Äiti/Äitipuoli

useimmiten, mutta joskus myös äiti/isä sille puolikkaalle. Alussa etenkin minulla vaikeeta jos kuulin että lapselta lipsahtanut se äiti kun kutsunut exän nykyistä, mutta asia kolahti enemmän tunnepuolella, he kyllä titää bioloogisen äidin/isän sekä äiti ja isäpuolen mutta kun molemmissa perheissä sisaruksia (emme vaadi heitä kutsuttavaksi puolikkaiksi vaan ihan saa sanoa mun sisko ja veli)jotka tietysti kutsuvat vanhempiaan isä/äiti ja molempien aikaisemmat lapset liikkuu molemissa perheissä kuin kotonaan (kuinkas muutenkaan) niin välillä tulee se siis sanottua "väärälle" henkilölle. olen kuitenkin oppinut että se ei minulta pois eikä lapsen tarvitse tuntea huonoa omatuntoa ja hyvä kun heillä monta välittävää vanhempaa.
Aivan eri asia olisi jos äitipuoli olisi käskenyt kutsumaan itseään äidiksi sitten olisi varmaan vetänyt herneen nenään ja syvälle. Onneksi exäni löytänyt järkevän ihmisen rinnalleen.

Lapsonen joskus itse totesi, että olen hänelle kuin toinen äiti, mutta kutsuu tietenkin omalla nimelläni, kun äitihän hänellä jo on.

lapseni puhuu isänsä vaimosta nimellä samoin minun miehestäni. Miehen lapset puhuvat minusta myös nimellä.
Minusta ensinnäkin olisi todella hullua vaatia, että lapsi kutsuisi äidiksi tai isäksi henkilöä joka sitä ei ole. Varsinkin niin että aikuinen sitä vaatisi. Äitipuoli tai isäpuoli taas on minusta huonoa suomea. Itse esim. puhun mieheni lapsista, en tytärpuolista.

miestäni lapseni kutsuvat etunimellä..ja omat lapsensa kutuvat minua etunimelläni..ja miestäni isäksi.

Ex mieheni vaimo kutsuu itseään äidiksi,ja pitää itseään "toisena äitinä"...en pidä siitä,ja olen sen hälle todennutkin.
Olen aikoinaan, erotessani todennut sen että näillä lapsilla on vain yksi isä,ja yksi äiti..ei mitään eikä ketään puolikkaita.

En ees haluaisi olla mieheni lapsille äiti..omat lapseni riittävät ihan hyvin.

Olen aikuinen, ja vanhempi, joten en siedä sitä että lapset käyttävät etunimeä. Se ei ole kohteliasta minua kohtaan. Lasten pitää kunnioittaa minua, joko teitittelevät tai sitten sanovat äiti, omat sekä vieraat.
Olisi törkeää, jos lapset sanoisivat aikuista ihmistä etunimellä, meillä se ei sovi.

Miehen kakarat ovat kyllä niin uppiniskaisia, että vaikka kuinka selitän niin joskus lipsahtaa minä etunimellä, ja siitä seuraa rangaistus, vain miehen lapsille. Ei iltapalaa, eikä television katselua ja pelejä. Niin kauan kun ovat kakaroita olen minä heille äiti, muusta ei keskustella.

Oma äiti olkoot kuka tahansa, mutta minua on kunnioitettava ja arvostettava.

kylän lapsetkin sinua äidiksi kun eivät saa nimellä puhutella.
Aika huono kirjoitus, etten sanois.

Eli kyllä mä tykkään ja niin tehdäänkin, että minua kutsutaan omalla nimelläni - ei millään äitipuolella. Tosin en miellä sitä tuohon äiti-sanaan, vaan lähinnä tossa on itselleni negatiivinen kaiku,kun äitipuolista ennen uusperheyttä lukenut vain satukirjoista lapsena ja niissä ne ei pakkaa olemaan kauhean kivoja. Alkutaipaleella muistan, kuinka mies vähän loukkaantui tuosta etten halunnut, että mua kutsuttaisiin äitipuoleksi. Hänen päässään se äitipuoli-sana olisi osoittanut jotenkin ehkä suurempaa välittämistä lasta kohtaan..? En tiedä, en muista. Mutta noista päästiin helposti sopuun. Sitäpaitsi minusta tuo olisi aivan yhtä hassua kuin mies huutelisi minua täällä arjen keskellä, että "aviovaimo, tulisitko tänne". Äitipuoli ja tuollaiset suhdetta kuvaavat viralliset nimikkeet ei oikein sovi arjen keskelle. Enhän ikinä puhu meistä uusperheenäkään! Tosin en mä nyt näe pahana, jos lapsi vaikka kavereille puhuessaan selvittää, että olen hänen äitipuoli (tulee selväksi juuri se meidän välinen suhde ja tottamaar nyt kaikki ystävätkin ja muut tietävät lapsen äidin olevan elossa!). Toisaalta voihan sitä sanoa "isän vaimo", mutta luulen, että se sopisi enemmänkin noiden vähän isompien lapsien katsantokantaan eli se ihminen kudotaan kuvioon isän kautta. Täällä lapsi ei edes muista aikaa jolloin en olisi ollut mukana. Lapsi käsitä mua sellaiseksi välilliseksi suhteeksi, kun täällä saman katon alla eletty ja touhuttu vuosikaudet. Eikä hänkään minulle ole vain "miehen lapsi" vaan aikas tiivisti kokoonpanoon pakostakin kuuluu ihan omasta näkökulmastanikin, kyseessä siis lähi.

Jos sen sijaan äidiksi sanoisi, niin siitä en pitäisi, koska se tuntuisi todella pahalta lapsen oman äidin puolesta. Mutta ei siis tälläistä ole tehnytkään, hänelle täysin selvää kuin pläkki, että minä olen minä ja äitinsä on hänen äiti. :)

ansainnut meriittinsä tulla kutsutuksi äidiksi. Jos äitiä ei ole tai äiti ei pysty jostain syystä huolehtimaan lapsistaan, voi tällöin äiti olla joku toinen joka huolehtii lapsista "äidinomaisesti". Äitiä ei voi "sivuuttaa", ellei se tapahdu juuri yllä mainituista syistä. Sama pätee isään.

Pitää myös ajatella tulevaisuutta. Jos lapsi alkaa kutsumaan isäksi tai äidiksi "vierasta" ihmistä ja hänen sukulaisiaan mummeiksi jne. niin erotilanteissa (jossa nämä "vieraat" ihmiset yleensä hylkäävät ko lapsen) lapsi todella hämmentyy.

Joskus tosin voidaan perheessä jossa esim. toinen lapsi toistuvasti kutsuu omaa äitiään äidiksi, saattaa lapsi tilanteiden selvyyden vuoksi alkaa kutsumaan myös ko. henkilöä äidiksi, mutta on hyvä jos asiasta keskustellaan ja ettei lapselle jää vääriä mielikuvia.

Etunimellä on meilläkin miehen lapsi minua aina kutsunut. Joskus on suusta lipsahtanut äiti, kun on ollut jotain "kiireellistä" asiaa, mutta sille on molemmat sitten naurahdettu.
Se kummastutti joissakin aikuisissa, kun kyselivät lapselta, että onko tuo XX kiva täti (suhteen alkuaikoina, kun lapsi oli pienempi). Siitä meinasin vetää herneen nenään. Enhän minä nyt mikään täti mieheni lapselle ole, ei meillä sentään sukurutsaa harjoiteta ;-) Ja jos täti-sanalla tarkoitetaan yleistystä, kuten kaupan täti, tarhan täti, tms. niin se tuntuu minusta taas turhan vieraalta. En nyt koe olevan mikä tahansa täti ko. lapsen elämässä...
Mutta alkuperäiseen aiheeseen: lapsella on vain yksi äiti, ja häntä äidiksi kutsukoon.

Eli etunimellä kutsutaan.

Olisi kyllä aika omituista jos mieheni tyttö alkaisi minua äidiksi kutsumaan :O vaikka pari vuotiaana vähän testailikin että josko voisi kutsua minua äidiksi, mutta lopetti onneksi kun olin niin hämmentynyt asiasta!

Ihaninta on kun tyttö halaa ja sanoo "mun Maria" :)

(nimi muutettu :D)

haluan kutsuttavan etunimellä ja on kutsuttukkin:) ei tosiaan herran pieksut missään nimessä äitiä en halua muilta kuulla kun omalta lapseltani:) ja enkä ole kuullutkaan ja hyvä näin. *btw lapse mukavia* ihan noin muutoinkin:)

Joskus vaan tulee hassuja tilanteita.Murkut lapseni kutsuvat äidiksi,pieni lapsenlapsikin kutsuu äidiksi,ihan huomaamattaan.Oma lapsenlapsi kutsuu mummoksi,miehen lapsenlapsi myös,vaikka en olekaan hänen mummonsa.En kiinnitä näihin tilanteisiin suurempaa huomiota,tulee sitä itsekin sekoiltua ihan omien lasten nimissäkin joskus.

kunnioittavasti. Eli Rouva "Lahtinen"....voisitteko antaa minulle lautasen...? Näin opetan lapset arvostamaan minua, perheen uutta äitiä. He teitittelevät minua. Jos kakaroita ei opeta pienestä pitäen kunnioittamaan uutta äitiä, niin heistä kasvaa häiriköitä, ja niitä maailma on jo pullollaan. Olen tiukka toisten lasten suhteen, omieni kanssa vähän lepsuilen, tai aikas paljon. Omathan on rakkaimmat, tietenkin.

Puolison lapsi itse halusi kutsua minua äidiksi. Alussa se tuntui oudolle kun en ollut mikään äiti... Mutta nykyään tuntuu helpommalle kun on oma lapsi ja toinen tulossa.

Poikani kutsuu äitipuoltaan etunimellä ns. "puhetilanteissa" ja äitipuoleksi jos hän kertoo hänestä jollekulle muulle. Minä kutsun exäni uutta vaimoa poikani äitipuoleksi.