Lyhyt novelli: Pakotie

Kaikki nauraa ja päähenkilö pakenee. Masu vähän pömpötti ja siitä tämä kaikki?

Mielestäni jos juttu päätyy noin lopulliseen ja voimakkaaseen lopetukseen, niin jutun aikana pitäisi päästä syvemmälle päähenkilön päähän. Miks se kaiken ottaa niin raskaasti ja miten se nämä kuiskuttelut kuulee. Meneekö se ihan "skitso-osastolle".

Vähän jäi kumma olo, miten tämän jutun kertoja kertoo minämuodossa vaikka on juo kuollu. Se kaipaisi kehyksiä, päiväkirjan sivuiksi tai viestiksi jonka joku löytää.

Aihe on sellainen, mistä varmaan kannattaisikin kirjoittaa ja kiusaaminen vakavuutta tuoda esille.

Missä välissä kirjoitit jutun, jos painoit liipaisinta? Parempi kirjoittaa kolmannessa persoonassa, eikö?

On vaikeaa olla nuori. Minullakin se oli painajaisaikaa. Koulun loppu oli elämäni onnellisimpia päiviä. Nyt keski-ikäisenä elelen ihan tyytyväisenä. Jos tapaisin entisiä pilkkaajia, katsoisin heitä hiukan huvittuneena, ja uskon, että keskustelussa olisivat he se heikompi osapuoli. Mutta silloin nuorena koulukiusaaminen oli kuin jatkuvaa helvettiä. Miksi me oikein teemme sitä toinen toisillemme? Minäkin kiusasin niitä muutamaa, joitka olivat nokkimisjärjestyksessä vielä minuakin alempana. Hyi minua.

Onkohan hiukan arvelluttava aihe:
- hiukan kliseinen, eli ei mikään erikoinen idea novellille kirjoittaa nyt tästä
- voi olla riskaabelia kirjoittaa tosta nyt
- aika moni pystyisi tolleen ripottelemaan tuhkaa päälleen.

Olikos toi aloitus 11.5.? Kun noita päivämääriä nyt tossa on. Joku muu ajan ilmaus voisi olla parempi.

Tunnelma: kyllä se oli kohtalaisesti rakennettu. Enemmäkin voisi maalata.

Tekstisi on taitavasti kirjoitettu.

Pidän tätä valmiina pienoisnovellina jos viimeinen lause otettaisiin pois. Avoin loppu.
Silloin lukija voi itse ”kirjoittaa” mieleisensä lopun.

Tämähän on siis minun mielipiteeni. En ole kriitikko vaan luen tekstit enemmänkin tunteella. Löysin tästä hyvän rytmin ja tekstistäsi löytyy myös rivien välit, joten se kielii siitä että et ole todellakaan huitaissut tätä mennen tullen vaan ajatuksella.

Tämä alku sellaisenaan antaa mielestäni hyvät mahdollisuudet myös jatkaa kasvutarinana. Saattaisi olla hyvinkin opettavainen juttu kokonaisena pakettina, siis nuorisokirjana.
Luultavasti nuoriso lukee mieluummin päiväkirjamaisia juttuja kuin pitkiä opettavaisia romaaneja.

Tällaisiin päiväkirjakirjoihin on hyvä ympätä sitten kaikenlaista muuta sälää. Esimerkiksi jotakin dvd sun muita hauskoja lisukkeita, laihdutusvinkkejä, ruokaohjeita, muotia sun muuta hauskaa. Onhan mahdollisuuksia nykyisin venyä vaikka minkälaisiin hurlumhei-juttuihin, jotka nuorisoa nykyaikana kiinnostaa.

Hyvin kirjoitat.

missä novellin aukko? Kerronta liian suoraa, eikä lukijalle ei jää mitään tulkinnan varaan.
Novellien idea on se, että lukijalle jää pohdittavaa, eikä laiskan kirjailijan mahdollisuus päästä vähällä. Ei näin.
Novellistasi tulee vain vihaiseksi ei mitään muuta.

no toihan oli tyypillinen suomalainen bloki teksti, en osannut kyllä novelliksi vääntää tota

Voin kuvitella jonkun nuoen käyttäytyvän noin,mutta mikset kuvaillut tuntemuksia hieman lähemmin? Samaa mieltä persoonan käytöstä:ei toimi. Jos olisit tehnyt siitä ikäänkuin *taivaasta katsomis tarinan*,valinta saattaisi olla hyvä. Sellainen kyllä yleensä vaatii hiukan pidempää tarinaa. itsemurhan tekevät yleensä jättävät jonkin jäähyväikirjeen, eivät kuvaile mitä tekivät juuri ennen kuolemaansa. Ja jos tosian tälle päiväkirjalinjalle lähdet, pitäisi otosten enemmän kuulostaa päiväkirjamaiselta. Ei tarina silti huoon ollut.

Itelle jäi mieleen et oliko se haulikko ees ladattu? tekikö se itsemurhaa jos se pystyy kertoo tapahtumista...