Nimeni on Nina, synnyin keskiajalla.
Äitini oli pohjoisen linnanherran piika.
32v ja n. 170cm pitkä suoraselkäinen ja uuttera tekemään työtä. Hän osasi jopa lukea joka oli harvinaista, mutta oli syntynyt köyhän lapseksi kuten minä. Äitini kuitenkin opetti minulle hyvät käyttäytymistavat ja ruokki minua hyvin. Olin hyvää vauhtia kasvamassa naiseksi.
Äitini kertoman mukaan isäni oli pohjoisen armeijan kersantti. Kysymyksiini missä isä on äiti vastasi surullisella ilmeellä:
"Isäsi oli pohjoisen armeijan hyökkäyksessä jäänyt vihollisen vangiksi ollessasi vain 2v ikäinen." Olin pienestä pitäen haaveillut matkaavani vapauttamaan isäni kun olisin tarpeeksi vanha.
Olin oppinut puolustamaan itseäni tapellessani linnanpoikien kanssa. Mukava tallimestari Sebastian oli opettanut minua jopa ratsastamaa.
Tallimestari taisi olla ihastunut äitiini.
Minua eivät miekkaleikit kiinnostaneet mutta heittovarsi keihäs oli mielestäni varsin pätevä ase. Kivillä olin myös oppinut heittämään ja nykyään karkotin useimmat tyhmät linnanpojat kivillä. Äitini oli kuitenkin minulle aina hyvin kiukkuinen kun sormet likaisina heittelin kiviä. Puukolla osasin veistellä siinä kuin pojatkin.
Minä viihdyin parhaiten poikien leikeissä. Tyttöjen perheleikit eivät enää pariin vuoteen olleet minua kiinnostaneet.
Vaikka poikien kanssa tuli usein riideltyä niin meillä oli useimmiten hauskaa. Ja riidat selvitettiin kerralla eikä niistä sitten enää juteltu. Teimme kaikenlaisia kolttosia linnanväelle. Kiinni jäätyämme emme paljastaneet kavereitamme joka yleensä tarkoitti että saimme kepistä pakaroille ja vessan siivousvuoroja.
Normaalisti olin äitini apuna keittiö ja siivous töissä. Välillä äitini joutui yksin siivoamaan linnan herrojen huoneita jolloin minä en päässyt mukaan. Kun pyysin päästä mukaan siivoamaan linnanherrojen huoneita äitini kielsi minua vihaisesti.
Talvi oli tulossa, oli kylmää ja kosteata.
Olin juuri tulemassa naisen ikään ja äitini oli opettanut minulle linnan naisena elämisen arkea.
Kertomukset kuukautisvuodosta, synnyttämisestä ja miesten kosketteluista puistattivat minua.
Äidin kertoman mukaan minun pitäisi mennä keväällä naimisiin. Koska miehet kuulemma jo katselivat minua tietyllä tavalla. Olin kyllä itsekin huomannut miesten katseiden viipyvän vartalossani pitempään. Aviomiesehdokkaani olivat Hevosmestarin poika Alex, Kirvesmiehen poika Marcus ja Verneri ritarin aseenkantaja Peter.
Heistä kukaan ei kuulunut kaveriporukkaani.
He olivat kaikki asekoulutuksessa olevia ylimielisiä miehenalkuja.
Äitini antoi minun onneksi pitää poikien vaatteita ja lyhyitä hiuksia. Ymmärsin poikien vaatteiden suojelevan minua vieraiden miesten katseilta.
Nuoremmat miehet pestattiin puunkaatotöihin ja koska olin poikien vaatteissa minutkin pestattiin.
Lähdimme hevosreellä usean kilometrin päähän puusavottaan. Minulle annettiin käsikirves ja vannotettiin pitämään siitä hyvää huolta. Työni oli muiden poikien lailla oksien karsiminen kaadetuista puista. Kaikki oksat niputimme ja lastasimme pienimpään hevosrekeen.
Kun en enää jaksanut hakata oksia pyysin päästä vaihtamaan paikkaa oksaniputtajan kanssa.
Edellinen oksaniputtaja kun oli vähän kömpelö sormistaan. Oksapaalien niputtaminen kävi minulta nopeammin ja en enää muihin töihin päässytkään.
Jopa työnjohtaja kävi kehumassa minua.
Saimme työpäivän aikana palan ruisleipää, kauhallisen soppaa ja kolpakon kylmää olutta.
Illalla tulimme puukuorman kanssa takaisin linnalle. Linnan keittiön ylisille äitini ja minun sänkyyn päästyäni nukahdin..
Tarinaa saa jatkaa!
Jatkan itse kun kerkeän.
Äitini oli pohjoisen linnanherran piika.
32v ja n. 170cm pitkä suoraselkäinen ja uuttera tekemään työtä. Hän osasi jopa lukea joka oli harvinaista, mutta oli syntynyt köyhän lapseksi kuten minä. Äitini kuitenkin opetti minulle hyvät käyttäytymistavat ja ruokki minua hyvin. Olin hyvää vauhtia kasvamassa naiseksi.
Äitini kertoman mukaan isäni oli pohjoisen armeijan kersantti. Kysymyksiini missä isä on äiti vastasi surullisella ilmeellä:
"Isäsi oli pohjoisen armeijan hyökkäyksessä jäänyt vihollisen vangiksi ollessasi vain 2v ikäinen." Olin pienestä pitäen haaveillut matkaavani vapauttamaan isäni kun olisin tarpeeksi vanha.
Olin oppinut puolustamaan itseäni tapellessani linnanpoikien kanssa. Mukava tallimestari Sebastian oli opettanut minua jopa ratsastamaa.
Tallimestari taisi olla ihastunut äitiini.
Minua eivät miekkaleikit kiinnostaneet mutta heittovarsi keihäs oli mielestäni varsin pätevä ase. Kivillä olin myös oppinut heittämään ja nykyään karkotin useimmat tyhmät linnanpojat kivillä. Äitini oli kuitenkin minulle aina hyvin kiukkuinen kun sormet likaisina heittelin kiviä. Puukolla osasin veistellä siinä kuin pojatkin.
Minä viihdyin parhaiten poikien leikeissä. Tyttöjen perheleikit eivät enää pariin vuoteen olleet minua kiinnostaneet.
Vaikka poikien kanssa tuli usein riideltyä niin meillä oli useimmiten hauskaa. Ja riidat selvitettiin kerralla eikä niistä sitten enää juteltu. Teimme kaikenlaisia kolttosia linnanväelle. Kiinni jäätyämme emme paljastaneet kavereitamme joka yleensä tarkoitti että saimme kepistä pakaroille ja vessan siivousvuoroja.
Normaalisti olin äitini apuna keittiö ja siivous töissä. Välillä äitini joutui yksin siivoamaan linnan herrojen huoneita jolloin minä en päässyt mukaan. Kun pyysin päästä mukaan siivoamaan linnanherrojen huoneita äitini kielsi minua vihaisesti.
Talvi oli tulossa, oli kylmää ja kosteata.
Olin juuri tulemassa naisen ikään ja äitini oli opettanut minulle linnan naisena elämisen arkea.
Kertomukset kuukautisvuodosta, synnyttämisestä ja miesten kosketteluista puistattivat minua.
Äidin kertoman mukaan minun pitäisi mennä keväällä naimisiin. Koska miehet kuulemma jo katselivat minua tietyllä tavalla. Olin kyllä itsekin huomannut miesten katseiden viipyvän vartalossani pitempään. Aviomiesehdokkaani olivat Hevosmestarin poika Alex, Kirvesmiehen poika Marcus ja Verneri ritarin aseenkantaja Peter.
Heistä kukaan ei kuulunut kaveriporukkaani.
He olivat kaikki asekoulutuksessa olevia ylimielisiä miehenalkuja.
Äitini antoi minun onneksi pitää poikien vaatteita ja lyhyitä hiuksia. Ymmärsin poikien vaatteiden suojelevan minua vieraiden miesten katseilta.
Nuoremmat miehet pestattiin puunkaatotöihin ja koska olin poikien vaatteissa minutkin pestattiin.
Lähdimme hevosreellä usean kilometrin päähän puusavottaan. Minulle annettiin käsikirves ja vannotettiin pitämään siitä hyvää huolta. Työni oli muiden poikien lailla oksien karsiminen kaadetuista puista. Kaikki oksat niputimme ja lastasimme pienimpään hevosrekeen.
Kun en enää jaksanut hakata oksia pyysin päästä vaihtamaan paikkaa oksaniputtajan kanssa.
Edellinen oksaniputtaja kun oli vähän kömpelö sormistaan. Oksapaalien niputtaminen kävi minulta nopeammin ja en enää muihin töihin päässytkään.
Jopa työnjohtaja kävi kehumassa minua.
Saimme työpäivän aikana palan ruisleipää, kauhallisen soppaa ja kolpakon kylmää olutta.
Illalla tulimme puukuorman kanssa takaisin linnalle. Linnan keittiön ylisille äitini ja minun sänkyyn päästyäni nukahdin..
Tarinaa saa jatkaa!
Jatkan itse kun kerkeän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.