanen suurenpuoleenen vanhanajan takka ja takansuun reunas se takaantantarirauta pystyys niinku tapaa ollaki ja siitä tantarista lähtöö se sormirauta mikä kääntyy, sanottihin raakuuksi. Siihen raakkuhun sai laittaa paran riippumahan ja kääntää sen sitten sinne valakian päälle.
Söin siinä tuvan pöyräs ku ajoosta tulin, Aino ja Kalle oli siinä kerinny jo illastaa. Aino tiskaali astioota ja huushollas siinä niitä ilta hommia mitä ny huushollihin kuuluu. Takaas paloo valakia ja se Aino ruukas pitää siinä takaanraakus vanhaltamuistilta sellaasta pientä vesipataa lämpiämäs sai siitä ottaa kuumaa vettä mihin ny milloonki tarvitti. Aino oli päivällä leiponu ruisleipää ja se leipälapio oli siinä takkaavasten pystys, jääny Ainolta siihen.
Se oli Kallella sellaanen tyyli notta se teki ne takkapuut sillälaalla pikkuusen ylipitkiä jotta jos teki siihen takkahan sellaasen ristiprasuun vaakasuorahan niin ne polttopuirenpäät ylettyi pikkuusen sen takkakiven ylitte, osiin tyhyjänpäälle.
Se samaanen valakia paloo siinä takaas ja Kalle istui siinä sanottihin patapenkiillä aivan siinä takan vierees ja sytyytteli piippuansa. Siinä Kallen ja takan väliis penkillä nukkui niiren sellaanen suuri ja laiska kollikissi. (Kissi soon pohojanmaalla)
Sitten se Kalle yhtääkkiä päästi aivan jumaalattoman kova äänisen pierun, se kissi säikähti sitä ääntä ja hypäätä poukaahrutti siihen takkakivelle niiren puiren päitten päälle. Ne keikkas ne puut ja kaatoovat sen Ainoon vesiparan sinne takkahan ja poroot ja palavatkekälehet siihen lattialle. Kallelta pääsi kova nauru ja meni siinä minultaki perunasoppa väärähänkurkkuhun. Kyllä nauruut loppu ku Aino sai leipälapion kourahan ja viisoo tietä Kallelle sillä uloos ja lyörä läimähytti Kallea persuuksihin notta jauhoonen leipälapionkuva vaan vilahti sarkahousuun persauksista ku Kalle paineli uloos ja rauhoottumahan.
Hävetti mua se homma, Aino sanoo minulle notta syö sinä vaan poikakulta rauhas se on tua häneen ukkoo tuallaanen pikkuusen oppimatoon.
terv. seppä ja Tiitu pikkuunen
Kuinka useen oot joutunu noloohin tilanteesihin?
Tuas ku takkaa sytyttelin niin muistuu mielehen yksi tapaus nuoruusvuosiltani. En sitä itte aiheuttanu mutta siinä vierees kuitenki olin.
Olin tukiinajoos kuorma-autoolla tualla keski-suomen puolella se oli -60 luvuun loppua ja minulla oli siinä laanin lähellä sellaanen pairanvaihratus paikka ja yötäki siinä Ainon ja Kallen luona olin. Oikeen viikkookunniis niin ku ruukatahan sanoa. Se Aino ja Kalle oli sellaanen jo vanhee pariskunta siinä kahareestaansa asuivat, tenavat raavahia ja sellaasia koko hyvä sopuusia ne normaali oloos olivat.
Sattuu kuitenki sellaanen tapaus siinä yhtenä talaviehtoona. Siinä tuvaas oli sellaanen suurenpuoleenen vanhanajan takka ja takansuun reunas se takaantantarirauta pystyys niinku tapaa ollaki ja siitä tantarista lähtöö se sormirauta mikä kääntyy, sanottihin raakuuksi. Siihen raakkuhun sai laittaa paran riippumahan ja kääntää sen sitten sinne valakian päälle.
Söin siinä tuvan pöyräs ku ajoosta tulin, Aino ja Kalle oli siinä kerinny jo illastaa. Aino tiskaali astioota ja huushollas siinä niitä ilta hommia mitä ny huushollihin kuuluu. Takaas paloo valakia ja se Aino ruukas pitää siinä takaanraakus vanhaltamuistilta sellaasta pientä vesipataa lämpiämäs sai siitä ottaa kuumaa vettä mihin ny milloonki tarvitti. Aino oli päivällä leiponu ruisleipää ja se leipälapio oli siinä takkaavasten pystys, jääny Ainolta siihen.
Se oli Kallella sellaanen tyyli notta se teki ne takkapuut sillälaalla pikkuusen ylipitkiä jotta jos teki siihen takkahan sellaasen ristiprasuun vaakasuorahan niin ne polttopuirenpäät ylettyi pikkuusen sen takkakiven ylitte, osiin tyhyjänpäälle.
Se samaanen valakia paloo siinä takaas ja Kalle istui siinä sanottihin patapenkiillä aivan siinä takan vierees ja sytyytteli piippuansa. Siinä Kallen ja takan väliis penkillä nukkui niiren sellaanen suuri ja laiska kollikissi. (Kissi soon pohojanmaalla)
Sitten se Kalle yhtääkkiä päästi aivan jumaalattoman kova äänisen pierun, se kissi säikähti sitä ääntä ja hypäätä poukaahrutti siihen takkakivelle niiren puiren päitten päälle. Ne keikkas ne puut ja kaatoovat sen Ainoon vesiparan sinne takkahan ja poroot ja palavatkekälehet siihen lattialle. Kallelta pääsi kova nauru ja meni siinä minultaki perunasoppa väärähänkurkkuhun. Kyllä nauruut loppu ku Aino sai leipälapion kourahan ja viisoo tietä Kallelle sillä uloos ja lyörä läimähytti Kallea persuuksihin notta jauhoonen leipälapionkuva vaan vilahti sarkahousuun persauksista ku Kalle paineli uloos ja rauhoottumahan.
Hävetti mua se homma, Aino sanoo minulle notta syö sinä vaan poikakulta rauhas se on tua häneen ukkoo tuallaanen pikkuusen oppimatoon.
terv. seppä ja Tiitu pikkuunen
Vastaukset 29
Vanhimmat
vastailehan niihin.
narisee siellä?
HTZA. Et se säkään mikään nii erityynen oo, vaikka niin luulekki.
ollukkii tomera emäntä talossa..:D
vaan ei kaikkia.
enempi minua nauratti se mielikuva leipälapion pläjäyksestä persuksille, ja se jauhotupsaus...:)
Ja voin ihan eläytyä tilanteeseen, kun oikein kaikki menee pieleen, niin jokuhan se on vahinkoonkin syyllinen, ..emäntä huomas ukkosa siinä sopivasti..ja kun ne puutkin vielä
a i n a liian pitkiä..:D
kettää nauratti,vaan toi kivasti elävästi kerrottu tarina !
nauratti kun kun luin,hyvä juttu.
,mää kyl luuli et sää peljästysit kisun pualest.
Kiva oli lukkee toi tarina.Sepäl on taito hyppysis.
Tommossii "mettäsikoi" noi ukot ova.
Meil ain koton opetettii,ettei ruakapöyräs,eikä
saunas saa piarasta.
Se olis ollu rumasti tehty.
sul on aikaa niin kato tuolt you tubest semmone kun pierumies,siin on pörinää pöntös.
olisi pieruhygienia ollut kohdallaan, niin olisi tuossa ja monessa muussakin paikassa säästytty paljolta. Miehet on todella ajattelemattomia. Voi kissiparkaa ja emäntä parkaa.
kiitos seppä
Suomi-Filmi, Heta ja Akusti.
tarina on hyvä.
Naiset olivatkin ennen erinaisia.Tuosta sun kertomuksesta tulee mieleen oma mummo.Hänen nimensäkin oli osuvasti Justiina, ja topakka nainen olikin :=))
ne oli, Aino ja Kalle. Sellaasia hyväntahtoosia molemmat jo aikaa eresmenneitä molemmat.
Eikä kaikkia maaliman maanteillä sattuneille tilantehille itkiäkään voi. Mä oon nähäny työni takia niin palijon ja monenlaasta majaa ja käyny niin monees paikas jotta voin varmasti sanoa että yksikään muu tänne kirijoottaja ei oo liikkunu elämänsä aikana niin palijon ku itte oon kulukenu.
23 maassa mä oon kuorma-autoa ohojastanu. Palijon muistaa mutta palijon on vuosienmittahan jo painunu unoohruksihin. Tuakin kissin paraan kaato on elettyä elämää, arkielämän proosaa. Ilooneensa ja suruuneensa, kivaa kuitenki.
terv. seppä ja Tiitu kulta.
me kaikki tunnetaan. :)
Mikä Sepälle on jäänyt evääksi tuolta isosta maalimasta?
Ja on sieltä lähteny se joka päiväänen leipä. Kovaa ja raskasta työtä se on ollu mutta siinä, jos sitä ny ristiksi sanoosin niin siinä on aina kuitenki ollu se mun oman olokapääni malli ja se on ollu myös mun näkööseni ammatti.
Maalima ei lopu pohojanmaalle, eikä suomehen, se täältä vasta alakaa.
Ei kaikiista oo rekkahommahan, siihen pitää sillälaalla kasvaa. Jos sitä hantvärkkiä jatkaa vuosikymmenestä toisehen. Palijon on tullu tuttuuksi kulijettajia maalimalla, meitä nelijävuosikymmentä ajaneita ei oo ku muutama enää jälijellä. Pitää olla rautaanen fysiikka ja on siinä se henkinenki puoli joukoos.
Ne ainaaset yövalavokit rasittaa ihimistä ja hetkeksikään se ote ei saa herpaantua.
63 tonnia akselimassoja ja se ku laitetahan melekehen sarankilometrin tuntinopeutehen niin ei virheesihin oo varaa.
Kesäaikahan se on mukavaa, enkä mä ny osaa moittia talavikuukausiakaan.
Toiset on luotuja kulkemaan, toiset on liikkeellä luonnostaan..jne..
Vapauren tuntehen ne maaliman maantiet on ainaki antanehet, saa olla oman ittensä herra. Ei musta oliis varmahan ollukaan mihinään konttorin-nurkkahan piileksimähän. Pitää olla tilaa hengittää ja puhaltaa Jumalan tuulen.
terv. me Tiitu kullan kanssa.
pohjalaasuus sitten on?
Muutin Ruottiin jo 1976 20 vuotiaana ja en ollut ehtinyt oppia mitään provinsialismista. :)
on mullekin lähteny työstä.
Ensiksi parikymmentä vuotta kotona maalla. Sen jälkeen uteliaisuuttani Ruottinmaalla.
Tänne jäin, verrattuani mahdollisuuttani selvitä pelkästään työlläni ja saavutuksillani. :)
Sun kanssas. sinä siellä ja minä täällä.
Se pohojalaasuus on kaikkia meis pohojanmaan likoos ja pojiis. Kulukemista ittensä käskijänä ja on se eräänlaasta ylypeyttäki, on komiaa sanoa olevansa pohojalaanen. Me ollahan muutoon tavallisia ihimisiä pikkuusen vaan pirempiä ja parempia ku muut. Ja meitä kunniootetahan ja meistä piretähän ja varmahan pikkuusen pelijätähänki.
Tuloo ne laulunsanat mielehen: "Joku hylijeksii, joku pelekää. Joku saanu on siellä lujaa selekään.
Niin tasaasta latomerta, harva se päivä joku vuataa verta. Mutta heimoani minä rakastan,,,jne..
Tämä on kotiseutu, se on osa minua ja minä sitä. Pohojalaasuus on palijon muutaki. Soon työtä ja toimehentuloa, se on maanäärihin uloottuvaa yksoikoosen ykstoikkoosta jokilaviaa.
Siinä on kuitenki kaikkia mitä pohojalaanen mielii ja pitää tärkiänä ja minkä pualesta se on valamis vaikka kuolemahan.
Hyvä täällä on olla ja elää. Ja hyvä varmahan siellä Sinullaki kiva suttura.
Hyvää yötä sinne Sinulle, kello on jo vaikka mitä ja huomenna on työpäivä. Kirijootellahan toiste taas lisää ja kehutahan vaikka ittiämmä,hih.
Kivaa ku vastaalit, kaveria ei jätetä vaikka oliis minkälaanen pohojanlahti väliis.
terv. seppä ja pieni kultaanen nukkuva Tiitu.
kotona oli ompeluseuran tapaiset. Akkoja oli tupa täysi, puheensorina, ja takassa tuli.
Jostain syystä oli dödö purkki joutunut takkaan, roskien seassa kai.
Yht äkkiää kuului takasta kova pamaus, dödö pullo lensi ympäri seiniä, levittäen tulta ja tuhkaa.
Akat hiljeni, hyvä kun eivät saaneet sydädiä. Tuhkaa takissa ja tukassa kaikki lähtivät kalpeina kotiin.
housupyykille :DD
tilanteen, oli meilläkin niitä ompeluseuroja. :))
hauska juttu. Kyllähän tuntui tosiaan, ku olis kotimaista hauskaa komediaa katsonut:)))
on tilannekomiikka ja varsinkin kun se sattuu muille ihmisille.
Kiitos nauruista :D))
Mihinä päin pohojanmaata nuan sanotahan?
-Takaas
-Nauruut
-Tuvaas
Ei Ilimajoella nuan oo sanottu. Lapualaasista ja Kauhavalaasista en tierä.
sinun kirjoituksia kun luen, niin aina sellainen kummallinen sisäinen rauha tuonne friidunkin sydämen jää..niin kauniisti osaat kertoa..
Hyvää ja Rauhallista Yötä sinne Pohjanmaalle täältä Stadista Sepälle ja pikku-Tiitulle;
t.friidu
raikui nauru...toivottavasti naapurit ei heränny :-)